tarhasta lähtö kaaosta

Meillä on nyt parin viikon ajan tarhasta lähtö ollut ihan KAUHEAA! Poika (vajaa 3v.) ei kerta kaikkiaan suostu suosiolla lähtemään. Käy kurkkaamassa ovella että aha, äiti tuli ja sen jälkeen palaa leikkeihin. Olen yrittänyt nätisi pyyttää, komentaa, suostutella, odottanut jne, jne mutta huuto ja raivoaminen siitä aina tulee. Alkaa ola tosi voimaton olo ja kauhulla töissä jo ajattelen hakua... Onko muilla samanlaisia kokemuksia tai hyviä vinkkejä miten tästä pääsisi eteenpäin?

 

Samanlaista meillä aina välillä. Kaikki lähdöt on vaikeita... siis ensin kotoa ja sitten hoidosta takaisin. Välillä helpottaa ja välillä vaikeaa. Muuta neuvoa en osaa antaa, mutta meillä auttaa kun puheella ennakoidaan mitä tapahtuu (tosin hoidosta lähteissä vähän vaikeaa, jos eivät siellä jo aloita ennen kun tulet hakemaan), eikä toimita "ennalta arvaamatta" ja kiireellä. Sitten kun on lähdön aika, niin sitten ei enää jossitella, vaan toimitaan vaikka tulisikin huuto. Usein kuitenkin näin pääsee helpommalla, kun lapsi tietää mitä on tulossa.

 

Meilläkään poika (1.5v) ei monesti suostu lopettamaan leikkejä, jos tulen hakemaan häntä "liian aikaisin" ja piha on täynnä muita muksuja. Silloin kiukutellaan oikein kunnolla. Kun normaalipäivinä kello on lähellä viittä ja muut lapset haettu, niin ongelmaa ei ole enää...

Minä yritän laskea kahteenkymmeneen, annan mukulan kiljua lattialla päiväkodin eteisessä ja vedän henkeä. Meillä onneksi ei huudeta loputtomiin. Vielä ei meillä voida syvällisesti keskustella kotiinlähdöstä, katsotaan sitten myöhemmin.

 

Vielä 5-veelläkin voi tehdä tiukkaa tarhastahaku jos hyvät leikit jää kesken. Kun tilanne oli karsein soitin etukäteen hoitopaikkaan että matkalla ollaan ja pihassa kymmenen minuutin päästä varoitelkaas poikaa. Ei tarvinnut kuin kolmena päivänä varoitella ja tilanne rauhoittui. Eri-ikäiset ymmärtää tietysti vähän eri tavalla asioita, isomman kanssa pystyy jo keskustelemaankin asioista. Väliaikaista onneksi on, ennemmin tai myöhemmin loppuu.

 

meillä myös 4vee on hankala. kun menen hakemaan, alkaa käyttäytyäkuin ei omaisi minkäänlaisia käytöstapoja. tarhantätien kanssa keskustelen asiasta usein. he kertovat poikani olevan oikein kiltti ja hyvätapainen, näitä hetkiä lukuunottamatt. mieheni hakiessa näitä ongelmia ei ole.

 

Sama oli meillä. Vähän aikaa odottelin, kun menin hakemaan, mutta jos ei sitten suostunut (suostuttelemalla kauniisti tai uhkailemalla tiukkaan sävyyn) lähtemään itse nappasin tytön kanalooni ja sanoin, että nyt lähdetään. Hirveä huuto ja potkiminen ja pahimmassa tapauksessa pureminen. Ja jos ottaa kädestä napakasti kiinni ja lähtee kuljettamaan eteenpäin. Tyttö alkaa itkeä ja huutaa kovaan ääneen "ei äiti, älä satuta, mua sattuuuu" ja kaikki muut vanhemmat ja tarhantädit katsovat sinua, niinkuin sinä vähintäänkin pahoinpitelisit lastasi...
Autoon tai bussiin päästyämme, huusin lapselle asiasta ja lapsi itki koko matkan kotiin. Tämä sama tapahtui myös isälle.
Iltaisin ja aamuisin aloimme keskustella työtön kanssa siitä miten tarhasta lähdetään ja hän kyllä ymmärsi asian ja nyt onneksi sujuu jo vähän paremmin. Pitää vaan antaa hetki odottaa, eikä lähteä heti..
Tzemppiä teille, kyllä se siitä..

 

Meillä ei vielä olla protestoitu menemistä eikä lähtemistä, mutta tuttu pph usein ihmettelee, kun vanhemmat tulevat lapsiaan hakemaan, niin joskus saatta yli puolituntiakin vierähtää, kun kysellään, että joko lähdetään- eikös jo lähdetä-mennääs nyt. Kyllä kolmen vanha jo ymmärtää jutun juonen. Useimmiten "ongelma" on kun isät hakevat, eli onko niin, että isät kuvittelevat, että ei ole korrektia lähteä kotiin huutavan lapsen kanssa

 

meillä tätä ei ilmene päiväkodilta haettaessa vaan sitten kun ollaan jossain kylässä käymässä ja tulee kotiin lähdön aika. Tyttö alkaa huutamaan ja viskoo ulkovaatteensa ympäri eteistä ja tekee kaikkensa ettei niitä saa päälle. Muutaman kerran on näin käynyt eikä nyt oikein huvita lähteä enää kylään riitelemään tuon uhmiksen kans.