Tapailen miestä. Elämäni on vaan nyt liian raskas ja epäselvä. En koe jaksavani nyt uutta suhdetta, mutta tunteet syviä.

["Hanna"]

Mä erosin kesällä. Tapasin heti uuden miehen. Ihan sattumalta. Meillä on kivaa yhdessä, mies on ihana ja mulle äärettömän tärkeä.

Olen silti samalla erosta rikki, lapsi oireilee erostamme, omaisuudenjakosotkuja, unettomuutta yms. En koe, että mulla on nyt voimia tälle uudelle suhteelle ja teen miehelle väärin, kun otin hänet rikkinäiseen elämään.

Kaikki on aivan sekaisin.

Silti.. En haluaisi luopuakaan miehestä. Hän ei ole laastarisuhde tms. Jopa sielunkumppani.

Mitä teen? Mun voimat loppuu.

 

["vieras"]

Kyllä sen uuden suhteen pitää olla sellainen että siitä saa voimaa eikä niin että se vie ne vähäisetkin. Kuulostaa siltä että pelkäät että jäät yksin jos nyt luovut tuosta.

 

["Hanna"]

Kyllä mä siitä voimaa saankin. Mutta lapsi on alkanut oireilla erostamme ja lisäksi selvisi, että lasta kiusataan koulussa. Meillä oli riitaisa ero ja nyt sitten on omakotitalo, autot yms työn alla. Mulla on elämässä niin paljon huolia, että jokainen päivä on selvitymistä. Olen ihan hukassa.
Olen myös masentunut.

Tämä uusi mies pitää mut järjissäni. Olen silti vaan niin väsynyt, että tällä hetkellä haluaisin nyt laittaani voimani lapseeni. Teen vuorotyötä ja mies asuu tunnin ajomatkan päässä.

Mä en silti halua luopua miehestä. Hän on tärkeä ja antaa voimaa.

Mitä tekisikään...