Tästähän ei täällä saa vinkua...

[meah]

...koska jollain on aina huonommin ja jotkut ei saa lapsia ollenkaan...

Mutta onko mun pakko jaksaa olla raskaana?
Tää on ihan syvältä.

Närästää ja kusettaa ja kolottaa, väsyttää muttei nukuta, ja nyt toi on taas tuolla väärinpäin ja raapii tonne ihan alas niin, että tuntuu kun sillä olis kohta varpaat pihalla.

Voinko mä mennä talviunille sinne toukokuun lopulle asti?

 

[Reima]

:wave:

 

[Vekku Vierailija]

:wave:

 

[Äippä]

Mä en osaa samaistua, mä voin ihan luvattoman hyvin molemmissa raskauksissa 2 viimestä kolmannesta, ekan kolmanneksen kyllä oksensin ekassa raskaudessa yötä myöten ja tokassa koko valveillaoloajan Mutta siis noi muut tuskan ei tullu tutuiks. Mutta hei, kokeile ajatella positiivisesti; nyt se on siellä masussa eikä vaadi sulta vielä mitään. Kun se tulee ulos, sillä on nälkä/väsy/märkä vaippa/v*tutus Nyt voit vaan palstailla kun et saa unta, mutta kun vauva valvottaa niin ei paljo omia juttuja puuhailla No nuo nyt oli tommosia kauhuskenaarioita jotka ei välttämättä toteudu, mut toisaalta kun oottaa pahinta niin yllättyy iloisesti kun ei se toteudukaan Pessimisti ei pety

 

[meah]

Mä en osaa samaistua, mä voin ihan luvattoman hyvin molemmissa raskauksissa 2 viimestä kolmannesta, ekan kolmanneksen kyllä oksensin ekassa raskaudessa yötä myöten ja tokassa koko valveillaoloajan Mutta siis noi muut tuskan ei tullu tutuiks. Mutta hei, kokeile ajatella positiivisesti; nyt se on siellä masussa eikä vaadi sulta vielä mitään. Kun se tulee ulos, sillä on nälkä/väsy/märkä vaippa/v*tutus Nyt voit vaan palstailla kun et saa unta, mutta kun vauva valvottaa niin ei paljo omia juttuja puuhailla No nuo nyt oli tommosia kauhuskenaarioita jotka ei välttämättä toteudu, mut toisaalta kun oottaa pahinta niin yllättyy iloisesti kun ei se toteudukaan Pessimisti ei pety

Noi kolme edellistäkin on olleet huomattavasti helpompia tultuaan vatsanahan toiselle puolelle, haluan uskoa, että tämäkin on.

Ja sitten on toi isäntä kuitenkin olemassa, nyt mä joudun hilaamaan tätä pötsiä kyydissä ihan itsekseni :snotty:

Mutta kai se tästä taas, on vaan ollu jotenkin niin karsea ilta. Huomenna on ehkä helpompi päivä...

 

[Äippä]

Niinhän sitä sanotaan että jos on vaikea raskaus niin on helppo vauva Tosin meiän muksut on kyllä ollu aika lepposia tapauksia vaikken raskauttakaan vaikeena kokenut, paitsi ne alut :/
Toivotaan että huomenna on parempi päivä Ja ainahan voi lohduttautua sillä että se raskaus ei kestä loputtomiin (Lohduttaa varmaan sikana tässä vaiheessa)

 

[meah]

Aika helpolla mäkin olen aina päässyt, mutta ei tämä silti ihan lystikästä ole.
11 viikkoa vielä noin suurinpiirtein olis jaksettava, kai se menee vaikka päällään seisten. Se vaan jotenkin tuntuu vielä, että aika oikein hidastuu loppua kohden...

 

[nautin viimeisestä vauvasta jolla ikää alle kuukau]

Jep, juuri tuosta syystä meille ei lisää lapsia enää tule. Mä en jaksa olla raskaana, olkoon kuinka itsekästä tahansa. Eikä mulla mitään oikeita ongelmia ole koskaan ollut, ihan perusraskausvaivoja: liitoskivut, vauva painaa, potkut sattuu, lonkat puutuu, selkä väsyy, nukuttua ei saa edellä mainittujen seikkojen vuoksi ja lisäksi pissalla saa juosta jatkuvasti... eikä siitä mahasta pääsee missään vaiheessa edes hetkeksi eroon |O Sellainen kestovitutus oli päällä viimeiset 2 kuukautta. Ihan täsmälleen samaa mieltä olen, että vauvat on helpompia vatsa ulkopuolella

 

[feger]

Toki saa vinkua.
Mulla itsellä oli ihan karseat liitoskivut ja vaikka edellinen raskaus ei edennytkään kovin pitkälle, niin siinäkin jo rupesi häpyliitos naksumaan ja paukkumaan.
Jos vielä joskus tulen raskaaksi ja raskaus etenee normaalisti, olen varmaan ihan hirveissä kivuissa keskiraskaudesta lähtien.
:hug:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Aika helpolla mäkin olen aina päässyt, mutta ei tämä silti ihan lystikästä ole.
11 viikkoa vielä noin suurinpiirtein olis jaksettava, kai se menee vaikka päällään seisten. Se vaan jotenkin tuntuu vielä, että aika oikein hidastuu loppua kohden...

Tuo viimeinen lause taitaa olla aivan totta... Aika tahmaantuu ja hidastuu. Mutta vastaavasti muutama ensimmäinen viikko synnytyksen jälkeen tuntuu hujahtavan hetkessä.











Tiedeän, tiedän, ei paljoa lohduta.

 

[meah]

Unohdinko mä mainita levottomat jalat ja suonenvedot yöllä?? Unohdin.
Ne ne vasta sitten onkin ihastuttavia. (Jep, tuli nukuttua melkin hyvin...)

Feger: Mulla oli kolmannesta ihan järkyttävät liitoskivut. Nyt olen säästynyt ihan pahimmalta. Liikkuminen mulla auttaa, mutta enhän mä kohta enää taas pääse kunnolla liikkeelle, sitten varmaan alkaa sekin riemu taas oikein kunnolla.

Mutta mä nyt yritän vakuutella itselleni, että tänään on hyvä päivä...

 

[Team Switzerland]

:hug: Tiedän tunteen! Kuopus nyt vuoden eikä minun tarvi ENÄÄ IKINÄ kokea tuota!

 

[meah]

:hug: Tiedän tunteen! Kuopus nyt vuoden eikä minun tarvi ENÄÄ IKINÄ kokea tuota!

Mä olen aina halunnut 5 lasta, mutta kyllä tämä neljäs taitaa jäädä ihan suosiolla viimeiseksi, on tämä odotusaika sen verran ahistavaa. :ashamed:

 

[päästään vialla.]

Mie taas olen päästäni vialla ja tahtoisin taas kokea tuon. Kolme raskautta takana ja jokainen niistä ollut pyllystä oman olon osalta. Ja siis mukana ihan oikeita lääketieteellisiä ongelmia.

Ja jos joskus neljäs tulee saa varautua kirjaimellisesti siihen että se 9kk, mennään tosi hissunkissun säästelemällä kroppaansa. Että helppoa aikaa siitä ei missään nimessä tule.

Mutta lopussa on niin ihana täydellinen palkinto että olisin valmis kestämään sen kaiken taas.
Mutta järki voittaa toistaiseksi ja pakottaa odottamaan että oma kroppa kerkiää toipua ja lapset kasvaa vähän. Että äidin heikko olo ei vaikuta heihin enää niin paljon.

Mutta joskus vielä.


Ap:lle stemppiä kovasti. Ajattele sitä ihanaa palkintoa mikä lopussa odottaa. Se on kaike sen arvoista.