Ahdistunut...
Ollaan tässä nyt tapailtu noin kuukauden verran. Lapsia kuvioissa mukana, joten edetään sillä tavalla hitaasti ettei tule liian isoja muutoksia kerralla. Tässä muutenkaan mikään hirveä kiire ole ollut, joten ihan kiva näin
Pari viikkoa sitten ilmeni, että miehellä on eräs ärsyttävä tapa; pommittaminen. Pommittelee siis viestein ja soitoin jatkuvalla syötöllä ja tätä siis päivittäin. Esimerkkinä voisi nyt olla vaikka tämä:
Klo. 16:02 mies lähettää tekstiviestin, jossa päivittelee huonoa säätä. En ehdi vastaamaan tähän mitään tai edes tutkailemaan puhelintani (kaksosten kanssa vilskettä) vaikka kuulenkin viestin tulleen.
Klo. 16:04 mies lähettää uuden tekstarin, jossa jatkaa huonon sään päivittelyä uusin sanakääntein. Kuulen taas viestin tulevan, mutta valvon toisen lapsen vesileikkejä ja toisen ammeessa polskuttelua, enkä ehdi rynnätä puhelimen kimppuun.
Klo. 16:05 mies soittaa. En kuule tätä, sillä suihkuttelen parhaillaan toista lasta vesiväreistä toisen odottaessa vieressä.
Klo. 16:07 mies lähettää viestin, jossa kyselee, ehdinkö puhumaan. Kuulen taas että puhelin piipittää, mutta en edelleenkään kerkeä sitä hakemaan. Toinen lapsi on pestävä.
Klo. 16:08 mies lähettää taas kerran viestin, jossa toteaa etten ilmeisesti ehdi puhua.
Klo. 16:28 olen siinä mallissa, että lapset ovat tulleet kylvystä ja kaikki sen jälkeiset "pakko tehdä heti"- toimet on tehtynä. Katson puhelintani ja huomaan saaneeni useita viestejä ja puhelunkin. Vastaan miehelle ja kerron olleeni kylvettämässä lapsia, kyselen hänen tämänhetkisistä puuhistaan josko nyt sitten vaikka puhuttaisiin. Puhutaan, eikä siinä sen kummempaa. Pommittaminen vain jää ärsyttämään, sillä vaikka kuinka kauniisti mutta selkeästi koetan miehelle tuosta asiasta sanoa, sama meno vain jatkuu ja jatkuu.
Yhtenä päivänä olin toisen lapsen kanssa eräässä harrastuksessa (vanhempi+lapsi-ryhmä) ja olin tietysti aiemmin kertonut miehelle, mihin aikaan harrastuksessa ollaan. Sanotaan vaikka että ko. harrastus sijoittuisi ajalle 16:40-17:15. Tasan vartin yli viisi mies sitten lähettää viestiä, jossa kyselee, miten harrastuksessa meni - ja ärsyyntyy kun en vastaa. Taas sama pommitus. Kun ollaan päästy kotipihalle ja odotellaan, että toista lasta hoitanut henkilö tulee pojan kanssa autoon, lähetän miehelle viestin jossa kerron että hyvinhän siellä meni ja että ollaan tässä nyt lähdössä ruokakauppaan, soitellaan myöhemmin. En kiinnitä puhelimeeni huomiota ennen kuin ollaan ruokaostokset saatu hoidettua ja päästy kotiin. Vihdoin ja viimein kotiin päästyäni huomaan sitten, että mies on jo pari minuuttia sen "Hyvin meni, ollaan tässä juuri menossa ruokakauppaan, soitellaan myöhemmin"- viestin jälkeen lähettänyt kyselyä siitä, mitä sieltä kaupasta pitää ostaa. Kerron supistetusti, mitä kaupasta tarttui mukaan. Eiköhän sitten noin minuutin kuluttua tule jo kysymystä tuotemerkeistä!
Ahdistaa. On todella ihanaa että toinen muistaa päivän aikana ja osoittaa, että ajattelee minua, mutta... rajansa kaikella kuitenkin. Pidän miehestä, hän on todella mukavanluontoinen ja muutenkin mies, jonka kanssa voisin ajatella asioita pidemmällekin, mutta tämä hänen tapansa saa minut hulluuden partaalle ja pohtimaan, voiko tästä tulla mitään. Mietityttää, että jos mies jo tällä lailla "ahdistaa" tässä vaiheessa (tuolla pommituksellaan) niin mitä tämä sitten on, jos päästetään asiat pidemmälle parisuhteen osalta jne. Joudunko tilittämään jokaisesta hengen vedostanikin hänelle, saanko hetkenkään rauhaa, jne...
Mitä ajatuksia teissä muissa tällainen pommittelu oikein herättää? Pitäisikö pitää mieheen etäisyyttä ja suhtautua häneen varauksella (en tiedä, ylireagoinko mutta tätäkin olen jo miettinyt että onko tuolla sittenkään kaikki inkkarit kanootissa :O) vielä toistaiseksi.
Pari viikkoa sitten ilmeni, että miehellä on eräs ärsyttävä tapa; pommittaminen. Pommittelee siis viestein ja soitoin jatkuvalla syötöllä ja tätä siis päivittäin. Esimerkkinä voisi nyt olla vaikka tämä:
Klo. 16:02 mies lähettää tekstiviestin, jossa päivittelee huonoa säätä. En ehdi vastaamaan tähän mitään tai edes tutkailemaan puhelintani (kaksosten kanssa vilskettä) vaikka kuulenkin viestin tulleen.
Klo. 16:04 mies lähettää uuden tekstarin, jossa jatkaa huonon sään päivittelyä uusin sanakääntein. Kuulen taas viestin tulevan, mutta valvon toisen lapsen vesileikkejä ja toisen ammeessa polskuttelua, enkä ehdi rynnätä puhelimen kimppuun.
Klo. 16:05 mies soittaa. En kuule tätä, sillä suihkuttelen parhaillaan toista lasta vesiväreistä toisen odottaessa vieressä.
Klo. 16:07 mies lähettää viestin, jossa kyselee, ehdinkö puhumaan. Kuulen taas että puhelin piipittää, mutta en edelleenkään kerkeä sitä hakemaan. Toinen lapsi on pestävä.
Klo. 16:08 mies lähettää taas kerran viestin, jossa toteaa etten ilmeisesti ehdi puhua.
Klo. 16:28 olen siinä mallissa, että lapset ovat tulleet kylvystä ja kaikki sen jälkeiset "pakko tehdä heti"- toimet on tehtynä. Katson puhelintani ja huomaan saaneeni useita viestejä ja puhelunkin. Vastaan miehelle ja kerron olleeni kylvettämässä lapsia, kyselen hänen tämänhetkisistä puuhistaan josko nyt sitten vaikka puhuttaisiin. Puhutaan, eikä siinä sen kummempaa. Pommittaminen vain jää ärsyttämään, sillä vaikka kuinka kauniisti mutta selkeästi koetan miehelle tuosta asiasta sanoa, sama meno vain jatkuu ja jatkuu.
Yhtenä päivänä olin toisen lapsen kanssa eräässä harrastuksessa (vanhempi+lapsi-ryhmä) ja olin tietysti aiemmin kertonut miehelle, mihin aikaan harrastuksessa ollaan. Sanotaan vaikka että ko. harrastus sijoittuisi ajalle 16:40-17:15. Tasan vartin yli viisi mies sitten lähettää viestiä, jossa kyselee, miten harrastuksessa meni - ja ärsyyntyy kun en vastaa. Taas sama pommitus. Kun ollaan päästy kotipihalle ja odotellaan, että toista lasta hoitanut henkilö tulee pojan kanssa autoon, lähetän miehelle viestin jossa kerron että hyvinhän siellä meni ja että ollaan tässä nyt lähdössä ruokakauppaan, soitellaan myöhemmin. En kiinnitä puhelimeeni huomiota ennen kuin ollaan ruokaostokset saatu hoidettua ja päästy kotiin. Vihdoin ja viimein kotiin päästyäni huomaan sitten, että mies on jo pari minuuttia sen "Hyvin meni, ollaan tässä juuri menossa ruokakauppaan, soitellaan myöhemmin"- viestin jälkeen lähettänyt kyselyä siitä, mitä sieltä kaupasta pitää ostaa. Kerron supistetusti, mitä kaupasta tarttui mukaan. Eiköhän sitten noin minuutin kuluttua tule jo kysymystä tuotemerkeistä!
Ahdistaa. On todella ihanaa että toinen muistaa päivän aikana ja osoittaa, että ajattelee minua, mutta... rajansa kaikella kuitenkin. Pidän miehestä, hän on todella mukavanluontoinen ja muutenkin mies, jonka kanssa voisin ajatella asioita pidemmällekin, mutta tämä hänen tapansa saa minut hulluuden partaalle ja pohtimaan, voiko tästä tulla mitään. Mietityttää, että jos mies jo tällä lailla "ahdistaa" tässä vaiheessa (tuolla pommituksellaan) niin mitä tämä sitten on, jos päästetään asiat pidemmälle parisuhteen osalta jne. Joudunko tilittämään jokaisesta hengen vedostanikin hänelle, saanko hetkenkään rauhaa, jne...
Mitä ajatuksia teissä muissa tällainen pommittelu oikein herättää? Pitäisikö pitää mieheen etäisyyttä ja suhtautua häneen varauksella (en tiedä, ylireagoinko mutta tätäkin olen jo miettinyt että onko tuolla sittenkään kaikki inkkarit kanootissa :O) vielä toistaiseksi.