Tarvitseeko olla huolissaan puolitoistavuotiaan käytöksestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huolestunut äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huolestunut äiti

Vieras
Meillä on puolitoistavuotias poika, joka on ollut aikaisemmin todella rauhallinen ja kiltti. Nyt muutaman kuukauden aikana poika on saanut kovia raivokohtauksia, jos asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan. Viime aikoina kuvioon on tullut myös pään hakkaaminen lattiaan tai syöttötuoliin.

Olen todella ihmeissäni ja uuden tilanteen edessä, enkä oikein tiedä miten tilanteeseen pitäisi reagoida. Onko normaalia, että 1,5-vuotiaalla on tällainen tempperamentti? Voiko "uhmaikä" tulla jo näin aikaisin? Olemme koittaneet olla välittämättä raivokohtauksista ja pitää huutavaa lasta sylissä, jos hän alkaa päätä hakkaamaan, ettei vaan satuttaisi itseään pahasti.

Perheessä on myös pieni vauva, voisiko tämä pohjimmiltaan vaikuttaa esikoisen käytökseen, vaikkei muuten osoitakaan olevansa mustasukkainen?
Se on niin vaikea tietää mitä pieni ihminen ajattelee, kun ei hän osaa vielä tunteistaan kertoa. Olemme koittaneet antaa hänelle kovasti huomiota, voisiko olla, että liikaakin.

Välillä hän taas rauhoittuu selinmakuulle ja heiluttelee käsiään ja jalkojaan ilmassa esimerkiksi väsyneenä. Tätäkin "pakkoliikehdintää" olen ihmetellyt.

Miten vanhempien pitäisi ottaa tällainen tilanne ja onko pojan käytös ihan normaalia?
 
Hmm. Voi olla normaalia tai sitten voi olla että ei ole. Sinuna soittaisin neuvolaan ja kysyisin ihan asiantuntijan neuvoja. Eikös kohta olekin teillä lääkärinla?
 
On ihan normaalia, ei kannata huomioida mitenkään sen kummemmin. Antakaa huomiota positiivisista jutuista, ei niinkään niistä negatiivisista. Mulla kuopus, kolmas lapsi, tekee tuota samaa, en usko että johtuisi mitenkään pikkusisaruksesta.
 
kyllä uhmaikä voi tulla aikasemmin- keskustelin neuvolassa näistä, kun meijän tyttö vierasti 2,5kk ikäsestä-tosin vierastaminen loppus n.6kk iässä. Jokanen lapsi on yksilö, eikä jokaisen lapsen kehitys mene samaa vauhtia/samassa järjestyksessä
 
meillä on 1v4kk ikäinen poika ja tuo OMA TAHTO on toden teolla alkanut nostaa päätään... Meillä saadaan myös aika mittavia itkupotkuraivareita millon mistäkin :) eli kai tuo on ihan normaalia? Toivottavasti ainakin :D

Onneksi tuo "kohtaukset" menevät ohi yhtä nopeesti ku tulevatkin.
 
meilläkin saadaan hirveitä raivareita nykyään jos kaikki ei mene niinkuin itse haluaa.. ite syöminen ja pukeminen ovat niin kovia juttuja, että huutoraivari tulee jos yrität vaikka syöttää.
ei nyt kuitenkaan ihan ehkä noin radikaalia käytöstä...
 
Kiitos vastauksista.

Meillä tosiaan on lääkärineuvola tulossa, pitää kysäistä asiaan.

Olenkin ajatellut, että taitaa olla ihan normaalia. On vaan niin ikävä katsoa vierestä, kun toista niin kovasti harmittaa, että on valmis itseään satuttamaan. Mutta pakkohan se tunteiden hallinta on joskus oppia. Taitaa olla vaan kova oma tahto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olenkin ajatellut, että taitaa olla ihan normaalia. On vaan niin ikävä katsoa vierestä, kun toista niin kovasti harmittaa, että on valmis itseään satuttamaan. Mutta pakkohan se tunteiden hallinta on joskus oppia. Taitaa olla vaan kova oma tahto.

Totta ja tuntuu pahalta kun ei aina pysty ymmärtämään että mistä tällä kertaa kohtaus johtuu joten ei voi auttaa muuta kuin minimoimalla riskit satuttaa itsensä...
 
Mulla on, yhäkin, todella voimakastahtoinen sisarus. Vanhemmat eivät pahemmin erottaneet uhmakausia, kun aloitti uhmaamisen jo reippaasti alle vuoden iässä ja jatkoi sitä vuosia. Vasta noin kouluikäisenä selkeästi helpotti, kun järkeä oli päässä riittävästi, jotta pystyi järkeilemään asiansa, tunnistamaan ja hallitsemaan tunteesa ja pystyi keskustelemaan asioista riittävän hyvin.
 
aivan normaalia on! Ei hätää :) Sehän on vain normaalia ja hyvä asia että lapsela on oma tahto. Niinhän se pitää ollakin. Mites opetat rajoja ja oikean ja väärän eron jos omaa tahtoa ei lapsella olisi.
 
Tuossa iässä voi olla raivo todella pinnassa, varsinkin jos (kun) lapsi ei osaa niitä asioitaan vielä just yhtään suusanallisesti viestittää. Se turhautuminen on tosi kova paikka. Sairaanhoidon piirissä olevat tuttavat esim. kertoo, että henkilökunnan näkökulmasta se 1,5 -vee neuvola on noin kategorisesti kaikkein pahin...sitten helpottaa kun alkaa se puhekin tulla ja viestintäväylää vähän muillakin tavoilla kuin takaraivolla morsettamalla!
 

Kuumimmat

Yhteistyössä