TAYS, synnytyspelko ja sektio?

[En kätilö]

..kun vaan vaadit kovasti ja pidät pääsi. Suomessa on täysin lainvastaista ja mahdotonta pakottaa ketään synnyttämään. Höpö höpö vaan noille edellisille kommentoijille.., sektio voi mennä erittäin hyvin tai sitten epäonnistua täysin, aivan kuten alatiesynnytyskin, ja kuten kaikki muutkin asiat tässä elämässä! Pidä pintasi ja ole rauhassa vain, kukaan ei VOI sinua pakottaa, eikä arvostella syitäsi päätökseen!

Mä olen oikeesti luullut että voivat pakottaa.. Mulla niin huonoja kokemuksia hoitohenkilökunnasta että itse siksi pelkään.. Synnytyksessäkin sanoin että nyt on kumma tunne (ponnistutti siis) ja kätilö ei uskonut vaan tiuski ja lähti pois huoneesta.. Olen oikeesti kuvitellut että pakottavat synnyttämään alakautta.

Kamalaa!!! Toi yksin jättäminen meinaan!
Kaikenlaisia kätilöitä sitä onkin olemassa.....

 

[apuva]

Minulla kolme lasta ja kaksi erittäin vaikeaa alatiesynnytystä. Nyt odotan neljättä, laskettu aika elokuussa ja sektion vaadin. Sanoin jo alussa neuvolassa tästä ja niin auliisti neuvolantäti sanoi, kyllä sen varmasti saa ym. nyt kun luen näitä kirjoituksia niin tuli pieni pelko siitä jos lääkäri lähettää vain kotiin ja sanoo katotaan ym. minulla on aika 30.7.2010 taysiin. Pitääkö siellä todella istua niin kauan, että saa päätöksen samantien, mihinkään pelkopolille en suostu menemään, olen käynyt ne niin monta kertaa läpi ja ei kukaan saa minun päätä kääntymään sen asian suhteen. Voi hitto nyt kyllä alkoi stressaamaan jo etukäteen se käynti ja mahdollinen taistelu sektion saannista.

 

[Joxu]

Synnytin esikoiseni alakautta maaliskuussa ja voin kertoo että itelleni jäi jonkinlainen kammo tota synnytystä kohtaan. Avautumis vaihe pysähty, meinasin sektioon joutua sen takia, kätilöt vauhkos että lapsella sykkeessä jotain häikkää, itelleni tuli infektio joka nosti kuumeen, ponnistaminen oli järkyttävää kuumeisena. Huusin kätilöille että en jaksa enää ponnistaa, väsytti ja oisin vaan halunnu nukahtaa. Seuraavana kun nousin osastolla vessaan, niin jouduin seinistä ottaa tukee kun meinasin pyörtyä aina kun sängystä nousin. Loppu päivästä olin todella uupunu, itkunen, en pystyny istuu kunnolla ja hoitaja tuli kertoo että nyt tiän minkä takia nukut vaan koko aika ja oot silti väsyny sulla on tulehdusarvot 170. Ne vei vauvan toimistolle ja komensi mut nukkumaan. Onneks repeemiltä vältyin, ei tarvinnu välilihaa leikata. Emättimeen tuli jotain hankaumia mitkä tikattiin muutamalla tikillä, et siinä nyt oli onnea, mut juuri muussa ei. Ja TAYS:sissa synnytin.

 

[huhhei]

TAYS on suomen sektiovastaisin sairaala (ainakin näin väittäisin). pitää siis pysyä itse kovana, jos haluaa. tottakai tehdään, mutta pitkään yritetään puhua toisin. kannattaa mennä keskustelemaan pelkopolille avoimin mielin.

Joo, tayssissa ei sektioon helposti lähdetä. Itsellänikin oli perusteena vedetön kohtu ja huonokuntoisena syntyvä vauva perätilassa syntyvä vauva, se oli kuulemma riittävä syy sektiolle! Voitteko uskoa... Voin kyllä kuvitella, että "normisynnyttäjän" on tois vaikea saada sektiota. Yhden alatiesynnytyksen ja yhden sektion kokeneena voin sanoa, että toivon etten enää eläessäni joutuisi sektiota kokemaan. Toimenpide ja siitä toipuminen oli jotain aivan järkyttävää.

 

[vieras]

Kannattaa vaan mennä sinne pelkopolille. Sitä kautta homma hoitui ainakin pks:lla todella helposti. Itse kävin kaksi kertaa pelkopolilla lääkäriä tapaamassa. Jo ekalla kerralla (noin vko 32) lääkäri lupasi, että ketään ei varmasti pakoteta mihinkään. Annettiin mahdollisuus mennä kätilön kanssa keskustelemaan tai johonkin pelkoryhmään. Kumpaankaan en mennyt. Toisella lääkärikäynnillä varattiin sektioaika. Tämä tosin vasta viikolla 36. Sen aikaisemmin ei aikaa kuulemma varata. Vauva ei sitten jaksanut odottaa sektiopäivää, vaan päätti syntyä pari päivää aikaisemmin. Eli kiireellisenä sektiona meni sitten loppuviimeksi. Koko prosessi meni ihan hyvässä hengessä. Ei tarvinnut itkeä tai inttää. Henkilökunta käyttäytyi ihan asiallisesti. Eli kaikin puolin hyvä kokemus jäi. Voisin mennä uudestaankin.

 

[apuva]

kiitos kannustuksesta, minulla alkaa jo silloin 37 viikko kun on aika sinne polille ja se on eka aika, eli en kyllä jouda käymään missään pelkopoleilla siinä välillä, vauvahan voi muutenkin syntyä milloin vain. Olen päättänyt, että istun siellä niin kauan kunnes myöntävät sen sektion en lähde sieltä aikasemmin. Tiedän riskit, molemmissa on omansa, silti alatiesynnytyksen kokeneena en jaksa millään uskoa sektiota kauheammaksi ja itse-asiassa en ole edes ajatellut muuta vaihtoehtoa sillä en pysty ajattelemaan koko synnytystapahtumaa ja koko raskaus on juuri sen takia ollut aivan erilainen ja nautinnollinen kun olen ajatellut ettei onneksi tarvi kokea enää sitä kauhua ja kidutusta mitä joskus olen kokenut. Olen toiveikas ja uskon kaiken menevän hyvin.

 

[marskuukkeli]

Mä olisin halunnut synnyttää alakautta, mutta mulle sanottiin että sektio parempi vaihtoehto. Tosin mulla lantio ei antanut periksi ja jos olisin alakautta yrittäny, niin todennäkösesti olisin joutunut lopulta sektioon. Esikkoo yritettiin alakautta, mutta tarjontavirheen takia ei mahtunut, joten sekin päättyi sektioon.

 

[xin]

Minulle on tehty kaksi sektiota pelon takia Taysissa. Ensimmäisestä kyllä sai vääntää ja pysyä lujana loppuun asti. Kävin sairaalassa useita kertoja keskustelemassa asiasta lääkärien ja kätilöiden kanssa, psykologilla säännöllisesti, rentoutushoidoissa yms. Raskausaika oli todella stressaavaa ja pelon kanssa en todellakaan pystynyt elämään normaalisti. Saattoi mennä viikkojakin, etten pystynyt nousemaan sängystä, kun olin niin turta pelosta. Se oli elämäni kamalinta aikaa. Todellakin pelkäsin kuollakseni synnytystä. Sain lopulta sektion, mutta mielenterveyteni kannalta olisi ollut tärkeää saada päätös sektiosta jo paljon aikaisemmassa vaiheessa. Päätöksen sektiosta sain vasta rv 37, vaikka kävin sitä ennen todella usein asiasta keskustelemassa.

Toisen raskauden kohdalla minulla ei ollut enää samoja pelkoja, koska ensimmäinen sektioni oli niin hurja kokemus, että pelkäsin sitäkin. Toisesta sektiosta ei tarvinnut vääntää kättä, pyysin rv 24 lähetteen Taysiin ja sain sieltä vastauksen kirjeitse, että saan sektion jos sen haluan koska aiempi synnytyksenikin on ollut sektio. Lopussa sit vain käytiin sopimassa päivä yms. Toisella kerralla mietin itsekseni vielä ihan lopussakin, että josko sittenkin alakautta. Päädyin kuitenkin sektioon ja toinen sektio sujuikin paljon paremmin, tosin paraneminen oli hitaampaa.

Sektion kyllä saa Taysissa, kun vain pysyy lujana ja vaatii sitä. Ei anna lääkäreidän kääntää päätään, niin ihan varmasti sen saa. Yrittäkää jaksaa!

 

[apuva]

Heips, hyviä uutisia. Kävin siis äitipolilla silloin 30.7. ja sain suht. helposti sektion, päivänkin sain valita itse. Ensin oli kätilökäynti, katseli vanhoja synnytyksiä koneelta ja ilmeisesti totesi ettei kannata ruveta päätäni kääntämään vaan sanoi suoraan, että menet lääkärille ja sovitte asiasta. No lääkäri sanoi ensin, että jos käyt pelkopolilla kerran ja olet sitten vielä sitä mieltä, että haluat sektion niin saat sen, minä sanoin siihen, että se on kaikkien ajan tuhlausta mennä sinne pelkopolille, että on aivan turhaa lähtee käymään niitä tuskia läpi enää uudestaan, se ei muuta mitään. Hän siihen vain sanoi, ettei sua voi pakottaa jos en halua ja lähetti takaisin kätilön luo ja sanoi, että siellä katsotaan sitten aika sektioon. No kätilö sitten kyseli koska sen haluan, ehdotti jotain päiviä ja minä siihen, että 20.8 olisi hyvä ja niiin se lyötiin lukkoon. Sen jälkeen oli vielä käynti anestesia lääkärillä jossa käytiin läpi vähän sitä sektion kulkua. Aikaa meni n. reilu 3h kaikkiaan, tosin ajat oli noin tunnin myöhässä.

Eli nyt sitten odottelen pe jolloin vauva syntyy suunnittellulla sektiolla taysissa. Sekin jännittää, mutta tämä on minulle ainoa oikea vaihtoehto saattaa tämä omalla kohdallani viimeinen lapsi maailmaan.

 

[Gekkolisko]

Heips, hyviä uutisia. Kävin siis äitipolilla silloin 30.7. ja sain suht. helposti sektion, päivänkin sain valita itse. Ensin oli kätilökäynti, katseli vanhoja synnytyksiä koneelta ja ilmeisesti totesi ettei kannata ruveta päätäni kääntämään vaan sanoi suoraan, että menet lääkärille ja sovitte asiasta. No lääkäri sanoi ensin, että jos käyt pelkopolilla kerran ja olet sitten vielä sitä mieltä, että haluat sektion niin saat sen, minä sanoin siihen, että se on kaikkien ajan tuhlausta mennä sinne pelkopolille, että on aivan turhaa lähtee käymään niitä tuskia läpi enää uudestaan, se ei muuta mitään. Hän siihen vain sanoi, ettei sua voi pakottaa jos en halua ja lähetti takaisin kätilön luo ja sanoi, että siellä katsotaan sitten aika sektioon. No kätilö sitten kyseli koska sen haluan, ehdotti jotain päiviä ja minä siihen, että 20.8 olisi hyvä ja niiin se lyötiin lukkoon. Sen jälkeen oli vielä käynti anestesia lääkärillä jossa käytiin läpi vähän sitä sektion kulkua. Aikaa meni n. reilu 3h kaikkiaan, tosin ajat oli noin tunnin myöhässä.

Eli nyt sitten odottelen pe jolloin vauva syntyy suunnittellulla sektiolla taysissa. Sekin jännittää, mutta tämä on minulle ainoa oikea vaihtoehto saattaa tämä omalla kohdallani viimeinen lapsi maailmaan.

Täss ketjun ap kirjoittelee, en vain pääse mustumaan, kun en monen kuukauden tauon jälkeen muista salasanaani...

Mutta hienoa että sait sektion. Minäkin sain tuolloin vuonna 2008, kun tarpeeksi asiasta taistelin. Sektio oli äärimmäisen positiivinen kokemus, vaikkakin sain pahan haavatulehduksen sen jälkeen, ja hoito kesti monta kuukautta.

Mulle jäi erittäin positiivinen kokemus siis viimeisestä synnytyksestä, sektion yhteydessä tehtiin minulle myös sterilisaatio, johon olen myös ollut äärimmäisen tyytyväinen.

Tsemppiä sulle koitokseen, kohta on nyytti sylissä!

 

["apuva"]

moikka, nyt on sektio takanapäin ja vauva maailmassa. Kaikki sujui hyvin. Toki olin kipeä sektion jälkeen ja olihan se hurjaa touhua myös, mutta ei jäänyt yhtään paha mieli, päinvastoin. Seuraavan päivänä nousin itse suihkuun ja käveleen, imetin myös vauvaa heti alusta pitäen ja nostelin varovasti. Mitä nopeammin lähtee liikkumaan sen paremmin paranee. Ainoa todella huono puoli oli se, että sektion jälkeen sai kipupumpun joka vei kyllä kivun, mutta toi ilmaa niin paljon mahaan, että maha oli suurempi kun sairaalaan tultaessa ja kipeäkin, vatsa ei toiminut ollenkaan. Kysyin tätä kätilöiltä ja he sanoivat siihen, että yleensä sektion jälkeen ilmamaha vaivaa äitejä enemmän kuin itse haava. No seuraavan päivänä se pumppu otettiin pois ja tarjottiin samaa lääkettä tablettina, en suostunut ottamaan kun ilmaa olisi tullut taas lisää mahaan. Otin sitten vain buranaa ja padadolia jotka auttoivat hyvin. Myös turvotus jaloissa ja käsissä on vähän ikävää, mutta se johtuu leikkauksesta. Nyt on viikko kulunut ja turvotus vähän laskenut, no ehkä kun pääsee tästä liikkeelle vaunujen kanssa niin lähtee sitten oikein kunnolla nesteet pois.

Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus. Haava ei ole kertaakaan ollut sillain kipeä, että sitä ei kestäisi, tietysti buranan voimalla on menty vielä, mutta onneksi se auttaa. Tikit on jo pois ja haava on parantunut hyvin, maha vain painaa haavaa ja aluksi se oli hiukan kostea, nyt kotona ollessa olen joka päivä puhaltanut sitä hiustekuivaajalla jotta pysyy kuivana. Toivotaan ettei tule takapakkia, nyt ollaan jo voiton puolella.