Kummien tehtävä

[Kummitäti]

Olen pohtinut, mikä on se kummin tehtävä tänä päivänä. Mitä mieltä te muut olette? mitä odotatte lapsienne kummeilta? miten olette valinnut kummit ja kuinka monta?

Minulla on reilu 4kk vanha kummipoika. Itselläni on alle vuoden ikäinen lapsi, jolla on kolme kummia. Itse en haluaisi olla sellainen kummi, joka ostele vain lahjoja, mutta tällä hetkellä minusta ei ole kyllä hoitoapuakaan, kun omassa lapsessakin on ihan riittävästi hommaa.

 

[Raindrops]

Mun esikoisella on kummit, koska kuuluin silloin kirkkoon, keskimmäisellä "kummit", koska en kuulu enää kirkkoon. Samoin tulee olemaan syksyllä syntyvän kanssa.

Mä valitsin aikanaan esikoisen kummit lähipiiristä, sellaisista ihmisistä, jotka tulisivat olemaan osa lapsenkin elämää. Valitsin sisareni, serkkuni sekä lapsuudenystäväni aviomiehensä kanssa. Eli yhteensä 4. Halusin 2 kummisetää ja 2 kummitätiä.

En ole asettanut mitään tehtäviä heille, enkä vaateita. Minulle riittää, että olemme tekemisissä ja he ovat osa lapsen elämää. Jokainen on kykynsä mukaan vienyt tyttöä elokuviin, ottanut yökylään, keksinyt jotain kivaa tekemistä yhdessä. Serkkuni on jopa halunnut osallistua tyttäreni hiihtoharrastus kuluihin, innokas urheilumies kun on itsekin
Muistavat tietysti lahjoillakin,synttärinä ja jouluna ja tuovat reissuista tuliaisia. Olen ollut valintoihin erittäin tyytyväinen, sillä he pitävät tyttöön yhteyttä muutenkin kuin juhlapäivinä.
Valitettavan usein kuulee, että kun valitaan juuri esim ystäväpariskuntia kummeiksi, niin välit viilenevät jossain vaiheessa ja myös suhde kummilapseen jää.

Minusta kummin rooli ei ole tarjota mitään hoitoapua säännöllisesti. Voi tietysti, mutta jos sinulla ei ole siihen mahdollisuutta, niin älä ota stressiä. Ehdit viettää kummilapsesi kanssa aikaa myöhemminkin. Hänhän on vauva vasta Ehkä yökyläily tai muu hoitoapu on mahdollista myöhemmin, mutta minusta sellainen ylipäätään läsnäolo kummilapsen elämässä on mukavaa. Ei se tarkoita välttämättä jokapäiväistä kanssakäyntiä, mutta jotain kivaa yhdessäoloa lapsen kasvaessa.

Tänä päivänähän kummien oikea merkitys, uskonnollinen kasvatus ja jonkinlainen vanhempien kasvatuskumppanuus, on jo menneen talven lumia hyvin monissa perheissä.

Läheinen aikuinen (vanhempien lisäksi) voisi olla aika hyvä kuvaus

 

[eipä erikoista]

Lapsellani on neljä kummia, enkä oleta heidän tekevän oikeastaan mitään erityistä. On minun vastuullani, että kyläillään ja että heidän on helppoa olla lapsen kanssa. Yhdellä kummeista on samanikäinen lapsi, ja muut ovat muuten vain läheisiä, joten paljon nähdään.

Hoitoapua en kuvittele heidän tarjoavan, enkä ostelevan lahjoja. Pääasia, että lapsella on muitakin turvallisia aikuisia, joihin kiintyä.

 

[Huonokummi]

En minäkään odota mitään erikoista. En odota, että tarvitsee aina lahjoillakaan muistaa. Erikoisempina merkkipäivinä kuten ristiäisissä, ripillä, valmistujaisissa, hääpäivänään... sun muuta olisi tietenkin kiva, että jonkun muiston hankkisivat, kun nyt varmaan muutenkin osallistuvat juhlaan. Mitään synttäri tai joululahjoja en kyllä odota lapsille syytävän ihan vain ostamisen takia. Jos nyt piipahtavat käymään merkkipäivänä, niin ei nyt tietenkään pahallakaan katsota, jos jotain tuovat. Tietenkin saa tuoda, mutta olen tehnyt selväksi, ettei mitään odoteta, eikä tarvitse stressata. Jos ohimennen näkee jotain minkä ehdottomasti haluaa hankkia, niin saahan niin tehdä.

Mekin valitiin kummit juuri vain sen perusteella, että varmasti tulevat vain pysymään lasten elämässä. Ei haluttu mitään sellaisia kummeja, joilla se osallistuminen meidän elämään ei tule automaattisesti. Siksi siis ollaan suosittu juurikin sukulaisia. En halua, että jollain kaverilla olisi jokin velvollisuuden tunne kiikuttaa lasta jonnekin elokuviin tai muuta sellaista, sillä minusta ei ainakaan olisi siihen kun on omankin perheen kiireet. Riittää siis kun nähdään noita oikeita sukulaisia ihan muissakin perhetapahtumissa.

Nykyään kyllä monen kummin tehtävä tuntuu juurikin olevan se, että lapsille tulee kiikuttaa lahjoja ja heidän elämässään pitäisi olla vähän enemmän läsnä kuin tavallisessa arjessa. Minä en tykkää tehdä mistään pakkopullaa, kun sellaiseksi se usein vääntyy. Aika vaikea löytää sellaista, joka oikeasti jaksaisi 35 vuotiaana kiikuttaa jonkun toisen 10 vuotiasta ipanaa elokuviin. Näin se valitettavasti on. Itsekin olen päättänyt olla ryhtymättä enää kummiksi, sillä ihmisillä saattaa olla tuollaisia vaatimuksia, vaikkei nyt ääneen niitä sanoisikaan. Minulla ei valitettavasti ole aikaa ja siitä tulee sitten vain huono omatunto. En halua myöskään, että minusta sitten ajatellaan pahaa, kun tuollainen ei vain tule minulta luonnostaan.

 

[Kummitustäti]

Aika vaikea löytää sellaista, joka oikeasti jaksaisi 35 vuotiaana kiikuttaa jonkun toisen 10 vuotiasta ipanaa elokuviin. Näin se valitettavasti on.

Voi toki olla, että sellaisen kummin löytäminen on vaikeaa, mutta minä olen kyllä sellainen kummi omile kummilapsilleni. Vaikka ikää on kohta 40, käyn usein 5-15 vuotiaiden kummilasteni kanssa leffassa, ulkona syömässä, matkoilla jne. Nautin suunnattomasti heidän seurastaan, ja uskoakseni tunne on molemmin puolinen.

Minulla on myös yksi kummilapsi, jota en valitettavasti pitkien välimatkojen takia tapaa kovin säännöllisesti. Lähetän hänelle aina synttäri-, joulu- ja nimipäivälahjan postitse. On vain tosi ikävää, kun en koskaan saa mitään kiitosta paketeista. Minusta vanhempien tehtävä olisi opettaa lasta kiittämään, jos hän saa jonkun lahjan. Esim. postissa tullut piirros olisi sydäntälämmittävä kiitos. Ilman kiitosta tuntuu vähän siltä, kun olisin vain joku lahja-automaatti.

 

[dfdasf]

Minä en odota kummeilta mitään, en varsinkaan hoitoapua. Lahjojakaan en odota, mutta ovat ostaneet kuitenkin, mikä on tietty ihan kiva lasten kannalta. Itse annan lasten kuvat vuosittain kummeille. Enemmän tavataan aikuisten kesken kuin lasten mukana ollessa kummeja.