tapakasvatusta?

[midi]

Miten opetatte lapsillenne hyviä käytöstapoja? Nykyään näkee aikalailla "kouluttamattomia" lapsia liikenteessä. Minulle hyvät tavat on tärkeitä ja opetan niitä lapsilleni päivittäin. En pakottamalla vaan olemalla itse esimerkkinä. Kiitos on pieni sana, kaupassa, syötyään, lahjan saadessaan. Kiitän myös lasta jos hän tuo jotain (piirustus, kukkia tai tekee jotain kivaa).

Samoin anteeksi pyytäminen tuntuu joillekin olevan ihan liian vaikea sana. Ja kun ollaan kylässä ei ole pakko syödä pullavateja tyhjäksi ja juosta pää kolmantena jalkana pitkin huoneita.

Olenko ainoa tiukkis kalkkis vai löytyykö muitaki? Itselläni on neljä lasta 7,6,4 ja 2kk eli olen sen uhmaiän (anteeksi, omantahdon iän) nähnyt jo kolmesti ja neljäs tulee. Murrosikää kauhulla odottaa hän.

 

[Hanna]

Meillä lapset 7v kakoset, 4v ja 2v (viides tulossa).
Meillä päivittäiseen sanavarastoon kuuluu sanat anteeksi, kiitos ja heippa. Kun noustaan pöydästä sanotaan kiitos, jos tekee sisarrukselle jotain pahaa sanotaan kiitos, kun menneään tai tullaan johonkin sanotaan hei.
4v pojalla on nyt joku kapinointi vaihe ja käytöstavat ovat unohtuneet johonkin. No toivottavasti ne vielä palaavat. =)

 

[vinha]

käytöstavat ovat mun mielestä ihan perusjuttuja jotka vanhempien tulis opettaa lapsilleen sekä mallia näyttämällä että opastamalla. Meillä sanotaan aina kiitos ja anteeksi jos aihetta löytyy. Lisäksi jo 2v. osaa PYYTÄÄ (esim. saisinko maitoa). Minulla aina särähtää korvaan jos lapset suorastaan möykkäävät vanhemmilleen että "anna maitoa"!! Minä aloitin vain pienestä pitäen kysymällä "miten pyydät nätisti" jos lapsi halusi jotain. Nyt se tulee jo automaattisesti. Joistain varmaan kuulostaa tosi tiukkismeiningille mutta eipähän tarvi hävetä lapsia kodin ulkopuolella ja tulevaisuudessa varmasti tästä on hyötyä! =)

 

[mammutti]

Minulla on kolme lasta 12v, 10v ja 2v ja olen sitä mieltä että käytöstavat lapsi oppii kotona ja nimenomaan mallioppimisena. Ja lasteni kanssa on mukava liikkua ihmisten ilmoilla kun voin luotaa siihen, että he käyttäytyvät hyvin tilanteessa kuin tilanteessa =) Ei uhma/omatahtoikäinenkään remua ja huuda kyläreissulla kun muutkin käyttäytyvät hyvin. =)

 

[mammalia]

Tuntuu että meillä on vähän turhankin sotilaallinen meininki välillä..
Meillä kun ei tönitä, viedä luvatta tavaraa toiselta, huudeta, puhuta rumia eikä edes hypitä sohvilla tms. Jos jotain haluaa pitää osata pyytää ja mahdollisesti päälle vielä odottaa että saan keskeneräisen asian tehtyä, pöydästä ei lähdetä ennen kiitosta jne.
Mutta toisaalta on ihan mukava olla noiden kanssa vieraisillakin kun on tilanne hallinnassa. Eivätkä pojatkaan tunnu pahakseen pistävän näitä sääntöjä, ovat varsin iloisia ja leikkisiä, muuten kuin järjettömällä riehumisella. =)

 

[Soiku]

Viikonloppuna erään kaverin kanssa juuri näitä mietittiin. Meiän esikoinen on 2.5v ja vaikka kotona onkin melkoinen pippuripakkaus, niin yleisillä paikoilla käyttäytyy tosi hyvin.

Mun mielestä pienenkin lapsen pitää osata istua hetki aloillaan hiljaa tai osattava odottaa kiltisti sen aikaa kun äiti pakkaa ostokset. Nämä jutut oli ajankohtaisia esimerkiksi kaverin häissä. Mua todella häiritsi, että kesken morsiamen isän maljapuheen muutama vanhempi antoi lastensa juosta ympäri juhlasalia. Juhlapaikalle oli vasta saavuttu, eikä puhe edes kestänyt kauaa. Mutta siitäkin jäi kaikki kuulematta varmaan koko kansalta. Olisihan meitinkin muksu halunnut leikkeihin mukaan, mutta tyytyi osaansa, kun sanottiin, että jahka puhe on pidetty ja malja kohotettu, niin sitten. Viereinen äiti ihmetteli suuresti, että noinko teiän lapsi tottelee, ei meiän vaan. Huomattiin kyllä.

 

[Piippa]

Itselläni on kuusi lasta,vanhimmat jo poissa kotoa.Olen pyrkinyt opettamaan lapsille hyviä käytöstapoja.Meidän perheessä on yksi tärkeimpiä sääntöjä,että riidat selvitetään PUHUMALLA.Minkäänlaiset
pahat sanat eivät oikeuta lyömään toista
.Meillä ei pienimmät saa lyödä toisiaan,ei potkia eikä vetää hiuksista.Mutta....entäs kun tulee muita pieniä kavereita kylään,ovat meidän lapset nyrkkeilysäkkejä.Valitettavasti ei kaikki osaa opettaa yksinkertaisia käyttäytymismalleja toisia kohtaan.
Ja entäs isommat lapset....
turpiin on tullut
.Kuinka me voimme opettaa heitä selviytymään tuolla
hullussa maailmassa?????
Silti minä uskon vielä,että hyvä käytös on kaiken A.O....mutta jonkinlaista tervettä itsekkyyttäkin täytyy lapsille opettaa....ja kohta varmaan itsepuolustusta.

 

[ElliNoora]

Kyllä minustakin "hyvät tavat" kuuluvat ihmisenä olemiseen, ja tunnen iloa siitä että lapseni osaavat nykyään käyttäytyä kunnolla, yleensä. Tiedän tämän kantapään kautta siksi että vanhin poikani on lievästi ad/hd, ja käytöstavat kirjaimellisesti joskus unohtuvat.

Vilkkaudestaan ja ajattelemattomuudestaan huolimatta luulen että monet ajattelevat häntä hyväkäytöksisenä poikana, sillä kiitokset, anteeksipyynnöt yms. tulevat häneltä luonnostaan. Isältään hän on oppinut ihanan tavan pitää naiselle ovea auki (hurmaava tapa, jota hän tuskin itse edes tiedostaa)ja paljon muuta. Toki hänellä sitten pinna palaa herkästi eikä kaikki tosiaankaan ole aina kovin auvoista, mutta luulen että kohteliaat käytöstavat ovat antaneet paljon itsevarmuutta ja luottamusta. Ja emmehän me lapsia kasvata siksi että he olisivat mieliksi meille vaan että he pärjäisivät maailmassa!

Kaikkein tehokkaimpia tapoja opettaa hyviä tapoja on, jos on näyttää konkreettinen esimerkkki siitä, kuinka rumaa on kun käyttäytyy rumasti. Jos vaikka on tehnyt jollekin lahjan, eikä toinen edes kiitä. Meidän ei ole koskaan tarvinnut sanoa lapsille ettei saa kiroilla, sillä naapurin ukko kiroilee niin että korvissa soi, ja lapsikin tajuaa että ukko kuulostaa inhottavalta kirotessaan. Tehokasta!

 

[midi]

\

Itselläni on kuusi lasta,vanhimmat jo poissa kotoa.Olen pyrkinyt opettamaan lapsille hyviä käytöstapoja.Meidän perheessä on yksi tärkeimpiä sääntöjä,että riidat selvitetään PUHUMALLA.Minkäänlaiset
pahat sanat eivät oikeuta lyömään toista
.Meillä ei pienimmät saa lyödä toisiaan,ei potkia eikä vetää hiuksista.Mutta....entäs kun tulee muita pieniä kavereita kylään,ovat meidän lapset nyrkkeilysäkkejä.Valitettavasti ei kaikki osaa opettaa yksinkertaisia käyttäytymismalleja toisia kohtaan.
Ja entäs isommat lapset....
turpiin on tullut
.Kuinka me voimme opettaa heitä selviytymään tuolla
hullussa maailmassa?????
Silti minä uskon vielä,että hyvä käytös on kaiken A.O....mutta jonkinlaista tervettä itsekkyyttäkin täytyy lapsille opettaa....ja kohta varmaan itsepuolustusta.

itse olen pitänyt jämynä että meillä ei kukaan lyö ketään ei kaveritkaan, mutta olen kyllä kans ihan vakavasti miettiny noita itsepuolustuskursseja jos tilanne alkaa sitä joskus vaatimaan. Vielä ei onneksi ole tullut tarvetta

 

[midi]

\

Viikonloppuna erään kaverin kanssa juuri näitä mietittiin. Meiän esikoinen on 2.5v ja vaikka kotona onkin melkoinen pippuripakkaus, niin yleisillä paikoilla käyttäytyy tosi hyvin.

Mun mielestä pienenkin lapsen pitää osata istua hetki aloillaan hiljaa tai osattava odottaa kiltisti sen aikaa kun äiti pakkaa ostokset. Nämä jutut oli ajankohtaisia esimerkiksi kaverin häissä. Mua todella häiritsi, että kesken morsiamen isän maljapuheen muutama vanhempi antoi lastensa juosta ympäri juhlasalia. Juhlapaikalle oli vasta saavuttu, eikä puhe edes kestänyt kauaa. Mutta siitäkin jäi kaikki kuulematta varmaan koko kansalta. Olisihan meitinkin muksu halunnut leikkeihin mukaan, mutta tyytyi osaansa, kun sanottiin, että jahka puhe on pidetty ja malja kohotettu, niin sitten. Viereinen äiti ihmetteli suuresti, että noinko teiän lapsi tottelee, ei meiän vaan. Huomattiin kyllä.

Me oltiin kans viime kesänä häissä, mukana oli kolme tyttöä (nuorin vielä masussa), saatiin kiitosta kun kaikki tytöt 4,6,7 vuotiaat istuivat nätisti pöydissä koko syönnin ja puheiden ajan. Kysyivät kyööä voivatko myös mennä "leikkimään" muiden lasten kanssa jotka remusivat pitkin ja poikin. Lupasin mennä vasta "virallisen" osuuden jälkeen, koska hääpaikka oli pieni ja muutenkin kohteliaisuus syistä. Kun juhla muuttui muutenkin rennommaksi lupasin mennä ulos mellastamaan. Kävivät sitten tanssimassa vielä valssit (kun oli eka tanssinut morsian ja sulhanen ja sit nää appi anoppi jutut menny läpi).

Ison kiitoksen annoin tytöille ja palkitsin muutenkin. Tosin saivat kyllä kehuja hääparilta ja heidän vanhemmiltaankin. :flower:

 

[Ihaaa]

\

Tuntuu että meillä on vähän turhankin sotilaallinen meininki välillä..
Meillä kun ei tönitä, viedä luvatta tavaraa toiselta, huudeta, puhuta rumia eikä edes hypitä sohvilla tms. Jos jotain haluaa pitää osata pyytää ja mahdollisesti päälle vielä odottaa että saan keskeneräisen asian tehtyä, pöydästä ei lähdetä ennen kiitosta jne.
Mutta toisaalta on ihan mukava olla noiden kanssa vieraisillakin kun on tilanne hallinnassa. Eivätkä pojatkaan tunnu pahakseen pistävän näitä sääntöjä, ovat varsin iloisia ja leikkisiä, muuten kuin järjettömällä riehumisella. =)

Meillä ollaan yhtä sotilaallisilla linjoilla ei vaan, mutta ihan tosissaan meidän esikoinen on hyvin vilkas ja välillä vähän liiankin kekseliäs, mutta kyllä on tapana, että jos käyttäytyy huonosti, niin asioihin puututaan heti, enkä tarkoita pää punaisena huutamista, vaan sitä että keskustellaan mitä lapsi, miksi näin ei saa tehdä ja mitä siitä seuraa jos näin tekee uudestaan. en aina ymmärrä, kun näkee että jotkut äidit esim. lyömiseen toteaa vaan että "äläs nyt" joku 2-3 vuotias esim. on vielä liian pieni tajuamaan, että sitä lyömistä ei kielletä vaan ihan huvin vuoksi, vaan siihen on olemassa joku syy, ja vanhempien pitää ne syyt ja seuraukset tehdä selväksi, sillon lapsenkin on helpompi ymmärtää. Ja tietysti itse pitää olla esimerkkinä...meillä esimerkiksi kukaan ei syö eikä juo keittiön ulkopuolelle koska lapsikaan ei saa niin tehdä... mä oon niin tiukkis, että mun mielestä keittiön pöytä on sitä varten että sen äärellä syödään..oksettaa oikeen kun joidenkin kotona lapset saa syödä vaikka sängyssä jos niitä huvittaa! =)

 

[tytöt vastaan pojat]

\

\

Viikonloppuna erään kaverin kanssa juuri näitä mietittiin. Meiän esikoinen on 2.5v ja vaikka kotona onkin melkoinen pippuripakkaus, niin yleisillä paikoilla käyttäytyy tosi hyvin.

Mun mielestä pienenkin lapsen pitää osata istua hetki aloillaan hiljaa tai osattava odottaa kiltisti sen aikaa kun äiti pakkaa ostokset. Nämä jutut oli ajankohtaisia esimerkiksi kaverin häissä. Mua todella häiritsi, että kesken morsiamen isän maljapuheen muutama vanhempi antoi lastensa juosta ympäri juhlasalia. Juhlapaikalle oli vasta saavuttu, eikä puhe edes kestänyt kauaa. Mutta siitäkin jäi kaikki kuulematta varmaan koko kansalta. Olisihan meitinkin muksu halunnut leikkeihin mukaan, mutta tyytyi osaansa, kun sanottiin, että jahka puhe on pidetty ja malja kohotettu, niin sitten. Viereinen äiti ihmetteli suuresti, että noinko teiän lapsi tottelee, ei meiän vaan. Huomattiin kyllä.

Me oltiin kans viime kesänä häissä, mukana oli kolme tyttöä (nuorin vielä masussa), saatiin kiitosta kun kaikki tytöt 4,6,7 vuotiaat istuivat nätisti pöydissä koko syönnin ja puheiden ajan. Kysyivät kyööä voivatko myös mennä "leikkimään" muiden lasten kanssa jotka remusivat pitkin ja poikin. Lupasin mennä vasta "virallisen" osuuden jälkeen, koska hääpaikka oli pieni ja muutenkin kohteliaisuus syistä. Kun juhla muuttui muutenkin rennommaksi lupasin mennä ulos mellastamaan. Kävivät sitten tanssimassa vielä valssit (kun oli eka tanssinut morsian ja sulhanen ja sit nää appi anoppi jutut menny läpi).

Ison kiitoksen annoin tytöille ja palkitsin muutenkin. Tosin saivat kyllä kehuja hääparilta ja heidän vanhemmiltaankin. :flower:

Yleisesti ottaen tytöt jaksavat ja "osaavat" käyttäytyä paremmin kuin pojat. Edes vilkkaalla ja enregisellä tytöllä ei ole sitä samaa energiamäärää kuin pojalla!
Poikien "poikamaisuuteen" tavallaan kuuluu se semmonen älyttömän kuuloinen mölyäminen ja energisyys joka purkautuu juoksemisena paikasta toiseen.
Tällä en nyt tarkoita sitä, että pojille pitäisi sallia huono käytös vaan sitä, että pojille tämä paikallaan istuminen on tuskaisempaa.

En itse päästäisi poikiani ravaamaan ympyrää juhlasalin enkä pidä siitä mölinäistä ja metelistä mitä pojista lähtee. Mutta oma pieni poikani jo nyt pitää semmosta meteliä; karjuu, huutaa, juoksee, riehuu, mitä meidän tytöt eivät ole ikinä saaneet aikaan ja yksi tytöistä on todella vilkas ja energinen pakkaus, "häirikkötyttö" suorastaan.

Kait sitten ainoa keino on, että levoton poika viedään pois juhlapaikasta... konkreettista siis, että mikä on sallittua ja mikä ei.. kun tytöille "riittää" keskustelu ja vanhempien oma esimerkki.

 

[mammutti]

En nyt allekirjoittaisi tuota tytöt vastaan pojat huttua. Tuttavalla on todella siis todella ylivilkas tyttö ilman mitään diagnoosia. Ja takuulla pärjää riehumisella ja huonoilla tavoilla kelle tahansa pojalle, siis eskari-ikäinen tyttö on kyseessa ja ihan pitelemätön sekä kamalan huono käytös. Ei se kyllä sukupuolesta lähde vaan kodin tapakasvatuksesta. On mun mielipide.

 

[taustalla]

\

En nyt allekirjoittaisi tuota tytöt vastaan pojat huttua. Tuttavalla on todella siis todella ylivilkas tyttö ilman mitään diagnoosia. Ja takuulla pärjää riehumisella ja huonoilla tavoilla kelle tahansa pojalle, siis eskari-ikäinen tyttö on kyseessa ja ihan pitelemätön sekä kamalan huono käytös. Ei se kyllä sukupuolesta lähde vaan kodin tapakasvatuksesta. On mun mielipide.

Meillä on kaksi vilkasta tyttö ja poika, en allekirjoita niinkää tota tyttö-poika juttua vaan luonnetta. Vaikka tyttö on vilkas hän silti kuuntele ja uskoo paremmin kuin poika, siis meillä.
Pojan kanssa olen joutunut tekemään ihan muita juttuja kuin tytön jotta oppi käyttäytymistavoista menisi edes hiukan perille. Eivät he kumpikaan malta ihan paikallaan pysyä mutta eivät myöskään riehu tai juoksentele juhlissa "virallisen" osuuden aikana. Luvan kanssa sitten myöhemmin, sen ovat oppineet että jos ei uskota niin juhlat loppuu lyhyeen heidän osaltaan.
Toki paljon myös vaikuttaa seura eli jos juhlissa on tuttuja tai vieraita lapsia /rauhallisia tai vilkkaita.

 

[TuiKKu]

meillä 2 aika rauhallinen tyttö ja 3-vuotias aika vilkas poika. kodin ulkopuolella yleensä käyttäytyvät paremmin kun kotona, mutta kotona ja tarhassa ovat joskus liian riehakkaita ja käyttäytyvät huonosti.
sitä yrittää parhaansa opettaa kiitos ja anteeksi, joskus ne tulevat itsestään pyytämättä ja kun pyytää niitä ei saa kalastamallakaan.
samoin kun pyydän rauhottumaan, pukeutumaan tai olemaan huiskimatta sitä kättä liikaa niin melkein 2-v sanoo siihen aina ei, vaikka joskus kuunteleekin eli oletan että viesti on mennyt perille.
3-vuotias sen sijaan on paljon haasteellisempi tapaus. halutessaan hän kuitenkin avaa oven, auttaa ja on hyvn kasvatetun pojan perikuva jolloin ei uskois mitä kaikkea pahaa hänkin saa aikaan.
eli meillä ei onnistu toi sotilaallisen hyvä käytös mutta ei kai sen ikäisen tarvitsekaan olla "valmis" tapaus.

 

[FANG-ANN-75]

Kiitän aina miehen kanssa poikaa jos poju jotakin meille ojentaa. Pyydetään pojua kiittämään kun on syönyt tai jos saa lahjan ym. Opetan pyytään anteeks jos on töninyt jotakuta jne. Kun poju 3v3kk kasvaa tulee muita asioita kuten vanhempien kunnioittaminen esim että antaa paikan vanhukselle ym.....