Jos teille synnytyskertomusta noin pääpiirteissään koitan kirjoitella, vauva toisessa kainalossa. =)
Viikko sitten maanantaina oli klo 8 sovittu käynnistysaika. Mä silloin aamulla vielä ajattelin, että kotiin me sieltä vielä lähdetään
Pääsin ultraan, siellä näkyi hyvinvoiva pieni vauva, pää alaspäin, lapsivettä ei lainkaan, vaikka kalvot ehjät. Tässä ultrassa myös istukka näytti hyväkuntoiselta. Sovittiin, että käynnistys aloitetaan oksitosiinitipalla pikku hiljaa määrää nostaen. Sain tipan käteen klo 9, vatsan ympärille supistus- ja sydänäänianturit ja eikun odottelemaan... Koska lapsivettä ei ollu lainkaan piti vauvaa seurata erityisen tarkasti, kohtu puristaa vauvaa 'kasaan' supparin aikana, eikä siellä ole välissä vettä vaimentamassa sitä. Esikoinen mulla käynnistetty tipalla ja syntyi silloin 2 tunnissa, mua pelotti ihan hrveesti ja meinasin, että samalla rytinällä mennään, mutta toisin kävi...
Pikkuhiljaa puolilta päivin alkoi suppareita tulemaan, ei säännöllisiä eikä kovin kipeitäkään, ei siin mtn vaikutusta :kieh: vauvaa seurattiin edelleen tarkasti, ei mitään hälyttävää. Tippa lopui klo 16.30 ja sovittiin, että jatketaan aamulla, lääkärit miettivät uudet metodit hommaan... Yöllä taas supisteli, ei niin, että niistä mitään hyötyä olis ollut, vei vaan yöunet :kieh: sain sitten nukahtamislääkkeen sekä petidiinipiikin. Niiden avulla torkahtelin läpi yön...
Aamulla oli sitten käynistystapa muuttunut. Sain puoli yhdeksältä suun kautta cytoteciä, seurava piti sitten ottaa siitä neljän tunnin päästä eli puoli yhdeltä. Tästä pilleristä ei kuitenkaan ollut mitään apuja, joten siiä tavasta luovuttiin ja laitettiin taas iltapäivällä oksitosiinia tippumaan... Nyt supistuksa alkoi tulemaan useammin ja napakampia. Puoli viiteen mennessä määrä oli nostettu vasta 35:een, kun vauvan sydänäänet alkoi laskea joka supistuksella 50 paikkeille. Olin tosi peloissani niistä laskuista, koska ei niillä supistuksilla kuitenkaan vielä synnytettäisi, mihin ast sydänäänet laskis 'oikeilla' suppareilla??? Kätilö pyysi lääkärin katsomaan tilannetta, joka päätti lopettaa oksitosiinin tiputtamisen siihen, koska ei sen illan aikana kuitenkaan olis ehtinyt syntyä ja mulla takaa jo kaksi lähes unetonta yötä...
:/ supparit siitä hyytyi ja vauva sydänäänet oli ok... Kohdunsuu auki 2 cm ja kanavaa jäljellä 2 cm, aivan samoissa siis kuin rv 32 lähtien...
'Nukuttiin'(sain taas petidiiniä+nukahtamislääkkeen...) yön yli, uusi päivä ja uusi lääkäri... Siirryttiin synnytyssaliin. Aamulla lääkäri ehdotti taas oksitosiina, mutta sanoin, että pari päivää sitä jo tiputettu ilman mitään aikaansaamista... No, päätti sitten puhkaista kalvot... Ronkki ja ronkki sen kepukkansa kanssa, muttei voinut varmaksi sanoa menikö kalvot puhki vai ei, koska vettä siellä ei ollut... Vauvan päähän asetettin vielä anturi, jolla tarkempi seurata sydänääniä ja siinä ne kalvot sitten viimein ainakin meni puhki. Lääkäri vielä ultrasi miten päin vauva on, koska pää tuntui kuulemma 'pehmeältä'... Ja niinhän mulle sanottiin silloin maanantainakin, käynnistykseen tullessani... Rt:ssa oltiin....
Suppareita ei tämä(kään) toimenpide aiheuttanut, joten päädyttiin laittamaan lisäksi oksitosiinia taas tippumaan, siinä puoli yhden aikaan iltapäivällä. Mua pelotti taas jo valmiiksi, koska edellisenä päivänä vauvan sydänännet laski niin paljon... Itkua tihrustin jo valmiiksi, mutta kätilö ja lääkäri rauhoitteli, että edetään ihan rauhallisesti. Aloitettiin pienellä annoksella siis ja vauvan sydänäänet kesti loistavasti. Toki jonkun verran supistusten aikana laski, muttei lähellekään samoja lukemia kuin aiemmin. Oksitosiinin määrää saatiin nostettua ihan 'täysille' kolmen maissa ja vartin yli neljä supistukset teki niin kipeetä, että sain ilokaasua niihin. Kohdun suu oli auki tässä vaiheessa kolme senttiä ja kanavan reunat jäljellä.
Jossain vaiheessa, kun synnytyssalin ovi oli auki kuulin lääkärin puhuvan puhelimessa, että yksi synnyttäjä täällä on jota seurataan, ei toistaiseksi mitään akuuttia...
Mun mielestä nämä supistukset oli niitä 'oikeita', ne tuntui aivan samoin kuin aimeminkin. Makoilin välillä sängyllä ilokaasua vedellen ja miehelle 'pöhnäspäissäni' höpötellen
Kätilö kävi välillä kyselemässä tuntemuksia ja seurasi vauvan sydänääniä kopissaan lääkärin kanssa. Puoli kuuden maissa tuli taas ja kyseli, että ponnistuttaako, kuulostin ja näytin kuulemma siltä ja vauvan äänet käyttäytyi niin, että olisi tulossa... Mutta ei, ei mua ponnistuttanut, vaikka olinkin aika varma, että kohta se kyllä syntyy... Tuskat oli sitä luokkaa.
Puoli seitsemän aikaan olin jo tosi kipeä, kätilö paineli aku-pisteitä ja ilokaasua vetelin edelleen. Supistuksia tuli ihan jatkuvasti, puolen minuutin välein ja kesti reilun minuutin. Näiden olis luullut saavan jotain aikaan, mutta p**kan marjat
:/ kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen -> 4 senttiä auki ja reunat jäljellä... Jotain siis 'vialla', koska paikat ei auennut. Olin aivan lopen uupunut, moneen yöhän nukkunut kunnolla ja ihan tehottomia kovia supistuksia jatkuvalla syötöllä. Kätilö lähti lääkärin juttusille ja sanoi suosittelevansa keisarileikkausta. Tuöli hetken päästä takaisin ja siitä sitä sitten mentiin... Paikalle tuli myös toinen kätilö ja leikaisivat multa paidan pois, avopaita tilalle, oksitosiinitippa pois ja karvoja ajelivat myöskin. Vetelin koko ajan ilokaasua samalla, supistukset oli ihan tuskaa... En mä tiedä mitä muuta siinä sitten tapahtui, miehellä oli varmasti aika 'jännät' paikat, koska yhtäkkiä olikin aivan toinen meininki ja mammaa kuskattiin leikaussaliin!
Matka sinne oli kauhea, samoin odotus, että saa epiduraalin leikkausta varten. Eihän siinä oikeasti kauaa mennyt, mutta se tuntui ikuisuudelta... Klo 18.51 synnäriltä oli soitettu saliin, että kohta tullaan.
Leikkaussalissa mua sitten odotettiinkin, vaihdettiin sänkyä ja anestesialääkäri laittoi puudutuksen. Se oli tuskaa, kun supparitkin pukkas päälle samaan aikaan! Huusin vissiin suoraa huutoa, mutta onneksi helpotus tuli tosi nopeasti, kun puudute meni sinne minne pitikin. Tuntui kuin oma keho olis 'loppunut' tuohon rintojen alle
Pieni vauva syntyi sitten klo 19.25, hoitaja mun takana onnitteli: onneksiolkoon, teille on syntynyt tyttö! Olin ihan puulla päähän lyöty, koska niin monessa kuvassa nähnyt pussit jalkojen välissä
muut sitten korjasivat, että kyllä tämä poika on =)
Lastenlääkäri arvioi vauvan koon 1800-2000g, mulle vauvaa vilautettiin pikimmiten ja kiikutettiin lastenosastolle. Kursittiin kokoon ja heräämöön. Heräämössä sitten sain tietoa, että istukka on ollut TODELLA pieni, vain 200g! Yleensä sen kokoinen rv 20. Eipä ihmekään, ettei vauva sen suuremmaksi ollut kasvanut. Ja alakautta ei syntynyt, koska oli väärässä tarjonnassa tulossa, pää linkussa, lisäksi vielä napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri ja kerran vartalon ympäri...
Kyllä siinä muutama kyynel tirautettiin, kun ajattelin mitä olisi voinut käydä... Vieläkin tippa nousee linssiin :'(
Vauvan painoksi kuitenkin saatiin se 2400 g ja on oikein terhakka täysiaikainen vauva, joku hoitaja jopa yliaikaiseksi arveli, kun iho niin kuiva ja hilseilevä. Aluksi vauvalla sokerit heittelivät, kun ne saatiin kuntoon nousi bili-arvot, mutta nyt nekin näyttäisi pysyttelevän hyvissä lukemissa.
Itse olen tosi kipeä sektion jälkeen. Tää oli eka mikä mulle on tehty ja paaaaaljon helpommalla olen päässyt alatiesynnytyksissä. Kyllä se näin paikalla ollessa on ok, mutta istumaan menot, sänkyyn menot ja nousemiset, aijai... Samoin yskäisyt tai aivastamiset, ei ole kivvaa :/ ekana yönä mulle laitettiin tunnin-puolentoistavälein kipupiikkiä, loppuyöstä sain tipalla suoraan suoneen kipulääkettä, se oli tosi hyvä juttu
Ai niin, siitä katetrista: mun mielestä se ei tuntunut millekään. Laittoivat sen vasta sekstion jälkeen, kun oli hyvät puudutukset. Pois ottaminen ei tuntunut missään, eikä sekään kun pissa sinne valui.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka vähän huono fiilis kaikesta tapahtuneesta jäikin. Vauva on inana :heart: :heart: :heart:
Oho, tulipas tarinaa kerrakseen
onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti
:wave:
Ja MUOKS vielä: istukan kokoa ei kuulemma NÄE ultrassa
musta aika outoa, koska tuo mun istukka ei ole lähellekään normaalin kokoinen ollut. Se lähti nyt patologille tutkittavaksi, saa nähdä löytyykö sen pienuuteen joku syy. Oli myös kovasti kalkkeutunut.
