Meillä lapsi aloitti tarhan 3 vuotiaana, nyt täytti 5v. Kaksi vuotta kesti ennen kuin koitti tämä aamu, jolloin lapsi meni ensimmäisen kerran mielellään hoitoon! Kaksi vuotta meni totuttelemiseen, ettei lapsi olisi surullinen jäädessään hoitoon. Monet, monet kerrat ollaan istuttu hoitajien kanssa miettimässä missä vika ja miten saataisiin lapsi tykkäämään hoitoon menosta ilman itkua ja surua. Lapsen kanssa juteltu satoja kertoja asiasta, kyselty mikä mieltä painaa ja yritetty etsiä kivoja asioita.
Tarhapäivät sujuivat suht hyvin, mutta tarhaan meno oli jatkuvaa murhetta. Äidin sydän oli ihan hajalla ja joka aamu tuntui uusi pisto, kun piti jättää lapsi hoitoon. Mutta tänään! Tänään lapsi kysyi ensimmäistä kertaa aamulla: "Äiti, joko sä voisit viedä mut tarhaan?". Ette voi uskoa, miten hyvältä tuo tuntui! Miten mahtavalta tuntui viedä lapsi tarhaan, joka mielellään sinne meni ja matka meni ennätysnopeasti, jopa äitiä hoputtaen. Tuli ihan tippa linssiin, kun lähdin tarhalta ja toinen jäi iloisena sinne leikkimään =) Iso kivi putos vihdoin sydämeltä.
Tarhapäivät sujuivat suht hyvin, mutta tarhaan meno oli jatkuvaa murhetta. Äidin sydän oli ihan hajalla ja joka aamu tuntui uusi pisto, kun piti jättää lapsi hoitoon. Mutta tänään! Tänään lapsi kysyi ensimmäistä kertaa aamulla: "Äiti, joko sä voisit viedä mut tarhaan?". Ette voi uskoa, miten hyvältä tuo tuntui! Miten mahtavalta tuntui viedä lapsi tarhaan, joka mielellään sinne meni ja matka meni ennätysnopeasti, jopa äitiä hoputtaen. Tuli ihan tippa linssiin, kun lähdin tarhalta ja toinen jäi iloisena sinne leikkimään =) Iso kivi putos vihdoin sydämeltä.