Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Tarinani.
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Amy86, post: 22952642, member: 23979"]</p><p>Tahdon kertoa teille tarinan tunteistani, loppu on vielä avoin, en tiedä itsekään mitä tulevaisuus tuo ja miten tarina päättyy...</p><p></p><p><em>Hän asteli kohti kotia pimenevässä illassa, sydän oli raskas ja päässä pyöri, eikä olo ollut ollut sen parempi moneen kuukauteen. Oli vaikea sanoa mistä se oli alkanut, ei minään tiettynä hetkenä tai silmän räpäyksessä. Se oli vain vähitellen hivuttautunut mieleen, tehnyt pesän sydämeen.</em></p><p><em></em></p><p><em>Äitiysloma oli ollut pitkä ja hän olisi ollut valmis palaamaan töihin heti kun virallinen vanhempainrahakausi oli lopussa, työnantaja ei vain ollut samaa mieltä. Tilannetta ei ollut helpottanut Sakun lomautus töistä ja lopulta tuntui, että kerrostalo kolmion sisään mahtui vain riitoja ja uusia riitoja, toinen toistaan suurempia ja äänekkäämpiä riitoja.</em></p><p><em></em></p><p><em>Kun töihin kutsu vihdoin tuli, tuntui tilanne helpottavan, mutta haavat eivät lähteneet paranemaan, ne jäivät kellumaan kuin levälautat tyynen veden pinnalle, odottamaan uutta myrskyä.</em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em>Töissä oli uudet kuviot ja aivan uudet ihmiset, paljon ehtiikin tapahtua vuoden aikana, mutta ei sopeutuminen ollut ongelma. Tasapainoilu työelämän ja äityden välillä alkoi melko kivuttomasti ja syksyn lähestyessä työmotivaatio vain kasvoi uuden projektin tullessa kuvioihin. Mutta hän huomasi jonkun muuttuvan, oli kumman hyvä olla ja samalla siellä toisaalla ärsytti ja ahdisti. Ensimmäistä kertaa laihdutuskin otti sujuakseen, kuin varkain kiristävä housun vyötärö löysti ja numerot vaaálla tipahtelivat alas päin ja tuntui hyvältä ajatukselta vaihtaa vähän hiustenväriä ja silmälaseja ja vaatekaapin sisältöä. Marraskuussa hän oli uudistunut niin, ettei itsekään ollut tuntea itseään.</em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em>Joulukuu oli kylmä, lumi oli satanut maahan harvinaisen aikaisin, luonto oli mitä houkuttelevin, kun tuli aika kaivaa syntiset saappaat kaapista ja vaihtaa trikoopusero siihen pieneen ja mustaan... Ja siellä se iski tajuntaan, se mikä oli koko syksyn piileksinyt rinnassa, väijynyt ja vaaninut. Koko illan sydän hoki samaa tahtia Pete-Pete-Pete-Pete.</em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em>Se ilta jäi viattoman poskipusun varaan, mutta jätti mielen palamaan ja pohtimaan.Miten hän oli voinut päästää tälläisen tunteen kytemään? Maanantaina työaamu koitti harmaana, uudet lasit jäivät hyllylle ja ripsiväri meikkipussiin, jos oikein yrittäisi, ehkä sen saisi vielä työnnettyä pois mielestä, lukittua sinne perimmäiseen sopukkaan ja hylättyä sinne.</em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em>Harmaassa sumussa edettiin lähemmäs joulua ja kahleet oli kytketty huolella, mutta silti tunne tempoili sisällä, kaipasi katsekontaktia, pyöritteli kielellä keskustelun avauksia. Ja samaan aikaan mieltä repi se polttava syyllisyys.</em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em></em></p><p><em>Vuosi vaihtui tuomatta suurempia yllätyksiä, hetkittäin elämä kotonakin tuntui suloiselta kuin kehräävä kissanpoika, elämä oli jakautunut kahtia kodin ja työn välillä. Mielessä pyöri irtipäästäminen, luovuttaminen, miksi piinata itseään enempään, mutta samaan aikaan uskallus puuttui, velvollisuus pienen lapsen äitinä vaati pitämään perheen koossa, mutta kauanko sitä jaksaisi?</em></p><p><em>Kauanko sitä jaksaisi hän mietti saapuessaan ovelle ja työntäessään avaimen reikään.</em></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Amy86, post: 22952642, member: 23979"] Tahdon kertoa teille tarinan tunteistani, loppu on vielä avoin, en tiedä itsekään mitä tulevaisuus tuo ja miten tarina päättyy... [I]Hän asteli kohti kotia pimenevässä illassa, sydän oli raskas ja päässä pyöri, eikä olo ollut ollut sen parempi moneen kuukauteen. Oli vaikea sanoa mistä se oli alkanut, ei minään tiettynä hetkenä tai silmän räpäyksessä. Se oli vain vähitellen hivuttautunut mieleen, tehnyt pesän sydämeen. Äitiysloma oli ollut pitkä ja hän olisi ollut valmis palaamaan töihin heti kun virallinen vanhempainrahakausi oli lopussa, työnantaja ei vain ollut samaa mieltä. Tilannetta ei ollut helpottanut Sakun lomautus töistä ja lopulta tuntui, että kerrostalo kolmion sisään mahtui vain riitoja ja uusia riitoja, toinen toistaan suurempia ja äänekkäämpiä riitoja. Kun töihin kutsu vihdoin tuli, tuntui tilanne helpottavan, mutta haavat eivät lähteneet paranemaan, ne jäivät kellumaan kuin levälautat tyynen veden pinnalle, odottamaan uutta myrskyä. Töissä oli uudet kuviot ja aivan uudet ihmiset, paljon ehtiikin tapahtua vuoden aikana, mutta ei sopeutuminen ollut ongelma. Tasapainoilu työelämän ja äityden välillä alkoi melko kivuttomasti ja syksyn lähestyessä työmotivaatio vain kasvoi uuden projektin tullessa kuvioihin. Mutta hän huomasi jonkun muuttuvan, oli kumman hyvä olla ja samalla siellä toisaalla ärsytti ja ahdisti. Ensimmäistä kertaa laihdutuskin otti sujuakseen, kuin varkain kiristävä housun vyötärö löysti ja numerot vaaálla tipahtelivat alas päin ja tuntui hyvältä ajatukselta vaihtaa vähän hiustenväriä ja silmälaseja ja vaatekaapin sisältöä. Marraskuussa hän oli uudistunut niin, ettei itsekään ollut tuntea itseään. Joulukuu oli kylmä, lumi oli satanut maahan harvinaisen aikaisin, luonto oli mitä houkuttelevin, kun tuli aika kaivaa syntiset saappaat kaapista ja vaihtaa trikoopusero siihen pieneen ja mustaan... Ja siellä se iski tajuntaan, se mikä oli koko syksyn piileksinyt rinnassa, väijynyt ja vaaninut. Koko illan sydän hoki samaa tahtia Pete-Pete-Pete-Pete. Se ilta jäi viattoman poskipusun varaan, mutta jätti mielen palamaan ja pohtimaan.Miten hän oli voinut päästää tälläisen tunteen kytemään? Maanantaina työaamu koitti harmaana, uudet lasit jäivät hyllylle ja ripsiväri meikkipussiin, jos oikein yrittäisi, ehkä sen saisi vielä työnnettyä pois mielestä, lukittua sinne perimmäiseen sopukkaan ja hylättyä sinne. Harmaassa sumussa edettiin lähemmäs joulua ja kahleet oli kytketty huolella, mutta silti tunne tempoili sisällä, kaipasi katsekontaktia, pyöritteli kielellä keskustelun avauksia. Ja samaan aikaan mieltä repi se polttava syyllisyys. Vuosi vaihtui tuomatta suurempia yllätyksiä, hetkittäin elämä kotonakin tuntui suloiselta kuin kehräävä kissanpoika, elämä oli jakautunut kahtia kodin ja työn välillä. Mielessä pyöri irtipäästäminen, luovuttaminen, miksi piinata itseään enempään, mutta samaan aikaan uskallus puuttui, velvollisuus pienen lapsen äitinä vaati pitämään perheen koossa, mutta kauanko sitä jaksaisi? Kauanko sitä jaksaisi hän mietti saapuessaan ovelle ja työntäessään avaimen reikään.[/I] [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kauanko sinulla säilyisi poikaystävä joka suuttuu kun et voi tavata häntä muutamaan päivään?
Tänään 12:35
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Katariina Sourin hyvä kirjoitus kohukirjan suomentajalle
Tänään 12:34
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Porissa soitettiin rumpuja
Tänään 11:50
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Ja niin jatkuu valehtelu: -Trump väitti Meksikon luvanneen sulkea rajansa – presidentti kiiruhti kiistämään tuon valheen. On se DT sekopää 😤
Tänään 11:27
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
”Rahvas rakastaa äidinkieltään, esivalta ja eliitti näyttävät pirullista esimerkkiä kielenvaihdossa”
Tänään 11:24
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Ter.roristijärjestö HAMASilla on ollut salaisia asevarastoja ympäri Eurooppaa – neljä epäiltyä pidätetty Saksassa ja Hollannissa"
Tänään 11:23
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Vasemmisto uhkaa mellakoilla itsenäisyyspäivänä, voidaanko sukupuolivähemmistöjen ja juutalaisten turvallisuus taata?
Tänään 11:09
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Relaatio 1070
Tänään 10:42
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 767
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Tiistai klo 12:45
Luettu: 701
Aihe vapaa
4.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 649
Aihe vapaa
5.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 560
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 480
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 479
Aihe vapaa
8.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 478
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Porissa soitettiin rumpuja
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1071
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Banaania kurkkuun ja porkkanaa peppuun – Miksi koulu tyrkyttää tällaista saastaa 12-vuotiaille?
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Valtiovarainministeri Riikka Purra: "Tosiasiat on nyt kohdattava – ”Elintaso perustuu valheelle ja velalle, ja sen maksun aika on tulossa”"
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
5.
Joko olette ostaneet joululahjoja?
Latest: 9MM.
12 min sitten
Aihe vapaa
6.
Helsingin seurakunnan joulukalenteri
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
7.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
8.
Relaatio 1070
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Tarinani.
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
