Tammitähdet 2017

Meillä yövehtaus jatkuu... käytin keskimmäistä lääkärissä, niin katsoi tytön samalla, ettei korvissa yms mitään, niin lopputulos oli että hampaita tekee on kyllä tiukassa....sammaksen saatiin lääke, kun on taas paksua katetta kielessä, vaikka oli sitä mieltä ettei paha ole. Kuitenkin toi kieli on ollu enemmän vähemmän tuollainen pienestä asti, niin oon valmis kokeilemaan.

Muuten on aurinkoinen neiti, ruoka maistuu hyvin ja kova touhuaan ja höpöttämään. Joku kumma vetää vessaan ja eteiseen kokoajan. Polvet mustana kun ei kovin puhtaat lattiat eteisessä näillä ilmoilla.

Pottaan saadaan pissat ja välillä kakkakin aamusella, iltasin tulee saalista harvemmin ja päivisin käydään satunnaisesti tykkää
istua siinä, kunnes sitten tulee kiire touhuihin.

 

Väsynyt äiti täällä hei..

Täälläkin on yöt menny ihan mahottomaksi. Äsken kävin tunnin väsytystaistelua jonka jälkeen luovutin ja annoin pojalle tissiä. Nyt se tyytyväisenä tuolla tuhisee eikä aiemmasta huudosta ole tietoakaan
Ollaan tässä yritetty unikouluilla mutta vähän huonoin tuloksin. Syy lienee siinä että unikoulun mukana pitäis vissiin lopettaa yöimetys täysin, mutta kun en sitä halua tai edes voikaan tehdä. Poika herää aamulla 8 maissa ja jos mun täytyy olla töissä 7 niin pakkohan se on imettää poika kesken sen unien (tai siis jollakin sen aamuyön heräämiskerralla). Ei voi olla niin pitkään imettämättä että syöttäis pojan illalla ennen yöunia ja seuraavan kerran vasta kun töistä pääsee seuraavana päivänä kahden jälkeen. Mutta miksi ihmeessä sen pitää herätä niin monta kertaa yössä ja kauheella huudolla? rauhottuu sylissä ja monesti ilman tissiäkin. Mutta sitten kun yrittää laittaa takaisin sänkyyn niin alkaa taas hirveä huuto eikä siinä mitkään tassuttelu yritykset auta. Pojan pitää melkeen nukahtaa syliin ennen kun saa laskettua takas sänkyyn. Ei siis yöllä puhettakaan että vois harjoitella sitä omaan sänkyyn nukahtamista ja itsekseen rauhoittumista.. illallakin nukkumaanmeno on yhtä hulabaloota kun jätkä vaan töröttelee pystyssä pinniksessä ja pyörii ja hyörii. Jossain vaiheessa onneksi sinne nukahtaa mutta melko tovin siinä sängyn vieressä saa viettää ennen sitä. Noh, se on ihan ok kun sais vaan nuo yöt vähän vähemmän rikkonaisiksi

Meilläkin yritetty alottaa pottailua aina kun vaan muistaa mutta poika panttailee pissaa ties kuin pitkään heräämisen jälkeen että ei ikinä jaksa istua potalla tarpeeksi pitkään

Jaah, josko tässä nyt yrittäisi saada taas itekkin unta.. kiva yöllinen avautuminen tässä

Hih, nyt tuo nappula tuolla unissaan nauraa hekottaa on se vaan niin

 

Äh, tsemppiä narana! Toivottavasti yöt vähän helpottais teillä!

Mä oon kanssa sillon tällön koittanut vähän poikaa istuttaa potalla, mut ei vielä mitään menestystä. Meidän potta taitaa olla vielä hitusen liian korkea, että poju sais hyvän istuma-asennon, eikä sillä rentoudu ollenkaan. Nyt vaan kokeillaan vähän totuttelumielessä, ja aletaan sitten pottailla enemmän kun saa paremman asennonkin siihen.

Meillä kanssa vessa ja eteinen kiinnostaa! Eteisessä peiliovet on ihanat, ja tietty nyt nuo kuivuneet lehdet olis parasta herkkua maan päällä. Ja vessassa olis vaikka mitä 'ihanaa', jos vaan pääsis käsiks.

 

Tervehdys taas täältäkin!

Kuulostipa Repa ihan omilta ajatuksilta noi sun imetyspohdinnat. Jotenkin muistelen että kahden edellisen muksun kanssa imetys on loppunut vaivattomasti ja nyt kauhistelen, että luopuukohan tuo lapsi ikinä tissistä.
Mutta toisaalta haluan kovasti uskoa, että seuraavat kolme-neljä kuukautta tekevät tehtävänsä ja ukkeli luopuu imetyshetkistä luontevasti. Itse olen valmis kyllä imettämään vaikka kevääseenkin asti jos tarvetta on. Kyllä nyt on jo merkkejä siitä, että kun vauvalla on maha täynnä ruokaa, niin ei muista tissiä ollenkaan. Sitten kun nirsoillaan, niin ollaan rinnalla koko ajan. Plus yöllä on myös hyvin aikaa syödä hänen mielestään.

Mä päätin ruveta tekemään pojalle "oikeeta" ruokaa kun kasvissoseet ei mee enää ollenkaan ja keitetyt kasvispötkylätkin ym. sormiruoka heikosti. Oon maustanut aika reippaallakin kädellä (miinus suola, tietty) ja johan on maistunu. Aiemmin vaan maistettiin pala, sylkästiin pois suusta ja heitettiin lattialle plus katottiin perään... Nyt on taas ollu lautanen tyhjänä.

Meillä tosiaan tuli 8kk kuun alussa täyteen. Neuvolassa mitat oli 10kg ja 70cm, että on tuo nirsoilustaan huolimatta ruokaa mahaanki saanut. Kovasti touhottaa jotain ihan koko ajan, monesti on nihkeä hiestä kun on niin kova vauhti päällä. Tällä hetkellä kivointa on mennä taaperokärryn kanssa ympäri kämppää plus sitten tietty kaikki kielletty, kuten johtojen vetäminen pistorasiasta...
Kirjojen lukemisesta on nyt myös kovasti innostunut ja laululeikeistä. Vilkuttamaankin on opittu ja antamaan pusuja. Yksinkertaisia ohjeita kuten "tule tänne" ymmärtää ja halutessaan noudattaa.
On se pikkuinen nyytti kasvanut kerta kaikkiaan aika isoksi jo!

Me on muuten ruvettu käymään tässä alueen vauvakerhossa kerta viikkoon ja poju on tykänny tosi paljon. Käy siellä kaikki aina moikkaamassa. Oon myös ajatellut, että vois käydä uimahallissa kokeilemassa mitä mieltä herra ois siitä. On ollut niin surkeet säät, että pakko kehitellä jotain puuhaa ulkoilun tilalle.. Mitä te teette vauvojenne kanssa?

Mamadread ja Koo 8kk

 

Ainiin, meillä on pottailtu yllättävän hyvällä menestyksellä. Saadaan melkein aina tuotos pottaan ja kun käydään tarpeeksi usein, niin vaippa pysyy kuivana. Olen ollut ihan ihmeissäni.

Narana, tuli mieleen, että jos noi teidän yölevottomuudet on sitä, että poitsu reagoi kun et oo päivisin kotona? Tsemppiä! Meillä myös herätään paljon öisin, vaaditaan tissiä ja nukahdetaan syliin..

 

Hop, eilen vähän karkas viesti ennen aikojaan ja sitten unohtuikin tulla kirjottamaan loppuun.

Me käydään pojun kanssa joskus vauvakerhossa ja joskus avoimessa päiväkodissa. En oo ihan varma, et onko kumpikaan ihan mun juttuja, mut onpa pojulle välillä uusia leluja ihmeteltäväks. Poju viihtyy, jos on jokunen lapsi, mutta sitten kun alkaa olla 10+ muuta lasta niin alkaa olla vähän liikaa ja tulee äitiä ikävä.

Ja siitä päästäänkin siihen, että meidän poika sanoo nykyään 'äiti'. Ihan kirkkaasti katsoo mua ja sanoo äiti. En meinannu ensin uskoa että jo tässä iässä tulis eka sana, mutta pakko se kai on nyt uskoa kun se niin monta kymmentä kertaa on jo toistunut.

Ja tosiaan, muuta tekemistä näillä säillä.. on kavereitten kanssa yritetty aina ajoittain nähdä vuorotellen toistemme luona, niin lapset voi mennä pitkin lattiaa. Joskus käyn pyörimässä tuossa läheisessä kauppakeskuksessa, jos riittävän ripeän reissun tekee, niin pojukin jaksaa katella ympärilleen sen aikaa.

Sit paljon ollaan ihan kotona, kaikenlaiset laululeikit ja lorut on nyt in. Ja välillä pitää ottaa vähän hurjempaakin menoa. Kummasti ne päivät siinä hujahtaa.

Mä oon kans tehnyt välillä meille kaikille samaa ruokaa, ja lisännyt vaan suolan sitten omalle lautaselle. Sillon tuntuu ainakin välillä maistuvan paremmin. Eilen oli kamalaa annoskateutta, kun oli eri ruuat. Vaikka mun mielestä aika saman näköiset töhnät kaikilla.

Nyt on sormiruoka alkanu pikkuhiljaa taas kelvata. Sitkeästi oon aina jotain tarjonnut, välillä kaikki meni vaan suoraan lattialle, nyt maistelee aika paljon kaikenlaista. Ei kyllä sais vielä mahaa täyteen sormiruualla, mutta kunhan maistaa, niin oon tyytyväinen.

 

Luulen että noi yö meinigit on tässä iässä hyvin yleisiä ja imetyksen lopetus ei välttämättä poista niitä, täytyy luottaa että se itsekseen alkaa helpottaa niinkuin kahden edellisen kohdallakin... Lähempänä vuotta. Silloin on helpompi lopettaa Imetyskin yöllä. Meillä on viimeiseksi jäänyt pojilla molemmilla aamuyön maito. Itse en välttämättä innostu ajatuksesta imettää kovin kauaa sen jälkeen kun vuosi tulee täysi. Mutta siitä kun lopettelee niin varmaan se pari kk vielä päälle menee...

Meillä on muutama yö taas nukuttu suht ok, mutta ne illat on meidän isoin ongelma. Hyvin levotonta, jatkuvaa heräilyä sinne puolille öin... Siihen kun konstin keksisi. Tää on ollu tätä sitten ihan pikkuvauva ajan. Tosin kohta taas vehdataan yölläkin kun pojille tuli nuha, eli kohta neidilläkin

Mulla on niin paljon ohjelmaa aamupäivästä kun pojat koulussa/eskarissa, ettei oo kerenny kerhoja kaipaamaan... Ja itsellehän ne vielä tässä kohtaa on. Ens syksynä ajattelin tyttöä viedä perhekerhoon sitten jo enempi on mukana leikeissä. Käydään mun ystävien luona, äitini tykönä, kaupoilla ja kahvilarehveillä. Välillä siivotaan kotosalla. Koko lauman kanssa en juuri liiku eli iltapäivällä ollaan sitten kotosalla. Kohta meillä alkaa terapia rumbat yms joten mitään ihmeellistä siihen ei mahtuiskaan enää.

Meillä sapuska on aina mennyt hyvin, mutta olishan se kiva jos pääsisi täysin samoihin ruokiin... Mua vaivaa se maitotuotteiden käyttö ja osa ruuista tarvii mun mielestä suolaa jo valmistusvaiheessa. Pitäisi tehdä kuitenkin ikäänkuin eri ruuat. Annan kyllä maistella meidän omia, mausteineen ja maitoineen. Kohta sitten jo täysin samaa...

 

Kiitos Musicro! Toivotaan täällä ollaan kanssa himoitsemassa eteiseen kulkeutuvia lehtiä samalla innolla kun maistelis ruokaakin tällä hetkellä talkmurut ja leipäpalat menee hyvin ja pinsettiote on kehittynyt huimasti. Muut menee aika hyvin juurikin Mamadreadin kuvaamalla tavalla lattialle..ja kylläpä teillä Mamadread ollaan ihan huikeasti kehitytty! Ja Musicrolla kanssa, ensimmäinen sanakin jo! Mahtava juttu

Saattaahan se hyvinkin olla että hakee sitten sitä läheisyyttä yöllä jos kokee ettei päivällä saa sitä multa tarpeeksi tai jotain. Yritän kyllä aina sylitellä kovasti niinä päivinä kun oon töissä sitten kun tuun kotiin/ennen kun lähden töihin. Hyvillä mielin poika kuitenkin aina jää isänsä tai isovanhempien kanssa kotiin eikä itke perään. Vierastamaankaan ei oo vielä ainakaan alkanut. Saa nähdä alkaakokaan.

Konttaaminen meillä opittiin muutama viikko sitten kun ostettiin Prismasta sellaset housut missä oli ketun kuvat polvissa ja ne oli vähän semmosta nihkeetä materiaalia. Sai kunnon pidon ja pari päivää kun niillä meni niin hiffas homman ja nyt mennäänkin sitten jo täysiä kävely menee vasta tukea vasten esim. sohva tai tv taso mutta taaperokärryn kanssa meinaa olla aina naamallaan. Pitäis jotain painoa kehitellä siihen, ei meinaan ne jarrut riitä.

Meillä on Repa kanssa maisteltu jo äitin lautaselta suolan ja maidonkin kanssa. En jaksa uskoa että pikku maistiaiset mitään huonoa tekee. Se suola on kyllä sellanen että kyllä se pitää minunki mielestä lisätä ruokaan jo valmistusvaiheessa eikä vasta lautaselle. Siksi on ehkä vähän hidastanu tuota karkeampaan ruokaan/ sormiruokailuun siirtymistä. Noh, kohta tosiaan kokonaan samat ruuat. Jos sitä osais tehdä vaikka ees sitä vähäsuolaista sitten

 

Vautsi vau tuo eka sana, Musicro! Onneksi olkoon. Meidän poju on kiinnostunut lampuista ja yrittää toistaa perässä, mutta ei se oikein vielä sanaa muistuta, ennemmin sitä -ppu -äännettä yrittää, mutta menee usein vaan jonkin sortin maiskautteluksi. Meillä varmaan muutenkin puheenkehitys tulee hitaammin kun on kolme kieltä opittavana.

Kamalaa kun tuli lunta Onneksi täällä ei ole paljon ja sekin on kovaa vauhtia sulamassa pois. Ei kyllä oo talvi yhtään mun vuodenaika. Onneksi sentään joulu tulee ja tänä vuonna saadaankin juhlia vauvojen kera.

Tänne ei kuulu kummempaa. Meininki aika sama kuin viimeksi kirjoittaessa. Poju yrittää välillä seistä ilman tukea, mutta aika nopeasti rupeaa horjumaan.

Narana, laittakaa siihen kärryyn kirjoja tai vaikka jumppakuula.

Repa, meillä on myös usein alkuyöstä levoton vaihe. Helpottaa kun menen itse viereen nukkumaan.

Me muuten käytiin siellä uimassa. Poika tykkäs kovasti alkujännityksen jälkeen. Suihkuttelut, pukemiset ym. sujui myös. Suosittelen, oli kivaa!

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Mamadread ja Koo 8kk

 

Meillä mennään taaperokärryllä sujuvasti, muutenkin selvästi tasapaino parantunut hetkessä. Seisoo ilman tukea ja laskeutuu nätisti alas. Hilkulla oli ensimmäinen askel tässä toissa iltana. Siirsi jalan astuakseen minua kohti, sitten tajusi ettei pidä mistään kiinni ja laskeutui varovasti alas mutta oon tyytyväinen että treenaa rauhassa vaikka näytti hetken siltä että lähtee liikkeelle vähän liian hätäisesti

Elämme jännittäviä aikoja. Nimittäin nyt loppui tissille nukutus. On mennyt sellaseksi jatkuvaksi lupsimiseksi,saattaa ensin ottaa tissiä, sitten höpötellä ja pyöriä ja kohta taas tissiä. Sitten kun nukahtaa niin herää hetken päästä ja taas tissiä. Että sama hoitaa nyt pois alta ongelma kun ei sen helpommin nukahda kuitenkaan. Toki tissillä homman sai hoidettua hiljaisesti... Tänään oli ensimmäinen ilta ja aluksi pyöri ja höpötti hyvässä hengessä mutta sitten kun alkoi olemaan ihan loppu tuli itkua. Viereen saa nukahtaa kuitenkin ettei yksin ole itkenyt. Koitan samalla päästä näistä alkuyön maidosta eroon. Muutoin saa vielä yöllä huikkaa, toivon että vähenee itsekseen yhteen kertaan aamuyöllä ja se on sitten helppo ottaa pois.
Muutoin Imetys saa jatkua... Päivisin on tissillä noin 2-3kertaa,välillä vaan yhden kerran illalla. Eli selvästi vähentynyt. Mutta jos nyt yöimetykset tästä vähenee, niin saa nähdä vaikuttaako tuohon päivään....

Niin ja unohdin viimeksi mainita, et hienoa toi eka sana Musicro!!!
Meillä tytär höpisee kyllä hirveesti kaikkea sinnepäin kuulostavaa, mut vaikee sanoo että kuulostaako vaan vai oikeestiko jotain sanoo ei kyllä osoittele mitään ja sano...
Niin no, osaa vilkuttaa ja välillä sanoo he, he eli hei hei

Pidän syksystä mut en näistä loska, sade, jää leikeistä. Kunnon lumikeli kelpaa kyllä, lapsetkin viihtyy paremmin ulkona silloin. Valitettavasti pysyvää lunta ei taida tänne rannikolle tulla ennen tammikuuta

Neiti ensiviikolla 10kk

 

Me ollaan nyt muutamia kertoja käyty Sebastianin kanssa siellä vauvauinnissa ja poitsu tykkää.
Muuten päivät menee siihen malliin, että mikäli ei jossain kyläillä tai jollei joku oo meillä kyläilemässä, niin mennään yleensä ulos (vähän säästä riippuen.)
Useasti mennään tohon meijän lähipuistoon, tai ollaan omalla pihalla. Meillä on se ihanaa, että naapurissa on lapsia (ja aikuisia) joten on lapsilla sit muitakin leikkikavereita kuin toisensa ja äiti.

Mä tykkään talvesta tietyllä tapaa. On ihanaa kun on lunta ja kaikki näyttää niin kauniilta ja puhtoiselta.
Ja lapset tottakai rakastaa leikkiä lumessa.
Ainoa asia mistä en talvessa tykkää on lasten pukeminen, täällä länsirannikolla kun harvemmin on hirveitä pakkasia, vaan yleensä ollaan siinä vähän pakkasen puolella tai nollassa, niin koskaan ei tiedä onko liikaa vaatetta vai liian vähän, sää vaihtelee aivan liian usein.
Saman päivän aikana kun voi lapsilla olla samoissa vaatteissa sopiva ja liian kuuma. Harvemmin liian kylmä.
No okei, ei se viime kesäkään ollut helpoin lapsen pukemiselle.

Sebastian kovasti tavaa sanaa mamma, on se sieltä suusta muutaman kerran tullut kohteellekin kohdistettuna.

Ja hän otti ensimmäiset askeleet ilman tukea eilen! (Aikaisemmin kuin siskonsa.)
Mä istuin eilen lattialla lakkaamassa kynsiä ja Sebastian käppäili taaperokärryillä, kunnes sitte jättää kärryt sikseen ja kävelee 3(!) askeleen verran äidin syliin.
Hän kasvaa ihan liian nopeasti.

Neuvolassa käytiin myös eilen ja herra kasvaa hyvin ja on iloinen tapaus. 80cm ja 9,9kg.
Seuraavaksi tammikuussa. Hurjaa ajatella, että noin kaksi kuukautta ja meijän pien herra on jo 1v.

Me ollaan laiteltu jo jouluvaloja, ulkona on vasta yhdet ja sisällä on kahdet. Ajoissa liikenteessä, mutta jouluvalot on ihania, jos ei katsottais kuin hullua, niin mä varmaan pitäisin läpi vuoden noita valoja (mies tosin vois olla erimieltä.)
Ja apua, kohta on joulukin!

Musicro, vau tuo ensimmäinen sana.

Mutta muuten vietetään perus perhearkea.

Susanna & Sebastian 10kk

 

Täällä ollaan lentsun kourissa jo kolmatta viikkoa... Tyttö yski iltasella niin että oksennus lensi, mut nyt alkaa helpottaa. Käytin neidin lääkärissä kun silmä alkoi rähmiä, mutta onneksi ei mitään korvissa yms. Mulla alkoi yskä nyt ja lämpöä hiukan, voimat ihan nollilla.

Tyttö on oppinut nukahtamaan ilman tissiä, mutta koska koko alkuyöstä on yhtä pyörimistä, jossain vaiheessa annan maitoa kun kyllästyn jatkuvaan taputteluun ja hyssyttelyyn.

Hienoa Susanna että pikkumies uskaltatui kävelemään! Meillä on ihan hilkulla, mutta ei vielä uskalla ihan.....

Ottaako kukaan influenssa rokotetta vauvalle? Me mennään hakemaan ens viikolla. Oon ottanut kaikille kun ovat olleet vielä vauva käsiä, en sitten isompana enää...

 

Onpas teillä repa sitkeää lenssua! Mä käyn ens viikolla hakemassa pojulle influenssarokotteen ainakin nyt tänä vuonna. Pitää miettiä sitten seuraavina vuosina, et miten tekee. Mies saa rokotteen astma-taustan takia ja mä töissä ollessa otan potilaiden takia, niin täytyy punnita vähän mikä olis jatkossa lapselle paras vaihtoehto.

Meillä poju muutti nyt omaan huoneeseen nukkumaan. Keskimäärin yöt menee kahdella herätyksellä, syö myös molemmilla kerroilla. Mä oon vielä vähän pitänyt yölläkin sitä linjaa, että voi olla kyllä nälkä tai jano lapsosella. Kokeilen ensin silitellä, ja jos ei rauhotu niin sitten imetän. Muuten ei haittais tuo kahdesti yöllä syöttäminen, mutta viime aikona yön tokalla heräämisellä meinaa olla aina aika virkeä lapsonen... monesti hyörii ja kiipeilee 1-1,5h ennen kuin taas rauhottuu nukkumaan. Ja itse on ihan kuolemanväsynyt sillon 3-4 aikaan yöllä.

Meillä taas on vähän takunnut nuo syömiset. Oon nyt vähentänyt, etten edes yritä tarjota viidesti päivässä ruokaa, kun välistä meni vaan huudoksi kaikki. Tarjoan yleensä sitten neljästi päivässä ruokaa. Käytin poikaa avoneuvolassakin punnittavana, kun on niin surkeaa tuo syöminen. Nyt oli 10kk mitat 75cm ja 8,4kg. Hoikka poika on, mutta kasvaa tasasesti. Oon tyytyväinen että oli ylipäätään edes paino noussut, välillä kun on päiviä, et per ateria menee 4-5 vauvanlusikkaa ruokaa.. eli ei juuri mitään.

Mitäs muuta, nyt on tullut myös yläetuhampaat läpi, poju kovasti konttailee ympäriinsä, polviseisontaan noustaan koko ajan ja karhukävelyasentoa treenataan myös. Meidän muru on selvästi liikkumistensa suhteen aika rauhallinen ja varovainen, eikä oo juuri muksahdellutkaan.

 

Musicro meillä meni kans ihan höpöksi tuon syömisen kanssa. Ei huolinu lusikasta enää oikein mitään, kauhea huuto päälle kun yritti ees viedä lusikkaa lähelle suuta. Sitte selkis että jätkä haluaa syödä ite lusikkaa ei siis vielä osaa käyttää ko rumpukapulana pöytää vasten mutta sormiruoka siis menee. Eleli tuossa viikon melkeen pelkällä leivällä ja maidolla ja talkmuruilla ja nyt on alkanu kelpaamaan jo vähän muutakin on se vaan hommaa aina yrittää keksiä et mitä sitte seuraavaksi kokeilis mikä vois maistua ja minkä voi sormilla syödä. Pääasia kai että ees jotain menee. Ja maitohan se kai on se pääasiallinen ravinto edelleen sinne yhden vuoden ikään että eipä kai sen puolesta tarviis stressata

Rokotteen meinasin ottaa muksulle ja itelle se kai pitäisi työn puolesta ottaa. Vielä ei kyllä työnantaja siihen velvoita mutta samahan tuo on ottaa. Jospa se nyt sitten suojais vähän tuota pientä vaikka aika skeptinen oon aina ollu tuon influenssarokotteen kanssa.

Yöt meinaa olla välillä vähän raskaita kun pikku-ukkeli heräilee toisinaan melko usein. Ja kamalan huudon kanssa. Ja hankala saada rauhoittumaan. Sylissä vain käpöttäisi ja kun yrittää laskea takas sänkyyn niin huuto alkaa uudelleen nyt yritän tuota yösyöttöä jättää pois josko se rauhottaisi yöt ja alkais ruoka maistua paremmin myös päivällä.

Nyt on alkanu ilmaantua sitä että kun lähden vaikka olkkarista keittiöön ja poika huomaa sen niin alkaa kamala huuto ja itkien kontataan perään. Näköpiiristä ei sais poistua. Miestä selvästi harmittaa kun sen perään ei olla vielä itketty yhtään

Ihan sellanen fiilis näistä mun kirjotuksista että oon samoja kirjotellu aiemminki mut en jaksan lähtä kauemmas tarkisteleen välillä on tää aivokapasiteetti koetuksella mutta tiiätte varmaan on sitä kyllä töissäkin naurettu että seura tekee kaltaisekseen ( oon siis töissä ikääntyneiden palvelukodissa jossa paljon muistisairaita).

 

Onneton aivokapasiteetti on kyllä tuttua Sitä hyvin harvoin enää pystyy edes keskustelua viemään loppuun, kun jossain vaiheessa katkeaa aina lause keskenkaiken ja siihen katkeaa sitten myös ajatus..

Meillä ei poikaa kiinnosta oikein ees sormiruoka. Lähinnä talkmurut ja näkkäri menee, satunnaisesti pari pensasmustikkaa. Varsinaisiin ruokiin ei edes koske. Tuijottaa vaan. Välillä annan lusikkaa kans omaan käteen, eikä sekään tuota mitään parempaa tulosta. Yks kerta sai jopa vietyä vähän bataattia suuhun itse lusikalla, mutta yleensä ei edes yritä. Ja joo, maitohan se pääasiallinen ravinto on vielä, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa ärsyttää tuo heikko ruokahalu, kun maailman avartuessa tissikin kiinnostaa yhä vähemmän ja vähemmän. Noh, ehkä joskus..

Tänään pitäis viedä sitten isimies brunssille isänpäivän kunniaksi. Meillä oli kans pitkään tuota, että mun piti olla aina näköpiirissä tai itku tuli, mutta nyt on taas eroahdistuksen suhteen vähän helpompi kausi. Ehkä väsyneenä on vieläkin aika äidin perään. Muuten kelpaa isäkin tällä hetkellä. Välillä piti ihan mun mennä pois kotoa, että lapsi maltto olla isänsä kanssa rauhassa.

 

Kapasiteetti on todellakin myös täällä ylikuormitus tilassa
Varmaan jauhan aina samat sävelet

Meillä on kauhee takiaiskausi kanssa välillä itkee isänsäkin perään, mut lähinnä mun. Vähänkin jos katoo näköpiiristä... Ei ennen ollu tommonen kyllä. Autossa matkustaminen nyppii likkaa kanssa, itkee jos kukaan ei viihdytä takapenkillä vieressä tämäkin suht uus ilmiö.... Se on se selkä menosuuntaan, kun ei mitään nää sieltä.

Meidän tyttö on innoissaan tosta syömisestä. Nimenomaan itse pitäis syödä ja samaa kun muut. Osaa jo lusikalla syödä sinnepäin, siis ottaa lusikkaan ruokaa ja useimmiten saa jopa suuhun sen mut suolaton ei enää niin hyvin maistu. Jos teen samaa ruokaa kuin meille, mut jätän suolan ja maidon pois, ei useimmiten innostu. Syö mieluummin pilttiä. Mutta jos saa maistiaisia ihan samaa ruokaa suolan kera, niin johan maistuisi. Makaroni jne menee ilman suolaakin. Mut ei noi tuohesta noi suut ole noilla ipanoillakaan.

 

Nyt se meidän alli otti ensimmäiset askeleet eilen ihan muutaman kerran on ottanut askeleen tai kaksi haparoiden, joten ihan vielä ei kävelyksi voi kehua mutta kuitenkin

 

Miten mulla on vierähtäny näin kauan viime tekstistä...
Tänne kuuluu hyvää, päivät menee vauhdilla. Poju ei juurikaan konttaa, vaan ottaa sormesta kiinni ja tahtoo kävellä. Muutamia askelia ottanut itsekin, mutta tuettuna pääsee nopeammin. Oikeastaan vois sanoa, että juoksee jo tuettuna, sen verran sutjakkaasti menee.

Kova takiaisvaihe täälläkin, tosin tuntuu, että poika on kyl ollut ihan aina tosi kiinni mussa. En oikeastaan saa poistua näköpiiristä ollenkaan tai huuto tulee. Isi on kyllä kova sana myös ja häntä vastaan juostaan aina eteiseen hirmu vauhtia.

Meillä kovia juttuja on nyt kaikenlainen osoittelu (esineiden ja ilmiöiden nimeäminen), kirjojen lukeminen ja kaappien kaivelu. Omat lelut ei juuri kiinnosta. Lintuja bongailee ulkona ja sokeritoukkia vessassa.

Influenssapiikkiä ei oteta. Oli viime vuonnakin väärää kantaa ja tehoton. Enimmäkseen kai aika arpapeliä saako siitä suojaa ollenkaan.

Hassua muistella viime vuotta, oltiin raskauden loppusuoralla. Nyt nyytit on jo isoja ja taitavia. Niisk!
Kiva päästä viettämään ensimmäistä yhteistä joulua. Mitä suunnitelmia teillä on?

Mamadread ja Koo 9kk

 

Täällä on tyystin taas hiljentynyt.... Eihän meitä tietysti montaa höpisijää ole muutenkaan...

Meillä tuli kuun alussa siis jo 11kk täyteen kohta saadaan jo 1v bileet pitää

Tyttö ottaa jo juoksuaskelia mutta mitään kauheen vakaata menoa tuo ei ole kävelee kuitenkin jo konttaamisen sijaan vaikka turvallaan usein onkin jos matto rutussa tai leluja edessä. Tosin tämäkin taito kehittyy päivä päivältä.

Ruokailussa olen pikkuhiljaa antanut maitoa ruuan seassa. Meillä on niin kauan jo maisteltu hapanmaitotuotteita, esim raejuusto oli kuvioissa jo 8kk iässä ja saanut maistaa muutakin maitopitoista et eiköhän tuo maha ole jo tottunut tuoreen maidon kanssa ei ole kiirettä kun tää Imetys on vielä vahvasti kuvioissa.
Siitä päästäänkin tämän hetken kuumaan kysymykseen, miten miä pääsen tästä yöimetyksestä siis hetken likka roikku päivälläkin ahkeraan tissillä vaikka jo kertaalleen se väheni muutamaan kertaan, varmaan flussat yms. Eroahdistus teki tämän. Nyt tilanne päivän osalta rauhoittunut ja ollaan taas 1-3kertaa rytmissä. Hieman riippuu päivän sisällöstä. Mutta vaikka neiti hienosti nukahtaa ilman tissiä, on vaikea saada rauhoittumaan ilman sitä kun seuraavan kerran herää ja kun meillä edelleen nää alkuillat yhtä heräilyä. Ja vaikka hyssyttelen hereillä ollessa tytön uneen ilman rintaa, niin en millään jaksais sitä sitten kun käyn itse nukkumaan sama toistuu noin viidestä eteenpäin, ja silloin oon niin väsy etten jaksa edes yrittää vaan tissiä suuhun. Eli likka ei näytä itsekseen vähentävän ollenkaan noita niinkuin pojat aikanaan. Kokoajan tässä kuitenkin vielä toivo elää että joku ihme tapahtuis tässä muutaman viikon sisällä koska se yö vierotus olis melkein pakko tehdä kun isännällä jouluna kolme viikkoa lomaa. Kuitenkin tuntuu pahalta tästä tilanteesta sitä ruveta toteuttamaan varmaan nää hampaat (vihdoin etuhampaat läpi) ja toistuvat virukset vaikeuttaa hommaa entisestään.
Noi päivä imetykset voi sitten lopetella kun ensin päästään noista yötuttina oloista...

Otettiin se lentsu piikki ja toinen annos kohta, ei likka ees huomannu että pistettiin

Päikkäreitä nukkuu vaihtelevasti, hankala vaihe. Yhdet ei oikeen riittäisi, kahdet on hieman liikaa, mikäli toiset on pidemmät kuin 45min. Yleensä katson päivä kerrallaan. Jos ollaan menossa aamulla niin jaksaa valvoa sinne 11-12 väliin ja sit jos nukkuu 2h niin hyvällä lykyllä pärjää iltaan. Mutta kyllä yön nukkumisetkin vaikuttaa, jos on levoton yö takana niin ei se 2h oikein riitä.

Meillä on kova sana kaukosäädin hirvee huuto jos sen pois ottaa. On kosketusnäytöllinen, niin tietty kivat valot yms. Pojat jättää sen aina esille jonnekin mistä neiti sen löytää kännykkä olis kiva lelu kanssa.. Yrittää pukea kaikkea päälle, aina roikkuu Kaulassa tai päässä jotain pyykkiä

Jouluna tulee isovanhemmat kylään, aattona ja sitten joulupäivänä mennään anoppilaan syömään. Sellasta härvellystähän se on kun on porukkaa, mut parasta on kun saadaan toi isukki kolme viikkoa pitää kotona
joulujahjat on ostettuna, likalle ei me osteta tänävuonna mitään kun ei vielä ymmärrä, riittää kun isovanhemmat ja kummit lahjoo kuitenkin. On ne 1v juhlatkin melkein heti perään siivouksen kanssa en niin hötkyile piparitalkoot pidettiin itsenäisyyspäivänä

Oikein Hyvää joulunalusaikaa kaikille

 

Hiljasta on joo ollut.. itsekin tässä vähän potenut omia silmiä ja ollkr muutaman viikon päällä lääkitys joka vie lähinäön, niin ei oo juuri kännykkää tai tietokonetta käytetty

Kuulostaa repa tuo päikkäriteksti ihan samalta kuin meillä! Yhdet ei riitä ja kahdet meinaa olla liikaa. Meillä vaan on lähes mahdotonta pysyä aamulla hereillä pidempään kuin kymmeneen, niin ei kyllä vielä jaksa valvoa 12-20:30.. mut ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. Aamut on sentään myöhästyneet niin, että herätään seiskan jälkeen, eikä kuudelta.

Täälläkin jo 11kk täynnä hurjaa. Niin nopsaa menee tämäkin, kohta on vauvavuosi ohi. Tässä kun oon kokoillut kuvakirjaa, niin huomaa kyllä miten valtavaa kasvu on ekan vuoden aikana, ja miten se unohtuu miten pieni tuo poika on syntyessään ollut

Meillä ei vielä kävellä, kontataan ihan huimaa vauhtia. Ja nyt on viikon sisään oppinut seisomaan tukea vasten, pikkuhiljaa alkaa harjotella siinä sivulle astumista. Muru etenee omaa rauhaisaa tahtia ja hyvä niin, ei oo juuri kolhuja tullut kun hiljaa etenee

Yöimetysten suhteen ei oo vinkkejä tuntuu että viimeyö taas roikuttiin tissillä. Meilläkin illalla nukahtaa pinnikseen, ja alkuun saa siliteltyä unille, mut sit aamuyöllä homma vaihtuu. Sitten vaan rauhottuu tissille, tai jos ei huuda, virkistyy niin että ottaa parin tunnin aamutreenit ja minä en jaksa niitä valvoa. Eli tissillä nukutan yöt. Päivälläkin käy vielä sen 5-6 kertaa, eli imetys aika vahvasti kuvioissa kyllä.

Me ollaan joulu ihan omalla porukalla kotona, kaikessa rauhassa. Isovanhempia nähdään viimeistään synttäreillä, ellei kyläillä väliviikolla, riippuu miehen töistä. Ei oo oikein vielä mitään sen kummempia mietitty, eikä lahjojakaan hankittu, ehkä hankitaan vauvapulkka.

 

Musicro, kiitos vertaistuesta ja edelleen oon sitä mieltä että kävelemään parempi ryhtyä vuoden jälkeen. Meidän pojat lähti vasta 1v synttäreiden jälkeen ja mitään kaatuiluja ei ollu... Toista ollut tämän kohdalla toki pikkuhiljaa alkaa sujumaan...

 

Ainiin, likalla taas nuha

 

Heips pitkästä aikaa.

Täällä ollaan nyt 11kk ja muutamisen viikkoa päälle.
Hurjaa, että vajaan kahden viikon päästä Sebastian täyttää 1v!
(Yhtä hurjaa on se, että päivä poitsun jälkeen meijän esikoinen täyttää 5 vuotta!!)

Täällä mennään hurjaa vauhtia eteenpäin. Kontata täällä ei ollenkaan enää vaan matkat kävellään tai melkein juostaan. Saa äitikin mennä pää kolmantena jalkana noiden lasten perässä.

Ihme kyllä päikkärit nukkuu vielä hyvin.
Aamupäivästä nukkuu lyhyet päikkärit (30min) ja päivällä pidemmät (2-2,5h) ja nuo tuntuu kyllä riittävän vallan mainiosti Sebastianille.
Ja yöunet nukkuu hyvin. Nukkumaan menee 20-21 ja heräilee siinä 7-9 välillä. Yleensä hän heräilee kahdeksan jälkeen.

Joululahjat on ostettu, kerrankin oltiin ajoissa niiden kanssa. Ja kaikki on jo paketissakin ja piilossa.

Sebastianille oli tossa kuun alussa pieni nuha, mutta muuten hän on kyllä hyvin terveenä ollut.
Hampaita on tehty ja ne toki vähän on vaivannut.

Joulu vietetään meillä tänä vuonna, tänne tulee siis mun perhe aattona. Ja joulupäivänä mennään sitten anoppilaan. Me ollaan tällänen hyväksi havaittu.
Tässä on jouluna kuitenkin ihmisiä jo se 9 aikuista ja 8 lasta (joista kaks on vielä alle vuoden.)

Mä oon pyrkinyt ottamaan joka kuukausi Sebastianista sitterissä kuvan, viimeisen kuvan otan 1.1. Ja niistä tilaan paperikuvat, joista teen seinälle sellaisen jutun tai sitten taulun. Noista on kiva katsoa kyllä se, että miten paljon lapsi on vuoden aikana kasvanut.

Mut arkihan kulkee samanlaisesti kuin viimeksikin.
Mies on töissä ja mä kotona lasten kanssa.
Päivisin leikitään, sisällä ja ulkona. Toki jos sää on kauhea niin sitten ollaan vaan sisällä ja leikitään.
Eli ihan perusarkea.
Mies on sit lasten kanssa, kun he herää päikkäreiltä, mikäli mä olen lenkillä tai salilla. Onhan hän siis toki muutenkin lasten kanssa.
Esikoinen ei päikkäreitä kylläkään kovin usein enää suostu nukkumaan.

Meijän on ollut pakko nostaa kaikki tavarat ylemmäs (tai lähinnä kaikki rikki menevä) koska hän käy repimässä ne alas. Ja kännykkä, se saa luvan olla korkealla tai se on menoa sille puhelimelle.
Mun piti nimittäin hankkia uusi puhelin sen takia, että Sebastian viskasi mun puhelimen suoraan takkahuoneen tiiliseinää päin ja vissiin aika kovaa, kun ei sen jälkeen enää toiminut. Onneks kuvat on tallessa.

Miehellä alkaa perjantaina talviloma ja mä tiedän jo nyt, että tytöt on siitä innoissaan, kun huomaavat, että isi on kotona heidän herätessään.

Ja tokihan mä sain itse myös flunssan, juuri kivasti ennen joulua. Täytyy vaan nyt toivoa, että lähtis HusPois ennen joulua.
Onneks enää ei ole kuin hemmetillinen kurkkukipu päällä enää.

Susanna & Sebastian 11kk (kohta 1v!)

 

Joulu on sitten taas vietetty ja parin päivän päästä vietetään meillä 1v synttäriä juhlat on loppiaisen jälkeen sunnuntaina.

Joulu meni hyvin, neiti sai muutaman paketin, vaatteita ja kylpyleluja sekä pulkan. Viiihtyi hyvin lahjojen keskellä, siis ei pelkästään omien

Kiva idea toi valokuva sitterissä, Susanna! Toivottavasti olitte joulun terveenä. Ja auts toi puhelin meillä ihme kyllä annetaan tavaroiden olla suht rauhassa, säätimet ja puhelimet tosin kiinnostaa täälläkin.

Aloitettiin neidille unikoulu. Mulla ei olis ollu vastaan aamuyön hörppyjä, jos muuten olis nukkunu... Mutta siinä missä pojat itsekseen alkoivat nukkumaan vuoden iässä paremmin, neidin kehitys on ollut kyllä päinvastainen. Tissillä menis koko yö eikä se enää mennyt niin että tissi ja sit nukkuu vaan vehtausta oli siitä huolimatta. Tilanne olis voinut myöhemmin rauhoittua itsekseen mut kauan siihen sitten olis menny, siitä kun ei ollu takeita niin oli ryhdyttävä toimeen. Lähtökohta oli kyllä ikävä, kun toinen on niin riippuvainen mutta yhden yön kiukkus tunnin illalla ja tunnin aamuyöstä, muutoin rauhoittu pyllylle taputtelulla, viimeyönä ei kiukunnu ollenkaan mutta sitä taputtelua pitää kuitenkin tehdä. Saa nähdä loppuuko tuo heräily yhtään vai saanko nyt herätä jatkuvasti rauhoittelemaan muuten. Aamun maito on se kovimmalle ottanut, kun en sängyssä anna. Herää sitten liian aikaisin siitä hyvästä. En vaan viitsi antaa koko makkarissa enää, ettei rupee vahingossakaan vaatimaan yöllä. Päivisin saa niin paljon tissiä kun haluaa tässä vaiheessa.

Aikaisen aamun takia nukkuu nyt torkut jo ennen yhdeksää ja kunnon päikyt sitten puolen päivän jälkeen.

Katsotaan miten nuo unet muuttuu kun koulu etenee...
Kohta luvassa myös vuosiraportti

Miten muilla joulu?

 

Repa myönnettäkööt, että idea on varastettu instagramista. Kattelin siellä ennen Sebastianin syntymää niitä ja innostuin itsekin tekemään sellaisen.
Joulu vietettiin suht terveenä, ääni oli vielä aattona vähän maassa mutta muuten olo oli kaiken kaikkiaan hyvä.
Joo, se puhelin oli kyllä harmittava pakko sanoa. Mutta onneksi kuvat säilyi.
Meilläkin pysyi siihen asti tavarat hyvin paikoillaan, kun ei vielä kävelty mutta nyt se on turha toivo, että ne pysyis paikallaan. Sen takia niitä on nostettu ylemmäs.

Täällä ollaan tänään 1-vuotiaita!
Hurjan nopeasti vuosi on mennyt, tuntuu, että vastahan Sebastian syntyi ja nyt hän on jo 1v.
Ja osaa jo niin hurjan paljon kaikkea.

Täällä juostaan, kävellään, tulee mamma ja isi, yritetään kovasti syödä jo itse ja kyllä osa menee suuhun mutta osa menee kyllä myös kaikkialle muualle kuin suuhun.
Nukutaan yöt hyvin ja päiväunet. Päivällä tykätään leikkiä ja siinä sivussa vähän kiusata siskoja. Nauretaan paljon.

Ja pienen rakkauden synttäreitä vietetään ensi lauantaina, eli loppiaisena.
(Järkevintä lauantaina, ettei siskolla ja hänen avomiehellään ole niin kiire lähteä.)
Ja samalla vietetään myös isomman rakkauden, eli esikoisen 5v synttäreitä (hän täyttää huomenna 5v!.. Apua!)

Joulu meni hyvin.
Lasten iloa jouluna on ihanaa katsoa. Ja Sebastiankin sai muutaman paketin. Nautti selvästi ihmisvilinästä ja sylissä olemisesta.
Vilinää tosiaan riitti kun paikalla oli yks 9v ja 5 on 5-vuodesta alaspäin ja nuorimmat (2) 11kk.

Nyt täytyy itseasiassa mennä puhumaan synttäreiden tarjottavista miehen kanssa, kerrankin kun kaikki lapset on päiväunilla. Väsyivät isommatkin lapset kunnolla, kun oltiin koko perhe ulkona leikkimässä, nyt kun luntakin tuli.

Hyvää uutta vuotta kaikille tänne!

Susanna & Sebastian 1v