ärärärä, murmur ja kerpele, siinä on miun joulumieli...
Anoppini on sotkenu mein elämää monella tapaa ja varsin ihan tahallaan..puuttuu kaikkeen..on puuttunut alusta lähtien. :kieh: Saisin selostaa varmaan 10m tekstiä ja kertoa kuinka ihana anoppini on mutta otan tän ajankohtasen aiheen tällä kertaa vain ja puran tästä nyt patoutumiani..
Kaikki liittyy näihin viime ajan tapahtumiin ja PikkuMieheen.. A) en tykkää että miun asioita puidaan kylillä ja selostellaan kaikille, mie kerron kelle haluan ja mitä haluan...No mitä tekee anoppi, selostaa työpaikasta lähtien kaikille saatanan puluille ja sijoillekkii miun asiat, sit jos nään ja juttelen jonkun kans ni sanoin mitä hyvänsä ni vastaus kuuluu että niin SE sano.. :kieh: Oma Äitini ei kerro etes lähimmille sukulaisille mtn kun toiveeni on ollut että minä kerron itte jos haluan..
B) Nyt PikkuMiehen leikkaus nosti hulapaloon, anoppini on niiiiin kovin huolissaan ja ei ymmärrä miten ei oltu kuopiossa eilen.. Soitti monesti miehelleni ja valitti samasta aiheesta, miten poika on meidän ja se leikataan ja miten me voidaan olla menemättä ja kuinka häntä huolettaa ja ja ja..
Eli ollaanko tässä nyt paskoja vanhempia kun ei menty sinne? Ja miten paha mie oon, en aattele yhtään poikaani...
Ihan niinku muuten ei ois paha mieli kaikesta tästä, kaipaanko vielä lisää paskaa niskaan joltain anopilta, no en tod.. Mut ei sitä kiinnosta kun hän nyt sentään on huolissaan meidän pojasta... :headwall: Minuahan ei poika kiinnosta, enkä ole huolissani enkä mtn muuta...
Näitä hän on myös selitellyt kylillä...
Mutta mie sanoin että meillä on myös esikko joka tarttee meitä, joka ymmärtää myös ja on kanssa lapsemme.. Eikä miusta ole kattomaan poikaa hengityskoneessa ja kaiken maailman monitoreissa ja letkuissa ja puihoissa..tunnustan sen. Haluaisin olla pojan luona mutta silti son pelottavaa, pelko menettämisestä on suuri ja sanoin että haluan pojan luokse heti kun voin tehdä muutakin kuin vain katsoa ja poika on saanut levätä leikkauksen jälkeen, hän ei todellakaan ole minulle saman tekevä. Olenko nyt huono äiti kun en ollut sängyn vieressä kun poikani pääsi leikkaussalista??
Käämini kärähti oikein olan takaa maanantaina, sen jälkeen en ole mieheeni juuri koskenut.. Tämä on väärin että puran vihan anoppia kohtaan ni mieheeni mutta se on hänen äiti, hänen kuuluisi minusta puuttua tavallaan tähän kaikkee "sorsimiseen".. tänään hänelle sitten kauniisti kerroin mitä olen mieltä mistäkin, sanoin jopa että toivon todella että jos meille ero tulee joskus ni sen syy on joku muu kuin anoppi, joka vaikuttaa ja puuttuu elämäämme todella paljon. Sanoin myös että hänen tulisi minusta sanoa äidilleen että lopettaa puuttumisen ja pitää omana tietona kaikki vitt*ilut ja keljuilut, ei tämä ole ihan helppoa sopeutua yllättäin tähän myllerrykseen ja hän ei kyllä moista ole kokenut joten ei tiedä hevon hapelikkoa tästä kaikesta..
Kerroin myös olevani valmis itse kertomaan anopille mitä olen hänen toiminnasta mieltä mutta siitä en ota vastuuta kuinka sit jatketaan ja tuleeko teksti niin kauniisti kun poika oisi voinut asian esittää...luulen että selkeästi ainakin tulisi
Semmosta patoutuksen purkua
*huh, kylläpä helpotti*
Kiitos ja anteeks ja Öitä :ashamed:
-väpä-