Tänä syksynä töihin lähtevät/lähteneet

[Wenkku]

Olen noin kuukauden päästä ajatellut palata töihin. Toinen hoitoon menijämme on vajaa neljä ja kuopuksemme reilun vuoden.

Kertokaahan tunnelmia ketkä olette menossa töihin lähiaikoina ja kellä on jo lapsukaiset hoidossa, miten on homma lähteny käyntiin ja miten lapsi tai lapset on sopeutunu.

Minä olen ollut nelisen vuotta nyt kotona ja toisaalta ihan valmis lähtemään töihin, mutta kyllä se välillä mietityttää pienemmän kanssa, että miten se lähtee käyntiin.

Paikka on ryhmäperhepäiväkoti ja isosisko on ollut leikkitoimessa siellä eli hänelle tuttu paikka. Saapi olla isompi pikkusiskon tukena.

 

[ihkuraksupoksu]

No mä en ole töihin palannut, mutta opiskeluihin =) Ja meillä lapset esikoinen vajaa 5(viikon päästä täyttää) ja poika pian 1v6kk, oli 1v 5kk kun aloitti päiväkodin. Sillä tavalla ollut helppo että esikoinen oli 10pv/kk hoidossa myös äitiysloman aikana (en halunnut menettää hoitopaikkaa mieluisasta lähipäiväkodista kun tiesin palaavani opiskelemaan) joten poika oli mukana hakemassa/viemässä häntä ja paikka tullut sillä tavalla tutuksi. Kesän aikana kun esikoinenkin oli useamman kuukauden lomalla käytiin tuossa päikyn pihalla tutustelemassa iltasella ja leikkimässä. Ihan hyvin on lähtenyt alkuun; eka käytiin pojan kanssa reilu tunti yhdessä tutustumassa, sitten oli aamupäivän ruokailuun asti yksin, sitten jo päiväunet, sitten täyden päivän. Perään ei oo itkenyt vielä kertaakaan! Tietysti riippuu paljon lapsesta, tuollainen perustyytyväinen kaveri ollut aina, ja on toki vähän protestoinut hoitajan syliin menemistä joskus aamulla, muttei huutanut varsinaisesti.

Sairastelu on ainoa mikä harmittaa; heti ekalla viikolla poika sai flunssan ja silmätulehduksen, nyt molemmissa korvissa eka korvatulehdus, sama flunssa jatkuu :/ Sitä kuulemma tahtoo paljon pienten puolella olla, että kaikki taudit käydään läpi.

 

[äiti25]

Minä lähdin töihin kotivuosien jälkeen nyt elokuussa. Tytöt silloin 3v9kk ja 1v9kk. Kaikki mennyt loistavasti. Kumpikaan ei sieltä kotiin lähtisi kun mennään hakemaan. Ja ne nuhat ja mahataudit nyt saa jokatapauksessa muualtakin, jos ei vaan kotona istu.

 

[emmaleena]

Aloitin osa-aikatyön, 5 t per päivä, reilu kuukausi sitten. Matkoineen menee 6 tuntia, jonka ajan juuri 2 vuotta täyttänyt poika on hoidossa. Surkeasti on mennyt

Tai no, äiti tykkää olla töissä, mutta lapsella on hoidossa hankalaa, vaikka päivä onkin lyhyt. Mutta kai se oman aikansa vie, että tottuu. Arvasin ja tiesin kyllä, että poikani luonteella ei niin vain sopeuduta ja se on sinänsä ihan ok. Onhan se toisaalta ihan luonnollinenkin asia, että lapsi kapinoi hoitoa vastaan. Mutta voimia se kuluttaa molemmilta. Ja juuri kun alkoi olla pienoisia sopeutumisen merkkejä, iski flunssa ja tuntuu, että ollaan taas lähtöpisteessä.

Mutta hoitopaikkaan (päiväkoti) olen joka tapauksessa oikein tyytyväinen. Olen ollut siellä useita päiviä yhdessä lapsen kanssa ja kokenut paikan ja tädit mukaviksi. Joten eiköhän se tästä jossakin vaiheessa lähde rullaamaan. Kun vain saisi olla terveenä!

 

[Mary75]

Hei Wenkku,

meillä poika (14 kk) aloitti perhepäivähoidossa kuukausi sitten ja hyvin on mennyt. Mielestäni poika on ulospäinsuuntautunut ja olisin odottanut, että hankaluudet tulevat vasta muutaman viikon kuluttua aloittamisesta, mutta ne tulivatkin heti. Ensimmäiset kaksi päivää olivat täyttä huutoa ja aloin olla huolissani. Sitä ehtii jo käydä monta ajatusta lävitse tuona aikana. Mietiskelin muun muassa sitä, missä vaiheessa tulee miettiä että lapsen ja hoitajan kemiat eivät vain sovi yhteen.

Onneksi muutaman hankalan päivän jälkeen alkoi pilkottamaan valoa tunnelin päässä. Kolmantena päivänä oli jo selvitty vähäisellä itkulla ja viikon kuluttua itkettiin vain aamuisin. Nyt kuukaudenkin jälkeen itku tirahtaa aamuisin, mutta kun auton perävalot näkyvät niin poika on jo leikkimässä. Iltapäivisin leikki jatkuu niin kuin ketään ei olisi tullutkaan hakemaan.

Meillä lapsen isä vie pojan hoitoon kahdeksan jälkeen ja minä yritän hakea heti neljän jälkeen. Näin päivä ei tule ihan mahdottoman pitkäksi. Odotin etukäteen, että poika olisi ollut iltaisin tosi väsynyt, mutta mielestäni illan vireystilassa ei ole tapahtunut muutosta aiemmasta. Päiväkoti saattaa olla eri asia. Positiivisena seikkana pistin merkille heti ensimmäisen hoitopäivän iltana, kuinka poika leikki itsekseen omilla leluillaan. Aiemmin oli oltu jatkuvasti kiinni äidin lahkeessa. Muutoinkaan hoidon aloittaminen ei ole aiheuttanut meillä takertumisreaktiota.

Hoidon aloittamisen onnistuminen on varmasti paljon kiinni paikasta, lapsen luonteesta mutta myös vanhempien asenteesta. Täytyy vain pystyä luottamaan hoitajien ammattitaitoon, niin on paremmat mahdollisuudet onnistua. Jos ei itse luota, niin luulenpa ettei lapsikaan.

Kyllä se hyvin menee!