"vieras"
No meillä 5v toivoo omaa tietokonetta, ei tule saamaan. Pikkuveli toivoo leikkiautoa ja saa sellaisen. Huomaatko kenties mitään eroa noilla toiveilla??
Niin, en kylläkään viittaamastasi tekstistä löydä kohtaa, jossa toinen tapa tuomittaisiin. Samaten on aika pitkälle tulkittua, että suuresta kokemusvyörystä tekemisten, syömisten ja lahjojen suhteen saa pelkän materialismin.Se on kaiketi elämäntapakysymys. Me ainakaan ei haluta että sen enempää synttäreillä kuin joulunakaan materia saa suuren merkityksen. Lahjoja toki saavat mutta ei ylenpalttisesti eikä mitään älyttömän kalliita juttuja koska me vaan ei haluta yhdistää materiaa noihin juhliin vaan halutaan että juhlien pääpointti on muualla kuin siinä miten paljon ja kallista kukin saa. Me ostettiin tietokone pojan synttärien korvilla mutta ei synttärilahjaksi vaan ihan muuten vaan.
Kukin tyylillään. Jos joku haluaa opettaa lapselleen että joulu on suurta materian juhlaa ja vain iso kasa kalliita lahjoja tekee siitä joulun, niin ihan vapaasti minun puolestani. Mutta on myös sellaisia jotka eivät niin halua tehdä ja sallittakoon se heille.
Miksi näin? Eikö teillä ole lapsia? Liittyykö johonkin uskontoon tms?Alkuperäinen kirjoittaja emännän oma;27665960:Meidän perheessä tapana on että ei jaeta joululahjoja ja näin on piste.
Hirveä äiti sinulla.voin kertoa omasta lapsuudestani sen että äiti meillä päätti mitä me halutaan, jos me kerrottiin toive oli vastaus et sinä mitään rihkamaa ja krääsää saa.
No sanottakoot että äiti olikin tai siis on vieläkin narsistinen
Isä ei lahjoja juuri ostellut kun tämä nappasi äitille rahatukun kouraan ja luotti siihen että äitillä olisi aikaa hoitaa ne ostot.
Tosin vuosien varrella oppi isäkin sen että haki lopulta ne paketit aattona pikaisesti kaupasta kun äiti tuhlasi mielummin ne rahat itseensä (kaunistautumiseen) ja osti meille lapsille siis mitä sattui.
Olinkin ihan mahdottoman onnellinen kun sain 10v kynttelikön, samoin jotain saippuaa ja dödöä.
Juu käyttöä noillakin tietty mutta kun olisin halunnut lelun tai pelin, muista nyt niin tarkkaan.
Senkin muistan kun mummoni halusi ostaa minulle joululahjaksi barbien niin äiti päätti minkä niistä haluan ja minkävärisellä mekolla. Turha siihen mennä sanomaan että ei kun minä en halua tuota sinipukuista kun haluan tuon keltasen, äitin kommentin muistan vieläkin
et sinä sitä halua kun se on niin ruma sinä haluat sinisen tai sitten kiellän mummoasi ostamasta koko barbieta.
juu,se on ainut minkä löysin,liian iso pennulle ja väärä teksti..Niin siis hug meez-pehmo. Ei kyllä oo ku yhdenlaista.
Mut sulkeeko se pois toiveen toteutumisen?Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;27668522:Meillä ei haluta tehdä joulusta suurta numeroa, siksi lahjatkin pysyvät vaatimattomina.
Sulkee jos lahjatoiveet on tyyliin 100 lego-pakkaus.Mut sulkeeko se pois toiveen toteutumisen?
meillä sa poja ttoivmansa puhelimet ja en maksavat reilun 100e/kpl ja tyttären judopuku noin 150.Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;27668600:Sulkee jos lahjatoiveet on tyyliin 100 lego-pakkaus.
Meillä eivät saa toivomiaan kallita lahjoja. Joulu ei ole sen arvoinen juhla.meillä sa poja ttoivmansa puhelimet ja en maksavat reilun 100e/kpl ja tyttären judopuku noin 150.
nojuu..toi menee kategoriaan kaikkea ei voi hankkia. Mullakaan ei ois varaa 100e legopakettiin.Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;27668600:Sulkee jos lahjatoiveet on tyyliin 100 lego-pakkaus.
On materiaa ja materiaa. Minusta jouluun ei kuulu sellanen materia että on oltava paljon ja kallista ja...Siksi tuo lapsi ei tule saamaan 30 pakettia mutta koti laitetaan joulukuntoon ja ostetaan vielä jouluvaloja. Useamman vuoden käyttöön. En ymmärrä ollenkaan kyselyitä että onko tässä riittävästi lahjoja ja kyllin hyviä. Se on juuri sitä materiaalisuutta jota en ymmärrä.
meille se on =)Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;27668691:Meillä eivät saa toivomiaan kallita lahjoja. Joulu ei ole sen arvoinen juhla.