Tätä en olisi uskonut kokevani!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gluteus maximus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

Gluteus maximus

Vieras
Olen allerginen ilmeisesti koirille :o

Koko elämäni olen ollut eri rotuisten koirien, kissojen, undulaattien ja muiden pörriäisten parissa ja vaikka missä lantalassa eikä mitään oireita. Sukulaisella on kaksi Länsiylämaanterrieriä ja käytiin katsomassa niitä ja sain niin pahan allergisen kohtauksen (yskitti, silmät vuoti ja kirveli, henkeä ahdisti, iho kutisi) että meidän oli pakko lähteä pois. Silloin kuin heillä oli vain yksi koira niin siitä ei tullut oireita ja mitään joulukkukkasia tai kasveja tai eläimiä heillä ei ole. Vieläkin voin pahoin :'(
 
voi ei! :hug:
joillakin se näköjään puhkee myöhemmin. tai oisko voinu olla joku muu mikä sen aiheutti?
mun eksä oli allerginen kissoille.
mutta se oli ollut mun kissan kanssa tekemisissä ihan pennusta asti niin sille ei reagoinu
 
mulla on raskaudet edesauttaneet allergioiden puhkeamiseen. ennen ei mitään ja nyt kahden raskauden jälkeen astma, eläinpölyallergia, hajuste allergia, atooppinen iho, krooninen poskiontelotulehdys, yms. yms....
 
Alkuperäinen kirjoittaja nibbler:
voi ei! :hug:
joillakin se näköjään puhkee myöhemmin. tai oisko voinu olla joku muu mikä sen aiheutti?
mun eksä oli allerginen kissoille.
mutta se oli ollut mun kissan kanssa tekemisissä ihan pennusta asti niin sille ei reagoinu

mun sisko on myös ihan allegiatestissäkin todettu olevan koirille allerginen, meillä on kuitenkin kotona aina ollu koiria ja eikä koskaan ole niistä saanu mitään oireita..
eli ei välttämättä tarkoita että olisit kaikille koiraroduille allerginen
 
Mulla samaa vaivaa meinaa olla, koirat itselle henki ja elämä mutta iän myötä alkanu reagoimaan vieraisiin koiriin. Ja vähitellen myös omaan. Muiden koirat alkaa heti ärsyttään, siis iho kutisee naamassa ja käsissä sekä silmiä alkaa tovin kuluttua kutittaan. Oman koiran kans kestää touhuta enemmän mutta oon huomannu et vähitellen oon alkanu sillekin altistuun. :( Ei oo kivaa ei. Oon kuullut väitettävän että jos koira on pennusta saakka perheessä, siihen ei välttämättä reagoi kuin muihin koiriin. Appiukollakin mm näin.
 
Voihan olla, että olet allerginen yksilöille. Tädillä on ollut koiria koko ikänsä. Kun ottaa uutta pentua, haistelee ne aina, ja lajittelee kahteen laumaan, toisille allerginen, toisille ei. Ei-allergisoivien laumasta sitten valitsee pennun.
 
Lisäisin vielä että mulla aluksi alko ärsyttään vain noi oikein pehmeä karvaiset koirat, mut pahasti on alkanu ärsyttää myös muut karvakuonot...:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Minäkin olen vasta aikuisena tullut allergiseksi koirille.

miten sulla voi sitten olla koira? vai onko sinut altistettu, että kestät koiria?

itsellä niin paha koira-allergia, että mies joutuu riisuu lasten vaatteetki jos ovat koirapaikassa käyneet..
 
Voikohan riippua koirasta?

Nimittäin kun mun 2 siskolla tuli yksistä kissoista kerran oireita, vaikka muuten ei kissoista mitään tule (ei ennen eikä jälkeen). Ne yhdet samat kissat vaan aiheutti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierastus:
miten sulla voi sitten olla koira? vai onko sinut altistettu, että kestät koiria?

itsellä niin paha koira-allergia, että mies joutuu riisuu lasten vaatteetki jos ovat koirapaikassa käyneet..
Mulla on koira ihan siksi, että mä kärsin vähemmän tästä allergiasta kuin siitä, että mulla ei olisi koiraa. Jos en voisi pitää koiraa, voisin saman tien kuolla pois. Mun elämääni kuuluu karvanaamat ja jos karvanaamoja ei ole, ei ole enää elämääkään. Yskin ja köhin, nokka vuotaa ja silmiä kirvelee, mutta on mulla elämää enemmänkin hankaloittavia sairauksia kuin koira-allergia. Kärsimys on suhteellista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vierastus:
miten sulla voi sitten olla koira? vai onko sinut altistettu, että kestät koiria?

itsellä niin paha koira-allergia, että mies joutuu riisuu lasten vaatteetki jos ovat koirapaikassa käyneet..
Mulla on koira ihan siksi, että mä kärsin vähemmän tästä allergiasta kuin siitä, että mulla ei olisi koiraa. Jos en voisi pitää koiraa, voisin saman tien kuolla pois. Mun elämääni kuuluu karvanaamat ja jos karvanaamoja ei ole, ei ole enää elämääkään. Yskin ja köhin, nokka vuotaa ja silmiä kirvelee, mutta on mulla elämää enemmänkin hankaloittavia sairauksia kuin koira-allergia. Kärsimys on suhteellista.

Tuolla lailla voit kyllä hankkia itsellesi pahan astman jossain vaiheessa, ja joutua elämään lääkityksen kanssa loppuikäsi, pihiset ja puuskutat, saat astmakohtauksia ja ehkä kuoletkin siihen.
Mutta onneksi lapsille jää edes koira, jos äiti menee.
Entä jos lapset tulee allergisiksi, kummat lähtee: lapset vai koira?

 
Alkuperäinen kirjoittaja Juliet:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vierastus:
miten sulla voi sitten olla koira? vai onko sinut altistettu, että kestät koiria?

itsellä niin paha koira-allergia, että mies joutuu riisuu lasten vaatteetki jos ovat koirapaikassa käyneet..
Mulla on koira ihan siksi, että mä kärsin vähemmän tästä allergiasta kuin siitä, että mulla ei olisi koiraa. Jos en voisi pitää koiraa, voisin saman tien kuolla pois. Mun elämääni kuuluu karvanaamat ja jos karvanaamoja ei ole, ei ole enää elämääkään. Yskin ja köhin, nokka vuotaa ja silmiä kirvelee, mutta on mulla elämää enemmänkin hankaloittavia sairauksia kuin koira-allergia. Kärsimys on suhteellista.

Tuolla lailla voit kyllä hankkia itsellesi pahan astman jossain vaiheessa, ja joutua elämään lääkityksen kanssa loppuikäsi, pihiset ja puuskutat, saat astmakohtauksia ja ehkä kuoletkin siihen.
Mutta onneksi lapsille jää edes koira, jos äiti menee.
Entä jos lapset tulee allergisiksi, kummat lähtee: lapset vai koira?
no täällä se astma jo on...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juliet:
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vierastus:
miten sulla voi sitten olla koira? vai onko sinut altistettu, että kestät koiria?

itsellä niin paha koira-allergia, että mies joutuu riisuu lasten vaatteetki jos ovat koirapaikassa käyneet..
Mulla on koira ihan siksi, että mä kärsin vähemmän tästä allergiasta kuin siitä, että mulla ei olisi koiraa. Jos en voisi pitää koiraa, voisin saman tien kuolla pois. Mun elämääni kuuluu karvanaamat ja jos karvanaamoja ei ole, ei ole enää elämääkään. Yskin ja köhin, nokka vuotaa ja silmiä kirvelee, mutta on mulla elämää enemmänkin hankaloittavia sairauksia kuin koira-allergia. Kärsimys on suhteellista.

Tuolla lailla voit kyllä hankkia itsellesi pahan astman jossain vaiheessa, ja joutua elämään lääkityksen kanssa loppuikäsi, pihiset ja puuskutat, saat astmakohtauksia ja ehkä kuoletkin siihen.
Mutta onneksi lapsille jää edes koira, jos äiti menee.
Entä jos lapset tulee allergisiksi, kummat lähtee: lapset vai koira?

Joillekin ihmisille se koira on henki ja elämä. Meilläkin on aina ollut koira ja isälläni oli paha astmakin, mutta koira meillä oli silti ja undulaattejakin ja kaikenmaailman ötökät mitä vaan saatoin toivoa tai maastosta löysin =) Onhan se eräällä tavalla siedätyshoitoa. Eläinrakkaus on varmaan eräänlainen elämäntapa, laittaa eläimet itsensä edelle. Jos omat lapseni sairastuvat niin kyllä meillä tutkittaisiin hyvin tarkkaan ja kyllä pitäisi löytyä juuri se tekijä, että syy johtuu meidän koirasta ennen kuin meiltä koira lähtisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juliet:
Tuolla lailla voit kyllä hankkia itsellesi pahan astman jossain vaiheessa, ja joutua elämään lääkityksen kanssa loppuikäsi, pihiset ja puuskutat, saat astmakohtauksia ja ehkä kuoletkin siihen.
Mutta onneksi lapsille jää edes koira, jos äiti menee.
Entä jos lapset tulee allergisiksi, kummat lähtee: lapset vai koira?
Mulla on ollut astma jo 28 vuotta. Pihisen ja puhisen jo nyt :D Jos potkaisen tyhjää, junnu pitää koiran. Täsmennän tähän - jos et sitä vielä tiennyt - että mulla lapset on jo 21 ja 16 v. Isompi asuu jo omassa kodissaan, pienempi vielä mun kanssa täällä. Jos junnu tulisi koiralle allergiseksi, olisi aivan varmasti junnun oma tahto muuttaa isälleen, jotta koiran henki säilyisi. Nuo kaksi - eli junnu ja koira - ovat nimittäin "identtiset kaksoset" eikä kumpikaan muista elämästään ennen toista yhtikäs mitään. Jos taas minä kuolisin, likka muuttaisi takaisin tänne ja pitäisi huolen pikkuveljestään seuraavat 2 vuotta eli kunnes junnukin olisi täysi-ikäinen. Ei siis huolta ja on paljon todennäköisempoää, että kuolen ihan muuhun sairauteen kuin astmaan.

 

Yhteistyössä