Toggle sidebar

Te joilla on ollut esim. koliikki tai refluksivauva, uskalsitteko helposti tehdä lisää lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
olen aina halunnut lapsia 3, mutta esikoisen kanssa on ollut todella rankkaa joten ihan pelosta en ehkä uskalla lähteä uusintakierrokselle. Kuinka todennäköistä on esim. saada toinenkin koliikkivauva? ja onko teidät seuraavat olleet myös koliikki/refluksi tm. vauvoja vai ns. helppoja ja normaaleja?
 
no ei multa kysytty haluanko lisää lapsia:) esikoisella oli niin paha refluksi että söi 6 eri happosalpaajaa jokaista 3-4 kertaa vuorokaudessa 1.5 vuotta syntymästään kunnes leikattiin. Erikoisen ja seuraavan lapsen ikäero 2min. Kolmannella lapsella on sitte ollu pahat allergiat ja enempää ei oo tulos. Olinki aiva unohtanu sen refluksilääkitysrumban... Huhhuh...
 
Meillä oli moniallerginen unihäiriöinen ja itkuinen vauva. Toisen lapsen halusimme vaikka vähän hirvittikin. Noh,tää toinen on ollu lähes vastakohta esikoiseen - ei iho- tms ongelmia,ei merkkejä allergioista,nukkuu hyvin,ei ole valvottanut kun ekana yönä (syntyi illalla)..
 
Esikoisella oli kamala koliikki ja itse masennuin sille tasolle, että harkitsin jättäväni miehen ja lapsen. Onneksi jotenkin taisteltiin homma läpi. Koliikin jälkeenkin oli jokseenkin vaativa vauva, ei esimerkiksi halunnut syödä juuri mitään, asiaa itkettiin koko ensimmäinen vuosi. Kuitenkin haluttiin toinenkin lapsi ja kappas vaan, koliikkihan silläkin oli. Uudella kierroksella vaan osattiin suhtautua asiaan eri tavalla ja masennuksilta vältyttiin.

Tietty tässä sivussa esikoinen on leikattu synnynäisen vaivan takia 4 kertaa 3 vuodessa, on astaa, on liki-sokea toinen silmä ym ym. Näitä riittää. Mutta valtava onni on ollut saada se pienempi sisarus tähän kuvioon. Koliikin jälkeen on sairastanut 2 korvatulehdusta ja ollut todella helppo lapsi.

Tosi paha mieli tuli kun joku tuttu kysyi, että eikö oo ihanaa kun toinen on terve kun se toinen on niin sairas. Ei se ole ihanaa. Samaa hyvää sitä haluaisi kummallekin. Ja tietty pelkää jääkö kuopus isoveljensä sairauksien varjoon. Mutta ei sitä niin saa ajatella. Mun tehtävä on aikuisena kasvattaa nuo tasa-arvoisesti. Ja mitä tahansa voi olla edessä. Se helppo kuopus voi osoittautua vielä vaikka miksi ja sairas esikoinen muuttu vaikka miten helpoksi.

Sillä pitää mennä mitä sydän sanoo ja kaipaa. Mä halusin kaksi ja rankkojen aikojenkin jälkeen olen tosi onnellinen kun pidin pääni.
 
Esikoinen oli meillä suht helppo, kuopuksella oli koliikki ja huusi parit kuukaudet alussa aina kun oli hereillä, siis aina, hyvä että syödä pysty välillä.Yleensä söikin unissaan. Mut tästä huolimatta kovasti haluaisin kolmannen lapsen nyt kun kuopus 1,5v, mut miehelle jääny sen verran inhottava kokemus et ei suostu kolmanteen todennäkösesti ikinä,
 
Eka oli koliikkivauva, jolla lensi oksennus kaaressa. Tokan kohdalla pelkäsin koliikkia ja niihän siinä kävi, että myös hän oli koliikkivauva...ja oksensi kaarella. Ei ollut apua lääkityksestä.

Kolmas lapsi ilmoitti tulostaan keskimmäisen ollessa vasta 5kk, joten eipä siinä paljon ehtinyt miettimään että uskaltaakko vaiko ei, kun vauva oli jo tulossa :D :D :D

Kolmannella ei sitten ollut koliikkia, refluksia, ei juuri korvatulehduksia ja muutoinkin tämä kolmas on ollut kaikkein helpoin.

Uskallanko vielä tehndä neljännen lapsen...joo, helposti.
 
Meidän esikoinen oli koliikkivauva, uskallettiin tehdä toinen, ikäeroa tytöillä 2v 2kk. Kuopus on ollut ihanan rauhallinen. Niin erilaiset vauvat heti syntymästä asti.
 
Meillä esikoisella oli paha koliikki (jälkeenpäin ajatellen saattoi olla reflluksikin, mutta en silloin osannut hakea hoitoa kun neuvolassa hoettiin, että mitään vaivaa ei ole), mutta kuvittelin sen olevan ihan normaalia vauvojen elämää... Sitten kun toinen tuli niin tajusin vasta miten kamalaa esikoisen kanssa oli ollutkaan! Eli ainakin meillä lapset olivat kuin yö ja päivä tässä suhteessa. Ei toinen mikään helppo vauva ollut, mutta normaalina huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen koliikkitapaus.
 
Ei ainakaan vielä, vaikka sairaalassa lääkäri sanoi: "Teille nyt vaan sattui vaativa vauva. Seuraava on varmasti helpompi". Tosin esikoinen on nyt vasta vuoden ja meni 5 vuotta ja 3 keskenmenoa ennen onnistunutta raskautta, eli ehkä joskus 5 vuoden päästä...
 
Ekalla koliikki, toisella samoin. Kolmannella refluksitauti ja nelonen on "helppo". Kahdella todettu astma ja yhdellä diabetes.

Elämä on tämmöstä, arvaamatonta. Voihan sen yhdenkin kanssa olla vaikka mitä tai elämässä voi kohdata vaikka mitä. Ei täälä auta pelätä tai jää elämä elämättä.
 
Kyllä tosiaan kokemuksella voin sanoa etten halua ensinnäkään laittaa lapsia siihen tilanteeseen jossa meidän esikoinen oli kuopuksen synnyttyä. Vanhempi lapsi jää siinä tilanteessa niin paljon yksikseen ja vähälle huomiolle että se on ihan kamalaa. En myöskään halua kokea sitä väsymystä, turhautumista, itkuisuutta ja kaikkea mitä valvominen ja elämän hankaluus tuo tullessaan.
Meillä on nyt kaksi tervettä, ihanaa lasta joiden kanssa elämästä nauttii, joten vaikka joskus kuumeen iskisi, niin en vaaranna tätä hetkeä enää mahdollisella koliikki/korvatulehduskierrevauvalla.
 
Meillä esikoinen oli moni allerginen ja hänellä oli refluksia. Toisiella ei mitään. Super helppo vauva oli. Kolmas sit taas allerginen. Nyt suunnittelilla neljäs ja toivotaan et taas tulis helppo vauva, mut toisaalta meillä on nyt kokemusta myös vaikeista vauva-ajoista, joten eiköhän me hengissä selvitä tän neljännenkin kanssa.
 
Esikoisella oli koliikki ja muutenkin vauvavuosi oli raskas, mutta helpotti siinä vuoden iässä. Silloin päätin etten enää toista vauvaa jaksa. Myöhemmin kuitenkin halu toisesta lapsesta tuli ja ajattelin, että kai siitä vauva-ajasta jotenkin selviää. Toinen lapsi onneksi ollutkin sitten leppoisampi tapaus. Ikäeroa on 6,5 vuotta, aiemmin en olisi jaksanut/uskaltanut.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa