tartuin lapseen kovakouraisesti nukuttamistaistelussa...OLEN MAAILMAN PASKIN ÄITI :( kellään muulle sattunut vastaavaa..

[paskaäiti]

niinpä...tosi kamala olo...nostin sängystä ja "tuuppasin" vähän kovakouraisesti istumaan lattialle kun nukuttaminen meni ihan penki alle KAMALA SYYLLISYYS

Onko kellekkään muulle sattunut samaa...eikö kellään petä ikinä hermo

Ja korostan että lasta ei tosiaankaan pahoinpidelty, mutta oli ehkä vähän turhan jämäkät otteet, ja kyllä otan täyden vastuun.

Jääkö lapsiin yksittäisistä kerroista traumoja? Itkua olen vääntänyt koko illan. Kyllä äidin syyllisyys voi olla kamala olotila.

Ja mä tiedän että osa tulee nyt hirttämään mut, ehkä olen sen ansainnut. Haluaisin vaan kuulla onko kellään muulla samankaltaisia kokemuksia ja jos on niin millaisia...:´´´´(

 

["vieras"]

No varmasti on tehnyt. Ens kerralla mee vessaan vetämään henkeä kun hermostut. Ei lapselle varmasti jää tuosta traumoja jos teillä muutoin on rakastava koti.

Tiedän kyllä syyllisyyden tunteen, minä kerran huolimattomasti siirsin jalkaani pois lapselta joka otti minusta tukea, lapsi kaatui ja hampaat teki vertavuotavan haavan huuleen. Voi jestas sitä syyllisyydentunnetta,vaikka se oli puhdas vahinko!! se on kamalaa! ihan rinnasta riipi syyllisyys

 

["eve"]

tärkeää on että sulla on morkkis, se estää toivottavasti jatkossa samanlaisen tuuppaamisen. mä meen kauemmas lapsesta jos mua ärsyttää liikaa,ja huudan sit vaan kovempaa jos ei kuri tepsi enkä koske. tsemppiä,en usko että lapsi sitä huomenna muistaa enää. tärkeää on että se ei toistu. älä itke enää

 

[Pesky Pixie]

No mä yritän olla tuomitsematta, mutta en suoraan sanoen rupea lässytäämäänkään ja sanomaan, että on ihan ok tehdä noin tai että kaikille käy joskus noin. Kaikille ei käy. Onneksi. Useille kuitenkin ehkä käy. Ikävä kyllä. Missään nimessä lapsi ei sellaista kohtelua ansaitse. Mitään tarkoitusta se ei myöskään edistä, lapsen nukuttaminen ei siitä helpotu eikä äidin(kään) olo parane. Päinvastoin molempiin edellisiin.Jos alkaa hermostuttamaan niin paljon, että tuntee tarvetta tarttua lapseen satuttamistarkoitusessa tai tuntuu, ettei hillitse itseään, niin pitää astua pois huoneesta. Lapsen on parempi olla hetken yksin kuin hermostuneen vanhemman kanssa. Ei lapselle varmaan nyt mitään traumaa yhdestä kerrasta tule. Tosi hienoa, että huomaat toimineesi väärin, ja tunnet syyllisyyttä. Se on terveen merkki, ap. Mene nukkumaan, lapsi ei tapahtunutta aamulla muistele, älä siis sinäkään. Jatkossa ei sinun tarvitse enää toimia niin.

 

[paskaäiti]

joo ei oo ennen sattunut, toki sellaista normaalia että vähän vauhdikkaasti vaikka kannan sisälle jos kitinäkohtaus iskee ulkona pihalla tms. toki siitäkin jää huono omatunto ei tossakaan muuta mutta mies sanoi vaan että hei toi ei ollu kovin hyvin tehty....(no meillä oli miehen kanssa vähän riitaa myös)

mun mielestä meillä on tosi rakastava koti ja lapsi on niiiiin maailman tärkein meille. Toki ollut vähän stressiä kun miehen veli on pahasti alkoholisoitunut (paljastunut vasta) ja myös vanhemmat jonkin verran..mutta yleisesti ollaan kyllä onnellisia ja lapsi on meidän keskipiste.

Olen tosi väsynyt ja hermo vaan meni, että vähän lennätin sängystä tohon olkkarin matolle kun vonkusi sieltä pois.. mielestäni en kovin pahasti mutta olin tunteen vallassa enkä täysin muista. Ja kyllä itken niin pahalta tuntuu

 

["mirri"]

Ei lapsellesi jää traumoja. Olen siitä varma. Jos tapahtuman jälkeen osoitat lapsellesi rakastavasi häntä, minkäänlaisia traumoja ei jää.

Itse muistan lapsena saaneeni tukkapöllyä niin että herkkähiuksisena irtosi hiuksia ja kävi kipeää vielä vähän aikaa jälkeenpäin. Ei jäänyt traumoja. Sisaruksenikin ovat saaneet samalla tavalla, eikä meistä kellekään ole jäänyt siitä traumoja.

Paljon suuremmin ovat jääneet vaivaamaan ("traumatisoineet") äitini ilkeät puheet kuin isäni tukkapölly. (Vedän siis siitä itse johtopäätöksen: pieni fyysinen rangaistus [=ei missään tapauksessa edes lievä pahoinpitely] ei ole niin satuttavaa kuin henkinen.. [vaikken omille lapsilleni aiokaan fyysisiä rangaistuksia antaa])

Tsemppiä!!

 

["vieras"]

Onhan se mullekin käynyt. Kesken hampaiden pesun tuli nyrkki 2-vuotiaalta suoraan naamaan. Hermot meni ja vein siltä istumalta suoraan sänkyyn ja poistuin huoneesta. Hävettää, ei sais mennä hermot, eikä viedä kovakouraisesti ja nopeesti nukkumaan. Puhuttiin sitten tilanne läpi kun hetken päästä olin rauhottunut.

Jos sä olisit paska äiti, sä et nyt tuntisi häpeää. Näistä pitää vaan oppia. Äiditkin on vaan ihmisiä ja väsyy välillä.

 

[paskaäiti]

mutta kamalaa tämä syyllisyys on, kyllä toi eka kerta silleen oli että yleensä pystyn aika hyvin pitää hermot kurissa ja pitämään sylissäkin kitisevää ja huutavaa lasta, mutta nyt en vaan kestänyt...nostin sängystä ja istutin aika kovakouraisesti olkkarin matolle lapsen siitähän se alkoi sitten oikein kunnolla itkemään ja mies huutamaan mulle että mitä mä teen lapsi oli ylikierroksilla joulun takia ja nyt se onkin sitten heräillyt jo muutaman kerran...(heräilee kyllä vielä muutenkin paljon)...niin KAMALA SYYLLISYYS. Miten te muut pääsette yli näistä? Lapsi on puolitoistavuotias. Kamalaa...kyllä se sitten itki varmaan sitäkin kun isi huusi mulle, että oli vähän sitä henkistäkin pelkoa sillä siinä...tosi vähän me kyl oikeesti mitään huudetaan toisillemme. Älkää saako kuvaa että täällä joku hullu perhe on nyt!

Kiitos vertaistuesta kuitenkin...

 

[Debra]

Pari kertaa on käynyt 2-vuotiaan nukutustilanteissa niin, että oon vienyt lasta noin miljoonannen kerran takas sänkyyn ja turhan vauhdikkaasti, on pienen pää kopsahtanut vahingossa sängyn päätyyn tai reunaan. Ja todella vahingossa, koska lapsi itse venkuroi niin voimakkaasti siinä tilanteessa. Ihan kamala olo siitä silti tuli, koska pitäisi olla varovaisempi. Oon sitten vaan silitellyt ja pyytänyt anteeksi ja selittänyt, että ei äiti missään nimessä halua satuttaa jne. Kun vaan jaksaisi itse aina pysyä rauhallisena..

 

[Pesky Pixie]

Sä olet varmasti tosi väsynyt, jos lapsi heräileekin paljon. Se varmasti aiheuttaa sen, että pinna on kireemmällä.

 

[paskaäiti]

joo no oon aika väsynyt tän jouluviikon jälkeen..kaikkea ohjelmaa ollut ja huonosti nukkunut. Mutta silti tekosyitä vain.

Kamalaa tämä kyllä on, ihan kamalaa. Oikein piirtynyt kuva lapsesta kuinka se hämmentyy siitä tilanteesta ja alkaa hädissään itkeä Mä oon vielä aika herkkä muutenkin, tosi läheinen lapsen kanssa ja paljon pidän sylissä yms. imetänkin vielä. Ottaa kyllä koville tämä oma vaillinaisuus äitinä tällä hetkellä.

 

[Pesky Pixie]

joo no oon aika väsynyt tän jouluviikon jälkeen..kaikkea ohjelmaa ollut ja huonosti nukkunut. Mutta silti tekosyitä vain.

Kamalaa tämä kyllä on, ihan kamalaa. Oikein piirtynyt kuva lapsesta kuinka se hämmentyy siitä tilanteesta ja alkaa hädissään itkeä Mä oon vielä aika herkkä muutenkin, tosi läheinen lapsen kanssa ja paljon pidän sylissä yms. imetänkin vielä. Ottaa kyllä koville tämä oma vaillinaisuus äitinä tällä hetkellä.

Niinhän se on.. täydelliseen äitiyteen on hyvä pyrkiä, mutta harva siihen kai pääsee lopulta. Aina tulee niitä lapsuksia kun tekee ja toimii niin, kuin ei olisi ikinä uskonut toimivansa. Teidän perhe-elämä ja sun äitiys kuulostaa mun mielestä oikein hyvältä noin niin kuin yleensä. Jos ei teillä joka ilta näytellä näitä kohtauksia kuin tänään, niin voisit antaa itsellesi anteeksi. Miksi et antaisi? Eikö olis nyt järkevämpää muistella kaikkia niitä kertoja, kun olet läheisyydellä ja sylillä antanut lapselle rauhan, turvallisuuden ja rakkauden kokemuksia?

 

[paskaäiti]

kiitos pesky pixie...tiedän että täydellisyyttä ei ole. On vaan niin paha olla silti. Että pitkin olla niin heikko tänään. Pienen lapsen pelko on jotain hirveää. Tuntu että lapsi hämmenty koska pelkäsi minua

Kai se on vaan yritettävä tästä. Huomenna on uusi päivä. Tuntuu tyhmältä sekin että käyttäydyn huonosti ja sitten yritän hellyttelyllä ja olemalla oikein kiva niin hyvittää tilannetta.

Kävi miten kävi. Toivon että oli vika kerta. Pelottavaa vanhempana on se, että vaikka kuinka muka tietää että mitä ei koskaan tee ja että on tosi hyvä äiti, nin silti - elämä yllättää Kiitos lohdutuksesta.

 

[iltayön ajatus]

mun mielestä sä kuulostat ihanalta äidiltä..ainakin mun lähipiirissä lähes jokaisella mammalla menee useamminkin hermo. etenkin kun lapset ovat vaativimmissa omatahtoiässä. mä en ole samaa mieltä aikasemmin kirjoittaneen kanssa, että ei saa koskea vaan huutaa enemmän..huutava aikuinen on pelottava. mä koitan olla huutamatta ja tarttumatta, mutta itkupotkuraivareissa ovat aika jämäkällä otteella lähteneet kaupasta tms. ovat jo isompia kaikki meillä, mutta mä muistan kun pukemiskatastrofit päätyi jonkin kerran mun itkuun. ihan normaali perhe ollaan ja mahdollista murrosiän vanhempien pinnanvenytystä tässä kauhunsekaisesti odotellaan..