En tiedä missä pensaassa olen päätäni pitänyt, mutta hyvin on itsepetos onnistunut tähän asti. Olen vain mennä porskuttanut päivä kerrallaan tässä vähän epätodellisessa tilanteessa. Välillä vähän ihmetellyt, miksi hermostun helposti tai en jaksa mitään. Syyttänyt tilanteesta vain fyysistä olotilaa.
Parin viikon aikana on alkanut itkettämään yksi jos toinenkin asia. Saan paniikkikohtauksia, kun vain kuulenkin mitä ystävät tekevät tai opiskelukaverit suunnittelevat. Itse en jaksa avata edes yliopiston sähköpostia tai käydä ruokakauppaa pidemmällä. Tänään seisoin oman kotini pihalla ja tajusin, etten pysty muuttamaan sinne. Tai siltä nyt tuntuu. En pysty käsittelemään sitä keskeneräisyyttä, mikä tulee vastaan joka nurkasta niin sisällä kuin ulkona.
Ja kun tulin väliaikaiseen kotiini ikkunanvaihtoremontin jälkeen, näin huonekalut sikin sokin, parvekkeen tavarat ympäri asuntoa, likaa ja sahanpuruja joka nurkassa, iski hillitön epätoivo. En jaksa, en pysty, en halua. En mitään.
Mulla näyttää olevan nollatoleranssi kaiken suhteen ja reagoin vain itkemällä.
Kertokaa, että tämä menee ohi.
Parin viikon aikana on alkanut itkettämään yksi jos toinenkin asia. Saan paniikkikohtauksia, kun vain kuulenkin mitä ystävät tekevät tai opiskelukaverit suunnittelevat. Itse en jaksa avata edes yliopiston sähköpostia tai käydä ruokakauppaa pidemmällä. Tänään seisoin oman kotini pihalla ja tajusin, etten pysty muuttamaan sinne. Tai siltä nyt tuntuu. En pysty käsittelemään sitä keskeneräisyyttä, mikä tulee vastaan joka nurkasta niin sisällä kuin ulkona.
Ja kun tulin väliaikaiseen kotiini ikkunanvaihtoremontin jälkeen, näin huonekalut sikin sokin, parvekkeen tavarat ympäri asuntoa, likaa ja sahanpuruja joka nurkassa, iski hillitön epätoivo. En jaksa, en pysty, en halua. En mitään.
Mulla näyttää olevan nollatoleranssi kaiken suhteen ja reagoin vain itkemällä.
Kertokaa, että tämä menee ohi.