Toggle sidebar

Täytän kuukauden kuluttua 50v

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Kuukauden kuluttua täytän viisikymmentä vuotta. Puoli vuosisataa.
Kuulostaa todella masentavalta.

Ja tuntuu vielä masentavammalta. Naama on valahtanut, maha roikkuu (vaikka en ole ylipainoinen), yövuorosta toipumiseen menee enemmän aikaa kuin nuorena, alkoholia ei viitsi edes ajatellakaan kun kroppa ei siitä toivu kohtuuajassa, suola turvottaa (ei enää sipsejä kuten nuorena), vaihdevuodet tuovat omat haasteensa mielialaan.
Näiden fyysisten muutosten lisäksi tulee vielä huoli muistisairaista vanhemmista, joita täytyy työn ja perheen lisäksi hoitaa.

Eikö keski-iässä ole mitään kivaa?
 
Perässä tullaan, vaikka vielä olen lähempänä 40 kuin 50...

Mut mä ootan että menkat loppuu.
Jos siis positiivisia puolia halusit, ap. Muuta en keksikään...:D

Vanhenemisessa ei ole mitään hyvää.
 
  • Tykkää
Reactions: .....
Aiotko Ap. viettää juhlat synttärin kunniaksi? Perässä tullaan täälläkin, ensi vuonna paukkuu 50 vuotta mittariin mulla. Onhan se vähän omituista kun sitä miettii että on jo niiiin vanha. Aika menee niin valtavan äkkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Aiotko Ap. viettää juhlat synttärin kunniaksi? Perässä tullaan täälläkin, ensi vuonna paukkuu 50 vuotta mittariin mulla. Onhan se vähän omituista kun sitä miettii että on jo niiiin vanha. Aika menee niin valtavan äkkiä.
Click to expand...
En aio viettää synttäreitäni isommin. Ihan vain perheelle+sisaren perheelle keitän kaffet ja leivon kakun. Hyvin pienellä mennään. Miten itse aiot viettää synttäreitäsi?

Aika menee tosiaan nopeasti, näin jälkikäteen ajateltuna. Miten mieli ei vanhene samaa tahtia kropan kanssa? Mieleltään sitä on vielä nuori, mutta kaikki alkaa jo kohdella (kaupassa, työpaikalla, bussissa jne) kuin iäkkäämpää ihmistä. :eek::mad:

-ap-
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
En aio viettää synttäreitäni isommin. Ihan vain perheelle+sisaren perheelle keitän kaffet ja leivon kakun. Hyvin pienellä mennään. Miten itse aiot viettää synttäreitäsi?

Aika menee tosiaan nopeasti, näin jälkikäteen ajateltuna. Miten mieli ei vanhene samaa tahtia kropan kanssa? Mieleltään sitä on vielä nuori, mutta kaikki alkaa jo kohdella (kaupassa, työpaikalla, bussissa jne) kuin iäkkäämpää ihmistä. :eek::mad:

-ap-
Click to expand...
Mulla tuli 50 mittariin pari vuotta sitte. Mulla ei mitään pahempaa kriisiä ole mutta eihän tämä vanheneminen mitään hääviä hommaa ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
En aio viettää synttäreitäni isommin. Ihan vain perheelle+sisaren perheelle keitän kaffet ja leivon kakun. Hyvin pienellä mennään. Miten itse aiot viettää synttäreitäsi?

Aika menee tosiaan nopeasti, näin jälkikäteen ajateltuna. Miten mieli ei vanhene samaa tahtia kropan kanssa? Mieleltään sitä on vielä nuori, mutta kaikki alkaa jo kohdella (kaupassa, työpaikalla, bussissa jne) kuin iäkkäämpää ihmistä. :eek::mad:

-ap-
Click to expand...
Just eilen sanoin miehelle, että en sitten juhli synttäreitäni. Mutta juuri kakkua kans mietin, että kai sitä ainakin kakku kuitenkin täytyy hommata. Sukulaisetkin eri paikkakunnalla, että tosi pienesti vaan juhlin. Jos vaikka syömässä kävis tms. miehen kanssa. Tai lähtee pienelle reissulle.

Tuo niin totta mitä sanoit, että muuttuu muiden suhtautuminen. Muuttuu 'harmaaksi pantteriksi' muiden silmissä, vaikka itsestä tuntuukin nuorekkaalta mieli. Ulkonäön ja terveyden rapistuminen on kurjaa. Toisaalta mies on lohduttanut, että "Rupsahda rauhassa Rakkaani vaan!" Näillä mennään päivä kerrallaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Loppuis nekin kertalaakista, mutta vuosien prosessihan se on. Ei ole kivaa kun ei enää tunne omaa kehoaan. Ennen oli menkat kuin kello, ja nyt ei tiedä tuleeko ne enää ja koska. o_O
Click to expand...
Tää on niin totta! Ennen pystyi suunnittelemaan menonsa, esim. kesälomareissu, tarkasti, ettei ollut menkkoja reissussa. Nyt ei tiedä, onko menkkoja vai ei ja kauanko ne kestää ja alkaako parin päivän päästä uudelleen.
 
Täytin 60 lauantaina :-)
Ikä ei vielä oikeastaan paina, edes henkisellä puolella, mutta elämän ehtoopuolelle kääntyminen jonkinverran mietityttää.
Oma äiti saateltu hautaan ja tällä hetkellä vaimoni äiti taitaa elellä viimeisiä vuosiaan.
Läheltä kun on seurannut vanojen ihmisten elämää, niin kyllä tuo loppuajan vietto hieman ikävältä tuntuu.
Sairaalakierre ja jonkinsortin yksinäisyys taitaa olla useimpien kohtalona, ennenkuin kuolema armahtaa kärsimyksistä.
Vielä tässä vaiheessa liikuntakyky ja terveys ok. kunnossa ja vanhojen miesten klassiseen tapaan haettu elämäniloa moottoripyöräilystä, sillä hommasin prätkän viime kesänä ja olen nauttinut suunnattomasti nuoruuteni harrastuksesta, ajovarusteiden hommaamisesta, vauhdista ja vaarallisista tilanteista, joskin autoilijoiden aiheuttamista pääasiassa :-)
Vielä jokusia vuosia peliaikaa jäljellä ja sittenpä se on päätösten aika.
Jättäytyäkö paskat vaipoissa aina vain huonontuvien vanhuspalveluiden armoille vai kokeilllako saavuttaako hayabusa vauhdin 300kmh ja silmät ja mieli avoinna kohti lähintä kiinteää estettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Jättäytyäkö paskat vaipoissa aina vain huonontuvien vanhuspalveluiden armoille vai kokeilllako saavuttaako hayabusa vauhdin 300kmh ja silmät ja mieli avoinna kohti lähintä kiinteää estettä.
Click to expand...

Tämä on asia, mikä vanhenemisessa mietityttää myös itseäni. Kauhuissani katson vanhustenhoidon alasajoa ja mietin, etten itse haluaisi tuohon. Onko siis vaihtoehtona kokeilla moottoripyöräilyä (en ole ikinä ajanut moottoripyörällä, joten hyvin helposti kävisi onnettomuus) tai vaikka kalastusta (en ole kalastanut koko ikäni aikana, joten helposti vene kaatuisi kun kurottaisin verkkoa vedestä) tai jotain muuta vastaavaa. Päätös pitäisi tehdä vielä silloin kun omat jalat kantavat noihin "harrastuksiin."
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tämä on asia, mikä vanhenemisessa mietityttää myös itseäni. Kauhuissani katson vanhustenhoidon alasajoa ja mietin, etten itse haluaisi tuohon. Onko siis vaihtoehtona kokeilla moottoripyöräilyä (en ole ikinä ajanut moottoripyörällä, joten hyvin helposti kävisi onnettomuus) tai vaikka kalastusta (en ole kalastanut koko ikäni aikana, joten helposti vene kaatuisi kun kurottaisin verkkoa vedestä) tai jotain muuta vastaavaa. Päätös pitäisi tehdä vielä silloin kun omat jalat kantavat noihin "harrastuksiin."
Click to expand...
Ei tuollasia kannata miettiä! Maailma voi olla ja onkin ihan eri näköinen silloin kun vanhainkoti on meille ajankohtainen, ja sitä ennenkin kerkeää tapahtua paljon asioita. Koitetaan vaan nauttia päivä kerrallaan niin kauan kuin tätä elämää riittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tämä on asia, mikä vanhenemisessa mietityttää myös itseäni. Kauhuissani katson vanhustenhoidon alasajoa ja mietin, etten itse haluaisi tuohon. Onko siis vaihtoehtona kokeilla moottoripyöräilyä (en ole ikinä ajanut moottoripyörällä, joten hyvin helposti kävisi onnettomuus) tai vaikka kalastusta (en ole kalastanut koko ikäni aikana, joten helposti vene kaatuisi kun kurottaisin verkkoa vedestä) tai jotain muuta vastaavaa. Päätös pitäisi tehdä vielä silloin kun omat jalat kantavat noihin "harrastuksiin."
Click to expand...
Ihmisellä on vain se paha taipumus tarrautua elämään viimeiseen hengenvetoon saakka ja hyvät päätökset, kuten itselleni tuo moottoripyöräonnettomuuden järkkääminen, jää tekemättä :-)
En kylläkään pelkää kuolemaa, sillä sairastamani syöpä sai minut jossain vaiheessa odottamaan kuolemaa pikemminkin uteliaana kuin pelokkaana.
Eniten itsarin täytäntöönpanoa estää rakas vaimoni, jota en haluaisi jättää yksin selviämään täällä susien (kuvaannollisesti) kansoittamassa maassa. Ehkä hän kuolee ennen minua ja päätökseni on sen jälkeen helppoakin helpompi, Mitään syytä elämäni turhalle jatkamiselle en siinä tapauksessa näe.
Monenlaisia ajatuksia sitä ikääntyessä joutuukin pohtimaan, johon nuoruuden kuolemattomuuden tunteessa ei hukkaa ajatustakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Loppuis nekin kertalaakista, mutta vuosien prosessihan se on. Ei ole kivaa kun ei enää tunne omaa kehoaan. Ennen oli menkat kuin kello, ja nyt ei tiedä tuleeko ne enää ja koska. o_O
Click to expand...
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tää on niin totta! Ennen pystyi suunnittelemaan menonsa, esim. kesälomareissu, tarkasti, ettei ollut menkkoja reissussa. Nyt ei tiedä, onko menkkoja vai ei ja kauanko ne kestää ja alkaako parin päivän päästä uudelleen.
Click to expand...
Ei hitto!
Tämäkin sitten vielä odotettavissa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Tämä on asia, mikä vanhenemisessa mietityttää myös itseäni. Kauhuissani katson vanhustenhoidon alasajoa ja mietin, etten itse haluaisi tuohon. Onko siis vaihtoehtona kokeilla moottoripyöräilyä (en ole ikinä ajanut moottoripyörällä, joten hyvin helposti kävisi onnettomuus) tai vaikka kalastusta (en ole kalastanut koko ikäni aikana, joten helposti vene kaatuisi kun kurottaisin verkkoa vedestä) tai jotain muuta vastaavaa. Päätös pitäisi tehdä vielä silloin kun omat jalat kantavat noihin "harrastuksiin."
Click to expand...
Samaa miettinyt.
Itse olen suunnitellut hortoilevani jonnekin talviseen metsään ja nukahtaa sinne.
Riutuvat vuodet paskaisissa vaipoissa eivät tosiaan houkuttele.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa