Täytyykö olla montakin kummia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tukkummi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tukkummi

Vieras
Eihän tämä nyt ihan vauvan hoitoon kuulu, mutta asia varmaan kuitenkin on ajankohtainen enemmän täällä olijoille kuin muualla...

Minä en henkilökohtaisesti tarvitse lapselleni kuin 1 kummin. Minusta se riittää. Ei huvittaisi vain "muuten vaan" sitten pyytää lisää kummeja. Olen kuitenkin kuullut, että lapsella pitäisi olla ainakin 2 kummia! Siis miksi ei 1 riittäisi ja onko asia todellakin näin? (Me siis kuulmme kirkkoon... ettei tässä nyt ole mitään epäselvyyttä.) Mitäs sitten, jos ei joku vaikka saa yhtäkään kummia lapselleen, niin eikö kirkko vai suostu sitten ottamaan jäsenekseen? :D Ei kai nyt oikeasti asia voi mennä näin! Onhan niitäkin jotka vasta aikuisenakin liittyy kirkkoon, eikä heillä ole ikinä ollut kummin kummia.

Eihän siitä varmasti hirveästi lapselle haittaa ole, jos on useampikin kummi, mutta en haluaisi pyytää joitain ystäviä vain pyytämisen takia tai siksi kun pitää... Ne lähimmät ihmiset taas loppuvat kesken, jos käytän kaikki ensimmäisiin lapsiin, kun meidän lapsiluku ei nyt toivottavasti tähän kuitenkaan jää. Minusta vain olisi vähän turha pyytää kummeiksi esim. sellaisia, joista ei ole varma tuleeko oltua yhteydessä tulevaisuudessa edes kuinka paljon...

Mikä on siis asian laita? Tarvitseeko oikeasti yhtään kummia, vai pitääkö niitä olla kuinka monta...?

Kiinnostaa myös tietää, että onko pakko järjestää kastetilaisuus, vai voiko lapsen kastaa pelkästään vanhempien ja papin läsnäollessa, jos vaikka ei yhtään kummia oikeasti tarvittaisikaan...? (Tämä siis ihan olettamuksena, vaikka kyllä meillä on se 1 kummi mielessä...)
 
Lapsillani on vain kaksi kummia per lapsi ja kastetilaisuudet on järjestetty perheen parissa kotona. Oli tosi mukava ja helppo tilaisuus. Paikalla vain perhe ja kummit ja tietenkin pappi.

 
kaksi kummia on se sääntö, mutta minusta pystyy pyytämään myös jonkun seurakunnan jäsenen, jos ei ole ketään ketä haluaa pyytää..Totta kai lapsen voi kastaa pelkästään kummien ja papin + vanhempien läsnäollessa. Ei kenenkään pakko ole juhlia järjestää, mutta meillä se oli ihan mukavaa ajanvietettä, kotona myöskin meillä tuo kastetilaisuus..
 
Meillä oli tosi iso ongelma valita kummit. Kummankin meistä sisarukset ovat eronneet kirkosta ja läheisimmät kaverit myös. Lopulta päädyimme minun serkkuun ja hänen mieheensä. Ainoat lähisukulaisista ja nuoremmista, jotka kuuluvat kirkkoon. Olemme siis "tuhlanneet" ainoat nuoremmat potentiaaliset kummikandidaatit, vaikka lapsia on vasta yksi. Jos joskus tulee toinen lapsi meillä on todellinen ongelma kummien kanssa, ellemme sitten halua pyytää 50-60 vuotta vanhoja sukulaisiamme kummeiksi... Tuli tuota kummia miettiessä, että entäs jos haluaa kastaa lapsensa, mutta ei löydä kummeja, niin jääkö sitten kastamatta?
 
tuskin jää kastamatta, silloin saa nuo edellä mainitsemani seurakunnan valkkaamat kummit. en tiedä käytännöstä, mutta olen lukenut tuosta. Ja sitäpaitsi, voihan nuo jo teidän ekan lapsen kummit olla myös tokan lapsen kummit jos niin haluaa..
 
Juu, 2 kummia täytyy olla. Täytyy sitten miettiä haluaako ihan ventovieraita seurakunnan jäseniä kummiksi, vai kuitenkin jonkun oman ystävän/sukulaisen, vaikkei hän kummina lapselle sen erityisemmin elämän aikana olisikaan...
Ja kyllä aikuisenakin kastetuilla täytyy olla kummit. Olen kuullut monista ihmisistä, jotka aikuisiällä ovat käyneet rippikoulun ja saaneet kasteen päästäkseen kirkossa naimisiin. Heillä on kastetilaisuudessa ollut kummit.
 
on kyllä aivan älytöntä, että on pakko olla kummeja. Luulisi kirkon olevan nykyään tyytyväinen jos sinne joku edes liittyy... Hirveän monihan on eronnut nykyään kirkosta muutenkin. Pitääkö asiat tosiaankin tehdä näin vaikeiksi?

Me emme nimittäin ole kovin uskonnollisia, mutta kuulumme kirkkoon melkeinpä ihan hyvien arvojen takia. Meitä ei tosiaan kiinnosta järjestää mitään "pippaloita" tämän asian takia. Tällaiset asiat luovat meille paineita, sekä kummeille paineita. Varmasti ei siis kaikille, mutta meille asia on näin. Me emme kaipaa elämäämme mitään tällaista ylimääräistä. Elämä maistuu ihan muutenkin.

Itsellä on käynyt mielessä kirkosta eroaminen ihan sen takia, kun se luo tällaisia velvoitteita, joihin meitä ei kiinnosta lainkaan osallistua. Eivätkö voisi olla vain tyytyväisiä, että joku sentään liittyy seurakuntaan?

Pari ystävääni ovat ainakin tunnustaneet jakavansa samat ajatukset, mutta mitäs täällä asiasta pohditaan?
 
Itse olen sitä mieltä, että jos haluaa kirkkoon liittyä, niin kyllähän siihen liittyy kaikenlaista muutakin, siis jos ei halua elämäänsä mitään ylimääräistä (kuten joku tuossa totesi) niin miksi liittyä kirkkoon? Toisaalta erikoista myös, miksi haluaa ehdottomasti kuulua seurakuntaan, jos ei halua olla tekemisissä kenenkään muun kirkkoon kuuluvan kanssa (eli ei halua pyytää ketään kummiksi, ettei tarvitse olla heidän kanssa tekemisissä).
 
Itse en kummiksi hirveästi halua ja siksi en haluaisi velvoittaa muitakaan. Nykyään kummius tarkoittaa liikaa lahja-automaattia. Kummit ollaan pidettu ihan lähipiirissä, eli niillä henkilöillä jotka ovat joka tapauksessa lapsen elämässä mukana. Silloin ei ole mitään ylimääräisiä velvoitteita. Lähipiiristä ei löytynyt kuin yksi nuori kummi joten valitsimme isovanhemman toiseksi kummiksi. Pappi sanoi ettei mielellään oteta vanhempia kummeja koska kummihan on kirkon mukaan se joka kasvattaa kirkon tavoille. Pitää siis olla mukana kuvioissa sinne rippikouluun asti. Mutta pappi myöntyi kuitenkin koska oli myös nuorempi kummi valittuna. Eli jos on ongelmia kummien määrässä, kannattaa kysyä käykö isovanhemmat.
 
Jotkut papit kelpuuttavat kuulemma myös kirkkoon kuulumattoman henkilön kummiksi, siis tällaista olen kuullut, en ole varma onko tämä faktaa. Mutta ainakin voit nimittää kummeiksi kaksi kirkkoon kuulumatonta ystävää/sukulaista ja ottaa sitten kirkon silmissä "virallisiksi" kummeiksi ne seurakuntaihmiset. Eikös se riitä, että te itse pidätte henkilöä kummina ja hän itse kokee olevansa kummi, jos teitä ei se kirkollinen puoli kiinnosta?
 
Jotkut papit kelpuuttavat kuulemma myös kirkkoon kuulumattoman henkilön kummiksi, siis tällaista olen kuullut, en ole varma onko tämä faktaa. Mutta ainakin voit nimittää kummeiksi kaksi kirkkoon kuulumatonta ystävää/sukulaista ja ottaa sitten kirkon silmissä "virallisiksi" kummeiksi ne seurakuntaihmiset. Eikös se riitä, että te itse pidätte henkilöä kummina ja hän itse kokee olevansa kummi, jos teitä ei se kirkollinen puoli kiinnosta?
 
Joo, lapsella voi olla kirkkoon kuulumattomia "haltijakummeja" (se ei ole papin päätettävissä, eli pappi ei voi valita, kelpuuttaako vai ei), mutta sellaisen/sellaisten lisäksi vaaditaan ne kaksi "virallista", kirkkoon kuuluvaa kummia.
 
kummilla ei ole enää mitään kunnon virkaa tehtävässään, kuin tosiaan korkeintaan olla se lahja-automaatti. (Olen kyllä tietoinen, että viimevuosina on tosin yritetty sisällyttää kummit johonkin rippijuttuun, mutta se siitä... kerran 15 vuodessa...) Siis oikeasti, kuinka monet lastenne kummeista tai te lasten kummeina huolehditte kummilasten uskonnollisesta kasvatuksesta?! Varmaan 1/100. Kyllä toi kummi juttu on jo aikansa elänyt ja aivan turhaa. Siitä kerätään ihan liikaa paineita nykyään. Pakko muistaa päiviä ja pakko pitää yhteyttä ja osa loukkaantuu kun ei tule valituksi tuohon tehtävään, vaikka oikeasti se onkin helpotus... Ei kiitos. En haluaisi minäkään vaivata tuttavia, mutta minkäs voi... Ei voi tietää kuinka paljon tullaan olemaan tekemisissä, eikä se ole kummienkaan vika, vaikka tiet erkanevat. Usein kummeja tosin tunnutaan syyttävän... Kyllä se on kahden kauppa, eikä kummien tulisi tuntea yhtään sen enempää syyllisyyttä asiasta.
 
käy myös omat vanhemmat esim. Kummin tehtävähän ei ole ostaa lahjoja synttärinä ja jouluna vaan ohjata lasta seurakuntaan ja auttaa vanhempia kristillisessä kasvatuksessa ja rukoilla lapsen puolesta.
 
Meillä valittiin toiseksi kummiksi vanhempi sukulainen (oma kummitätini) ja toisen lapsen kohdalla myös toinen kummi oli vanhempi sukulainen (tätini ja hänen miehensä). Minusta siis voi olla hyväkin, että lapsella olisi yhteyttä vanhempaankin ikäpolveen.

Oma kummitätini on jo lähemmäs 80-v ja hän on tosiaankin hoitanut kummin velvollisuuksia. Lahjoja ei ole paljon tullut, mutta kirjeitä kirjoittelee ja toivoo minulle jumalan siunausta jne. Meillä on lämpimät välit, vaikka en itse olekaan uskonnollinen. Omat isovanhempani ovat jo kuolleet, joten on mukava, että elämässäni on vielä yksi iäkkäämpi ihminen.

Voihan sitä kummia kysyä työpaikalta ja katsoa sukulaisia sillä silmällä. Miksei voisi kysyä naapuriakin tai omia kummejaan, jos ollaan paljon yhteydessä. Jos AP olisi joka tapauksessa valitsemassa vain yhden kummin, niin silloinhan toisella kummilla ei ole mitään merkitystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meillä tehtiin näin:
Jos AP olisi joka tapauksessa valitsemassa vain yhden kummin, niin silloinhan toisella kummilla ei ole mitään merkitystä.

Täällä jotkut tuo koko ajan esille samoja asioita, jotka onjo käsitelty... Tässäkin... Siis täällähän on jo selvitetty, että on oltava ainakin 2 kummia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kummeiksi:
käy myös omat vanhemmat esim. Kummin tehtävähän ei ole ostaa lahjoja synttärinä ja jouluna vaan ohjata lasta seurakuntaan ja auttaa vanhempia kristillisessä kasvatuksessa ja rukoilla lapsen puolesta.

Täällähän on jo todettu, että näin ei käytännössä asia kuitenkaan ole.

Minä ainakin epäilen vanhempien ja lapsen pettyvän pahemman kerran, jos ei yhtään lahjaa heru, mutta sen sijaan toivotuksia Jumalan siunauksesta sun muusta... Ei kyllä tänä päivänä kelpaa. Huonona kummina pidettäisiin, jos vain toivottelisi Jumalan siunausta ja kirjoittelisi silloin tällöin kirjeitä kuten joku täällä mainitsi.

Eikö ole kumma juttu, että täällä tosiaan ei ole vanhemmat tuoneet voimakkaammin esille sitä mielipidettä, että meidän lapsille ei sitten ainakaan tarvitse lahjoja ostaa! Suurin osa täälläkin on tosiaan sitä mieltä, että heidän lapsilleen on kyllä lahjat toivottavia. :/ Nyt tietty joku harva ehkä osallistuu lahjojen tarpeettomuutta ylistämään, mutta nämä harvat ovat sitten varmasti se joku 5 %... Tai sitten vain osoittaakseen "kunnollisuutensa".
 
Alkuperäinen kirjoittaja jgnv:
Alkuperäinen kirjoittaja meillä tehtiin näin:
Jos AP olisi joka tapauksessa valitsemassa vain yhden kummin, niin silloinhan toisella kummilla ei ole mitään merkitystä.

Täällä jotkut tuo koko ajan esille samoja asioita, jotka onjo käsitelty... Tässäkin... Siis täällähän on jo selvitetty, että on oltava ainakin 2 kummia.

niin niin, on oltava 2 kummia mutta jos AP haluaisi lapselleen vain yhden kummin niin silloin sillä toisella kummilla ei ole väliä vaikka olisi joku ventovieras seurakunnan työntekijä tms.
 
Kastetilaisuudessa kummit osallistuvat kastetilaisuuteen esimerkiksi lukemalla raamatuntekstejä ja osallistumalla lapsen siunaamiseen laittamalla kädet lapsen pään päälle. Kummi voi pitää lasta sylissään, täyttää kastemaljan ja ottaa kastekynttilän vastaan. Jos kummit eivät pääse kastetilaisuuteen paikalle, vähintään kahden muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa.

Hyvissä ajoin ennen kastetilaisuutta on varmistettava kummien kirkkoon kuuluminen ja halukkuus tehtävään.Kastettavalla tulee olla vähintään kaksi kummia, jotka ovat joko luterilaisen kirkon tai niin sanotun Porvoon yhteisön jäsenkirkon konfirmoituja jäseniä. Kummien määrälle ei ole annettu ylärajaa.

Porvoon yhteisöön kuuluvat Suomen, Ruotsin, Norjan, Islannin, Viron ja Liettuan luterilaiset kirkot. Porvoon yhteisön muita kuin luterilaisia jäsenkirkkoja ovat Englannin, Irlannin ja Walesin anglikaaniset kirkot sekä Skotlannin episkopaalinen kirkko.

Näiden lisäksi Porvoon yhteisöön kuuluu vielä kaksi pientä anglikaanista kirkkoa, Espanjan episkopaalis-reformoitu kirkko ja Lusitanian kirkko Portugalista.

Tämän lisäksi kummina voi toimia evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen (lapsikasteen) hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva konfirmoitu henkilö, esimerkiksi ortodoksi tai katolilainen. Kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi toimia kummina.

eli periaatteessa voitte järjestää tilaisuuden vain vanhemmat, lapsi isovanhemmat, + 2 todistajaa. Mutta kummit on oltava kirjoissa ja kansissa olemassa. Kasteen voi pyytää järjestättävän myös tavis Jumalan palveluksen yhteyteen. Miksi kastatte lapsianne kirkon jäseniksi jos ette toivo kummilta muutakuin lahjoja? eikö silloin olisi helpompi vain itse ilmoittaa lapsi väestörekisteriin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tämä:
on kyllä aivan älytöntä, että on pakko olla kummeja. Luulisi kirkon olevan nykyään tyytyväinen jos sinne joku edes liittyy... Hirveän monihan on eronnut nykyään kirkosta muutenkin. Pitääkö asiat tosiaankin tehdä näin vaikeiksi?

Me emme nimittäin ole kovin uskonnollisia, mutta kuulumme kirkkoon melkeinpä ihan hyvien arvojen takia. Meitä ei tosiaan kiinnosta järjestää mitään "pippaloita" tämän asian takia. Tällaiset asiat luovat meille paineita, sekä kummeille paineita. Varmasti ei siis kaikille, mutta meille asia on näin. Me emme kaipaa elämäämme mitään tällaista ylimääräistä. Elämä maistuu ihan muutenkin.

Itsellä on käynyt mielessä kirkosta eroaminen ihan sen takia, kun se luo tällaisia velvoitteita, joihin meitä ei kiinnosta lainkaan osallistua. Eivätkö voisi olla vain tyytyväisiä, että joku sentään liittyy seurakuntaan?

Pari ystävääni ovat ainakin tunnustaneet jakavansa samat ajatukset, mutta mitäs täällä asiasta pohditaan?


Voihan sitä noin ajatella toki, uskonnon vapaus kun vallitsee maassamme. Mutta siinä tapauksessa ei pidä mielestäni lastaankaan kastaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ---neito----:
Meillä oli tosi iso ongelma valita kummit. Kummankin meistä sisarukset ovat eronneet kirkosta ja läheisimmät kaverit myös. Lopulta päädyimme minun serkkuun ja hänen mieheensä. Ainoat lähisukulaisista ja nuoremmista, jotka kuuluvat kirkkoon. Olemme siis "tuhlanneet" ainoat nuoremmat potentiaaliset kummikandidaatit, vaikka lapsia on vasta yksi. Jos joskus tulee toinen lapsi meillä on todellinen ongelma kummien kanssa, ellemme sitten halua pyytää 50-60 vuotta vanhoja sukulaisiamme kummeiksi... Tuli tuota kummia miettiessä, että entäs jos haluaa kastaa lapsensa, mutta ei löydä kummeja, niin jääkö sitten kastamatta?

50-60 vuotiaat ovat ihan kelpo kummeja, jopa vanhemmatkin. Heillä on sitäpaitsi useiin jo enemmän elämänkokemusta ja talouskin kunnossa jos haluavat oikeestikin tukea kummilastaan.
+
Minä olen yli 50 v ja vaikka kummilapseni asuukin toisella puolella Suomea, olen hänen elämässään monella tavalla mukana. Kummin tehtävänä on mm. rukoileminen kummilapsen puolesta, ja kummilapseni elämässä esirukousta on tarvittu monessa vaikeassa asiassa mm. syöpähoitojen läpikäymisessä. Olen myös pystynyt tukemaan taloudellisesti ja senkin olen tehnyt mielelläni.

Aika monelle taitaa kummius olla tuntematon asia kun puheet ovat niin negatiivisia. Miksi sitten ylipäätään haluaan lastaan liittää kirkkoon jos ei koe asiaa mitenkään tärkeäksi ?

Minulla on 3 aikuista lasta ja jo kaksi lapsenlastakin, ja olemme koko perhe olleet hyvin onnellisia siitä miten kotiseurakunta on eri tavoin lapsen elämässä syntymästä lähtien. Leikki-ikäisenä oli seurakunnan kerhot ja leirit ja muuta toimintaa ja rippikoulut olivat ikimuistoiset. Ja kun elämä on riepotellut rajusti ja vaikeudet vieneet syviin laaksoihin, on seurakunta ollut se paikka mistä on löytynyt henkinenkin tuki.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kummitäti 3: lle:
Alkuperäinen kirjoittaja Tämä:
on kyllä aivan älytöntä, että on pakko olla kummeja. Luulisi kirkon olevan nykyään tyytyväinen jos sinne joku edes liittyy... Hirveän monihan on eronnut nykyään kirkosta muutenkin. Pitääkö asiat tosiaankin tehdä näin vaikeiksi?

Me emme nimittäin ole kovin uskonnollisia, mutta kuulumme kirkkoon melkeinpä ihan hyvien arvojen takia. Meitä ei tosiaan kiinnosta järjestää mitään "pippaloita" tämän asian takia. Tällaiset asiat luovat meille paineita, sekä kummeille paineita. Varmasti ei siis kaikille, mutta meille asia on näin. Me emme kaipaa elämäämme mitään tällaista ylimääräistä. Elämä maistuu ihan muutenkin.

Itsellä on käynyt mielessä kirkosta eroaminen ihan sen takia, kun se luo tällaisia velvoitteita, joihin meitä ei kiinnosta lainkaan osallistua. Eivätkö voisi olla vain tyytyväisiä, että joku sentään liittyy seurakuntaan?

Pari ystävääni ovat ainakin tunnustaneet jakavansa samat ajatukset, mutta mitäs täällä asiasta pohditaan?

Voihan sitä noin ajatella toki, uskonnon vapaus kun vallitsee maassamme. Mutta siinä tapauksessa ei pidä mielestäni lastaankaan kastaa.

Tuossahan on hyvä syy miksi kuulua kirkkoon "hyvien arvojen takia". Jotkut siis silti haluavat ylläpitää uskontoa ja sen tuomia arvoja, vaikkei muuten haluakaan osallistua. Luulenpa suuren osan kirkkoon kuuluvista oikeasti ajattelevan näin. Kiva, että jotkut siis tosiaan jaksavat maksaa kirkollisveroakin, vaikka periaatteessa heidän ei tarvitsisi. Plussaahan tämän pitäisi olla tosi uskiksille.
 
Tää on todella hyvä kysymys.

Meillä kaikki hyvät ystävät sekä lähisuku eronneet kirkosta. Soitin seurakuntaani kysyäkseni, että miten lapsemme pääsee seurakunnan jäseneksi, kun hän ei mitenkään saa kahta kummia. Se ei kuulemma ollut mahdollista. Puhelimessa kysyttiin, että emmekö voi pyytää ihan ketä vain seurakuntaan kuuluvaa kummiksi.

Minä lainasin heidän sivuiltaan lainausta: "Valitessaan kummeja lapselle vanhemmat pohtivat kummiehdokkaiden elämänarvoja ja heidän mahdollisuuksiaan toimia kummina. Olisi tärkeää, että kummien yhteys perheeseen säilyy kiinteänä lapsen varttuessa aikuiseksi. " Puhelimessa sanottiin, että ei tuolla nyt niin väliä, kunhan saatte jonkun. Kysyin vielä että ihanko oikeasti teille on ihan sama jos pyydän lähikaupan kassan. Ja se kuulemma oli. Sanoin, että se ällöttävän oli tekopyhää.

Eli meidän perhe on onnellinen kirkosta eronnut perhe, lasta ei siis kastettu kirkkoon. Emme alkaneet väkisin hankkimaan kummeja kauppojen ilmoitustauluilla (jota kirkko ihan rehellisesti ehdotti!). Meidän rakkaalla lapsella on 2 kummia, jotka eivät kuulu kirkkoon, ja se juttu ei liity mitenkään Raamattuun.
 

Yhteistyössä