Täydellisen äidin mitta

[...]

Täytyy sanoa sen verran että yhden koliikkilapsen kokemuksella ei tarkoitus TODELLAKAAN ole ollut leuhkia jos sanon että on ollut raskasta, niin se on totta. Raskasta on ollut. Jos haluaisin näytellä täydellistä äitiä niin oman järjen mukaan ainakin leuhkisin miten helppoa meillä muka on, kun lapset muka nukkuu täydet yöt eikä koskaan huudakkaan. Tähän minä olen törmännyt, että kehutaan miten kaikki asiat on niin ihanaa ja hyvin vain, kun itselläni oli olo että olen surkea äiti kun lapsi itkee koliikkia enkä voi sille mitään. Anteeksi vaan jos sen leuhkimisena olet ottanut.

Kiitollinen olen ollut että lapseni on ollut kuitenkin muuten terve, on oikeasti syöpää sairastavia ja sydänvikaisia vauvoja, heidän vanhemmillaan vasta raskasta on. En ole imettänyt, en kestovaippaillut, enkä kierrättänyt. Synnytykseni oli ensisynnyttäjiin verrattuna nopea, vaikkakin supistukset helvetillisiä. Kivunlievityksen pyysin ja sain. Toista lasta odotan tällähetkellä, eli peräkkäin tulee, ikäeroksi vuosi ja 3 kuukautta. Halunsin näin ja haluanpa vielä kolmannenkin peräkkäin. Ja uskopois en ainakaan leuhkiakseni vaan toteuttaakseni omaa unelmaani, itse olen ainoa lapsi.

Ja edelleen minusta tuntuu että jotkut leuhkivat nimenomaan sillä miten kivuttomatta ja vaivatta heidän elämänsä kulkee. Synnytyksestä lähtien kaikki on mennyt niin helkkarin täydellisesti olevinaan ja vauva-aika ollut helppoja, lapset helppoja, elämä helppoa, on taloa on uutta autoa, seksielämä on täydellistä, mies on komea, nainen kaunis. Enkä edes usko että tuo kaikki,on totta mitä kirjoitetaan, mutta tämä on minun käsitys leuhkimisesta. Ei se että kirjoittaa hankaluuksista.

 

[?]

mitenkä muuten yhdet vaunut jossain rappusten alla esim.vaarantaisi yhtään mitään/ketään kun kukaan ei sieltä portaikon ali mahdu mihinkään kulkemaan?? :kieh:

 

[chrissy]

netskuli

 

[I-ha-na]

tottaki jotain noista voi olla ja osa kuvaa muakin. kyse oli siis siitä että tolla rankkuudella kilpaillaan. Tuntuu et kun joku haluaa kertoa omasta jutusta niin joku tulee heti sanoon et se ei oo mitään mut mulla oli näin ja näin.

Siis ihan palstalla kun ketjuja lukee niin on ihan yleistä.

ihmettelen vaan sitä että niillä ikävillä asioilla pitää kilpailla?

En mäkään ymmärrä, eikä toinen voi tietää miltä toisesta tuntuu. Siis musta nyt on esim. turha sanoa ettei nykyäidit voi vallittaa väsymystä, kun ennenvanhaan ei ollut edes pesukoneita. Jos joku on väsynyt tai koke elämänsä rankaksi, ei sitä kukaan toinen voi mitätöidä, eikä musta pidäkään. Tukea se ihminen silloin tarvii ja ymmärtäjää eikä selvityksiä siitä miten jollakulla muulla on ollut vielä rankempaa.

Äitini sairasti syöpää jokunen vuosi sitten ja monet ihmiset tulivat hänelle selittämää toinen toistaan kauheampia syöpäkohtaloita. Mielestäni ihan hullua, äidilläni oli se sairaus ja se kanssa piti elää, taistella kohti terveyttä, ja sitten ihmiset tuen sijaan tulevat vain kertomaan muiden kauheita syöpätarinoita. Jos joku ymmärsi pontin?

no nähtävästi nyt käsitit mitä tarkoitin, eli just tota =)

 

[vieras]

mitenkä muuten yhdet vaunut jossain rappusten alla esim.vaarantaisi yhtään mitään/ketään kun kukaan ei sieltä portaikon ali mahdu mihinkään kulkemaan?? :kieh:

Oletko kuullut myrkyllisistä palokaasuista?

 

[vieras]

Onhan se kyllä niin, että helposti jos jostain valittaa, tännekin ilmestyy se, että minulla oli paljon rankempaa mutta pärjäsin silti ilman apua. Joillekin se yksin pärjääminen on ilmeisesti jotenkin hienoa. Minusta on surullista, että jotkut joutuvat pärjäämään yksin.

 

[I-ha-na]

Täytyy sanoa sen verran että yhden koliikkilapsen kokemuksella ei tarkoitus TODELLAKAAN ole ollut leuhkia jos sanon että on ollut raskasta, niin se on totta. Raskasta on ollut. Jos haluaisin näytellä täydellistä äitiä niin oman järjen mukaan ainakin leuhkisin miten helppoa meillä muka on, kun lapset muka nukkuu täydet yöt eikä koskaan huudakkaan. Tähän minä olen törmännyt, että kehutaan miten kaikki asiat on niin ihanaa ja hyvin vain, kun itselläni oli olo että olen surkea äiti kun lapsi itkee koliikkia enkä voi sille mitään. Anteeksi vaan jos sen leuhkimisena olet ottanut.

Kiitollinen olen ollut että lapseni on ollut kuitenkin muuten terve, on oikeasti syöpää sairastavia ja sydänvikaisia vauvoja, heidän vanhemmillaan vasta raskasta on. En ole imettänyt, en kestovaippaillut, enkä kierrättänyt. Synnytykseni oli ensisynnyttäjiin verrattuna nopea, vaikkakin supistukset helvetillisiä. Kivunlievityksen pyysin ja sain. Toista lasta odotan tällähetkellä, eli peräkkäin tulee, ikäeroksi vuosi ja 3 kuukautta. Halunsin näin ja haluanpa vielä kolmannenkin peräkkäin. Ja uskopois en ainakaan leuhkiakseni vaan toteuttaakseni omaa unelmaani, itse olen ainoa lapsi.

Ja edelleen minusta tuntuu että jotkut leuhkivat nimenomaan sillä miten kivuttomatta ja vaivatta heidän elämänsä kulkee. Synnytyksestä lähtien kaikki on mennyt niin helkkarin täydellisesti olevinaan ja vauva-aika ollut helppoja, lapset helppoja, elämä helppoa, on taloa on uutta autoa, seksielämä on täydellistä, mies on komea, nainen kaunis. Enkä edes usko että tuo kaikki,on totta mitä kirjoitetaan, mutta tämä on minun käsitys leuhkimisesta. Ei se että kirjoittaa hankaluuksista.

älä ota ittees. en tarkoittanut että kaikki koliikki äidit on ns täydellisiä äitejä-.

ymmärsit tuon värin. vaan kun kerrot tuosta että sinulla on koliikki lapsi ja rankkaa. niin varmaan on jossain se täydellinen äiti jonka lapsen koliikki kesti pitempään. jolloin sun elämä onkin tosi helppoo. eli mitätöidään toinen

 

[Kippuravarvas]

|O

 

[vieras]

ymmärsit tuon värin. vaan kun kerrot tuosta että sinulla on koliikki lapsi ja rankkaa. niin varmaan on jossain se täydellinen äiti jonka lapsen koliikki kesti pitempään. jolloin sun elämä onkin tosi helppoo. eli mitätöidään toinen

Tämä on erittäin ikävää ja todella ihmettelen että mikä tarve joillakin on mitätöidä toinen kertomalla kuinka heillä on aina kaikki rankempaa ja huonommin.

 

[Simputti]

Minusta tuo oli aika hauska.....

 

[I-ha-na]

Minusta tuo oli aika hauska.....

sen oliki tarkotus olla hauska ja yliampuva mutta totta.

kaikki ei oikein ymmärtäny ja joutuu selitteleen

 

[iines]

Äidit, jotka noin leveilee kärsimyksillään, ovat muutenkin niitä ihmisiä, jotka aina kääntävät asian kuin asian koskemaan heitä: jos yritän kertoa että olen harkinnut opiskelua - sama HEILLÄ, ja juttu alkaa, jos kerron koiran hankinnasta - ei HEILLÄ vaan, koska päläpäläpälä.. jos kerron anopista, HÄNEN anoppi sitä ja tätä... Eli omaannapaantuijottelijoita ovat, en usko että äitiydestä on kyse lainkaan.

Joskus minäkin olen kertonut toiselle äidille rankasta arjesta, mutta ajattelin, että helpottaa kun on kohtalotoveri, ettei ole yksin sen jaksamattomuuden tunteen kokija. Toivottavasti mua ei ole luokiteltu "superäidiksi", tavallinen mamma täällä vaan.

 

[HuliHumppanpuli]

ymmärsit tuon värin. vaan kun kerrot tuosta että sinulla on koliikki lapsi ja rankkaa. niin varmaan on jossain se täydellinen äiti jonka lapsen koliikki kesti pitempään. jolloin sun elämä onkin tosi helppoo. eli mitätöidään toinen

Tämä on erittäin ikävää ja todella ihmettelen että mikä tarve joillakin on mitätöidä toinen kertomalla kuinka heillä on aina kaikki rankempaa ja huonommin.

Samaa ihmettelen. Miksi ei vaan osata kuunnella ??.. eihän sitä aina tarvi ees kommentoida, jos ei osaa muuta ku vähätellä, antais vaan toisen purkaa oloaan.