Tänään olen pisimmän aikaa erossa lapsesani kuin koskaan ennen... surettaa :(

[Lähes 2v:n äiti]

Lapsi lähti aamulla tarhaan ja itse istun koulun penkillä. Ja koulun jälkeen menen suoraan yhteen vapaaehtoiseen koulutukseen. Mies hakee lapsen ja laittaa illalla nukkumaan. Minä tulen kotiin vasta yhdeksän aikaan illalla. Ja lapsi siis silloin jo nukkumassa. Näen seuraavan kerran lapseni siis vasta aamulla (en siis laske sitä "näkemiseksi" kun näen hänen nukkuvan) - ja olen surullinen

Mietin jo hetken, että perun tuon koulutuksen. Se kyllä kiinnostaa minua ja siihen ilmoittautuessa ajattelin, että kerrankin joku oma juttu. Missään kun en paljon ole lapsen syntymän jälkeen käynyt -muuta kuin koulussa. Tai ne pari kertaa, kun olen käynyt ulkona "tuulettumassa" niin ollut vähempi aikaa erossa lapsesta kuin nyt.

Tuntuu oudolta.

 

[vieras]

Höpö höpö.

 

[vvv]

Kaikella kunnioituksella, mutta olisiko jo aika katkaista napanuora?

 

[AAM]

koetahan nyt vain olla vahva

 

[tuuli]

Ymmärrän kyllä tunteen, itselläni oli hyvin vastaavanlainen tunne, mutta menet nyt sinne koulutukseen, kun se sinua vieläpä kiinnostaa! Koeta ajatella positiivisesti, että se on lapselle kiva, että saavat olla isän kanssa ihan kahdestaan ilman äidin päsmäröintiä.

 

[ap]

Ymmärrän kyllä tunteen, itselläni oli hyvin vastaavanlainen tunne, mutta menet nyt sinne koulutukseen, kun se sinua vieläpä kiinnostaa! Koeta ajatella positiivisesti, että se on lapselle kiva, että saavat olla isän kanssa ihan kahdestaan ilman äidin päsmäröintiä.

Pitää yrittää ajatella näin