Te joilla on beta-mies - Kadutteko koskaan valintaanne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pessimisti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihan uusia termejä mulle ja varovaisesti uskaltaudun epäilemään eläväni todennäkösemmin alfan kuin betan kanssa. Mutta kun noita evoluutioasioita tässä on pyöritelty niin tärkeinä, niin vaikuttaneeko se, että mieheni kauhuskenaario on isäksi joutuminen (haluamattaan) ja laittoi piuhat poikki?
 
Hätätapauksessa voi ehkä kannattaa töötätä ensin rojut torttuun jotta jos nainen sattuisi selviämään jorpakossa, niin sieltä voisi joskus tulla, toivon mukaan poikalapsi, vaikka mies kuolisikin.
Jokatapauksessa, jos akka olisi ulisemassa jaloissa tositilanteessa niin kuolema olisi todennäköisempi.

Vierasmiess lähdössä sotaan:
daniel-craig-gay-enquirer-picture-foto-funny-450x337.jpg
 
:s Noo oon sitten beeta =) Mitäpä siihen naisalfan ominaisuuksiin kuuluu? Kyllä mä silloin kun olen tasapainoinen ja onnellinen olen aika alfamainen etten sanoisi, mutta sitähän mä en tällähetkellä.

Vaikka sellaista, että keskiportaan naisalfa tulee firman juhliin kotelomekossaan, katsoo porukan komeimman miehen, vinkkaa sen wessaan, nussii itsensä onnelliseksi hänellä, poistuu vessasta ja vinkkaa firman pomolle, että hommaa sille nulikalle potkut ja samalla itselleen koska naisalfasta tuli just nyt päällikkö. Sit karauttaa firman piikkiin taksilla lentokentälle ja lähtee viguttaan firman korttia Monacoon.
 
:s Noo oon sitten beeta =) Mitäpä siihen naisalfan ominaisuuksiin kuuluu? Kyllä mä silloin kun olen tasapainoinen ja onnellinen olen aika alfamainen etten sanoisi, mutta sitähän mä en tällähetkellä.

ollakseen alfanaaras pitäs olla poikkeavan kaunis ja vähintään keskimääräsen älykäs ja mielellään normaalia parempaa näyttöä työelämästä (lääkäri, ei hoitsu tai markkinointipäällikkö, ei assari)
 
:s Noo oon sitten beeta =) Mitäpä siihen naisalfan ominaisuuksiin kuuluu? Kyllä mä silloin kun olen tasapainoinen ja onnellinen olen aika alfamainen etten sanoisi, mutta sitähän mä en tällähetkellä.

:cool:
Muun muassa:

-huomion keskipiste
-tyypiltään johtaja
-vahva auktoriteetti (mm. asema tai persoona)
-ei väistele ketään, ei pelkää
-on sosiaalisesti/verbaalisesti taitava
-dominoivakin
-todella itsevarma
 
ollakseen alfanaaras pitäs olla poikkeavan kaunis ja vähintään keskimääräsen älykäs ja mielellään normaalia parempaa näyttöä työelämästä (lääkäri, ei hoitsu tai markkinointipäällikkö, ei assari)
Entäs yrittäjä?
 

Mä tunnen yhden lääkärin ja hän ei ole alfa.
Kaikki lääkärit eivät siis ole alfoja.=)

Menestynyt lääkäri sen sijaan hyvinkin vois olla alfa.:rolleyes:
Mutta ei sellainen, joka on saanut opintorahoja etc. vanhemmilta.:rolleyes::D
 
ollakseen alfanaaras pitäs olla poikkeavan kaunis ja vähintään keskimääräsen älykäs ja mielellään normaalia parempaa näyttöä työelämästä (lääkäri, ei hoitsu tai markkinointipäällikkö, ei assari)

Okei. Mä taas ajattelen, että ns. classy woman (alfanainen?) on aika lailla samantyyppinen mitä minun pomo:) Hän on lempeä, rauhallinen, uskomattoman kaunis ja naisellinen, suvaitsevainen, herkkä ja huumorintajuinen ja älykäs. Noitten sun määritelmien mukaan ehkäpä 3% naisista on heitä :O Mutta upeaa että heitä on! Näin naisena ei voi kun ihailla ja yrittää ottaa mallia ;D
 
:cool:
Muun muassa:

-huomion keskipiste
-tyypiltään johtaja
-vahva auktoriteetti (mm. asema tai persoona)
-ei väistele ketään, ei pelkää
-on sosiaalisesti/verbaalisesti taitava
-dominoivakin
-todella itsevarma

wow... Mutta eikö päinvastoin hillitty olemus ja kuuntelutaito (ei jatkuvasti äänessä ja tekemässä vaikutusta) juurikin ole sitä itsevarmuutta? Eikö rauhallisuus ja itseluottamus, ettei tarvitse kuulutella kaikille kuka on ja mitä on saavuttanut juuri osoita, että hän on niin sujut itsensä kanssa kun olla ja voi? Että voi antaa toistenkin "loistaa" ja on enemmänkin se hiljaisempi osapuoli. minusta se on selkein merkki epävarmuudesta jos kokoajan on äänessä ja huomion keskipisteenä :/
 
..tämmösen menin tässä huomaamaan ja laitan hajatelmani mukaan :D

Ap:n kysymykseen vastaan, että en todellakaan kadu valintaani, että mieheni on ns. tavallinen mies eli se tuttu ja turvallinen ja tasainen. Mulle paras mahdollinen kumppani ja puoliso varmasti ikinä, tältä se ainakin nyt tuntuu. Tiedä sitten, mitä sitä hourii monen kymmenen vuoden päästä aivan dementoituneena mutta se on jo toinen juttu se.

Ns. alfa- urokset on niin nähty ja koettu ja kuopattu. Sitä oman egobuustauksen määrää ja loputonta sanahelinää en kestänyt ollenkaan ja onnekseni ymmärsin parin hairahduksen jälkeen vätltääkin - varmasti oli molemmin puolisesta onnesta kyse :D. Toisaalta tässä tarkemmin ajatellen...tämä mieheni - tavallisuudessaan kaikkinensa - taitaa kuitenkin olla minulle juuri se omin alfa- uros, joka taitavasti siinä tasaisuudessaan ja mutkattomuudessaan hienosti osaakin minua ohjailla ja opastaa, tukea ja ymmärtää parisuhteessamme :heart:. Yhtäkaikki - mulle passeli :).

Ei ne suuret sanat, vaan ne pienet teot. Ei se ulkoinen kuori, vaan sisäinen komeus ja varmuus :heart:.
 
wow... Mutta eikö päinvastoin hillitty olemus ja kuuntelutaito (ei jatkuvasti äänessä ja tekemässä vaikutusta) juurikin ole sitä itsevarmuutta? Eikö rauhallisuus ja itseluottamus, ettei tarvitse kuulutella kaikille kuka on ja mitä on saavuttanut juuri osoita, että hän on niin sujut itsensä kanssa kun olla ja voi? Että voi antaa toistenkin "loistaa" ja on enemmänkin se hiljaisempi osapuoli. minusta se on selkein merkki epävarmuudesta jos kokoajan on äänessä ja huomion keskipisteenä :/

Oletko kuullut hiljaisesta auktoriteetista?
Ei huomion keskipisteenä oloa välttämättä hae, sitä saattaa olla ihan muuten vain.
Ihmiset pitävät varmoista ihmisistä.
 
[QUOTE="Haloo";29940085]Oletko kuullut hiljaisesta auktoriteetista?
Ei huomion keskipisteenä oloa välttämättä hae, sitä saattaa olla ihan muuten vain.
Ihmiset pitävät varmoista ihmisistä.[/QUOTE]

No se taas minusta vaatii sen esimiesaseman, johon taas pääsee kun on korkeakoulututkinto ja sopivasti työkokemusta. Auktoriteetiksi voi nousta lähes kuka vaan, sit jos onnistuu olemaan tykätty ja arvostettu siinä niin nostan hattua.. Ja ne harvoin on mitään päällepäsmäreitä vaan just rauhallisia ja muille tilaa antavia. Esimiehen tehtävä on antaa alaisten loistaa.
 
No se taas minusta vaatii sen esimiesaseman, johon taas pääsee kun on korkeakoulututkinto ja sopivasti työkokemusta. Auktoriteetiksi voi nousta lähes kuka vaan, sit jos onnistuu olemaan tykätty ja arvostettu siinä niin nostan hattua.. Ja ne harvoin on mitään päällepäsmäreitä vaan just rauhallisia ja muille tilaa antavia. Esimiehen tehtävä on antaa alaisten loistaa.

Olin kakskymppisenä päällikkönä markkinointitoimistossa, ilman korkeakoulututkintoa.:)

Mikään noista mun listaamista asioista ei sulje pois, kuuntelun taitoa.
Olisin huono esimies jos en kuuntelisi muita. Työntekijöiltähän ne parhaat kehitysideat yleensä tulevat.:)
Ei myöskään sulje pois empaattisuutta.
Se lesoilu oli vähän niin kuin provo mielessä kirjoitettu.
Sain söpön ja positiivisen kalan koukkuuni, jei.:D:kiss:
 
Olin kakskymppisenä päällikkönä markkinointitoimistossa, ilman korkeakoulututkintoa.:)

Mikään noista mun listaamista asioista ei sulje pois, kuuntelun taitoa.
Olisin huono esimies jos en kuuntelisi muita. Työntekijöiltähän ne parhaat kehitysideat yleensä tulevat.:)
Ei myöskään sulje pois empaattisuutta.
Se lesoilu oli vähän niin kuin provo mielessä kirjoitettu.
Sain söpön ja positiivisen kalan koukkuuni, jei.:D:kiss:

Aaa i get it:) Ei sulje.
Joo nykyään kun lukee jotain mollia niin melkein järjestään lukee vaatimuksena "pari v. työkokemusta ja maisterin tutkinto tms. puhdas rikosrekisteri ja suosittelijat" Aika helpolla saa haastattelun. Missään ei puhuta niistä oikeista vaatimuksista jotka tekee hyvän ja rennon johtajan! ihmekös monissa paikoissa vaihtuvuus on aika suurta kun valitaan muodollisten pätevyyksien mukaan tyyppejä johtajan pallille :s
 

Yhteistyössä