Osa varmaan kykenee, ja se olisi parasta. Olisi nuorella suhde niihin vanhempiin. Sinä tunnut olevan (siinä suhteessa) tolkun vanhempi, eli näet lapsiasi useamminkin kuin aamupala- ja iltapalapöydässä. Valitettavasti jokaisessa perheessä asia ei todellakaan ole niin, vaan lapset näkevät enemmän jatkuvasti vaihtuvia lastenohjaajia kuin omia venhempiaan. Mutta vaikka oman äidin tai isän kanssa pystyisikin puhumaan, niin joskus se ammattilaisen kanssa jutteleminen voisi kuitenkin olla hyväksi. Oma äiti kun on aina vähän puolueellinen ja äitilleen ei välttämättä teini kehtaa sukupuoliasioista edes puhua.
En ole varma, mutta mielestäni olen havainnut sellaista, että osa vanhemmista joko lähtevät hypettämään tätä kasvuiässä olevan uutta tempausta, tai sitten vanhemmat saattavat yrittää torjua tämän kasvuvaiheen. Molemmissa mennään mielestäni pahasti metsään.
Jos vanhempi olisi neutraali, ja olisi kuin mikään ei olisi muuttunut niin tilanne olisi parempi.
Itse olen käynyt omien lasteni kanssa luentotyyppisesti(kin) läpi lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, toki ajan hermolla - sattuneista syistä. Meidän perheessä luennot ovat tapa - lapsetkin tätä harrastavat.
Asioista toki keskustellaan avoimesti luennon jälkeen.
Olemme tulleet yhdessä sellaiseen lopputulemaan, että parhainta nuorena olisi olla lokeroitumatta. Lokeroituminen luo paineita ja saattaa johdatella herkässä kasvuiässä olevan lapsen/nuoren yhteisöihin mitkä eivät loppupeleissä olekaan niin hedelmällisiä, hyvää kasvua ja kehitystä ajatellen.
Ollaan mietty myös sitä, kuinka lapset ja nuoret janoavat kuulua johonkin. Toki ihmiset yleisestikin, mutta etenkin lapset ovat äärimmäisen haavoittuvassa tilassa etsiessään sitä laumaa, koska kaikki laumat eivät todellakaan ole hedelmällisiä. Meidän tulisi jotenkin korostuneesti ohjata lapsia ymmärtämään, että aina voi kokeilla, mutta, aina on myös oikeus muuttaa mielipidettään ja hyvä niin. Jotkut lapset roikkuvat tahtomattaan porukoissa joissa ei ole edes hyvä olla, koska pelkäävät että heitä aletaan syrjiä/kiusata jos lähtevät.
Ja taas toisaalta olen paljon lukenut ja kuullut tästä ilmiöstä, että ”pride/woke keskuudessa” aletaan karsastaa jos joku sittenkin ilmoittautuu olevansa hetero ja tuo avoimesti esiin mielipiteitään. Monia vuosia kestäneet suhteet saattavat loppua kuin seinään.
Se jos lapset eivät kehtaa tai uskalla puhua vanhemmilleen muun muassa sukupuoliasioista on mielestäni vanhempien vika ja paha virhe!
Vanhemmat tarvitsevat koulutusta siitä kuinka tärkeää on, että lapsi uskaltaa olla avoin, ja keskustella lähes kaikesta. Etenkin nykyään tässä ajassa, hyvä kommunikaatio on äärimmäisen tärkeää sekä lapselle asetetut selkeät rakastavat rajat. Tärkeää on myös muistaa olla vanhempi - eikä mikään kaveri, jotta lapsi luottaa vanhemman ohjaukseen.