Te, joilla on 3 lasta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tienhaarassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tienhaarassa

Vieras
oletteko olleet tyytyväisiä päätökseenne tehdä (saada) vielä 3.lapsi?
Onko se ollut kaiken "vaivan" väärti? Kuinka parisuhteenne voi? Mahdutteko autoon? Menikö asunto vaihtoon? Oliko 3. raskaus fyysisesti rankempi kuin edelliset? Saitteko terveen lapsen?

Täällä eräs kahden lapsen äiti, joka kovasti pohtii edellä mainittuja kysymyksiä ja yrittää päättää olisiko meille vielä 3. lapsi tervetullut vaiko ei.

Aiemmat lapset ovat iältään 4- ja 2-vuotiaat. Itsellä alka olla ikää jo sen verran (30v), että nyt on pakko päättää. Ongelma on, että pelkään kovasti kaikkia mahdollisia riskejä mutta kuitenkin syvällä sisimmissäni tunnen, että perhe ei ole vielä kokonaisuudessaan tässä.. Mies oli ensin 3. lasta vastaan, mutta nyt oikeastaan on jopa enemmän asiasta innostunut kuin minä..

Kertokaahan äidit 5:n hengen perheen hyviä ja huonoja puolia..!
 
Mulla lapset 12, 6, ja kaksipuoli. Hyvin on pärjätty kolmen kanssa, nyt tuntuu että on perhe koossa. Autoon mahdumme kaikki, lapsilla on tosin hiukan ahdasta takana, mutta ei mahda mitään, ei me uuttakaan autoa osteta.
Asunto ei mennyt vaihtoon, kaksi nuorinta on samassa huoneessa. Parisuhteelle ei tietty sen enempää aikaa ole kuin aiemminkaan, mutta kun lapset kasvaa, tulee sillekin enemmän aikaa.
Kolmas raskaus oli fyysisesti raskain ja synnyts oli nopein ja kivuliain. Mutta kaikki kivut unohtuivat, kun sai terveen lapsen syliinsä. Eli summasummarum= minun mielestäni kolme on varsin passeli lukumäärä lapsia. On vauhtia ja vilskettä talossa!!
Mutta jokainenhan joutuu asiat miettimään omalta kannaltaan.
 
Minä odotan parhaillaan kolmatta, syntynee muutaman viikon päästä jo. Esikoinen täytti juuri 5 vuotta ja kuopus kohta 3. Mukavinta tässä on se että nyt tiedän ettei tämän jälkeen enää, ihana saada vielä tämä yksi mutta sitten riittää nämä meidän lapsipähkäilyt.

Raskaus on ollut rankka, ihan erilainen kuin edelliset. Mutta lapsella ei ole hätää, se on pääasia.

Mukavaa kun mitään ei tarvitse tälle tulokkallee enää hankkia, en ottanut edes äitiyspakkausta. Vaippoja, tutteja jo korviketta varastioon ja eikun synnytystä odottamaan.

Mua kans kaiherti aina ajatus että vieläkö sitä. Me ollaan noi edelliset saatu hoidoilla ja meidän olisi pitänyt tässä puolen vuoden sisään tehdä muutoinkin päätös koska hoitoja ei saa enää 35 vuotiaana. Elämä järjesti meille aikamoisen yllätyksen kun tulin ylläriraskaaksi, meni sulatellessa asiaa aika kauan mutta ihanaa että asia järjestyi vähän kuin itsestään.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä, toki pelottaa jaksaako sitä enää ja jos tämä kolmas onkin ihan erilainen vauva. Noi kaiksi olivat ylihelppoja vauvoja. Mutta joka päivähän ne kasvaa ja elämä helpottuu.
 
Meillä lapset 5, 4 ja 2. Todella tyytyväinen olen. Auto vaihdettiin isompaan, vanhaan ei mahtunut. Asuntokin vaihdettiin, mutta se olisi tehty myös kahden kanssa. Nyt on kolme makkaria, eli ei jokaiselle omaa. Parisuhden voi oikein hyvin, ei tolla kolmannella ole ollut sen kummempaa vaikutusta. Siinä samassa se menee kolmaskin.

Kolmas raskaus ja synnytys oli kaikista helpoin. Eli jaksoin raskaanakin hyvin kahden pienen kanssa touhuta. Mä olin 37v kun kolmas syntyi eli vanhempi kun sä ja todellakaan en itseäni vanhaksi tai huonokumtoiseksi tuntenut.

Mä en nyt keksi mitään huonoja puolia... no meteliä ja tekemistä varmaan on enemmän kahden kanssa, mutta on noitten touhuja ja leikkejä ihana seurata. Kaksi lasta olisi musta kovin vähän...
 
Anna lapsen tulla..:) Ettei jää myöhemmin harmittamaan. En tiedä vielä millaista arki on kolmen lapsen kanssa, kun itse vasta odotan kolmatta lasta. Uskoisin, että menee ihan samalla painolla kuin aikaisemmin. En ainakaan itse jaksa ajatella sitä hankalaksi. Kaikella on tapana järjestyä. Ja monillahan on enemmän kuin kolme lasta ja hyvin pärjäävät.
 
Mulla isommat lapset oli 7 ja 6 kun kolmas lapsi syntyi. Odotus oli melko rankka, mut ihan samanlainen kun aiemmatkin. Koko perhe oli innoissaan vauvan odotuksesta ja kun vauva syntyi niin kaikki sujui paremmin kun hyvin. Isommat olleet innoissaan pikkuveikasta ja auttaneet todella paljon. Myös mä olen nauttinat ihan eri tavalla kun kahdesta aiemmasta joilla ikäeroo oli vaan 1,5 vuottta. Kolmas lapsi on ollut helpoin ja vauva-aika todella ihana. Elämä ei ole vaikeutunut vaan muuttunut ihanaksi ja lapset on nauttineet kun oon ollut kotona enkä töissä. Itse pohdin paljon samoja asioita kun sä ap ennen kun kolmas tehtiin.
 
Kiitos ihanista vastauksista, ihan meinaa kyynel tulla silmäkulmaan kun niitä lukee. :) Kai mä olen itsekin jo vähän päättänyt, että se 3. olisi ihana.. juuri se, että saisi kokea sen kaiken VIELÄ kerran, ja lisää elämää taloon. Ihanteellisin tilanne olisi juuri tuo, mitä Champion kirjoitti, tuntuu, että nuo kaksi aiempaa meni 2 vuoden ikäerolla niin nopsaan, yhdessä rytäkässä.
 
Meillä on kolme. Ikäero ekojen välissä 1,5 v ja kolmas tuli kun ekat oli 7 ja 9. Auta on farmari jossa lispenkki tarvittaessa.

Sanoisin, että tämä väli oli ihana, että isot on jo edes vähän isoja kun pieni tulee. Pienin on niin valtava rikkaus noille isoille!!! Toisaalta vauva-aika oli ihan pelkkää leikkiä kun ei isompia enää tarvinnut hoitaa ja vahtia. Eikä missään kohtaa ole ollut sitä kaaosta, jonka kaksi peräkkäistä tuottaa. Odottaisin vielä muutaman vuoden.

Itse harkitsen neljättä, mutta kolmas on nyt 4 v ja ajattelin vielä vähän odottaa josko vielä vikakin tulisi vasta kun edellinen jo koulussa.. En tiedä.. Ikääkin on.
 

Yhteistyössä