Tarvitaanko pinnasänkyä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miettii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei se tietenkään mikään pakko-hankinta ole. Monet nukkuvat perhepedissä, joten silloin ei ainakaan tarvitse pinnistä. Ja ihan ekat kuukaudet vauva voi nukkua äitiyspakkauksen laatikossa. Mutta siis jos perhepeti ei ole ihan varma, suosittelen pinniksen hankkimista. Sen toki ehtii hankkia vauvan syntymän jälkeen.
 
Meillä pinnis on kyllä ehdoton, kun vauva on alkanut liikkua ja nousta pystyyn. Jos lapsi kuitenkin nukkuu perhepedissä, niin en tiedä onko pinnis tarpeellinen. Meidän vauvaa (6,5kk) ei kyllä uskalla jättää esim. päikkäreiksikään vanhempien sänkyyn, koska herää siellä itsekseen ja ryömii tyynyjenkin yli. Eli sisäpäikkäreilläkin pinnis tällä hetkellä ehdoton.
 
Ei oo ehdoton ekaan puoleen vuoteen. Sitten kyllä. Ne laidat pelastaa paljon. Ei tartte kuunnella tai olla varpaisillaan mitä oven takana tapahtuu. Ja jos vauva on levoton, oma rauha auttaa nukkumaan.
 
Hei.
Meillä pinnasänky oli ehdottomasti vähiten käytetty vauvatarvike. Neiti nukkui vieressä ja vuoden vanhana laitettiin jatkettava lastensänky meidän sängyn ja seinän väliin. Meille toimivin ratkaisu ja takasi kaikille parhaimmat unet. Mutta kukin tyylillään :)
 
Meilläkin tais pinnis olla vähiten käytetty lastentarvike sit loppupeleissä. Tyttö 1,5v nukkuu sitkeästi edelleen perhepedissä ja eipä se oo meitä haitannutkaan.

Alkuunhan voi käyttää myös äippäpakkauksen lodjua jos tarttee lapsi jonnekin pistää turvaan nukkuu kun ite ei nuku viekussa.
 
se on kyllä ollut välttämätön. Lähes kaikki päikkärit nukkuu pinniksessä ja me ei kannateta perhepetiä, joten yötkin nukkuu siinä tietty ja omassa huoneessaan. Vähän epäilen, että jos ei ole aina mahdollisuutta esim. nukuttaa päikkäriaikaan ulkona vaunuissa, niin sitten varmaan pinnis on aika välttämätön... Itse en ainakaan jaksaisi jäädä sisälle valvomaan lapsen viereen, ettei vaan putoa sängystä (ellei siis tietty vanhemmat vaan nuku pelkällä patjalla lattialla muutenkin, niin ei liene
hätää...). Voisitte tietty harkita vaikka matkasänkyä kaikenvaralle...(?) Alesta irtoaa suht edullisesti eikä vie kovin tilaa, mutta onpahan jotain jos tarvii joko reissuun tai sitten kotona. Luulisin noilla olevan ihan hyvä jälleenmyynti arvokin...

Me siis panostettiin kuitenkin pinnikseen, kun meille se on ehdoton... Käy pidempäänkin, kun laidan saa pois. Me emme taas kuitenkaan näe lasten kokoista sänkyä tarpeellisena, vaan aikanaan siirrymme suoraan aikuisten kokoiseen sänkyyn.
 
No, mulla aikoinaan kun olivat pieniä niin se pinnasänky oli kyllä aivan pakko olla. Tytöistä toiseksi vanhin nukkui pienessä korisänkyssä tonne puolivuotiaaksi kunnes nousi seisomaan sänkyä vasten ja nurin meni ja hää oli puolivuotias. Äkkiä pistettiin pinnariin.
Samaisen tyttären oma 7:kk ikäinen tyttö on jo noussut tukea vasten seisomaan ja nukkunut jonkun aikaa jo pinnasängyssä ja se sama korisänky on edelleen käytössä.
 
Meillä taas pinnasänky oli turha.

Vauva oli todella levoton siinä, heilutteli levottomana jalkonaan ja kitisi. Kun nostin viereeni, loppui heiluminen ja kitinä. Yritettiin syntymän jälkeen noin 4 ekaa viikkoa tuloksetta pinnasänkyyn. Jouduin pomppimaan ylös alas öisin ja totesin, että tämä on aivan älytöntä.

Sitten työnnettiin parisänky nurkkaan kiinni ja otin vauvan öiksi viereeni sinne seinän puolelle. Äiti nukkui siis keskellä. Yölevottomuuudet loppuivat, vauva ei itkenyt koskaan herättyään ja alkoi nukkua pidempiä pätkiä. Itse sain enemmän lepoa, kun ei tarvinnut nousta jalkeille. Vieressä nukkuminen lisää myös maidontuotantoa, joten korvikkeista päästiin viikossa eroon kokonaan. Oli helppoa vain imettää pimeässä huoneessa nousematta ylös. Vauvakin nukahti heti syötön jälkeen.

Mua varoiteltiin, että kun vauva alkaa konttaa ja nousee ylös, tarvitsemme pinnasängyn. Kukaan tuttavistani ei siis ollut nukkunut näin - kaikki olivat käyttäneet pinnasänkyä.

Kun vauva oppi konttaamaan 7 kk ikäisenä ja nousi pystyyn 8 kk ikäisenä - perhepeti toimi edelleen loistavasti. Vauva harjoitteli pystyynnousua vain lattialla huonekaluja vasten. Sängyssä hän kyllä konttaili, mutta minä olin aina nukuttamassa häntä. Pienen konttailuhetken jälkeen hän rauhoittui hyvin viereeni, makasin itse vieressä esimerkkinä ja pidin silmiäni kiinni. Kaikki nukkumaanmenot sujuivat ilman itkua ja huutoa ja nukahtaminen kävi nopeasti. Joskus jäin itsekin suoraan nukkumaan, mutta usein nousin ylös sängystä ja vietin mieheni kanssa olohuoneessa pari tuntia. Vauva hyvin harvoin heräsi tuon ekan parin tunnin aikana. Ja silloin kun heräsi hän heti huusi minut paikalle ja pysyi itse paikoillaan sängyssä istuen. Vaikka oli muuten kuin pieni duracell pupu, aina menossa. Öisin hän pysyi tosi hyvin "omalla puolellaan", ei koskaan kiivennyt ylitseni yöllä, korkeintaan kierähteli pinnasänkyyn, joka siis jalkopäädyssä sivuvaununa.

Lisäksi sänky oli matala japanilaistyylinen ja jalkopäädyssä oli se käyttämätön pinnasänky ns. sivuvaununa. Kun konttasi jalkopäätyyn, päätyi pinnasänkyyn, jossa oli laidat. Parisänky oli edelleen siis nurkassa kiinni, pitkä sivusta ja pääpuoli seinässä kiinni. Ainut pitkä sivusta oli toisella puolella, johon laitettiin turvalaidat varmuuden vuoksi.

Pinnasänky luo tietyn illuusion vauvan runsaasta liikkumisesta ja riehumisesta. Siellähän se pystyy hyvin nousee ylös pinnoja pitkin jne. ja siksi kuvitellaan, että tekisi sitä perhepedissäkin. Alusta saakka perhepedissä nukkuvat vauvat eivät vain opi tuota pinnoja pitkin kiipeilyä, koska perhepedissä ei ole mitään mitä vasten nousta ylös. 11 kk ikäisenä opetin tulemaan turvalaitojen välissä olevasta pienestä aukosta pois peppu edellä. Oppi sen heti.

Kun lapsi oli 1 v 6 kk laitoimme lastensängyn parisängyn viereen. Lastensänky on kiinni seinässä ja toinen laita kiinni parisängyssä. Ei mitään ongelmia. Nukkuu yöt läpeensä, ei koskaan huuda nukkumaan mennessä (nyt on 3 v). Tärkein asia, miksi ajauduimme tekemään näin oli se, että vauva tarvitsi niin paljon läheisyyttä ollakseen tyytyväinen ja vieressä ollessa kaikki sai nukuttua. Toinen syy oli helppous, ei ylösnousuja eikä huutoja. Kolmas syy luonnollisuus, se vain tuntui oikealta ja järkevältä.
Eli meillä pinnasänky toimitti lähinnä laidan virkaa.
 
Lisäys:
Päiväunia nukkui pienenä sylissä sohvalla, josta siirsin äitiyskopan laatikkoon olohuoneen lattialle. Vähän vanhempana nukkui vaunuissa hyvin. Monesti nukuimme yhdessä parisängyssä päiväunia. Joskus nukkui kantoliinassa. Mutta eniten nukkui vaunuissa.
 
Meillä poika nukkuu pinnasängyssä, joka on parivuoteen vieressä. Siitä on helppo rauhoitella, jos tarvis. Meillä ei imetys onnistunut (toinen tarina, en jaksa selittää), ja siksi joudun nousemaan ruokailun takia sängystä. Muuten ei olisi tarvis, kun voisi siirtää pojan viereen.

Kukin nukkuu tavallaan. Osa perhepedissä, osa pinnasänky sivuvaununa (kuten me), osa pinnasänky samassa huoneessa ja osa lapsi eri huoneessa. Jotenkin mulle tuo lapsi eri huoneessa kuullostaa ihan kauhealta, mutta kukin tavallaan. Paras tapa on se, millä koko perhe nukkuu parhaiten. :)
 
Heh, olipa taas paatoksellinen perhepetiläisen mainos tuo edellinen... :) En tosiaankaan luottaisi siihen, että vaikka kuinka perhepedissä olisi oppinut olemaan liikkumatta sängyssä, niin sitten muka konttaamisen ja ylipäätään liikkumaan oppimisen myötä istuisi siellä kuin buddha herätessään. Vauvat ovat yksilöitäkin tässä asiassa ja ei tarvita kuin se yksi kerta kun vauva lähteekin sielä omin päin seikkailemaan pois ja tippuu sängystä pää edellä alas.

Meillä ekat puoli vuotta vauva nukkui suurimmaksi osaksi pienessä korisängyssä ja välillä vieressä. Sitten piti siirtää pinnikseen kun alkoi liikkumisvaihe ja enää ei voi kuvitellakaan nukkuvansa perhepedissä koska unissaankin on meidän neiti varsin liikkuvaista sorttia. Sängyssään myllää unissaan laidasta laitaan ja päädystä päätyyn. Siten pinnis on meille todellakin tarpeellinen tällä hetkellä.
 
No jos vähänkin haluaa olla varma siitä että lapsi ei pääse putoamaan herätessään niin pinnasänky on paras mahdollinen vauvan peti. Ja jos on hyvä pinnasänky niin siitä saa pohjan nostettua eri asentoihin vauvan kasvukehityksen mukaisesti ja vielä laidan laskettua kun pikkuinen jo osaa kömpiä sängystä itse pois eli kun kävelee. Meillä hyvä pinnasänky ollut käytössä kolmen ensimmäisen ikävuoden ajan enkä todellakaan muuta vaihtoehtoa ajattelisi.

Joku joskus sanoi että matkasänky korvaa pinnasängyn kun pinnis on kuitenkin niin "vähän aikaa käytössä". Olen eri mieltä. Matkasänky on ainoastaan matkalle sopiva tai mökille, se on nimittäin erittäin rasittavaa lasta hoitavien selälle!
 
Edelliselle: Miten pinnasänky on se ainoa hyvä vaihtoehto kävelevälle, kun juuri sanoit, että laita otetaan pois, kun osaa kömpiä itse sängystä. Silloinhan siis on ihan sama onko pinnis vai tavallinen sänky. Ja lisäksi jotkut pinnikset eivät ole suunniteltu turvalaidan kiinnitykselle ja meillä siihen ei olisi sellaista saanut, joten meillä poitsu siirtyi 1v 3kk ikäisenä isojen poikien sänkyyn. Eihän pinnasängyssä pelkkä laidan laskeminen lapsen poispääsyä helpota vaan suorastaan vaarantaa, koska lapsi ei ylety maahan kaiteen päältä, kun taas normisängyssä turvalaita on melkein koko sängyn pituudelta, mutta siellä on poistuloaukko..
 
Kun poikamme kiipesi keskellä yötä ensimmäiset kerrat pinnasängystään ulos (tippui sänkyymme), niin päätimme että on aika vaihtaa. Hän oli n. 1,5 vuotias. Saimme käsiimme vanhanaikaisen päästävedettävän sängyn, mikä on ollut aivan loistava! Reunat ovet tarpeeksi korkeat että poika ei pääse tippumaan vaikka kuinka pyörisi, mutta pääsee silti helposti itse pois. On myös pitkäikäinen ja uskomme että hän nukkuu siinä murrosikään asti.

Siihen 1,5 vuoteen asti pinnasänky oli todella hyvä. Tykkäsimme, että päädyn sai koholle. Vauva nukkui silloin huomattavasti rauhallisemmin (olisiko ollut jonkinlaista refluksia pikkuvauvana..?). Käyttöikä oli lyhyt, mutta saimme sängyn ilmaiseksi (ollut ensin isukin ja sittemmin useiden muiden lasten eka sänky :) ) Perhepeti on tietty oiva vaihtoehto, mikäli se toimii. Poikamme on ollut aina todella kova pyörimään ja potkimaan vieressä, joten pinnis sängynvieressä takasi meille kaikille hyvät unet :)
 
Meillä pinnasänky on ollut ihan ehdoton. Ensinnäkin vieressä nukuttaminen oli ihan kauheaa, kun vauva sätki ja potki koko ajan tehden nukkumisen kaikille mahdottomaksi. Lisäksi kovasti liikkuvan vauvan kanssa säikähdin monta kertaa, kun itse nukahdin, niin herätessäni vauva olikin jalat tyynyllä ja pää peiton alla. Sen jälkeen totesin, että johan tässä on kätkytkuolemariskin lisäksi myös iso riski siihen, että menetän totaalisesti hermoni, kun uneni on 5-10 minuutin pätkäunta.

Minusta oli helppoa, että vauvalle oli oma tila, jossa nukutaan kaikki yöunet. Alussa sänkyä pienennettiin käärityillä lakanarullilla, jotta vauvalla olisi turvallisempi olo.

Meillä molemmat lapset ovat olleet kovia liikkumaan unissaankin ja esim. seisomaan opettelua ja konttausta on tehty yölläkin puoliunessa. Kumpikin oppi alle vuoden ikäisenä tulemaan pinniksestä itse reunan yli, mutta vahingossa ei kumpikaan tietenkään pudonnut ikinä sängystä.

Pinnis oli tietysti siitä käytännöllinen myös, että lasten huoneeseen jäi enemmän lattiapinta-alaa. Samoin isommalle lapselle en hankkisi esim. runkopatjasänkyä (aikuisen sänky), vaan mielestäni sängyn pitää olla reunallinen, jotta ei putoa sängystä vahingossa. Sellainen jatkettava sänky menee kuitenkin tosi monta vuotta (esim. 2-vuotiaasta lähes 10-vuotiaaksi). Pinnasängyt ja jatkettavat sängyt menevät myös tosi hyvin kaupaksi esim. huuto.netissä, joten säilytysongelmaakaan ei ole.
 
Meillä 2,5 v nukkuu edelleen pinnasängyssä. Pääsisi varmaan kiipeämään ulos jos haluaisi, mutta ei ole vielä kai tullut mieleen. Tosin nukutetaan sylissä ja laitetaan nukkuvana sinne, varmaan jos pyörisi siellä hereillä paljonkin niin olisi jo kiivennyt ulos. Jatkettava sänky on odottelemassa mutta näin mennään niin kauan kuin ei ole aihetta vaihtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Edelliselle: Miten pinnasänky on se ainoa hyvä vaihtoehto kävelevälle, kun juuri sanoit, että laita otetaan pois, kun osaa kömpiä itse sängystä. Silloinhan siis on ihan sama onko pinnis vai tavallinen sänky. Ja lisäksi jotkut pinnikset eivät ole suunniteltu turvalaidan kiinnitykselle ja meillä siihen ei olisi sellaista saanut, joten meillä poitsu siirtyi 1v 3kk ikäisenä isojen poikien sänkyyn. Eihän pinnasängyssä pelkkä laidan laskeminen lapsen poispääsyä helpota vaan suorastaan vaarantaa, koska lapsi ei ylety maahan kaiteen päältä, kun taas normisängyssä turvalaita on melkein koko sängyn pituudelta, mutta siellä on poistuloaukko..


Öööh... siis SÄÄSTÖSYISTÄ, koska pinnasängyn käyttöikä on sen verran pitkä. Turvallisuudella tarkoitin vauva-aikaa jolloin laita on tietenkin ylhäällä.

Seuraaville lapsille jäänyt 'perintönä' joten hyvä sänky on todelllakin maksanut itsensä takaisin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja pinnis on pop:
Heh, olipa taas paatoksellinen perhepetiläisen mainos tuo edellinen... :) En tosiaankaan luottaisi siihen, että vaikka kuinka perhepedissä olisi oppinut olemaan liikkumatta sängyssä, niin sitten muka konttaamisen ja ylipäätään liikkumaan oppimisen myötä istuisi siellä kuin buddha herätessään. Vauvat ovat yksilöitäkin tässä asiassa ja ei tarvita kuin se yksi kerta kun vauva lähteekin sielä omin päin seikkailemaan pois ja tippuu sängystä pää edellä alas.

Meillä ekat puoli vuotta vauva nukkui suurimmaksi osaksi pienessä korisängyssä ja välillä vieressä. Sitten piti siirtää pinnikseen kun alkoi liikkumisvaihe ja enää ei voi kuvitellakaan nukkuvansa perhepedissä koska unissaankin on meidän neiti varsin liikkuvaista sorttia. Sängyssään myllää unissaan laidasta laitaan ja päädystä päätyyn. Siten pinnis on meille todellakin tarpeellinen tällä hetkellä.

Minusta tuo ei ollut paatoksellinen perhepetiläisen mainos vaan perusteltu oma kokemus. Ihme että jos joku kertoo kokemuksensa perhepedistä niin heti se on suurta paatosta. Luulisi että tänä päivänä on melkein yhtä normaalia nukuttaa pinnikseen tai perhepetiin...

Minäkään en ole paatoksellinen perhepetiläisen mainostaja vaikka se onkin meillä toiminut ja meilläkään ei ole ollut ongelmia nousemaan oppimisen ja perhepedin laidattomuuden kanssa. Uskon että juuri tuo laitojen puuttuminen ei houkuta nousemaan sängyssä pystyyn. Mutta toki voi olla että joku toinen lapsi nousisi perhepedissäkin pystyyn.
 
Meidän riiviöt on nukutettu pinnasängyssä joka on ollut todellinen helpotus. Koska pojat ovat olleet kovin liikkuvaisia ja kovia kiipeilemään, laadukas tukeva pinnasänky on ollut toimiva ja hintansa väärtti. Laidan on saanut alas ja siinä on nukuttu aina 2-3 vuotiaaksi saakka, ja vaikka meidän pojat ovatkin aika pitkiä kuten me vanhemmatkin, hyvin on mahduttu.

Kai jokainen itse voi päättää millaisen sängyn vauvalleen ja lapsilleen hankkii. Turha on kinastella mikä olisi se paras. Itse en olisi voinut muuta ajatellakaan, mutta tiedän perheitä joiden rauhalliset lapset ovat nukkuneet milloin missäkin eikä ikinä kiipeilleet ja putoilleet sängyistä tai muualtakaan. Meidän pojat piti kiinnittää syöttötuoliinkin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja täälläkin:
Alkuperäinen kirjoittaja pinnis on pop:
Heh, olipa taas paatoksellinen perhepetiläisen mainos tuo edellinen... :) En tosiaankaan luottaisi siihen, että vaikka kuinka perhepedissä olisi oppinut olemaan liikkumatta sängyssä, niin sitten muka konttaamisen ja ylipäätään liikkumaan oppimisen myötä istuisi siellä kuin buddha herätessään. Vauvat ovat yksilöitäkin tässä asiassa ja ei tarvita kuin se yksi kerta kun vauva lähteekin sielä omin päin seikkailemaan pois ja tippuu sängystä pää edellä alas.

Meillä ekat puoli vuotta vauva nukkui suurimmaksi osaksi pienessä korisängyssä ja välillä vieressä. Sitten piti siirtää pinnikseen kun alkoi liikkumisvaihe ja enää ei voi kuvitellakaan nukkuvansa perhepedissä koska unissaankin on meidän neiti varsin liikkuvaista sorttia. Sängyssään myllää unissaan laidasta laitaan ja päädystä päätyyn. Siten pinnis on meille todellakin tarpeellinen tällä hetkellä.

Minusta tuo ei ollut paatoksellinen perhepetiläisen mainos vaan perusteltu oma kokemus. Ihme että jos joku kertoo kokemuksensa perhepedistä niin heti se on suurta paatosta. Luulisi että tänä päivänä on melkein yhtä normaalia nukuttaa pinnikseen tai perhepetiin...

Minäkään en ole paatoksellinen perhepetiläisen mainostaja vaikka se onkin meillä toiminut ja meilläkään ei ole ollut ongelmia nousemaan oppimisen ja perhepedin laidattomuuden kanssa. Uskon että juuri tuo laitojen puuttuminen ei houkuta nousemaan sängyssä pystyyn. Mutta toki voi olla että joku toinen lapsi nousisi perhepedissäkin pystyyn.

Tuo kyseinen perhepetiläinen kyllä kirjoitti hiukka paatokselliseen tapaan ja se täytyy minunkin todeta. :) Ne, joiden lapsi nukkuu autuaasti yönsä omassa huoneessa ei ole yhtään niin kiihkoja näiden asioiden kanssa. Joku kumma joissain ihmisissä on, miksi pitää sitä perhepetiä niin puolustaa... En oikein ymmärrä mikä... Minusta kaikki saa nukkua kuten huvittaa. Meilläkin oli ekat pari kuukautta lapsi perhepedissä yösyöttöjen takia, mutta sitten vaan päätimme kokeilla omaa huonetta lapselle ja se sopi paljon paremmin, kun lapsikin alkoi heti nukkumaan yöt heräämättä. :) Jotkut haluavat pitää ne vanhempien jutut siellä vanhempien huoneessa ja joillekin se ei vaan ole niin tärkeää, että vanhemmilla on edes se yksi oma pyhä paikkansa... Meille se on, mutta jos elämä maistuu ilmankin, niin ei se ole keltään muulta mitään pois. Ei kai kukaan astu perhepetiläisten varpaille sen takia, että haluavat pitää lapsensa samassa sängyssä...? Miksi siis sitä tarvitsee niin puolustella?
 
Vai että paatoksellista. :)
tässä tulee sitten lisää. Älkää lukeko jos ärsyttää, mutta kun kysyttiin niin vastataan

Olen vain ollut niin supertyytyväinen siitä, että perhepeti toimi meillä. En kokenut lainkaan luontevaksi nousta 10 kertaa ylös sängystä, syöttää vauvaa istualleen ja yrittää laskea takaisin pinnasänkyyn, josta seurasi vain itkua. Ja sama uudelleen ja uudelleen. Itse piti pysytellä kuolemanväsyneenä terävänä ettei vain nukahda istualleen. Musta ei vain olisi ollut notkumaan ja roikkumaan iltaisin selkä vääränä pinnasängyn laidalla vauvan itkiessä sängyn pohjalla. Näitä juttuja sain kuulla ihan tarpeeksi jo odotusaikanani. Ja kun pinnasänky ei toiminut meillä, halusin kokeilla toisenlaista tapaa koko nukkumisasiaan. Vieressä nukkuminen ei ehkä radikaalisti vähentänyt heräilyjä, joita oli aina 11 kk ikään saakka, mutta se muutti paljon muuta: ei itkuja iltaisin eikä öisin, herääminen kesti syöttöineen vain muutaman minuutin, itse ei tarvinnut nousta sängystä ylös. Nukuttamisen pystyi hoitamaan itsekin maaten ja lepoa saaden. Nämä olivat erittäin suuria plussapuolia. Minulla on tunne, että yhtä sujuvasti ei olisi sujunut, jos vauva olisi ollut pinnasängyssä. Vuoden ikäisestä on nukkunut todella hyvin, havahtuu öisin ehkä useammin kuin huomaan, mutta jatkaa unenpöpperössään uniaan, kun huomaa, että lähellä ollaan. Perhepedin voi saada toimimaan, jos kaikilla on tarpeeksi tilaa ja turvajärjestelyt on otettu huomioon. Ilman laitoja ei vauvaa saakaan jättää yksin nukkumaan. Pinnasänky sivuvaununa on sama kuin perhepeti, siinä on kaikille tosi hyvin tilaa, joten se on tosi hyvä kokeiluvaihtoehto, jos vauva on öisin useasti heräilevää sorttia.

Meidän yöt vieressänukkuminen suoranaisesti pelasti sanoi kuka mitä hyvänsä.

Ehkä haastavin vaihe perhepedissä on kun vauva on 7 kk - 11 kk ikäinen, juuri liikkumisen ja omien taitojen puuttumisen vuoksi. Mutta se on lyhyt vaihe. Tuona aikana voi jättää ne olohuoneessa istumiset ja jäädä itsekin sänkyyn esim. lukemaan kirjaa, jos epäilyttää vauvan herääminen ennenkuin itse tulisi sänkyyn. Ja kohta helpottaa, jo 11 kk ikäiselle riittää laidat ja se, että on opetettu kuinka siitä sängystä tullaan pois.

Kaikille perhepeti eikä edes sivuvaunu sovi, joten sitä on turha silloin jatkaa. Mutta jos vauvan nukuttaminen pinnasänkyyn on työlästä ja yhtä itkua, voihan mielensä pitää avoimena muunlaiselle ratkaisulle. Jos vauva nukahtaa ilman ongelmia pinnasänkyyn niin mikäs siinä. En ole pinnasänkyjä vastaan ja nukkukoot kaikki missä nukkuvat. Palstat vain tuppaavat pursuilemaan näitä pinnasänkynukutustaisteluja ja vauvan huutamisia öisin. Pinnasänky on muuten verrattain uusi keksintö, jota käytetään vain teollistuneissa länsimaissa. Ja mun henkilökohtainen mielipide on se, että pinnasänky tuo myös paljon ongelmia. Ainut todellisen hyvä puoli on se, että putoaminen on mahdotonta.
Ja kyllä arvostan mieheni kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Me emme vain edes ennen vauvaa harrastaneet seksiä väsyneenä viimeisenä tekona ennen nukkumaanmenoa sängyssä. Sänkyyn on oikeasti menty vain nukkumaan. Meidän oma läheisyydenpaikkamme on ollut lähinnä olohuoneen sohva, jossa olemme saaneet viettää yhteistä aikaa ja hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Hyvällä pohjalla oleva parisuhde ei tosiaan näivety perhepetiin vaan päinvastoin. Kun on löytänyt toimivat nukkumispaikat, koko perhe on levännyt ja saanut nukuttua, on kaikki hyvin.
 
Oletteko siis uskaltaneet jättää lapsenne nukkumaan teidän parisänkyynne siksi aikaa, kun harrastatte seksiä sohvalla tai muutoin vietätte esim. 2 tuntia aikaa sohvalla? Meillä kaikki kolme lasta ovat olleet ihan pienestä asti niin kovia liikkumaan (sätkivät ja kääntyilevät milloin mihinkin suuntaan, jos jalat osuvat esim. sängynpäätyyn tms.). Minä en missään tapauksessa uskaltaisi jättää vauvaa yksin nukkumaan isoonkaan sänkyyn, jossa on edes teoreettinen riski pudota.

Sohva on ihan kiva paikka, jos lapsia on vain yksi tai lasten ikäero on hyvin pieni, jolloin voi olla melko varma, että esikoinenkin nukkuu hyvin. Käytännössä niissä perheissä, joissa on isompia lapsia, niin se vanhempien oma sänky on osoittautunut ainakin meillä parhaaksi paikaksi hoitaa parisuhdetta juuri siksi, että lapset ovat eri-ikäisiä.
 
Meillä vauva nyt neljä kuukautta, ollaan nukuttu sekaisin perhepedissä ja pinnasängyssä. Pinnasäny on ollut meille ihan tarpeellinen hankinta, mutta sitä en voinut vielä odotusvaiheessa tietää tullaanko pinnistä tarvitsemaan vai ei. Ostin meille halvan Ikean Sniglar pinniksen (n. 40 e), ajattelin et jos sitä ei tarvita niin annetaan kiertoon tai laitetaan vaikka polttopuiksi. Alkuun vauva nukkui melkein kaikki yöt mun kainalossa, mutta nyt ei heräile enää niin tiheään niin olen nostanut syöttövälin ajaksi omaan sänkyynsä. Ja syy on se että mä tahdon nukkua mahallani! :) Jos vauva on vieressä niin tilaa tähän ei ole. Mutta tässä asiassa varmaan joka perheessä tehdään asiat vähän eri tavalla ja musta on kyllä lähes mahdotonta sanoa etukäteen että tarvitaanko sitä sänkyä vai ei, valitettavasti...
 
Ollut aivan ehdoton juttu! Lapsi nyt 1v3kk ja nukkuu yönsä pinnasängyssä edelleen. Vaihto jatkettavaan ei meillä vielä pitkään aikaan ajankohtainen, joten sängyn käyttöikä tulee olemaan varsin pitkä. Perhepetiä ei olla harrastettu eikä tulla harrastamaan - lapsi on tottunut nukkumaan ja nukahtamaan itsenäisesti sänkyynsä ihan alusta saakka. Vauvana nukkui pahvilaatikossa joka oli pinnasängyssä, matkoilla meillä on matkasänky joka myös ollut todella kätevä ja tarpeellinen. Pinnasänky ollut siis meille yksi tärkeimmistä hankinnoista lapselle!
 

Yhteistyössä