Te joiden lapsilla iso ikäero (yli 6v), olisi kysyttävää

[VkLk]

Meillä on 7v ja pian 3 kk ikäinen vauva. Minun on ollut jokseenkin vaikea sopeutua siihen että elämä muuttui taas radikaalisti ja jotenkin luopumisen tuskaa minulla siitä että esikoinen menetti ainokaisen asemansa. Lapsi itse on ottanut vauvan tosi hienosti eikä mustasukkaisuutta ole ollut alun muutamaa päivää lukuunottamatta. Olen ollut tosi väaynyt ja kun vauva nukkuu otan usein itsekin päikkäreitä,josta poden huonoa omaatuntoa...:|

Vauva nukkuu myös aika lyhyitä pätkiä päivällä ja hänet pitää nukuttaa jokaisille unille joten olen aika kiinni hänessä. Toisaalta ihanaa olla laittamassa ja vastaanottamassa esikoinen koulusta kun sen nyt aloittaa.

Minkälaisia tuntemuksia ja kokemuksia teillä muilla äideillä on ollut, joidenka lapsilla isompi ikäero.

 

["Hanna"]

Me oltais haluttu lapset pienellä ikäerolla, mutta luonto päätti toisin. Oli keskenmenoja ja sitten multa löytyi endometrioosi joka vaikeutti raskaaksi tulemista. Lopulta vasta laparoskopian jälkeen raskaus onnistui.

Ikäeroa lapsille tuli 6 vuotta.

Mä oon niin nauttinut tästä! Ihanaa kun meille vihdoin tuli se toinenkin kullannuppu. Tuo kuopus on jo 1v4kk joten vauva-aikakin on jo valitettavasti ohi. Mä oon molempien kohdalla tykännyt vauva-ajasta ihan erityisen paljon, osasyynä varmastikin se, että molemmat olleet helppoja ja tyytyväisiä vauvoja, nukkuneet ja syöneet hyvin.

Nyt mulla on täällä reipas ekaluokkalainen ja ihana taapero ei elämä paljon parempaa enää voisi olla :heart:

 

[Meillä]

Meillä on vanhin kohta 11v, keskimmäinen 7v ja nuorin on nyt pariviikkoinen.
Mä en näe tässä mitään ongelmaa, isommista lapsista on paljon apua, ja toisekseen saan nyt keskittyä vauvaan ihan täysillä, kun isommat menee kouluun ensi viikolla.
Onhan se hassua, miten tulevasta ekaluokkalaisesta tuli välittömästi tosi iso, kun vauva syntyi. Mihin mun pieni katosi?

 

[chef]

Miten tuo tilanne liittyy siihen ikäeroon?

Meinaan, että mitä luultavavammin se muutos olisi ollut iso, vaikka ikäeroa olisi tullut vain sen 3-4 vuotta. Ja aivan samalla tapaa se esikoinen olisi sen ainokaisen paikkansa menettänyt. Nyt hän sai sentään pitää sen peräti 7 vuoden ajan, joten eiköhän hän ole jo aivan riittämiin saanut vanhempiensa jakamattoman huomion.

7v pärjää varmasti tovin, kun äiti nukkuu...eri asia, jos se isompi lapsi olisi 3v. Tällöin ymmärtäisin sen, että äiti potee huonoa omaatuntoa nukkumisistaan...mutta että 7v:n kohdallakin?

Meillä 1. ja 2. ikäero on 6,5 vuotta. En ole koskaan tuon ikäeron vuoksi kokenut mitään negatiivistä tms. Mielestäni esikoinen oli tosiaan onnekas, koska oli saanut olla niinkin pitkään ainokainen...ja toisaalta sitten onnekas myös siksi, että vihdoinkin hän sai sisaruksen.

Hän oli myös etuoikeutettu siksi, että hänellä oli äiti kotona ennen- ja jälkeen koulupäivän, eli hän ei joutunut olemaan yksin tai menemään aamu/iltapäiväkerhoon. Kun isompi oli koulussa, sai panostaa vauvaan...ja kun isompi tuli kotiin, panostin sitten häneen enemmän...viimeistään siinä vaiheessa, kun mies tuli töistä kotiin ja pystyin jakamaan vauvanhoitovastuun.

Kun 2. lapsi oli 5kk, tein positiivisen raskaustestin. Ja silloin mietin kyllä kauhulla sitä, miten 2. tulisi menettämään perheen vauva-asemansa jo 1v1kk iässä. Tosin sekin oli aivan turhaa, sillä niin ei käynyt. Uuden vauvan syntymän jälkeen perheessä olikin sitten kaksi vauvaa.

Kyllä nämä kaikki neljä ainakin suunnilleen normaaleilta vaikuttavat...eli en jaksa uskoa siihen, että ikäero (oli se sitten pieni, suuri tai jotakin siltä väliltä) ihan älyttömästi lapsen elämään vaikuttaa.

 

["Maija"]

Meillä vanhempi lapsi sai nyt kesällä ajokortin ja nuorempi täyttää kohta vuoden. Nautittu ollaan vauvasta täysin rinnoin (myös vanhempi lapsi todella rakastaa pikkuista, on ollut mukana nimen valinnassa jne.), samalla koetaan hieman haikeutta vanhemman lapsen irtautumisesta kotoa ja lapsuudesta pikkuhiljaa.

 

[juuri niin....]

on monia sisaruksia joilla on ikäeroa jopa 15-20 vuotta, ei sillä ole mitään väliä, kaikkeen tottuu.....Esikoinen oli 15 v kun sain vauvan, hyvin meni