Te, joiden lapset eivät saa jouluna toivelistaltaan MITÄÄN, voisitteko kertoa miksi näin?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="vieras";27665906]No meillä 5v toivoo omaa tietokonetta, ei tule saamaan. Pikkuveli toivoo leikkiautoa ja saa sellaisen. Huomaatko kenties mitään eroa noilla toiveilla??[/QUOTE]

Onko sulla luetunymmärtäminen hiukan vaikeaa?
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27665925]Onko sulla luetunymmärtäminen hiukan vaikeaa?[/QUOTE]

mitä vikaa luetunymmärtämisessäni? Vastasin esitettyyn kysymykseen. Kyllä meillä olisi varaa ostaa vaikka joka mukulalle oma tietokone, mutta eipä osteta. Lapsi ei ole toivonut mitään muuta kuin tuota tietokonetta, jota hän nyt ei tule siis saamaan. Sen sijaan pikkuveli toivoo uutta pikkuautoa, ja sen hän tulee saamaan.
 
"vieras"
Se on kaiketi elämäntapakysymys. Me ainakaan ei haluta että sen enempää synttäreillä kuin joulunakaan materia saa suuren merkityksen. Lahjoja toki saavat mutta ei ylenpalttisesti eikä mitään älyttömän kalliita juttuja koska me vaan ei haluta yhdistää materiaa noihin juhliin vaan halutaan että juhlien pääpointti on muualla kuin siinä miten paljon ja kallista kukin saa. Me ostettiin tietokone pojan synttärien korvilla mutta ei synttärilahjaksi vaan ihan muuten vaan.

Kukin tyylillään. Jos joku haluaa opettaa lapselleen että joulu on suurta materian juhlaa ja vain iso kasa kalliita lahjoja tekee siitä joulun, niin ihan vapaasti minun puolestani. Mutta on myös sellaisia jotka eivät niin halua tehdä ja sallittakoon se heille.
Niin, en kylläkään viittaamastasi tekstistä löydä kohtaa, jossa toinen tapa tuomittaisiin. Samaten on aika pitkälle tulkittua, että suuresta kokemusvyörystä tekemisten, syömisten ja lahjojen suhteen saa pelkän materialismin.

Mutta tulkita saa miten haluaa, kuten myös sen, että on parempi antaa muuten vaan kuin juhlamuistamisena. (Kun äitini täyttää 60 en anna kuin kortin, hän saa sitten kylpyläloman joskus muulloin vaan ettei hänen synttärinsä ole pelkkää materiaa)
 
narsistin lapsi
voin kertoa omasta lapsuudestani sen että äiti meillä päätti mitä me halutaan, jos me kerrottiin toive oli vastaus et sinä mitään rihkamaa ja krääsää saa.
No sanottakoot että äiti olikin tai siis on vieläkin narsistinen :(
Isä ei lahjoja juuri ostellut kun tämä nappasi äitille rahatukun kouraan ja luotti siihen että äitillä olisi aikaa hoitaa ne ostot.
Tosin vuosien varrella oppi isäkin sen että haki lopulta ne paketit aattona pikaisesti kaupasta kun äiti tuhlasi mielummin ne rahat itseensä (kaunistautumiseen) ja osti meille lapsille siis mitä sattui.
Olinkin ihan mahdottoman onnellinen kun sain 10v kynttelikön, samoin jotain saippuaa ja dödöä.
Juu käyttöä noillakin tietty mutta kun olisin halunnut lelun tai pelin, muista nyt niin tarkkaan.
Senkin muistan kun mummoni halusi ostaa minulle joululahjaksi barbien niin äiti päätti minkä niistä haluan ja minkävärisellä mekolla. Turha siihen mennä sanomaan että ei kun minä en halua tuota sinipukuista kun haluan tuon keltasen, äitin kommentin muistan vieläkin
et sinä sitä halua kun se on niin ruma sinä haluat sinisen tai sitten kiellän mummoasi ostamasta koko barbieta.
 
"vieras"
Niin, sekin mietityttää, että mitä se joulu sitten on, jos siihen ei saa liittyä materialismia ollenkaan? Tai mitä se on, jos lahjat "tappavat" sen?

Yhdessäoloa monet toitottavat, mutta ainakin meillä ollaan päivittäin yhdessä ja pelaillan ja usein myös leivotaan ja käydän sukulaisilla, joten ei se joulu ihan sillä syntyisi. Joulukoristeet ovat materiaa, enkä oikein usko, että niin moni istuu iltaa miettien Jeesuksen syntymää. Vaikka voinen olla väärässä.
 
"mie"
[QUOTE="Vieras";27665485]Meillä kans oli sellaisia toiveita, mitä ei saanut suomesta. Sanoin lapselleni, että näitä ei pysty millään toteuttamaan, koska niitä ei täältä saa ja pyysin jotain kakkosvaihtoehtoja. Kyllä mä kans tosiaan yritän aina ne muutamat toiveet toteuttaa.[/QUOTE]

Mun mies tilannut Amazonista semmoisia leluja joita ei täältä saa. Ei sillä että lapsemme muka saisivat kaiken minkä toivovat, vaan jos on jokin kovin kauan kaivattu lelu.
 
"mie"
[QUOTE="vieras";27665502]No toteutithan, poika saa merirosvolaivan jonka toivoi! Tuskinpa tuo sen merkin päälle ymmärtää. Sitten oisit natsiäiti, jos et ois ostanut koko merirosvolaivaa.

Pitääkö tääkin asia nyt rautalangasta vääntää.[/QUOTE]

Trust me, kyllä ne vaan tuntee ja huomaa eron! Vaikka kyseisen merirosvolaivan ostaja voi tietysti pojalleen selittää että se sun toivoma oli tarkoitettu vähän vauvoille, joten poika varmasti ymmärtää, että saikin tilalle isojen poikien laiva ja osaa olla siitä iloinen ja ylpeä! :)
 
"mie"
voin kertoa omasta lapsuudestani sen että äiti meillä päätti mitä me halutaan, jos me kerrottiin toive oli vastaus et sinä mitään rihkamaa ja krääsää saa.
No sanottakoot että äiti olikin tai siis on vieläkin narsistinen :(
Isä ei lahjoja juuri ostellut kun tämä nappasi äitille rahatukun kouraan ja luotti siihen että äitillä olisi aikaa hoitaa ne ostot.
Tosin vuosien varrella oppi isäkin sen että haki lopulta ne paketit aattona pikaisesti kaupasta kun äiti tuhlasi mielummin ne rahat itseensä (kaunistautumiseen) ja osti meille lapsille siis mitä sattui.
Olinkin ihan mahdottoman onnellinen kun sain 10v kynttelikön, samoin jotain saippuaa ja dödöä.
Juu käyttöä noillakin tietty mutta kun olisin halunnut lelun tai pelin, muista nyt niin tarkkaan.
Senkin muistan kun mummoni halusi ostaa minulle joululahjaksi barbien niin äiti päätti minkä niistä haluan ja minkävärisellä mekolla. Turha siihen mennä sanomaan että ei kun minä en halua tuota sinipukuista kun haluan tuon keltasen, äitin kommentin muistan vieläkin
et sinä sitä halua kun se on niin ruma sinä haluat sinisen tai sitten kiellän mummoasi ostamasta koko barbieta.
Hirveä äiti sinulla. :(
Muistan itse olleeni oikeasti todella iloinen lapsena n.10v., kun isäni oli ostanut minulle jpuluvalot joululahjaksi, jotka sitten laitettiin joka joulu minun ikkunaani. :) Toki sain myös Barbien ja muita leluja, mutta tuo on jäänyt mieleeni positiivisessa mielessä.
 
"vieras"
Minäkään en oikein ymmärrä. Minusta on ihanaa paketoida, miettiä, valita huolella sellaiset lahjat, joista tiedän lasteni todella pitävän. Tiedän jo etukäteen, kuinka onnellisia he ovat jokaisesta saamastaan lahjasta! Suurin osa toiveista toteutuu. Se on sitä joulun taikaa.. Kaikki muut 364 päivää vuodessa jäävät kasvattamiselle, ei yksi päivä ketään pilaa. Tai sitten jossain on todella vikaa. Pettymyksiä voi oppia sietämään muutoinkin, kuin jäämällä jouluna ilman toivottuja lahjoja.

Muuten, huolimatta niistä "lahjavuorista" lapseni odottavat joulussa eniten "joulutunnelmaa ja ihanaa jouluruokaa", suora lainaus 9-vuotiaani tämän aamuisesta lausahduksesta.
 
[QUOTE="vieras";27666110]Niin, sekin mietityttää, että mitä se joulu sitten on, jos siihen ei saa liittyä materialismia ollenkaan? Tai mitä se on, jos lahjat "tappavat" sen?

Yhdessäoloa monet toitottavat, mutta ainakin meillä ollaan päivittäin yhdessä ja pelaillan ja usein myös leivotaan ja käydän sukulaisilla, joten ei se joulu ihan sillä syntyisi. Joulukoristeet ovat materiaa, enkä oikein usko, että niin moni istuu iltaa miettien Jeesuksen syntymää. Vaikka voinen olla väärässä.[/QUOTE]

On materiaa ja materiaa. Minusta jouluun ei kuulu sellanen materia että on oltava paljon ja kallista ja...Siksi tuo lapsi ei tule saamaan 30 pakettia mutta koti laitetaan joulukuntoon ja ostetaan vielä jouluvaloja. Useamman vuoden käyttöön. En ymmärrä ollenkaan kyselyitä että onko tässä riittävästi lahjoja ja kyllin hyviä. Se on juuri sitä materiaalisuutta jota en ymmärrä.
 
  • Tykkää
Reactions: Eedla
Rollolainen
meillä lasten toiveet toteutetaan tänäkin vuonna. Tytär saa judopuvun, koska vanha on jo huonokuntoinen.
17v saa ne TOIVOMANSA villsukat ja lahjakortin vaateliikkeesen,
Pikupojat saavat puhelimet ( 11 ja 12v)

lisäksi myös karkkia, suihkusaippuoita ja lukemista sen mukaan mikä ketäkin kiinnostaa. esim tuolle 12v.lle en osta lukemista kun ei oikein tykkää lukemisesta, mutta 11v taas ahmii akuja ja mielenkiintoisi kirjoja.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
HippuTAR
Mä mielelläni ostaisin vaikka ja mitä mutta kun ei nyt pysty niin ei pysty. Meillä molemmat pojat toivoo mm. angry birds juttuja ja en aio niitä ostaa. Isompi toivoo noista oikeastaan vain sitä jättipehmoa joka maksaa 60, pienemmälle kelpais mikä vaan ja ei kaine halvimmat kovin paljo maksa mutta ei ne myöskään oo sellaisia että toi poika jaksais olla niistä viittä minuuttia pitempään kiinnostunu. Joten yritän ostaa sillä rahalla jotain kiinnostavampaa.
Legojakin on molemmat pojat toivonu mutta ne on niitä satasen settejä, eipä riitä rahat.
Vanhimman toiveet taas oon ostanut jo syksyllä, kun satuin halvalla löytämään ja kun sillänoi toiveet pysyy vähintäänkin kuukausia samoina niin voi helpommin ostaa etukäteen. Enkä sen kaikkia toiveita oikeesti täytä, alunperin toiveet oli tyyliin mac, basso yms. Halvemmat toiveet tuli vasta kun olin juurta jaksaen selittäny että mitään kallista on ihan turha toivoa.
 
"Vieras"
On materiaa ja materiaa. Minusta jouluun ei kuulu sellanen materia että on oltava paljon ja kallista ja...Siksi tuo lapsi ei tule saamaan 30 pakettia mutta koti laitetaan joulukuntoon ja ostetaan vielä jouluvaloja. Useamman vuoden käyttöön. En ymmärrä ollenkaan kyselyitä että onko tässä riittävästi lahjoja ja kyllin hyviä. Se on juuri sitä materiaalisuutta jota en ymmärrä.

Eihän sitä tarvitse ymmärtää, mutta toisaalta ei tuomitakaan. Itse en ymmärrä miten lahjojen määrä/hinta voi kertoa vanhemmuudesta. Eiköhän se aina ole se asenne, joka ratkaisee, sekä oma että lasten.
 
Rollolainen
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä;27668691:
Meillä eivät saa toivomiaan kallita lahjoja. Joulu ei ole sen arvoinen juhla.
meille se on =)
Je tänä vuonna kun on varaa ostaa ostean kans . Kumallista kyllä poika 17v haluaa siltikin lahajski vain villasukat , kuten viimekin vuona.
 

Yhteistyössä