Parikymmentä vuotta sitten silloinen neuvoltatäti puuttui 2-3 vuotiaan esikoiseni kynäotteeseen. En kokenut sitä mitenkään kamalana asiana, mutta otin neuvosta vaarin ja opastin sen jälkeen kynän oikein käteen.
Mitä hyötyä on siitä, että lapsi jo "liian aikaisin" osaa jonkun kynäotteen?
- kynän hallinta on helpompaa, piirtäminen kivempaa kun tulee jälkeä, käsi ei rasitu
- kynän käyttö on hallinnassa sitten kouluiässäkin kun kynäilyn aika on, kts. edellä: käsi ei rasitu, jaksaa kirjottaa sitten opiskeluaikanakin enemmän luennoilla.
- katsopa nuorten tyttöjen "myköstystä" kun he kirjoittelevat: kynä on nyrkin sisällä, ranne jäykkänä.
- haarukan ja veitsen käyttö sujuu helpommin sitten, kun niiden aika on opettelussa. Haarukan ja veitsen kanssa sormien asento on saman tyyppinen kuin kynän asento sormissa, ja jossain vaiheessa lapselle tulisi opettaa tämäkin taito, onnistuu paremmin kun on oikeat otteet: ei tarvitse sitten opettaa monia asioita kerralla, koko tekniikkaa..
Kun neuvonta ja opastus tapahtuu kannustavassa hengessä ei lapsi siitä kärsi eikä ahdistu. Siis sillä tavalla, että kyseessä on opettelu, opastus, EIKÄ mikään "et osaa, teet väärin, olet huono!!" -meninki