Tätäkö se lähihoitajan duuni oikeasti on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja IamWeasel
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

IamWeasel

Aktiivinen jäsen
14.09.2006
8 088
0
36
http://hikipedia.info/wiki/L%C3%A4hihoitaja

Lähihoitaja voi tehdä montaa erilaista työtä. Tosin kaikkeen tähän liittyy kusi, paska, oksennus, kiittämättömyys ja loppuunpalaminen. Suurin osa lähihoitajista työskentelee sairaaloiden vuodeosastoilla. Kaikille, jotka haluavat hakea vuodeosastolle töihin, on seuraava info erittäin tarpeellinen.

Aikataulu: Aamuvuoro

klo 7.00
Pitää olla osastolla valmiina aamuraportille. Tämä tarkoittaa, että sinun tulee olla pukuhuoneessa noin klo 6:30, jolloin sinun pitää herätä työmatkasta riippuen n. klo 4.00-6.00.

klo 7.00-7.30
Kuunnellaan, kun yövuorolaiset valittavat, että on taas ollut niin rankkaa, kun kaikki on niin päin persettä ja paskaa on koko ajan joka paikassa jne.

klo 7.30-11.30
Suoritetaan kaikenmaailman turhia mittauksia, käydään kahvilla, tupakalla. Syötetään vaareja ja mummoja, jotka eivät kuitenkaan syö. Vaihdetaan vaippoja, joissa on kusen, paskan ja runkkumällin sekoitusta, syötetään lisää, jotta iltavuorolaisillakin olisi jotain vaihdettavaa, käydään röökillä, käydään kahvilla, puhutaan paskaa muista hoitajista, käydään röökillä jne.

klo 11.30-14.00
Istutaan koneella esittäen, että kirjataan potilastietoja, mutta oikeasti katsotaan videoita Youtubesta. Kello 14.00 lähdetään kotiin.

Aikataulu: Iltavuoro

klo 14.00-18.00
Tullaan myöhässä töihin. Kuunnellaan, mitä aamuvuoro on tehnyt. Käydään kahvilla/röökillä. Lähdetään syöttämään potilaita ja kirotaan paskanhajua huoneessa. Vaihdetaan vaipat ja haukutaan aamuvuorolaiset, koska he eivät selvästikään ole vaippoja vaihtaneet.

klo 18.00-20.00
Tullaan röökiltä ja mennään ottamaan yövuorolaiset vastaan. Lähdetään kotiin.

Aikataulu: Yövuoro

klo 20.00-22.00
Juodaan 6-25 kuppia kahvia, koska yövuoro kestää koko yön, ja puhutaan kovaan ääneen, miten kovia ollaan, kun jaksetaan valvoa koko yö putkeen ja ilman alkoholia jne.

klo 22.00-02.00
Röökin jälkeen lähdetään kiertämään koko osasto toivoen, että potilailla olisi mahdollisimman vähän paskaa housuissa. Yllätetään ainakin kaksi miespotilasta runkkaamasta. Tämän jälkeen käydään itse runkkaamassa, koska hereillä pitää pysyä. Juodaan kahvia käydään röökillä.

klo 02.00-04.00
Käydään röökillä, käydään kahvilla, käydään paskalla, puhutaan toisista hoitajista paskaa.

klo 04.00-06.00
Sama kuin klo 02.00-04.00.

klo 07.00
Kerrotaan yön tapahtumat aamuvuorolaisille ja valitetaan, miten paljon hommia tuli tehtyä ja miten paljon paskaa piti lapioida jne.

Lopputulos

Tätä työtä tekemällä palaa loppuun noin 20 vuodessa riippuen tietenkin mielenlujuudesta. Kaikille tämä työ ei sovi, koska jotkut ihmiset vain ovat tarpeeksi viisaita olla tekemättä tällaista työtä. Mutta jos tunnet, että yllämainitut seikat kiehtovat sinua ja olet valmis koskemaan vanhojen ihmisten sukupuolielimiin päivä toisensa jälkeen koko loppuelämäsi ajan hae terveydenhuolto-oppilaitokseen.


(hei mut oikeesti kertokaa kaikenlaista työstänne, olen kiinostunut :) )
 
:laugh: Tuo teksti oli joskus yhden terveyskeskuksen vuodeosaston kanslian seinällä...

Väitän että runkkaamista esiintyy huomattavasti vähemmän kuin tekstissä annetaan ymmärtää :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
:laugh: Tuo teksti oli joskus yhden terveyskeskuksen vuodeosaston kanslian seinällä...

Väitän että runkkaamista esiintyy huomattavasti vähemmän kuin tekstissä annetaan ymmärtää :xmas:

Sä olet hoitoalalla? Kerro mulle jotain :D mä olen utelias, koska ajattelin alalle hakeutua.. eniten kiinostaa juuri tuo päiväohjelma, miten noihin hommiin tottuu (koska eihän hoitaja voi yökkiä ja olla naama kurtussa vaihtamassa niitä vaippoja esimerkiksi) jne.

Ja jos joku on ollut esim. vanhustyössä, miten siihen kuolemaan ynnä muuhun osaa suhtautua siellä, ettei ne jää viikkokausiksi mieleen jne?
 
ole mun työ tuollaista. kirjoittajan asenne on pereseestä. eikä sovellu lainkaan hoitoalalle. paskaa ja muita eritteitä riittää siivottavaksi mutta työ on muutakin kuin paskan lapioimista.
Mutta jotkut kusipäät tekevät muiden hoitajien olon työssä välillä sietämättömäksi juurikin nuo paskanjauhajat ja kiusaajat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
:laugh: Tuo teksti oli joskus yhden terveyskeskuksen vuodeosaston kanslian seinällä...

Väitän että runkkaamista esiintyy huomattavasti vähemmän kuin tekstissä annetaan ymmärtää :xmas:

Sä olet hoitoalalla? Kerro mulle jotain :D mä olen utelias, koska ajattelin alalle hakeutua.. eniten kiinostaa juuri tuo päiväohjelma, miten noihin hommiin tottuu (koska eihän hoitaja voi yökkiä ja olla naama kurtussa vaihtamassa niitä vaippoja esimerkiksi) jne.

Ja jos joku on ollut esim. vanhustyössä, miten siihen kuolemaan ynnä muuhun osaa suhtautua siellä, ettei ne jää viikkokausiksi mieleen jne?

Jep, hoitoalalla olen (lähihoitaja, sh-opinnot puolivälissä)... Vaipanvaihtojen eritteiden suhteen sanoisin, että kaikkeen tottuu. No, antibioottiripulin käryyn ei totu :$ Onneksi sitä tavaraa ei ihan päivittäin tarvitse haistella... Kuolemaan, kärsimykseen ja vastenmielisiltä tuntuviin hoitotoimenpiteisiin alkaa ammatillisen kasvun myötä suhtautua luontevasti :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
:laugh: Tuo teksti oli joskus yhden terveyskeskuksen vuodeosaston kanslian seinällä...

Väitän että runkkaamista esiintyy huomattavasti vähemmän kuin tekstissä annetaan ymmärtää :xmas:

Sä olet hoitoalalla? Kerro mulle jotain :D mä olen utelias, koska ajattelin alalle hakeutua.. eniten kiinostaa juuri tuo päiväohjelma, miten noihin hommiin tottuu (koska eihän hoitaja voi yökkiä ja olla naama kurtussa vaihtamassa niitä vaippoja esimerkiksi) jne.

Ja jos joku on ollut esim. vanhustyössä, miten siihen kuolemaan ynnä muuhun osaa suhtautua siellä, ettei ne jää viikkokausiksi mieleen jne?

Jep, hoitoalalla olen (lähihoitaja, sh-opinnot puolivälissä)... Vaipanvaihtojen eritteiden suhteen sanoisin, että kaikkeen tottuu. No, antibioottiripulin käryyn ei totu :$ Onneksi sitä tavaraa ei ihan päivittäin tarvitse haistella... Kuolemaan, kärsimykseen ja vastenmielisiltä tuntuviin hoitotoimenpiteisiin alkaa ammatillisen kasvun myötä suhtautua luontevasti :)

Millaista tuo oli sitten aluksi? Tuntuiko välillä, ettei pää kestä ja haluaa lopettaa koko jutun? Mua kamalasti kiinostaisi, mutta toisaalta pelottaa, että mitä kaikkea alalla näkee (todennäköisesti kaikenlaista!) ja mitä sitten, jos se oma sietokyky ei sitten kestä :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja no tuota:
Jos sulla ap on sellainen tunne että pää ei kestä tai nyt jo mietit että lopetat koko homman niin ei ehkä kannata hakeutua hoitoalalle.

Ehkä, ehkä ei. Ehkä mä mietin noita vaan liikaa. Jännittää kovasti, siis ylipäätään kaikki aina mulla. Periaatteessa voisin kuvitella soveltuvani hyvin hoitoalalle muuten, mutta tosiaan kyllä mietityttää miten nuo ammatin huonot asiat kestän, koska olen kuitenkin melkoinen "arkajalka".
 
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja no tuota:
Jos sulla ap on sellainen tunne että pää ei kestä tai nyt jo mietit että lopetat koko homman niin ei ehkä kannata hakeutua hoitoalalle.

Ehkä, ehkä ei. Ehkä mä mietin noita vaan liikaa. Jännittää kovasti, siis ylipäätään kaikki aina mulla. Periaatteessa voisin kuvitella soveltuvani hyvin hoitoalalle muuten, mutta tosiaan kyllä mietityttää miten nuo ammatin huonot asiat kestän, koska olen kuitenkin melkoinen "arkajalka".

Sinuna harkitsisin oikeesti tarkkaan.
 
riippuu varmaan ihan siitä missä työskentelet. itse opiskelen lähihoitajaksi ensihoidon koulutusohjelmassa, vanhuspuolella teen korkeintaan keikkaa. Minun työni tuskin tulee olemaan ap:n kuvauksen kaltaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no tuota:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja no tuota:
Jos sulla ap on sellainen tunne että pää ei kestä tai nyt jo mietit että lopetat koko homman niin ei ehkä kannata hakeutua hoitoalalle.

Ehkä, ehkä ei. Ehkä mä mietin noita vaan liikaa. Jännittää kovasti, siis ylipäätään kaikki aina mulla. Periaatteessa voisin kuvitella soveltuvani hyvin hoitoalalle muuten, mutta tosiaan kyllä mietityttää miten nuo ammatin huonot asiat kestän, koska olen kuitenkin melkoinen "arkajalka".

Sinuna harkitsisin oikeesti tarkkaan.

No niinpä tässä sitä jatkuvasti yritän tietoa kerätä alasta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi ei:
Alkuperäinen kirjoittaja kysyjä:
tumputtaako ne vanhukset oikeasti siellä laitoksessa?

Ei tietenkään, ihmisillä loppuu kaikki tunteet ja halut ja kaikki kun ne pääsee vanhainkotiin tai muuhun vastaavaan paikkaan :headwall: juu

No onhan siinä iso ero tumputtaako vanhus vanhainkodissa salaa, vai tekeekö hän sitä myös hoitajien läsnäollessa.
Mutta toisaalta JOS nainen ei ole eläessään orgasmia saanut, niin eipä sitä tarvitse pelätä että dementian iskiessä alkaisi tumputtamaan aamusta iltaan.
Miehillä toki tilanne voi olla toinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
Alkuperäinen kirjoittaja IamWeasel:
Alkuperäinen kirjoittaja Kylkiluu:
:laugh: Tuo teksti oli joskus yhden terveyskeskuksen vuodeosaston kanslian seinällä...

Väitän että runkkaamista esiintyy huomattavasti vähemmän kuin tekstissä annetaan ymmärtää :xmas:

Sä olet hoitoalalla? Kerro mulle jotain :D mä olen utelias, koska ajattelin alalle hakeutua.. eniten kiinostaa juuri tuo päiväohjelma, miten noihin hommiin tottuu (koska eihän hoitaja voi yökkiä ja olla naama kurtussa vaihtamassa niitä vaippoja esimerkiksi) jne.

Ja jos joku on ollut esim. vanhustyössä, miten siihen kuolemaan ynnä muuhun osaa suhtautua siellä, ettei ne jää viikkokausiksi mieleen jne?

Jep, hoitoalalla olen (lähihoitaja, sh-opinnot puolivälissä)... Vaipanvaihtojen eritteiden suhteen sanoisin, että kaikkeen tottuu. No, antibioottiripulin käryyn ei totu :$ Onneksi sitä tavaraa ei ihan päivittäin tarvitse haistella... Kuolemaan, kärsimykseen ja vastenmielisiltä tuntuviin hoitotoimenpiteisiin alkaa ammatillisen kasvun myötä suhtautua luontevasti :)

Millaista tuo oli sitten aluksi? Tuntuiko välillä, ettei pää kestä ja haluaa lopettaa koko jutun? Mua kamalasti kiinostaisi, mutta toisaalta pelottaa, että mitä kaikkea alalla näkee (todennäköisesti kaikenlaista!) ja mitä sitten, jos se oma sietokyky ei sitten kestä :snotty:

Vain niissä tilanteissa, joissa oon joutunut joko uhatuksi väkivallalla tai väkivallan kohteeksi, oon vakavasti harkinnut alanvaihtoa ja ajatellut, ettei tämä ole ihmisen hommaa :/ Paskanhaju, märkivät haavat ja fistelit ym. eivät ole mitään sen tunteen rinnalla, joka seuraa näistä uhkatilanteista. Nekin valitettavasti kuuluvat työnkuvaan enemmän tai vähemmän...
 

Yhteistyössä