Tätä ei voi sanoa ääneen, mutta jollekin se pitää kertoa....

[lkj]

Kerron teille, kun ei muitakaan ole.

En jaksa enää elää.

En voi miehelle, lapsille enkä äidilleni sellaista sanoa, tietenkään. Olen sairas, eikä lääkärit tiedä mikä minua vaivaa. Olo on niin kamala, etten kestä sitä enää. Kävin taas lääkärissä ja sanoin, etten jaksa enää. Lääkäri katsoi silmiin ja kysyi että mitä sitten, mitä muita vaihtoehtoja sinulla on. Aloin itkemään ja vastasin, etten tiedä, mutta näin en enää jaksa.

Aika kamalaa. Minulla on ihana mies ja 4 ihanaa lasta, mutta minä olen ihan rikki. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, että tulisin kuntoon. Maanantaina minulla on pään tietokonekuvaus, mutta tuskin siinäkään mitään on.

No kunhan jonnekin purkauduin.

 

["mie"]

Mitä oireita sulla on? Mulla oli vaikka mitä oireita, siis ihan laidasta laitaan, mitään fyysistä vikaa ei löytyny. Vaan vika oli korvien välissä ja kroppa alkoi reagoimaan siihen painolastiin fyysisesti. Joten voisko sullakin olla vain käsittelemättömiä asioita mielen sopukoissa?

 

["vieras"]

Luin juuri yhdestä lehdestä sähköallergiasta, googlaa sitä ja kato sopisko? Oireet oli ollu monenkirjavat, ja nimenomaan sähkölaitteiden läheisyydessä! ja lääkärien mielestähän tää on humpuukia, mutta jos se jollekin auttaa niin samapa se onko humpuukia vai totta, kunhan ihminen saadaan kuntoon ja pysyy järjissään!

 

["muuli"]

Voisko tästä aloituksestani löytyä pientä valonpilkkua

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1914790-parannuin/

 

[lkj]

[QUOTE="mie";23009780]Mitä oireita sulla on? Mulla oli vaikka mitä oireita, siis ihan laidasta laitaan, mitään fyysistä vikaa ei löytyny. Vaan vika oli korvien välissä ja kroppa alkoi reagoimaan siihen painolastiin fyysisesti. Joten voisko sullakin olla vain käsittelemättömiä asioita mielen sopukoissa?[/QUOTE]

kyllähän niitä asioita taitaa olla. olen miettinyt itse, että olisiko paniikkihäiriötä. en mistään löydä paniikkihäiriöisten kokemuksia/ kirjoituksia, ainoastaa faktaa kyseissestä sairaudesta. minulla kun kohtaukset kestävät esim 7 tuntia, niin on tiedä voike se niin mennä paniikkihäiriössä. sairaudesta olen kärsinyt jo 1,5 vuotta. lääkärit vain ovat todenneet ettei se ole vaarallista.

 

["vieras"]

Onko kalsiumarvot tutkittu? Umpieritysrauhaset?

 

[lkj]

[QUOTE="muuli";23009876]Voisko tästä aloituksestani löytyä pientä valonpilkkua

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1914790-parannuin/[/QUOTE]

Kiitos!

 

["vieras"]

kyllähän niitä asioita taitaa olla. olen miettinyt itse, että olisiko paniikkihäiriötä. en mistään löydä paniikkihäiriöisten kokemuksia/ kirjoituksia, ainoastaa faktaa kyseissestä sairaudesta. minulla kun kohtaukset kestävät esim 7 tuntia, niin on tiedä voike se niin mennä paniikkihäiriössä. sairaudesta olen kärsinyt jo 1,5 vuotta. lääkärit vain ovat todenneet ettei se ole vaarallista.

Minulla oli samoja kohtauksia joskus vuosikausia sitten. Siis tavallaan paniikki, mutta se kesti tuntikausia. Kerrotko millaisia sinulla on ja mitä ajattelet silloin jne.? Mihin aikaan päivästä ne tulee?

 

["mie"]

kyllähän niitä asioita taitaa olla. olen miettinyt itse, että olisiko paniikkihäiriötä. en mistään löydä paniikkihäiriöisten kokemuksia/ kirjoituksia, ainoastaa faktaa kyseissestä sairaudesta. minulla kun kohtaukset kestävät esim 7 tuntia, niin on tiedä voike se niin mennä paniikkihäiriössä. sairaudesta olen kärsinyt jo 1,5 vuotta. lääkärit vain ovat todenneet ettei se ole vaarallista.

Okei, voisin melkein sanoa, että vika on korvien välissä. Mulle annettiin ohjeeksi tämä: Heti kun "kohtaus" tulee alkaa kirjoittamaan paperille tuntoja. Kirjoitat ihan mitä vain mitä mielessä liikkuu. Kirjoitin jopa koulussa kesken tunnin niitä. Kun lopetin kirjoittamisen, hävitin paperit. Poltin, revin jne. Niitä ei lueta enää sen jälkeen. Ja oikeasti, jo viikossa sain huomattavaa muutosta aikaan Kuukauden päästä oireet oli kadonnu kokonaan. Enää tulee kerran kaks vuodessa se olo, mutta nyt tiedän ja osaan hallita sitä ja se ei pääse puskemaan päälle pahana.
Mulla nuo jutut meni jopa 15-vuoden taakse, mitkä oli jääny käsittelemättä.

 

["muuli"]

Puhu ihmeessä miehellesi ja lapsillekin voit kertoa että äiti on hieman väsynyt/ei voi aina hyvin. Ei läheisiltä kannata salata, se vaan on lisäpainolasti sinulle. Ajattelet varmaan heidän parasta, et halua huolestuttaa. Mutta etkö itsekin haluaisi auttaa jos miehesi sairastuu? Ei kenenkään tarvitse olla kaikkivoiva ja aina jaksava. Jokainen meistä saa olla heikko, varsinkin läheisten parissa. Eikös se mene avioliitossakin niin että jos toisen voimat ehtyy niin toinen tuuppaa silloin eteenpäin. Yksin ei tarvitse olla vahva. Ei kenenkään.

 

[lkj]

[QUOTE="vieras";23009958]Minulla oli samoja kohtauksia joskus vuosikausia sitten. Siis tavallaan paniikki, mutta se kesti tuntikausia. Kerrotko millaisia sinulla on ja mitä ajattelet silloin jne.? Mihin aikaan päivästä ne tulee?[/QUOTE]

Joskus alkaa päänsäryllä, aina ei. Tulee tosi huono olo, oksettaa mutta ei tule oksennusta, sydän hakkaa, päässä tuntuu tosi kummalliselta. Aivot sanoo että kehoni on ihan mutkalla, vaikka oikeasti on ihan suorassa. jalan lihakset nykivät, mutta ei muut lihakset. Ylävatsaa kuumottaa kamalasti. Nukkumaan ei pysty silloin ollenkaan, olen välillä valvonut 3 yötä putkeen. Nyt minulla on nukahtamislääke jota otan tarvittaessa, yritän syödä niitä mahdollisimman harvoin, en ota edes kerran viikossa niitä.
Enkä minä mitään ajattele silloin, keskityn rentoutumaan ja ajattelemaan jotain ihan muuta. Yleensä kohtaus alkaa illalla.

 

[lkj]

[QUOTE="mie";23009968]Okei, voisin melkein sanoa, että vika on korvien välissä. Mulle annettiin ohjeeksi tämä: Heti kun "kohtaus" tulee alkaa kirjoittamaan paperille tuntoja. Kirjoitat ihan mitä vain mitä mielessä liikkuu. Kirjoitin jopa koulussa kesken tunnin niitä. Kun lopetin kirjoittamisen, hävitin paperit. Poltin, revin jne. Niitä ei lueta enää sen jälkeen. Ja oikeasti, jo viikossa sain huomattavaa muutosta aikaan Kuukauden päästä oireet oli kadonnu kokonaan. Enää tulee kerran kaks vuodessa se olo, mutta nyt tiedän ja osaan hallita sitä ja se ei pääse puskemaan päälle pahana.
Mulla nuo jutut meni jopa 15-vuoden taakse, mitkä oli jääny käsittelemättä.[/QUOTE]

Pitäisikö kokeilla tuota, mutta olo on välillä niin huono, etten kyllä pysty kirjoittamaan. Mutta tarkoitus ei kai ollutkaan, että pitäisi kirjoittaa koko ajan.

 

["mie"]

Joskus alkaa päänsäryllä, aina ei. Tulee tosi huono olo, oksettaa mutta ei tule oksennusta, sydän hakkaa, päässä tuntuu tosi kummalliselta. Aivot sanoo että kehoni on ihan mutkalla, vaikka oikeasti on ihan suorassa. jalan lihakset nykivät, mutta ei muut lihakset. Ylävatsaa kuumottaa kamalasti. Nukkumaan ei pysty silloin ollenkaan, olen välillä valvonut 3 yötä putkeen. Nyt minulla on nukahtamislääke jota otan tarvittaessa, yritän syödä niitä mahdollisimman harvoin, en ota edes kerran viikossa niitä.
Enkä minä mitään ajattele silloin, keskityn rentoutumaan ja ajattelemaan jotain ihan muuta. Yleensä kohtaus alkaa illalla.

Kuulostaa kovin tutuilta nuo oireet Nyt alat purkamaan mieltä ja käymään asioita läpi. Siis ihan oikeasti! Mulle sanotiin, että jos en olisi saanut asioita hoidettua olisin ollu sairaalassa seuraavaksi kun kroppa ja mieli ei ois enää yhtään jaksanu. Ja se oli hilkulla. Olin kärsiny niistä oireista pari vuotta. Itse koin tuon kirjoittamisen helpoksi, ei tarvi selitellä eikä sen kummemmin kertoille (vrt jos vaikka kaverille puhuisit) Ja lopuksi oli helppo hävittää se paperi. Mullaki se teksti oli välillä todella sekavaa, mutta who cares? Ei sitä ollu tehty luettavaksi.

 

[kokenut]

Juotko kahvia?
Tämä on ihan vakavissaan esitetty kysymys.

 

["mie"]

Pitäisikö kokeilla tuota, mutta olo on välillä niin huono, etten kyllä pysty kirjoittamaan. Mutta tarkoitus ei kai ollutkaan, että pitäisi kirjoittaa koko ajan.

Aina kun kohtaus alkaa, niin alat kirjoittamaan. Ja kuin huomaamatta se kohtaus menee ohi. Huomaat sen kun kirjoittaminen alkaa hidastumaan ja et keksi enää kirjoitettavaa ja olo alkaa helpottumaan Kohtauksen kestot lyhenee huomattavasti heti kirjoittaessa.
Kokeile ihmeessä, ei siitä ainakaan haittaa ole!

 

["mie"]

Juotko kahvia?
Tämä on ihan vakavissaan esitetty kysymys.

Mulla kahvi ja alkoholi pahensivat myös oireita!

 

[lkj]

[QUOTE="muuli";23010052]Puhu ihmeessä miehellesi ja lapsillekin voit kertoa että äiti on hieman väsynyt/ei voi aina hyvin. Ei läheisiltä kannata salata, se vaan on lisäpainolasti sinulle. Ajattelet varmaan heidän parasta, et halua huolestuttaa. Mutta etkö itsekin haluaisi auttaa jos miehesi sairastuu? Ei kenenkään tarvitse olla kaikkivoiva ja aina jaksava. Jokainen meistä saa olla heikko, varsinkin läheisten parissa. Eikös se mene avioliitossakin niin että jos toisen voimat ehtyy niin toinen tuuppaa silloin eteenpäin. Yksin ei tarvitse olla vahva. Ei kenenkään.[/QUOTE]

Siis kyllä olen sairaudesta puhunut miehelle ja lapsille, mutta en voi sanoa heille, etten jaksa enää elää tämän kanssa. En voi sellaista painolastia heille antaa.

 

[lkj]

Juotko kahvia?
Tämä on ihan vakavissaan esitetty kysymys.

En juo kahvia.

 

[äiti+2lasta]

mulla kanssa vähän saman tapaisia tuntemuksia ja oireita... mulla on paljon asioita ja ongelmia jotka painaa sydäntä mutten voi niitä kenellekkään kertoa...

 

[lkj]

[QUOTE="mie";23010135]Aina kun kohtaus alkaa, niin alat kirjoittamaan. Ja kuin huomaamatta se kohtaus menee ohi. Huomaat sen kun kirjoittaminen alkaa hidastumaan ja et keksi enää kirjoitettavaa ja olo alkaa helpottumaan Kohtauksen kestot lyhenee huomattavasti heti kirjoittaessa.
Kokeile ihmeessä, ei siitä ainakaan haittaa ole![/QUOTE]

Totta, ei siitä ainakaan haittaa ole. En voi menettää siinä mitään, joten kokeilen.

 

[lkj]

mulla kanssa vähän saman tapaisia tuntemuksia ja oireita... mulla on paljon asioita ja ongelmia jotka painaa sydäntä mutten voi niitä kenellekkään kertoa...

Kyllä minun täytyy tunnustaa sama, mutta voiko siitä tulla tämmöisiä fyysisiä oireita? Entä se paniikkihäiriö, voisiko se olla sitä?

Ja ihan mikä vain, niin kuinka voi saada apua jos lääkärit ei auta?

 

["mie"]

Kyllä minun täytyy tunnustaa sama, mutta voiko siitä tulla tämmöisiä fyysisiä oireita? Entä se paniikkihäiriö, voisiko se olla sitä?

Ja ihan mikä vain, niin kuinka voi saada apua jos lääkärit ei auta?

Kyllä tulee fyysisiä oireita, mulla mm. särki koko kroppaa, huimasi koko ajan, oksetti, sydän hakkasi miljoona, tavallisten lamppujen valo häikäisi yms. Ja lääkärin mukaan nämä fyysiset oireet kertoo että nyt ollaan jo lähellä romahdusta.
Ja kyllä, nämä oireet on paniikkikohtausta. Jo se tieto, että et kuole siihen millään talvalla helpottaa. Ainakin mulla loppui se kuolemisen pelko siihen tietoon. Pelkäsin aina että tulen kuolemaan niihin kohtauksiin.

Ja sinä Äiti + 2lasta! Nämä neuvot myös sinulle, mitä olen tässä ketjussa kertonu!

 

["mie"]

Kyllä minun täytyy tunnustaa sama, mutta voiko siitä tulla tämmöisiä fyysisiä oireita? Entä se paniikkihäiriö, voisiko se olla sitä?

Ja ihan mikä vain, niin kuinka voi saada apua jos lääkärit ei auta?

Ei tk:n lääkärit auta, nämä asiat kuuluu oikeasti mielenterveys puolelle, siis jos ei esim. tuosta kirjoittamisesta ole apua.

 

[lkj]

[QUOTE="mie";23010290]Ei tk:n lääkärit auta, nämä asiat kuuluu oikeasti mielenterveys puolelle, siis jos ei esim. tuosta kirjoittamisesta ole apua.[/QUOTE]

Miten sinne mielenterveys puolelle pääsee?

 

["mie"]

Miten sinne mielenterveys puolelle pääsee?

Soita omaan tk:hon, en nyt tarkalleen tiedä meneekö ne lähetteellä vai voitko suoraan soittaa omaan mielenterveystoimistoon. Luultavasti voit suoraan itse ´soittaa sinne mielenterveystoimistoon.