A
"a.p"
Vieras
Minulla on ihana tokaluokkalainen tyttö, juuri kahdeksan vuotta täyttänyt. Välillä kuitenkin pelkään tytön perineen suvussa joka toisella olevan tarkkaavaisuushäiriön.
Tyttäreni on kiltti, eikä lainkaan mikään häirikkö koulussa. Koulussa menee muuten ihan hyvin, mutta matikassa on hitautta, ja uppoaa tunneilla omiin ajatuksiinsa. Virheet hänellä monesti ovatkin vain huolimattomuus virheitä, periaatteessa oikea vastaus laskuun, mutta lasku vain väärä. Siis sekottaa joskus plus- ja miinuslaskut tai laskee väärät numerot yhteen.
Tytön koulussa on käytössä ns. satataulu, siis ruudukko jossa on numerot nollasta sataan. Kuulema tytöllä on vaikeuksia pyysyä ruudukossa, vaan saattaa hypätä täysin eri riville, tai jättää numeroita välistä.
Tyttö on kaveriporukastaan se, joka ei aina jaksa innostua barbi leikeistä, vaan saattaa ennemmin siirtyä poikien joukkoon leikkimään. Kiipeilee puissa ja rakastaa vauhtia.
Luonteeltaan tyttö on hyvin tunteellinen, puhelias ja huomionhakuinen, kun on iloinen sen huomaa jo kauas. Mutta suuttuessaan tai ollessaan surullinen, sulkeutuu ja kaikki on todella huonosti, maailmanlopun enteet siis ilmassa. Nykyään tosin kuvaan on tullut myös huutaminen.
Huomiotoa taas hakee kaikilta aikuisilta, tekee esityksiä ja esittelee taideteoksiaan. LÖrpöttelee ja on sellainen pikkuvanha.
Piirtämisessä on kyllä rehellisesti sanottuna huono, jälki on tuhruista, eikä mielestäni ikäistensä tyttöjen tasoista. Rakastaa sitä silti ylikaiken.
Hän on myös hyvin kömpelö. Jatkuvasti hänessä on mustelmia, kun kävelee esimerkiksi liian läheltä ovea, putoaa keinusta tms. Housut hajoavat hetkessä, samoin kengät.
Eikä hän voi sietää tietynlaisia vaatteita, farkkuja on turha yrittää jalkaan, ne puristavat ja kiristävät ja ahdistavat. tykkäisi kyllä niiden ulkonäöstä. Käyttää sitten vain legginsejä, hameita ja collegehousuja. nekin vetää kyllä niin alas, että saa muistuttaa, että pitää huolen siitä ettei peppu vilku. Muuten kuulema tuntuu inhottavalta.
Keskiverto tokaluokkalainen ja hysteerinen äiti, vai voisiko epäilyissäni olla perää?
Tyttäreni on kiltti, eikä lainkaan mikään häirikkö koulussa. Koulussa menee muuten ihan hyvin, mutta matikassa on hitautta, ja uppoaa tunneilla omiin ajatuksiinsa. Virheet hänellä monesti ovatkin vain huolimattomuus virheitä, periaatteessa oikea vastaus laskuun, mutta lasku vain väärä. Siis sekottaa joskus plus- ja miinuslaskut tai laskee väärät numerot yhteen.
Tytön koulussa on käytössä ns. satataulu, siis ruudukko jossa on numerot nollasta sataan. Kuulema tytöllä on vaikeuksia pyysyä ruudukossa, vaan saattaa hypätä täysin eri riville, tai jättää numeroita välistä.
Tyttö on kaveriporukastaan se, joka ei aina jaksa innostua barbi leikeistä, vaan saattaa ennemmin siirtyä poikien joukkoon leikkimään. Kiipeilee puissa ja rakastaa vauhtia.
Luonteeltaan tyttö on hyvin tunteellinen, puhelias ja huomionhakuinen, kun on iloinen sen huomaa jo kauas. Mutta suuttuessaan tai ollessaan surullinen, sulkeutuu ja kaikki on todella huonosti, maailmanlopun enteet siis ilmassa. Nykyään tosin kuvaan on tullut myös huutaminen.
Huomiotoa taas hakee kaikilta aikuisilta, tekee esityksiä ja esittelee taideteoksiaan. LÖrpöttelee ja on sellainen pikkuvanha.
Piirtämisessä on kyllä rehellisesti sanottuna huono, jälki on tuhruista, eikä mielestäni ikäistensä tyttöjen tasoista. Rakastaa sitä silti ylikaiken.
Hän on myös hyvin kömpelö. Jatkuvasti hänessä on mustelmia, kun kävelee esimerkiksi liian läheltä ovea, putoaa keinusta tms. Housut hajoavat hetkessä, samoin kengät.
Eikä hän voi sietää tietynlaisia vaatteita, farkkuja on turha yrittää jalkaan, ne puristavat ja kiristävät ja ahdistavat. tykkäisi kyllä niiden ulkonäöstä. Käyttää sitten vain legginsejä, hameita ja collegehousuja. nekin vetää kyllä niin alas, että saa muistuttaa, että pitää huolen siitä ettei peppu vilku. Muuten kuulema tuntuu inhottavalta.
Keskiverto tokaluokkalainen ja hysteerinen äiti, vai voisiko epäilyissäni olla perää?
