Te joilla on vain yksi lapsi?

[e4re]

Olen ainoa lapsi ja aina välillä miettinyt, miksi vanhempani tähän päätyivät. Tuliko kerralla hyvä, vai oliko kokemus traumatisoiva? Ihan mielenkiinnosta kysyn siis teiltä, "vapaaehtoisesti yksilapsiset", miksi päädyitte yhteen lapseen? Nykyään saattaa olla normaalimpaakin tehdä vain yksi, mutta maalla 1980-luvulla olin vähemmistössä.

(Mielestäni yksilapsisissa perheissä ei ole mitään vikaa, ja jos olisin 8-lapsisesta perheestä, luultavasti tulisin kysymään siitäkin. Ja vanhempani tuskin kärsivät lapsettomuudesta, kun joskus näin kortsupaketin kauppakassissa.)

Kiitos.

 

[kjdfoifer]

En koskaan lapsena saanut mitään uutta enkä tarpeeksi rakkautta. Päätin, että ainokaiseni saa kaiken rakkauden mitä minulla on antaa ja vaatteita/leluja myös.

 

[as if]

Mä olen kuulemma ollut niin hankala vauva etten saanut sisaruksia...

 

[leijona76]

Syyt on kyl sille miksi on se yksi. Jokaisella omat juttunsa miksi päätyy mihinkin lapsimäärään.

 

[S. Donald]

Meillä syitä on monia ja vaikea sanoa mikä on se ratkaisevin, eikä tää meidän yksilapsisuus ees välttämättä ole lopullinen päätös, mutta vastaan nyt kuitenkin...
Mukavuudenhalu on yksi syy. Yhden lapsen, varsinkin kun nyt jo 4v, kanssa elämä meidän elintavoilla on vaan niin mukavaa. Matkustellaan paljon ja se on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kun useamman.
Työt on toinen, tällä hetkellä ehkä se tärkein. Mä olen yrittäjä ja vuoden poissaolo töistä ei vaan tällä hetkellä ole mahdollista. Ja en toisaalta halua laittaa vauvaa ihan rääpäleenä hoitoon, vaan haluaisin nauttia myös toisen lapsen vauva-ajasta.
Meidän lapsen vauva-aika oli myös erittäin rankkaa aikaa ja en tiedä uskaltaisinko ottaa riskin, että toinenkin lapsi olisi yhtä vaativa lapsi. Ajatuskin siitä, että joutuisin taas vuoden päivät selviämään 20 minuutin välein katkeavilla unilla, ei kiitos.

 

["Quu"]

No me ollaan yksilapsisia olosuhteiden pakosta, eli sitä toista ei raskaista hoidoista huolimatta kuulunut. Nyt kun tuo ainokainen on jo teini-ikäinen, en osaa enää kuvitellakaan itseäni uuden vauvan äidiksi. Tähän on jo tottunut niin syvästi ja surukin "lapsettomuudesta" on tullut käsiteltyä monen itkun kautta. Niin, että tässä elämäntilanteessa voinainakin jossain suhteessa jo puhua vapaaehtoisesta yksilapsisuudesta, koska enää en oikein uutta lasta haluaisikaan. Sitä on niin mukava tehdä kaikkea muuta - harrastaa, opiskella ja tytärkin alkaa olla niin vanha, että on taas aivan eri juttuja mitkä on yhteistä -esim. voidaan yhteiselle jumppatunnille lähteä tai yhdessä juoksulenkille kun molemmat jaksaa yhtä paljon. Ja suhde on hyvin läheinen tähän ainoaan kultakimpaleeseen, joten hänen olemassaolonsa antaa jo paljon. Olenhan saanut kokea äitiyden, toinen lapsi ei varsinaisesti siihen mitään lisäisi vaikka rakas tottakai olisi yhtä lailla kuin esikoinen.

 

[päätös]

Itselläni on ollut niin vaikea suhde ainoaan sisareeni, isosiskooni, että en halunnut lapseni kokevan samaa. Mies on 5-lapsisesta perheestä ja samoilla linjoilla; sisarrakkauden sijasta on sisarusten kesken ollut kovaa kilpailua ja kateutta, jota ei omalle lapselleen halunnut.

Päätöksessä pysymisessä auttoi hyvin se, että lapsemme, nyt jo 4 v., on ylivilkas ja nukkumisongelmainen (päikkärit pois jo 1-vuotiaana ja yöunille klo 23). Eli nyt vain lohduttaudutaan ajatuksella että "se kasvaa kuitenkin joka päivä ja onneksi näitä on vain yksi..."

 

[maitovara]

Toki tuo meidän ainokainen on vasta 1,5v, mutta lisää lapsia tuskin tulee (ainakaan vielä pitkään aikaan) puhtaasti terveyssyistä.

 

[Minerva McGarmiwa]

Me ei olla haluttu toista.
Synnytys oli kyllä kamala kokemus ja jokseenkin traumatisoiva, mut olishan siitä jotenkin yli päässyt jos sitä oikein haluis. Lisäks meillä on yritys, joka vie ihan kiitettävästi aikaa ja jaksamista - mä olen hyvin pitkälti vetovastuussa ns. perusarjesta (+yrityksen paperiduunit ja ns. toisen oman alan muutaman asiakkaan duunit).

Mulla on sterilisaatio aika varattuna ja olo on todella helpottunut kun saadaan lopullinen varmuus siitä että sitä vahinkoakaan ei voi enää tulla tuon jälkeen.

 

[tässäpä näitä]

Ei vaan tullut fiilistä haluta toista Yhden kanssa on niin helppoa ja mukavaa, ei tee enää mieli jäädä uudestaan äitiyslomallekaan. Niin, ja se synnytys. Eikä se raskauskaan ihanaa ollut. Mut toisaalta meille oli alusta asti aika selvää, että tulee vain yksi ja kummallakaan ei ole mieli muuttunut.

Mutta voittepa vaan kuvitella sitä kyselyn määrää, kun molempien suvussa lapsia on joka perheessä aina ollut vähintään kaksi. Huoh.