V
vierailija
Vieras
Matt.25:1 "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.
25:2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
25:3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
25:4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
25:5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
25:6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
25:7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
25:8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.'
25:9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
25:10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
25:11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
25:12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.'
25:13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
Mutta miten olla se viisas neitsyt, niin sen niminen vihkonen netissä on kun Älkää jokaista henkeä uskoko. Siinä voi olla yllättävääkin asiaa ja se voi pistää parannuksen teonkin paikalle mutta ei pidä loukkaantua, sillä se sana on Jumalasta. Raamatussa sanotaan että koetelkaa kaikki mutta pitäkää se, mikä hyvää on. Asian ydin, siis sen asian ydin kuinka olla sitten se viisas neitsyt, löytyy tästä vihkosesta https://www.netikka.net/mpeltonen/trust.htm
Kerron omasta uskoontulostani:
Oma maailmankatsomukseni on sellainen, että pienenä lapsena kun kävin seurakunnan kerhossa ja minule puhuttiin Jumalasta, minulla oli jonkinlainen lapsenusko. Mutta sitten kun tulin murrosikään niin en usknut enää Jumalaan. Mutta elämä oli vaikeaa ja oli monenlaisia pelkoja, pelkäsin pahoja henkiä, pirua yms ja kaikenlaisia onnettomuuksia ja koin jotenkin olevani yksin maailmassa. Jossain vaiheessa löysin kirjastosta kirjan, joka kertoi nuorista jotka olivat tulleet uskoon ja se oli hyvä kirja, luin sen ja se teki minuun vaikutuksen. Olin kai silloin varhaisnuori, joku 12-14-vuotias. Olin herätyksen tilassa silloin ja tulin uskoon ja aloin rukoilla ja lukea Raamattua. Mutta se ei kestänyt kauan, se jotenkin sitten vain jäi. Meni vuosia, kävin peruskoulun ja lukiota vähän aikaa ja ammatikoulun.
Elämässäni ei ollut juurikaan sijaa uskon asioille muuten kuin silloin kun oli vaikeaa, kun koulussa kiusattiin niin rukoilin että Jeesus tekisi lopun tuosta kiusaamisesta ja sitten kiusaaminen loppui. Jeesus oli vastannut rukoukseeni! Meni pari vuotta ja olin aika yksinäinen ammattikoulussa. Koulukuraatori kysyi että kiinnostaisiko seurakunnan nuorten illat jos niistä löytyisi vaikka kavereita. Menin niihin iltoihin, ne oli jotakin raamattuiltoja yms ja niissä oli jotenkin hyvä ja turvallinen olo. Aloin käydä niissä sitten säännöllisesti ja sain kavereita, oli kivaa ja jotenkin ihana rauha oli niissä ja se antoi voimaa arkeen ja arjessa elämiseen.
Siellä kävin muutaman vuoden ja sitten käsiini sattui siellä kirja nimeltä "Yksi ainoa elämä". Sen on kirjoittanut Tapio Nousiainen. Luin sen kirjan ja sen kirjan sanoma kosketti minua syvästi. Tiesin, että olin ollut joskus uskossa mutta se ei kestänyt vaan se jotenkin jäi ja rukoilin Jumalaa ja Jeesusta ja minulle tuli hätä oman sieluni tilasta. Mihin joudun kun kuolen? Rukoilin ja koin saaneeni sitten synnit anteeksi ja löydin myös seurakuntayhteyden jossa käydä ja uskovia ystäviä ja elämäni muuttui monella tavalla ja asiani järjestyivät parhain päin. Kävin myös kasteella.
Uskossa olen ollut nyt jo vuodesta 2005 ja on ihanaa kun on Jumala turvana vastoinkäymistenkin keskellä ja ennenkaikkea se on hienoa kun olen saanut uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja Jeesuksen veressä ja tiedän olevani matkalla taivaaseen, koska Jeesus on verellään lunastanut minut vapaaksi syntien orjuudesta. Toki syntinen jokainen meistä on loppuun saakka mutta uskova on armahdettu syntinen. Jumalan läsnäolon koen hyvin elävänä ja moniin rukouksiin on tullut vastauksia ja Jumalan armo ja rakkaus on kantanut ja ihmeellisellä tavalla on Jumala pitänyt minusta huolen ja varjellut monilta ikävyyksiltä.
Vakaumukseni on muuttunut paljon nuoruudestani jos tähän päivään vertaa, silloin murrosiässä olin vain tavallinen tuossa asiassa sikäli etten sen kummemmin ajatellut päivittäin Jumalaa enkä rukoillut vaikka siihen jollain tavoin uskoinkin mutta todellisen uskoontulon koin siinä noin 22-vuotiaana. Herätyksessä olin ollut jo varhaisnuorena mutta koska lapsuudenkotini ei ollut uskova koti niin se sitten jäi kun ei olut ketään tukemassa tässä uskon taipaleen alussa mutta kun omilleni muutin ja hengellisissä tilaisuuksissa aloin käydä niin löytyi niitä jotka on pitempään jo olleet uskossa ja joiden kanssa näistä uskon asioista olen voinut jutella.
Jokaisella on etsikkoaikansa ja jos sellainen tulee, niin silloin on annettava elämä Jesukselle, ratkaisua ei pidä lykätä tuonnemmaksi koska ikinä ei voi tietää onko päivä jota ihminen elää, viimeinen päivä tai onko etsikkoaika viimeinen etsikkoaika. On löytynyt myös ihmisiä joille olen kertonut tästä ihmeellisestä sanomasta ja Jeesuksen ristintyöstä kun Jeesus on sovittanut synnit ristillä.
25:2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.
25:3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.
25:4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.
25:5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
25:6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
25:7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
25:8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.'
25:9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
25:10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
25:11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
25:12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.'
25:13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.
Mutta miten olla se viisas neitsyt, niin sen niminen vihkonen netissä on kun Älkää jokaista henkeä uskoko. Siinä voi olla yllättävääkin asiaa ja se voi pistää parannuksen teonkin paikalle mutta ei pidä loukkaantua, sillä se sana on Jumalasta. Raamatussa sanotaan että koetelkaa kaikki mutta pitäkää se, mikä hyvää on. Asian ydin, siis sen asian ydin kuinka olla sitten se viisas neitsyt, löytyy tästä vihkosesta https://www.netikka.net/mpeltonen/trust.htm
Kerron omasta uskoontulostani:
Oma maailmankatsomukseni on sellainen, että pienenä lapsena kun kävin seurakunnan kerhossa ja minule puhuttiin Jumalasta, minulla oli jonkinlainen lapsenusko. Mutta sitten kun tulin murrosikään niin en usknut enää Jumalaan. Mutta elämä oli vaikeaa ja oli monenlaisia pelkoja, pelkäsin pahoja henkiä, pirua yms ja kaikenlaisia onnettomuuksia ja koin jotenkin olevani yksin maailmassa. Jossain vaiheessa löysin kirjastosta kirjan, joka kertoi nuorista jotka olivat tulleet uskoon ja se oli hyvä kirja, luin sen ja se teki minuun vaikutuksen. Olin kai silloin varhaisnuori, joku 12-14-vuotias. Olin herätyksen tilassa silloin ja tulin uskoon ja aloin rukoilla ja lukea Raamattua. Mutta se ei kestänyt kauan, se jotenkin sitten vain jäi. Meni vuosia, kävin peruskoulun ja lukiota vähän aikaa ja ammatikoulun.
Elämässäni ei ollut juurikaan sijaa uskon asioille muuten kuin silloin kun oli vaikeaa, kun koulussa kiusattiin niin rukoilin että Jeesus tekisi lopun tuosta kiusaamisesta ja sitten kiusaaminen loppui. Jeesus oli vastannut rukoukseeni! Meni pari vuotta ja olin aika yksinäinen ammattikoulussa. Koulukuraatori kysyi että kiinnostaisiko seurakunnan nuorten illat jos niistä löytyisi vaikka kavereita. Menin niihin iltoihin, ne oli jotakin raamattuiltoja yms ja niissä oli jotenkin hyvä ja turvallinen olo. Aloin käydä niissä sitten säännöllisesti ja sain kavereita, oli kivaa ja jotenkin ihana rauha oli niissä ja se antoi voimaa arkeen ja arjessa elämiseen.
Siellä kävin muutaman vuoden ja sitten käsiini sattui siellä kirja nimeltä "Yksi ainoa elämä". Sen on kirjoittanut Tapio Nousiainen. Luin sen kirjan ja sen kirjan sanoma kosketti minua syvästi. Tiesin, että olin ollut joskus uskossa mutta se ei kestänyt vaan se jotenkin jäi ja rukoilin Jumalaa ja Jeesusta ja minulle tuli hätä oman sieluni tilasta. Mihin joudun kun kuolen? Rukoilin ja koin saaneeni sitten synnit anteeksi ja löydin myös seurakuntayhteyden jossa käydä ja uskovia ystäviä ja elämäni muuttui monella tavalla ja asiani järjestyivät parhain päin. Kävin myös kasteella.
Uskossa olen ollut nyt jo vuodesta 2005 ja on ihanaa kun on Jumala turvana vastoinkäymistenkin keskellä ja ennenkaikkea se on hienoa kun olen saanut uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja Jeesuksen veressä ja tiedän olevani matkalla taivaaseen, koska Jeesus on verellään lunastanut minut vapaaksi syntien orjuudesta. Toki syntinen jokainen meistä on loppuun saakka mutta uskova on armahdettu syntinen. Jumalan läsnäolon koen hyvin elävänä ja moniin rukouksiin on tullut vastauksia ja Jumalan armo ja rakkaus on kantanut ja ihmeellisellä tavalla on Jumala pitänyt minusta huolen ja varjellut monilta ikävyyksiltä.
Vakaumukseni on muuttunut paljon nuoruudestani jos tähän päivään vertaa, silloin murrosiässä olin vain tavallinen tuossa asiassa sikäli etten sen kummemmin ajatellut päivittäin Jumalaa enkä rukoillut vaikka siihen jollain tavoin uskoinkin mutta todellisen uskoontulon koin siinä noin 22-vuotiaana. Herätyksessä olin ollut jo varhaisnuorena mutta koska lapsuudenkotini ei ollut uskova koti niin se sitten jäi kun ei olut ketään tukemassa tässä uskon taipaleen alussa mutta kun omilleni muutin ja hengellisissä tilaisuuksissa aloin käydä niin löytyi niitä jotka on pitempään jo olleet uskossa ja joiden kanssa näistä uskon asioista olen voinut jutella.
Jokaisella on etsikkoaikansa ja jos sellainen tulee, niin silloin on annettava elämä Jesukselle, ratkaisua ei pidä lykätä tuonnemmaksi koska ikinä ei voi tietää onko päivä jota ihminen elää, viimeinen päivä tai onko etsikkoaika viimeinen etsikkoaika. On löytynyt myös ihmisiä joille olen kertonut tästä ihmeellisestä sanomasta ja Jeesuksen ristintyöstä kun Jeesus on sovittanut synnit ristillä.
