Tapailen miestä ja sisimmässäni tiedän, ettei meistä tule mitään. Mies on silti ihana. Mitä teen/sanon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaakani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaakani

Vieras
Mies on ihana ja varmasti ihan täydellistä aviomiesainesta. Meillä on tosi kivaa aina ja tottakai olen ihastunut.
En vaan silti saa itseeni sitä tunnetta, että hän olisi se oikea. Enkä edes tiedä, olenko miehen lisäksi ihastunut myös ihastumisen tunteeseen ja siihen jännitykseen.
On kiva laittautua jotakuta varten, tehdä jotakin kivaa yhdessä, olla lähekkäin yms..
Tottakai pidän miehestä ja oikeasti: hän on tärkeä mulle.

Mä silti koen suhteen myös ahdistavana. Se vie multa paljon aikaa. Välimatkaa on jonkun verran ja se on aika raskasta ajella edes takaisin, sumplia työvuoroja, hankkia lapselle hoitaja yms.. En vaan jaksa tätä kaikkea. Haluan takaisin oman elämäni. Seesteisen elämän ilman tätä miestä.

Osa minusta pelkää silti, että näkisi miestä enää koskaan. Se tuntuisi äärettömän pahalta. En halua myöskään luopua miehestä. Sillä.. Kyllä mä pidän hänestä oikeasti.

En jaksa enää vatvoa. Mitä teen?!
 
Jos olet kovin nuori, niin hengaile jonkun aikaa (jos mies siis on hauskaa seuraa, seksi sujuu tms). Jos taas etsit jo kuumeisesti lastesi tulevaa isää, niin laita kiertoon.
 
Olen 26 vuotias ja mulla on 7 vuotias lapsi. Mies 40v ja hänellä 5v lapsi.

Eli lapsetkin on kuvioissa kummankin puolelta. Ei mulla mikään kiire/tarve ole enempää lapsia saada tms.

En kuitenkaan halua esitellä miestä lapselleni vielä ns. äidin poikaystävänä. Ollaan kerran nähty porukalla hoplopissa ja silloin muka vähän "vahingossa" ja esitelty ihan kaverina kaikki toisilleen.

Näkeminen onkin aika hankalaa, koska mulla on lapsi 90% ajasta ja en halua vielä tosiaan lasta ja miestä lähennyttää.
 
Kannattaako tuollaiseen jäädä vatvomaan.
Anna miehen mennä ja kuuntele sydäntäsi.
Jos tiedät ettei hän ole sulle Se Oikea, miksi hän on niin tärkeä että välttämättä haluat hänet elämääsi?
Sä voit ehdottaa kaveruutta ja miehen vastuulla haluaako siihen ryhtyä vai ei.
Tiedä sitten kuinka viisasta se olisi.
 
Mun lapsi on tosi herkkä. Siis poikkeuksellisen herkkä. Siksikin haluan suojella häntä kaikelta ylimääräiseltä. Mulle selvisi myös, että mun lasta on kiusattu koulussa. Mä haluan nyt antaa kaiken tukeni ja aikani lapselle.

Mulla ei ole energiaa oikein suhteeseen. Mä en ainakaan tällä hetkellä koe, että mies olisi mulle se oikea.. Välttämättä. Kun jossain sisälläni taas näenkin mahdollisuuden, että tämä mies olisi se oikea.

Vastaus kaikkeen, mikä koskeen suhdettamme on: en tiedä, en osaa sanoa.

En halua luopua miehestä, pidän hänestä ja hän on tärkeä. Osa minusta taas haluaa unohtaa koko miehen.
 
Joo, unohda se mies ja lopeta vatvominen.
Sä voit jäädä tohon tilaan vatvomaan vaikka kuinka pitkiksi ajoiksi ja sitä energiaa mitä voisit käyttää lapsen auttamiseen, menee turhaan hukkaan.
 
Tyypillinen laskelmoiva ämmä. Vedättää ja suoraan sanottuna kusettaa miestä kun ei osaa tai uskalla päättää ja haluaa pelata varman päälle ettei vain jäisi ilman.

Toivottavasti mies tajuaa nostaa kytkintä PIAN ja kaasuttaa kohti auringonlaskua niin lujaa kuin pääsee.
 
Onko nyt kyse siitä että sulla ei vain riitä aikaa ja energiaa miehelle vaikka hänestä kovasti välitätkin ja voisit hänet ehkä halutakkin ihan kunnolla elämääsi jossain vaiheessa ? Mulle ainakin jäi noista sun teksteistä se kuva että kun olet miehen kanssa niin sulla jää monta muuta tärkeää asiaa taka-alalle, ja siitä nousee sulle se tunne että et ehkä haluakkaan miestä ? Että ärsyynnyt ns. ajanpuutteesta ja elämäsi on sen verran täynnä tekemistä että varsinkin kun et halua miestä vielä lapseen tutustuttaa niin sun on hankala löytää kunnolla aikaa miehelle.
 
Entäs jos puhuisitte miehen kanssa? Ottaisitte aikalisän? Kerro hänelle, että et halua miestä lapsen elämään vielä ja perustelet miksi ei. Jos mies ei tuota ymmärrä, niin sitten oikeasti lähdet hippulat vinkuen.
Ottakaa aikalisä. Soitelkaa, viestitelkää ja facebookailkaa tms.. Näette harvemmin. Näette, kun on siihen oikeasti mahdollisuus. Vaikka se olisi kerran kuussa tai harvemminkin.

Ei sulla ole mikään velvollisuus käyttää kaikkea vapaa-aikaasi mieheen. Edetkää hitaasti ja varoen. Kyllä sä matkan varrella saat päätöksen asialle. Suuntaan tai toiseen.
 
[QUOTE="vieras";29205913]Onko nyt kyse siitä että sulla ei vain riitä aikaa ja energiaa miehelle vaikka hänestä kovasti välitätkin ja voisit hänet ehkä halutakkin ihan kunnolla elämääsi jossain vaiheessa ? Mulle ainakin jäi noista sun teksteistä se kuva että kun olet miehen kanssa niin sulla jää monta muuta tärkeää asiaa taka-alalle, ja siitä nousee sulle se tunne että et ehkä haluakkaan miestä ? Että ärsyynnyt ns. ajanpuutteesta ja elämäsi on sen verran täynnä tekemistä että varsinkin kun et halua miestä vielä lapseen tutustuttaa niin sun on hankala löytää kunnolla aikaa miehelle.[/QUOTE]

Viittasin siis tähän kommenttiin. Juuri noin ajattelen. Ihan täydellisesti tiivistit ajatuksesi.
 
No jos et yrittäis tapailla nyt niin usein, että siitä stressiäkin pukkaa. Juttele miehen kanssa asiasta. Sano että sulla on nyt energia vähissä, että jos tapailette hieman harvemmin.
 

Uusimmat

Yhteistyössä