Täytyy tunnustaa... löin lastani äsken... :(

[kielletty]

Miten ap:lla muuten asiat kotona? Tai elämässä yleensä?

:attn:

 

[ap]

Miten ap:lla muuten asiat kotona? Tai elämässä yleensä?

Asiat on OK, ei siis hyvin eikä huonosti. Mies tietää mun äkkipikaisuuden, joskus häntäkin olen mätkäissyt... :/ Rahatilanne pistää hermot tiukalle, mutta kuitenkin selvitään lopulta kun miettii mitä ostaa. Lapsen kiukkuilut stressaa nyt aika paljon meitä molempia... mies vaatii aikuisten omaa lomaa lapsesta. Pääosin perheasiat kunnossa kuitenkin.

 

[minä]

Suurinta osaa 70-luvun lapsista (kuten myös minua) läpsittiin tai tukistettiin silloin tällöin. Silti suurin osa meistä on ihan normaaleja aikuisia. Omasta lapsuudestani en todellakaan pahemmin muista äitini antamia tukkapöllyjä. Olivat ns. normaalia elämää, sillä äitini muutoin suorastaan täytti kotimme rakkaudella. Isäni antamat kaksi läimäystä taas muistan ikuisesti, sillä isä oli muutenkin hieman etäisempi.

Toisin sanoen, lapsen lyöminen on ehdottomasti väärin, mutta tämä palstan lynkkaus mieliala on aivan turhaa. On aivan kaksi eri asiaa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jossa siis perheenjäsenet pelkäävät toisiaan, kun asua rakastavassa kodissa, jossa ajoittain tottelemattomuudesta saa esim. tukkapöllyn. NIitä tukkapöllyjä ei todellakaan muista, mutta väkivallan pelon, tms. muistaa ikuisesti.

 

[vieras]

Pyydä apua neuvolasta, miettikää miksi lapsi kiukuttelee niin paljon

 

[Apina]

Miten tuon raivon purkaminen onnistuu esim. kauppa-matkalla kun lapsi vaan tappelee ja kinuaa jne. ja kiukku vaan kasvaa?

No riippuu tietysti minkä ikäisestä puhutaan, mutta jos nyt vaikka puhutaan kaksivuotiaista niin vaikka pistää sen kaksivuotiaan ostoskärryyn ja menee hyllynkulman taakse laskemaan sataan ennemmin kun lyö. Tai vaikka pistää kuulokkeet korville ja soittaa heviä täysillä. Tai vaikka soittaa miehelle/äitille/siskolle/naapurin Pertille ja sanoo että voi luoja oon ihan piipussa kun toi ipana rassaa, et usko kuule, ai että raivostuttaa. Tai vaikka kiinnittää ipanan huomion johonkin muuhun, vaikka laulamalla keuhkojen pohjalta muumilaulua ja yllättämällä ipanan hiljaseksi. Tai vaikka jättää kauppareissun sillä kertaa väliin ja käy vaikka illalla itsekseen (ja älä vastaa tähän että ei kun on pakko käydä kaupassa - kerro mikä on niin pakollinen ostos että sen eteen on pakko lyödä lasta?).

Ja asialle kannattaa tehdä jotain jo ennen kun tilanne on kaoottinen, opettelee rauhoittumaan, opettelee purkamaan sitä agressiota jotenkin hallitusta, sopii miehen kanssa että kauppareissut tehään porukalla tai että toinen jää lapsen kanssa.

Oikeastiko sä et pärjää henkisesti kaksivuotiaalle, vaan se vie sua kun litran mittaa ja vie sulta tilanteenhallinnan? Ennemmin vaikka huuda suoraa huutoa niin kauan että ääni lähtee, kun lyöt.

Pystyskö sä hillitseen raivos esim. työelämässä vai lyötkö työkavereitakin? Vai tuleeko sitä oltua vieraskorea aikuisten seurassa, omaa lasta voi kodin suojissa lyödä, mutta vieraisilla pitää vaan koittaa hillitä itseään?

 

[vieras]

Itse olen lapsena saanut selkään usein ja ei siitä mitään kamalaa traumaa ole jäänyt. Isän henkinenväkivalta sen sijaan on jättänyt tosi pahat jäljet meihin kaikkii sisaruksiin. Äitikin kyllä antoi keppiä, mut sitä ei muistele pahalla kukaan. Nyt kun itselläni on lapsia ymmärrän myös sen hyvin, kuinka äitillä joskus meni meihin hermo. Väsynyt äiti ei ole hyvä äiti.

Lapsen lyöminen on kuitenkin aina väärin, kuten ap:kin tietää.

Olen myöskin hyvin temperamenttinen ja ymmärrän sen tunteen/tilan kun hermostuu ja näkee punaista eikä itselleen voi mitään. Ihmiset ovat vain erilaisia ja ne joilla on enemmän itsehillintää eivät voi sitä tunnetta ymmärtää. Kuitenkin pitää etsiä se joku keino jolla pystyy itseään estämään niin että EI IKINÄ kohdista väkivaltaa lapseen.

 

[Annu]

Miten ap:lla muuten asiat kotona? Tai elämässä yleensä?

Asiat on OK, ei siis hyvin eikä huonosti. Mies tietää mun äkkipikaisuuden, joskus häntäkin olen mätkäissyt... :/ Rahatilanne pistää hermot tiukalle, mutta kuitenkin selvitään lopulta kun miettii mitä ostaa. Lapsen kiukkuilut stressaa nyt aika paljon meitä molempia... mies vaatii aikuisten omaa lomaa lapsesta. Pääosin perheasiat kunnossa kuitenkin.

Olet kyllä rehellinen, moni kirjoittajista ei ole. Tuo on yllättävän yleistä...

Saatko koskaan omaa aikaa? Se helpottaa raivontunteisiin. Tietää, että esim 2 päivää pitää jaksaa ja sitten vähän omaa aikaa tms.

Meillä ei ole mitään tukiverkkoa, joten annetaan aikuisten kesken lomia toisillemme. Siksi varmaan olemme järjissämme.

 

[ap]

Pyydä apua neuvolasta, miettikää miksi lapsi kiukuttelee niin paljon

Siksi koska on uhma menossa. Ei siihen neuvolaa tarvita.

 

[Just]

Suurinta osaa 70-luvun lapsista (kuten myös minua) läpsittiin tai tukistettiin silloin tällöin. Silti suurin osa meistä on ihan normaaleja aikuisia. Omasta lapsuudestani en todellakaan pahemmin muista äitini antamia tukkapöllyjä. Olivat ns. normaalia elämää, sillä äitini muutoin suorastaan täytti kotimme rakkaudella. Isäni antamat kaksi läimäystä taas muistan ikuisesti, sillä isä oli muutenkin hieman etäisempi.

Toisin sanoen, lapsen lyöminen on ehdottomasti väärin, mutta tämä palstan lynkkaus mieliala on aivan turhaa. On aivan kaksi eri asiaa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jossa siis perheenjäsenet pelkäävät toisiaan, kun asua rakastavassa kodissa, jossa ajoittain tottelemattomuudesta saa esim. tukkapöllyn. NIitä tukkapöllyjä ei todellakaan muista, mutta väkivallan pelon, tms. muistaa ikuisesti.

Niin siis sinä et muista tukkapöllyjäs mutta muistat isäs kaksi lyöntiä ikuisesti, koska asuit niin rakastavassa kodissa?

 

[Apina]

Pyydä apua neuvolasta, miettikää miksi lapsi kiukuttelee niin paljon

Siksi koska on uhma menossa. Ei siihen neuvolaa tarvita.

No kysäskää sitten sieltä että miksi äiti ei pysty käsittelemään lapsen normaalia uhmaikää?

 

[vieras]

Ei sulla ole oikeutta lyödä kumpaakaan , ei sitä rahaa tuu yhtään lisää vaik kuinka hakkaisit.

 

[Pesky Pixie]

Mä olen täysin pomminvarma, että jos täällä joku mies kertoisi ottaneensa kaksivuotiasta lastaan tukasta kiinni, läpsineensä tätä päähän sitten pari kertaa, ja tehneensä sitä ennenkin ja myöntäisi vielä mätkineensä vaimoaankin muutaman kerran, niin hänet teilattaisiin porukalla täällä. Naiselta yllättävän moni suvaitsee tuon käytöksen.

 

[juu voi sua reppanaa]

Se on luonne kysymys. Toiset katsoo että heillä on oikeus purkaa sitä omaa pahaa oloa toisiin ihmisiin. Toiset taas enemmin itse kärsii kun pistää muita kärsimään helpottaakseen omaa oloaan.

Offtopic, mutta samaa mun eksä mulle hoki. Sai mua lyödä koska itsellä oli niin paha olo, ei voinut sille mitään ja mua mäiskimällä helpotti sen oloa. Eli sen hyvinvointi oli mun hyvinvointia tärkeämpää. Se, että hän aiheutti mulle kipua ei merkannut mitään. Tärkeintä oli että hän pääsi omasta pahasta olosta eroon.

 

[ap]

Ei sulla ole oikeutta lyödä kumpaakaan , ei sitä rahaa tuu yhtään lisää vaik kuinka hakkaisit.

No sen takiahan mä sen varmasti teinkin... :headwall: En ikinä löisi lastani rahan takia. Jos jotain syytä täytyy "keksiä" niin sanoisin, että kokonaisuus kiristi hermot äärimmilleen...

 

[vieras]

No ei uhmaikä lyömällä lähde

 

[minä]

Suurinta osaa 70-luvun lapsista (kuten myös minua) läpsittiin tai tukistettiin silloin tällöin. Silti suurin osa meistä on ihan normaaleja aikuisia. Omasta lapsuudestani en todellakaan pahemmin muista äitini antamia tukkapöllyjä. Olivat ns. normaalia elämää, sillä äitini muutoin suorastaan täytti kotimme rakkaudella. Isäni antamat kaksi läimäystä taas muistan ikuisesti, sillä isä oli muutenkin hieman etäisempi.

Toisin sanoen, lapsen lyöminen on ehdottomasti väärin, mutta tämä palstan lynkkaus mieliala on aivan turhaa. On aivan kaksi eri asiaa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jossa siis perheenjäsenet pelkäävät toisiaan, kun asua rakastavassa kodissa, jossa ajoittain tottelemattomuudesta saa esim. tukkapöllyn. NIitä tukkapöllyjä ei todellakaan muista, mutta väkivallan pelon, tms. muistaa ikuisesti.

Niin siis sinä et muista tukkapöllyjäs mutta muistat isäs kaksi lyöntiä ikuisesti, koska asuit niin rakastavassa kodissa?

Kuten sanoin, ÄITINI täytti kotimme rakkaudella. ISÄÄni näin noin 15 tuntia viikossa, sillä hän oli aina töissä. Mikä tässä oli sinun vaikeaa ymmärtää??

 

[ap]

Mä olen täysin pomminvarma, että jos täällä joku mies kertoisi ottaneensa kaksivuotiasta lastaan tukasta kiinni, läpsineensä tätä päähän sitten pari kertaa, ja tehneensä sitä ennenkin ja myöntäisi vielä mätkineensä vaimoaankin muutaman kerran, niin hänet teilattaisiin porukalla täällä. Naiselta yllättävän moni suvaitsee tuon käytöksen.

En halua armoa sen takia, että olen nainen.

 

[Apina]

Mä olen täysin pomminvarma, että jos täällä joku mies kertoisi ottaneensa kaksivuotiasta lastaan tukasta kiinni, läpsineensä tätä päähän sitten pari kertaa, ja tehneensä sitä ennenkin ja myöntäisi vielä mätkineensä vaimoaankin muutaman kerran, niin hänet teilattaisiin porukalla täällä. Naiselta yllättävän moni suvaitsee tuon käytöksen.

Peesi tälle.

 

[Cassyput]

Oksettavaa.

 

[vois tehdä]

... on se että katkaisee itse väkivallan kierteen. On kamalaa jos on hakattu pienenä tai annettu selkään, mutta jos tuon kierteen saa katkaistua, se on hienoa.
Itse kohtelen lempeästi lastani, en halua samaa kohtaloa hänelle kuin mulla oli
raivohullun äidin kanssa joka kidutti meitä päivät pitkät.
Ja ap, muista ja ajattele ihan tietoisesti että lapsesi on nyt uhmaiässä.
Eikä noin pienellä ole vielä järkeä.
Ja jos aikuinen rupeaa tappelemaan pienen kanssa, siitä ei hyvä seuraa.
Sitä äitini harrasti.
Ja mistä kumpuaa kaikki mielnterveysongelmat ja masennukset?
Jossain mättää!

 

[Juu]

Suurinta osaa 70-luvun lapsista (kuten myös minua) läpsittiin tai tukistettiin silloin tällöin. Silti suurin osa meistä on ihan normaaleja aikuisia. Omasta lapsuudestani en todellakaan pahemmin muista äitini antamia tukkapöllyjä. Olivat ns. normaalia elämää, sillä äitini muutoin suorastaan täytti kotimme rakkaudella. Isäni antamat kaksi läimäystä taas muistan ikuisesti, sillä isä oli muutenkin hieman etäisempi.

Toisin sanoen, lapsen lyöminen on ehdottomasti väärin, mutta tämä palstan lynkkaus mieliala on aivan turhaa. On aivan kaksi eri asiaa kasvaa väkivaltaisessa kodissa, jossa siis perheenjäsenet pelkäävät toisiaan, kun asua rakastavassa kodissa, jossa ajoittain tottelemattomuudesta saa esim. tukkapöllyn. NIitä tukkapöllyjä ei todellakaan muista, mutta väkivallan pelon, tms. muistaa ikuisesti.

Niin siis sinä et muista tukkapöllyjäs mutta muistat isäs kaksi lyöntiä ikuisesti, koska asuit niin rakastavassa kodissa?

Kuten sanoin, ÄITINI täytti kotimme rakkaudella. ISÄÄni näin noin 15 tuntia viikossa, sillä hän oli aina töissä. Mikä tässä oli sinun vaikeaa ymmärtää??

Sinä kasvoit rakastavassa kodissa, kodissa jonka äitisi täytti rakkaudella. Ja sinä muistat isäsi kaksi lyöntikertaa. Sinusta rakastavassa kodissa kasvanut lapsi ei kärsi väkivallasta.

 

[ap]

Oksettavaa.

Niin on. Tiedän sen.

 

[Apina]

Oksettavaa.

Niin on. Tiedän sen.

Sehän tästä niin surkeaa tekeekin.

 

[Hei]

Miksi osa teistä ei ymmärrä, ettei kyse ole mistään "Toiset katsoo että heillä on oikeus purkaa sitä omaa pahaa oloa toisiin ihmisiin. Toiset taas enemmin itse kärsii kun pistää muita kärsimään helpottaakseen omaa oloaan."

Tuo on lainaus... ei ole kyse siitä, että katsoo oikeudekseen tms, vaan se tulee kuin salama, ilman että itekään tiedät ennakkoon.
Ei kukaan meistä äideistä kiellä tätä! Ja apuahan siihen saa, kun osaa pyytää oikeista paikoista.
Ei kukaan ihan oikeesti halua satuttaa häntä joka on kaikkein rakkainta tässä maailmassa.
Mutta joskus näin käy, ikävä kyllä. En tiedä onko kyse perimästä vai kasvatuksesta, mutta joskus me vaan tehdään aikas helvetinmoisia virheitä! Mutta me voidaan aina hakea apua!!!

 

[Kowalski]

Johan kerroin aikaisemmissa viesteissäni, että aion hakea apua. En muuten selviä tästä.

Hyvä. Hae sitä myös, älä jätä vain aikomuksen asteelle.

Sinä ehkä selviäisit muutenkin, lapsesi tuskin selviää ainakaan ehjänä.

Jos olisit paska äiti, et tuntisi katumusta, et tiedostaisi ongelmaa, ja sinusta lyöminen olisi ihan normaali kasvatuskeino - hokisit varmaan että "kai jokainen äiti joskus suuttuu", tms. Onneksi näin ei ole, vaan tiedät tehneesi väärin ja tunnut tajuavan senkin että jotain tarvitsee tehdä.