Mietin et laittaisin lapsille jonkun tarra palkinto jutun. Lähinnä siksi et saisin ruokailuista ylenpalttisen höpötyksen poissa. Miten te olette toteuttaneet ton tarra jutun, ihanko vain paperille, vai, ideoita kaipailisin... KIITTI!
Meillä oli tytölle jossain vaiheessa vihko, johon sai tarrapalkintojaan sommitella. Päiväkodissa palkitsevat tällä hetkellä tarroilla, ja yleensä ovat liimanneet niitä lasten poskiin, otsaan tai käteen, eli päivän päätteksi niitä ei yleensä ole enää näkynyt, mutta juttua on silti niiden saamisesta riittänyt.
mä olisin tyytyväinen että höpöttää, puhukaa itekkin ja kattokaa vaan että se odottaa vuoroaan eikä mölise teidän päälle. kohta on teini-ikä, ja sitten siitä ei lähde sanaakaan muuten kuin ansaintatarkoituksessa...
[QUOTE="hih";22988924]mä olisin tyytyväinen että höpöttää, puhukaa itekkin ja kattokaa vaan että se odottaa vuoroaan eikä mölise teidän päälle. kohta on teini-ikä, ja sitten siitä ei lähde sanaakaan muuten kuin ansaintatarkoituksessa...[/QUOTE]
No ei se kovin kiva oo kun lapset 1.5v ja 3v ja alkavat höpöttämään ja leikkimään ja taisteleen kumpi koputtaa kovemmin lusikalla pöytään.. Ja juu kylminä olen lasta lähinnä tuota 3v joutunut pyytämään pöydästä poiskin, mut kun on niin onnettoman ruipelo (painotarkkailussa ollut koko ikänsä) et pitäis sitä ruokaa sinne suuhunkin saada niin tätä ajattelin..
Tarrapalkitseminen ihan toimivaa. Ja just ruokapöytä käytöksen parantamisessa vois olla hyvä. Eli kun on pöydässä nätisti niin saa tarran. Ihan vaikka paperille kerätty tai korttiin. Ja kun on tietty määrä tarroja kasassa niin saa palkinnon, joku pieni lelu tai mennään uimaan tai hoploppiin tai jotain muuta ekstrajuttua mistä lapsi tykkää. Ekan palkinnon voi saada vaikka 10 tarrasta, seuraava palkinto kun on uudet 15 tarraa kerätty. Alkuun siis palkinto "nopeammin", jotta lapsi oppii muistamaan että hyvästä käytöksestä saa palkinnon.
Meillä tarrapalkitsemista kokeiltu mut tuppaa vaan unohtumaan välillä ja sit se rajan vetäminen koska sen tarran saa ja koska ei, on välillä vaikeaa...
Mä oon piirtänyt esikoiselle akvaarion, johon laittoi kalatarroja. Tää oli pojan oma toive silloin.
Kuopukselle piirsin formularadan, johon laittoi autotarroja.
Meillä tarrajulisteet on ollut käytössä siihen, että pysyvät omassa pedissä yön.
Meillä ei pelkka tarra toiminut ollenkaan. Meillä on sen sijaan magneetteja keittiön kaapin ovessa ja niillä saa tehdä riittävästi ansaittuaan jotain. Palkintoja annetaan yleensä kotitöistä, hyvästä käytöksestä ja sitten on jotain motivointiaiheita jotka vaihtuu. Yhdessä välissä oli reipas pukeutuminen.
Mä tein tietokoneella paperille sellaisen värikkään ruudukon, johon sitten liimattiin kivoja tarroja ja se laitettiin seinälle. Aina kun rivi oli täynnä (olikohan siinä 5 tarraa) sai ihan pienen palkinnon. Kolmen rivin jälkeen tarrat voitiin poistaa käytöstä tarpeettomina eli lapsi saatiin nukkumaan omassa sängyssä koko yön.
Tarravihko toimi hyvin.
Mä piirsin siihen aluksi (kun aloitettiin tarrailua muistaakseni 3-vuotiaana) 6 ruutua ja etukäteen sovittiin, että jos tämä ja tämä menee nyt sovitusti niin saa tarran. Tyttö valitsi jo ennen sitä, minkä palkinnon haluaa kun saa kaikki tarrat kerättyä. Yleensä se oli sisäleikkipuistoreissu, nuken istuin fillariin tms. noin kympin arvoinen lahja. Meillä ongelma oli nukkumaanmenoriehuminen ja aina aamulla sai tarran, jos homma meni hyvin.
Tokalla sivulla olis sitten jo about 12 ruutua ja lopulta kai 15:kin. Niistä tyttö osasi itse katsoa, kuinka monta tarraa vielä saatavana. Nukkumaanmeno kun alkoi nopeasti sujua niin sitten otettiin mukaan muuhunkin käytökseen.
Mä olin kerran yhdellä riparilla isosena, missä yhden vammaisen (oli siis henkisesti ainakin välillä jossain ala-asteikäisen tasolla) avustaja käytti palkitsemiseen ja vastaavaan juurikin tarroja. Eli jos tää esim. oppi jonkun ulkoläksyistä, tai suoriutui raamiksesta lähtemisestä ilman kiukutteluja (välillä kun tiloista toiseen siirtyminen ja pukeutuminen meinas mennä kiukutteluks, mutta jos sano että saat sitte tsrran, ni suju usein paljon paremmin), tai muuten suoriutu poikkeuksellisen hyvin jostain tilanteesta tms., ni sai sitte tarran johonki käteensä tai mihin sitte haluskaan sen laittaa. Ja ainakin tuolla sentoimi kohtuullisen hyvänä motivoijana, niin että riparin lopussa tää tyttö oli ihan mielellään raamiksissa yksin ja ylpeenä opetteli ulkoläksyjä ja esitteli muille sitte niitten suorittamisesta saatuja tarroja, vaikka ei vieläkään kaikkea suostunutkaan kiukuttelematta tekemään...
Niin eli kyllä tollanem harmasti ihan normilapsellakin voi toimia hyvänä motivoijana.