Te, joilla ei ole ollut keskenmenoa, pakko kysyä tämmöstä

[Tikruliina]

Ja kun sanoin, että itse en ole uskaltanut vielä niin aikasin tollasia hankintoja tehdä niin tosiaan sanoi, että minä en keskenmenoa saa, en oo niin heikko kun sinä.

En siis tajua, että joku oikeasti ajattelee noin!

Kuulostaapa käsittämättömältä kommentoinnilta... Ole onnellinen ettet ole yhtä typerä kuin tuttavasi.

Mutta asiaan: En minä ajattele että olisin parempi, vaan lähinnä tulee mieleen, että ihmisillä on erilaiset valmiudet erilaisiin asioihin sekä sen lisäksi eri tavalla onneakin. Joillekin raskautuminen on helppoa, toisille vaikeaa; toiset raskautuvat helposti mutta yksikään raskaus ei etene, toisille raskaus taas on elämän terveintä aikaa jne. Minusta kyse on ihan samalla lailla ominaisuuksista ja perinnöllisestä taipumuksesta kuin monen muunkin asian kohdalla. Lisäksi tietenkin olosuhteet vaikuttavat, ja se jo mainitsemani onni.

Tämä ei tullut nyt mitenkään ap:sta mieleen, mutta joskus on kuitenkin tullut mieleen myös, että ne joilla ei onnea ole (ei välttämättä raskauden suhteen vaan ylipäätään), vaipuvat sellaiseen murheen alhoon itsesäälissään, että kun itse alkavat ajatella olevansa jotenkin huonompia kuin muut, samalla he alkavat kuvitella myös muiden ajattelevan olevansa parempia kuin hän... Luulen että siinä on vähän sellaista noidankehää.

 

[lilli]

"Pidättekö itseänne jotenkin parempana ihmisenä, kuin sitä joka on saanut keskenmenon kerran tai useammin?"

En.


"Tästä oli puhetta, kun eräs tuttava ihan päin naamaa vaan totesi olevansa parempi kuin minä jolla ollut kaksi km:a."

OK.

"Ja asia lähti siitä, kun mainitsin hänelle, että eikö ole kovin aikasta kun tavaroita ym hankki. Oli siis heti plussatestin jälkeen mennyt autokauppaan valitseen isomman auton, ostaan vaunut, sängyn, vaatetta ym."

Kenties loukkaantui. Jokainen ostakoot sitä mitä haluaa, milloin haluaa, kun aikuisista terveistä ihmisistä kyse.

"Ja kun sanoin, että itse en ole uskaltanut vielä niin aikasin tollasia hankintoja tehdä niin tosiaan sanoi, että minä en keskenmenoa saa, en oo niin heikko kun sinä."

Typerästi sanoi. Mutta ei elämässä voikaan elää jossittelulla ja pelolla mikäli haluaa nauttia.
Toiset ei uskalla jtn tehdä, se on ihan OK, mutta myös se on OK mikäli ei pelkää ja uskaltaa tehdä hankinnat vaikkapa heti. Lapsi voi kuolla myöhemminkin eli periaatteessa hankintoja ei pitäisi uskaltaa tehdä milloinkaan (?)

Joka tapauksessa ilkeästi todettu tuo "heikkous" jolla ei ole mitään tekemistä keskenmenon kanssa.

 

[mulla]

on 9 lasta eikä yhtään keskenmenoa
en pidä itseäni mitenkään parempana! On ollut sit muita ongelmia ton lasten saanin osalta... Kaikille voi tulla km tai jotain muitakin ongelmia.
Tyhmää mennä ns. vertailemaan toisen ongelmia! Ajattelematonta!

 

[pieras]

Mulla tuli keskenmeno viikolla 17, ja kaverini totesi että "se on sitä luonnonvalintaa, eläinkunnassakin epäkelpojen yksilöiden lisääntyminen ei onnistu".

Entinen kaveri, siis...

Toi on ihan totta, mutta ei kai sitä pakko ole ääneen sanoa.

Mua tää ainakin auttoi keskenmenossa. Ajatus siitä että se lapsi ei vaan voinut elää, joku muu päätti toisin jossain. Että mun tekemisillä tai tekemättömyydellä ei ollut merkitystä.

Mua ei. Mä en usko kohtaloon vaan puhtaaseen sattumaan. Sanoin niin kaverille, joka lohdutti, että "se oli tarkoitettu".

Ei keskenmenon saanutta kannata yrittää alkaa itse lohduttaa. Pahoittelut voi esittää ja ilmoittaa, että on tukena ja valmis kuuntelemaan.

 

[viima80]

kamala kaveri sulla.

 

[kahden äiti]

En ole kokenut keskenmenoa, en koe olevani muita parempi. Raskauteni ovat myös alkaneet helposti.

Sitä minä en vaan ymmärrä, että miksi minulla ei ole oikeutta sanoa ääneen, että minulla on ollut näissä asioissa helppoa. Pitäisikö minun käpertyä johonkin kauhukuvien verkkoon lasta tehdessä / raskaana ollessa vain siksi, että jollain muulla on vaikeampaa?

Tälläkin palstalla jatkuvasti hyökätään niiden kimppuun, jotka paljastavat suunnittelevansa lapsensa syntymäaikaa. Miksi ei saisi? Miksi minä en saisi suunnitella sellaisia asioita vain siksi, että sinulta sellainen ei onnistu?

 

[f]

En pidä mitenkään parempana ihmisenä, paljon onnekkaampana vaan. Ja samalla vähän pelkään, milloin se keskenmeno itselleni osuu (nyt menossa 4 raskaus ja toivottavasti myös viimeinen).

 

[Just]

Mulla tuli keskenmeno viikolla 17, ja kaverini totesi että "se on sitä luonnonvalintaa, eläinkunnassakin epäkelpojen yksilöiden lisääntyminen ei onnistu".

Entinen kaveri, siis...

Toi on ihan totta, mutta ei kai sitä pakko ole ääneen sanoa.

Mua tää ainakin auttoi keskenmenossa. Ajatus siitä että se lapsi ei vaan voinut elää, joku muu päätti toisin jossain. Että mun tekemisillä tai tekemättömyydellä ei ollut merkitystä.

Luepas uudestaan, siinä sanotaan EPÄKELPOJEN YKSILÖIDEN LISÄÄNTYMINEN, ei epäkelvon sikiön syntyminen.

Mua ei ainakaan hirveästi auttanut keskenmenosta ajatus siitä että olen epäkelpo yksilö jonka lisääntyminen ei onnistu.

 

[Rukoilijasirkka]

En ole kokenut keskenmenoa, en koe olevani muita parempi. Raskauteni ovat myös alkaneet helposti.

Sitä minä en vaan ymmärrä, että miksi minulla ei ole oikeutta sanoa ääneen, että minulla on ollut näissä asioissa helppoa. Pitäisikö minun käpertyä johonkin kauhukuvien verkkoon lasta tehdessä / raskaana ollessa vain siksi, että jollain muulla on vaikeampaa?

Tälläkin palstalla jatkuvasti hyökätään niiden kimppuun, jotka paljastavat suunnittelevansa lapsensa syntymäaikaa. Miksi ei saisi? Miksi minä en saisi suunnitella sellaisia asioita vain siksi, että sinulta sellainen ei onnistu?

Häh? Mihin sä oikeen ees vastaat?

 

[Just]

Mulla tuli keskenmeno viikolla 17, ja kaverini totesi että "se on sitä luonnonvalintaa, eläinkunnassakin epäkelpojen yksilöiden lisääntyminen ei onnistu".

Entinen kaveri, siis...

Ehkä hän ajatteli, että asian "järkiperäistäminen" auttaisi sua. Ei tainnut tietää, että raskaushormonit vie kylmän järjen mukanaan.

Eli järjellä ajatellen olen epäkelpo yksilö, ja keskenmeno johtui siitä?

Ahaa.

 

[MoilasenH]

no en pidä itteäni parempana.
Lähinnä aattelen et on ollu älytön munkki ettei ole vielä ainakaan omalle kohalle sattunut.. km on meinaan yksi asia jota hyvin kovasti pelkään :'(
Pelkäänkin että tulevaisuudessa kun kolmatta aletaan yrittämään , niin voiko silloin enää olla näin hyvä onni

 

[Endless Sacrifice]

Mulla lisääntyy keskenmenon pelko raskauksien myötä. Ekaa odottaessa pidin sen mahdollisuutta olemattomana, toista odottaessa hätäilin jo jonkin verran ja kolmatta tuskin uskaltaisin edes yrittää. Todennäköisyys ei voi olla enää mun puolella vaan jossain vaiheessa se keskenmeno osuis kohdalle, eli mä taidan uhmata kohtaloa ja ehkäistä jatkossakin.

 

[vert]

Mulla tuli keskenmeno viikolla 17, ja kaverini totesi että "se on sitä luonnonvalintaa, eläinkunnassakin epäkelpojen yksilöiden lisääntyminen ei onnistu".

Entinen kaveri, siis...

Toi on ihan totta, mutta ei kai sitä pakko ole ääneen sanoa.

Mua tää ainakin auttoi keskenmenossa. Ajatus siitä että se lapsi ei vaan voinut elää, joku muu päätti toisin jossain. Että mun tekemisillä tai tekemättömyydellä ei ollut merkitystä.

Mua ei. Mä en usko kohtaloon vaan puhtaaseen sattumaan. Sanoin niin kaverille, joka lohdutti, että "se oli tarkoitettu".

Ei keskenmenon saanutta kannata yrittää alkaa itse lohduttaa. Pahoittelut voi esittää ja ilmoittaa, että on tukena ja valmis kuuntelemaan.

Sekoitat hieman asioita.
Siinä että ns. epäkelpo sikiö poistuu ruumiista ei ole kysymys kohtalosta, eikä siinäkään jos tässä yhteydessä puhutaan "oli tarkoitus".

On ihan fakta, että usein sikiössä on jtn "häikkää", mikäli tulee KM, kyseessä ei ole kohtalo / sattuma tms. vaan tapahtuma joka aiheutuu siitä ettei kaikki ole OK.

Joskus vaan jää tietämättä että missä häikkää oli...

 

[miljoonakala]

Mulla tuli keskenmeno viikolla 17, ja kaverini totesi että "se on sitä luonnonvalintaa, eläinkunnassakin epäkelpojen yksilöiden lisääntyminen ei onnistu".

Entinen kaveri, siis...

Toi on ihan totta, mutta ei kai sitä pakko ole ääneen sanoa.

Mua tää ainakin auttoi keskenmenossa. Ajatus siitä että se lapsi ei vaan voinut elää, joku muu päätti toisin jossain. Että mun tekemisillä tai tekemättömyydellä ei ollut merkitystä.

Luepas uudestaan, siinä sanotaan EPÄKELPOJEN YKSILÖIDEN LISÄÄNTYMINEN, ei epäkelvon sikiön syntyminen.

Mua ei ainakaan hirveästi auttanut keskenmenosta ajatus siitä että olen epäkelpo yksilö jonka lisääntyminen ei onnistu.

No mä en ajatellut kahden terveen lapsen jälkeen että me olisimme mieheni kanssa epäkelpoja. Ajattelin että luonto päätti näin nyt ja minä en sille asialle mitään voinut. Että lapsi ei ollut elinkelpoinen jostain syystä ja näin kävi nyt.
En tarkoita että kaikille pitää mennä aukomaan näin mutta minulle tälläisen asian sanominen ei tehnyt kipeää.

 

[mökin muija]

En tod pidä itseäni parempana! Pidän itseäni onnekkaana kun ei ole km tarvinnut kokea mutta en TOD parempana....

 

[hup]

En pidä itsäni parempana ihmisenä, enkä ainakaan missään tapauksessa menisi tuollaista sanomaan kaverilleni, joka on keskenmenoja kokenut. Toisaalta uskon toki siihen, että toisille keskenmeno tulee herkemmin kuin toisille ja omalla kohdallani uskalsin kolmannesta raskaudesta iloita jo hyvin luottavaisin mielin heti alussa. Yleisesti ottaen minua hieman ärsyttävät ihmiset, jotka vain miettivät mahdollista keskenmenoa. Asia ei mielestäni ole sellainen, josta sopii muistutella raskaudestaan iloitsevaa.

 

[kahden äiti]

En ole kokenut keskenmenoa, en koe olevani muita parempi. Raskauteni ovat myös alkaneet helposti.

Sitä minä en vaan ymmärrä, että miksi minulla ei ole oikeutta sanoa ääneen, että minulla on ollut näissä asioissa helppoa. Pitäisikö minun käpertyä johonkin kauhukuvien verkkoon lasta tehdessä / raskaana ollessa vain siksi, että jollain muulla on vaikeampaa?

Tälläkin palstalla jatkuvasti hyökätään niiden kimppuun, jotka paljastavat suunnittelevansa lapsensa syntymäaikaa. Miksi ei saisi? Miksi minä en saisi suunnitella sellaisia asioita vain siksi, että sinulta sellainen ei onnistu?

Häh? Mihin sä oikeen ees vastaat?

Niin, että kun joku täällä vaikkapa valittelee, että on taas raskaana, niin lapsettomat alkaa ketjussa v***lla, että nyt sä loukkaat meitä. Vaikka alkuperäisellä on itselleen ihan oikea ongelma tms. että ymmärtäkää nyt te vaikeasti raskautuvatkin tai keskenmenoja kokevatkin, että liian helppo raskautuminen ja raskauden eteneminenkin voi olla aika monessa elämäntilanteessa ongelma. Ja kyse ei silloin ole alkuperäisen kertojan ylimielisyydestä. Ongelma on tuollaisesta loukkaantujan korvien välissä.

 

[Kyllä]

Mulla tuli keskenmeno viikolla 17, ja kaverini totesi että "se on sitä luonnonvalintaa, eläinkunnassakin epäkelpojen yksilöiden lisääntyminen ei onnistu".

Entinen kaveri, siis...

Toi on ihan totta, mutta ei kai sitä pakko ole ääneen sanoa.

Mua tää ainakin auttoi keskenmenossa. Ajatus siitä että se lapsi ei vaan voinut elää, joku muu päätti toisin jossain. Että mun tekemisillä tai tekemättömyydellä ei ollut merkitystä.

Luepas uudestaan, siinä sanotaan EPÄKELPOJEN YKSILÖIDEN LISÄÄNTYMINEN, ei epäkelvon sikiön syntyminen.

Mua ei ainakaan hirveästi auttanut keskenmenosta ajatus siitä että olen epäkelpo yksilö jonka lisääntyminen ei onnistu.

No mä en ajatellut kahden terveen lapsen jälkeen että me olisimme mieheni kanssa epäkelpoja. Ajattelin että luonto päätti näin nyt ja minä en sille asialle mitään voinut. Että lapsi ei ollut elinkelpoinen jostain syystä ja näin kävi nyt.
En tarkoita että kaikille pitää mennä aukomaan näin mutta minulle tälläisen asian sanominen ei tehnyt kipeää.

En minäkään ajatellut olevani epäkelpo, kysymys taisi ollakin siitä mitä keskenmenon jälkeen on SANOTTU?

Kyllä jonkunlaista tilannetajua voi viljellä vaikka itsestä ei moinen tuntuisikaan missään. Kyllä minä tiedän mikä keskenmenoon johti, kuulen sen mieluummin lääkäriltäni.

 

[sss]

Mulla tuli keskenmeno viikolla 17, ja kaverini totesi että "se on sitä luonnonvalintaa, eläinkunnassakin epäkelpojen yksilöiden lisääntyminen ei onnistu".

Entinen kaveri, siis...

Ehkä hän ajatteli, että asian "järkiperäistäminen" auttaisi sua. Ei tainnut tietää, että raskaushormonit vie kylmän järjen mukanaan.

Eli järjellä ajatellen olen epäkelpo yksilö, ja keskenmeno johtui siitä?

Ahaa.

Ehkä tarkoitti, että sikiössä häikkää, ei vanhemmissa. Eikä sekään ns. häikkä johdu vanhemmista.

Mutta saattoi tietysti tarkoittaa vanhempiakin, itse(KIN) ymmärsin asian toisin.....

 

[Pers_ee]

Se on kyllä totta, että ennen viikkoa 20 spontaanisti abortoituneissa sikiöissä on suurimmassa osassa ollut jokin vika.

En pidä itseäni parempana tai keskenmenon kokeneita kavereita huonompina.

Ehkä sun ei AP ois pitänyt mennä varottelemaan ostamasta tavaroita. Kukin tyylillään! Kaikki varmasti ajattelee keskenmenon mahdollisuutta, vaikkei siitä puhuiskaan. Siksi siitä EI halua muistutettavan.

Multa kysyttiin et "Uskallatko jo osta lastenvatteita?" Olin viikolla 32...

 

[Juu]

Ongelma on tuollaisesta loukkaantujan korvien välissä.

Niin tosiaan, oisko siinä sun loukkaantumisessa kysymys vähän samasta jutusta?

 

[Rytkäätys]

Typerä on ollut kaverisi tosiaan, mutta jospa hän on suuttunut kun olet "pilannut" hänen iloaan varoittelemalla ja sitten päästänyt ajattelemattomuuksia suustaan.

 

[Rukoilijasirkka]

En ole kokenut keskenmenoa, en koe olevani muita parempi. Raskauteni ovat myös alkaneet helposti.

Sitä minä en vaan ymmärrä, että miksi minulla ei ole oikeutta sanoa ääneen, että minulla on ollut näissä asioissa helppoa. Pitäisikö minun käpertyä johonkin kauhukuvien verkkoon lasta tehdessä / raskaana ollessa vain siksi, että jollain muulla on vaikeampaa?

Tälläkin palstalla jatkuvasti hyökätään niiden kimppuun, jotka paljastavat suunnittelevansa lapsensa syntymäaikaa. Miksi ei saisi? Miksi minä en saisi suunnitella sellaisia asioita vain siksi, että sinulta sellainen ei onnistu?

Häh? Mihin sä oikeen ees vastaat?

Niin, että kun joku täällä vaikkapa valittelee, että on taas raskaana, niin lapsettomat alkaa ketjussa v***lla, että nyt sä loukkaat meitä. Vaikka alkuperäisellä on itselleen ihan oikea ongelma tms. että ymmärtäkää nyt te vaikeasti raskautuvatkin tai keskenmenoja kokevatkin, että liian helppo raskautuminen ja raskauden eteneminenkin voi olla aika monessa elämäntilanteessa ongelma. Ja kyse ei silloin ole alkuperäisen kertojan ylimielisyydestä. Ongelma on tuollaisesta loukkaantujan korvien välissä.

Tajuan kyllä, mutta tuo ei oikeastaan liity ap:n asiaan mitenkään.

 

[Mittäh?]

Mulla tuli keskenmeno viikolla 17, ja kaverini totesi että "se on sitä luonnonvalintaa, eläinkunnassakin epäkelpojen yksilöiden lisääntyminen ei onnistu".

Entinen kaveri, siis...

Toi on ihan totta, mutta ei kai sitä pakko ole ääneen sanoa.

Mua tää ainakin auttoi keskenmenossa. Ajatus siitä että se lapsi ei vaan voinut elää, joku muu päätti toisin jossain. Että mun tekemisillä tai tekemättömyydellä ei ollut merkitystä.

Luepas uudestaan, siinä sanotaan EPÄKELPOJEN YKSILÖIDEN LISÄÄNTYMINEN, ei epäkelvon sikiön syntyminen.

Mua ei ainakaan hirveästi auttanut keskenmenosta ajatus siitä että olen epäkelpo yksilö jonka lisääntyminen ei onnistu.

No mä en ajatellut kahden terveen lapsen jälkeen että me olisimme mieheni kanssa epäkelpoja. Ajattelin että luonto päätti näin nyt ja minä en sille asialle mitään voinut. Että lapsi ei ollut elinkelpoinen jostain syystä ja näin kävi nyt.
En tarkoita että kaikille pitää mennä aukomaan näin mutta minulle tälläisen asian sanominen ei tehnyt kipeää.

En minäkään ajatellut olevani epäkelpo, kysymys taisi ollakin siitä mitä keskenmenon jälkeen on SANOTTU?

Kyllä jonkunlaista tilannetajua voi viljellä vaikka itsestä ei moinen tuntuisikaan missään. Kyllä minä tiedän mikä keskenmenoon johti, kuulen sen mieluummin lääkäriltäni.

 

[KarO]

Jestas mikä...
En todellakaan luule itseäni paremmaksi. On vain ollut hyvä tuuri.

Ja tuohon JUST:n kommenttiin, entinen kaverisi sanoi todella törkeästi!!
Keskenmeno ei ole niiden vanhempien vika, että he olisivat mitenkään epäkelpoja! Eri asia on sanoa, että luonto hoitaa ne pois ajoissa jotka täällä ei selviäisi kauaa, mutta syyttää nyt vanhempia!