Täällä tytöllä nyt ikää kuukauden verran. Eilen neuvolassa painoa oli tullut 2 viikossa lisää huimat 850 g ja pituuttakin samassa ajassa 2,5 cm, nyt on vauva siis jo 56,5 cm pitkä ja painaa liki 4400 grammaa. Hirveätä vauhtia nuo vauvat kyllä kasvaa! Pituus-painosuhde on tosin edelleen miinuksella, tyttö on ollut pitkä rimppakinttu syntymästään, mutta parempaan päin menossa.
Yöt ovat menneet varsin hyvin, viimeisintä kolmea yötä lukuunottamatta.. En tiedä mitä on tapahtunut kun vauva ei meinaa enää millään nukahtaa, itkemättä on öisin ainoastaan kun rinta on suussa. Ja varmaan siitä johtuen nenään kuivuu jotain maitopalleroita joita pitää pari kertaa yössä nenäfridalla imeä kun tuntuu ettei vauvalla ilma kierrä nenässä. Nännit on kovilla ja kipeät yön jälkeen, "onneksi" vauva nukkuu päivät että nännit saa vähän lepoa. Tuttiakaan ei huoli yöllä, sylkäisee heti pois tai itkee kurkku suorana tutti suussa.. Jatkuvan rinnan imemisen takia myös vaippaa saa vaihtaa yöllä useita kertoja, pöräyksen jälkeen nukahtaminen kostautuu hetken päästä kun kakat ja pissat valuu vaipan lahkeesta sängylle.. Tänäänkin nousin sängystä vasta yhden aikoja iltapäivällä kun yö oli niin repaleinen.
Eli toisin sanottuna meillä vauvan rytmi on mennyt vain päinvastaiseen suuntaan kuin mihin olisi toivottavaa. Pitkään olikin helppoa kun vauva valvoi iltaisin, nukahti hyvin yöksi ja nukkui ison osan päivästäkin. Nytkin vetää sikeitä, välillä sätkii unia nähdessään. Notta jaksaa sitten taas huiskia koko yön valveilla. Mä sentään saan nukkua päivällä, miehellä tilanne on toinen kun joutuu heräämään 4.30 töihin tekemään 10 tunnin vuoroa.. Ensi yönä pakotan miehen kyllä toiseen kerrokseen vierashuoneeseen nukkumaan, ihan silläkin että tiedän miehen olevan väsyneen kärttyisenä erittäin rasittava seuralainen.
Ja kun nyt tilittämisen alkuun ollaan päästy, niin kerrotaan vielä että koiralle on ilmestynyt hotspot, varmaan jonkun metsästä saadun nirhauman seurauksena. Huomenna eläinlääkäriin sen vuoksi. Ja juoksut vielä päälle, eli saan kilpaa pukea koiralle juoksuhousuja päälle ennen kuin se taas repii ne pois ja sotkee lattiat ja sohvat veripisaroilla. Juoksujen takia sitä ei kohta enää voi päästää metsäänkään juoksemaan, mikä tarkoittaa hermojen kiristelyä puolin ja toisin superenergisen työlinjaisen eläimen ollessa kyseessä. Koulutuskentätkin ovat kuin luistinratoja ettei niille tarvitse mennä itseään tai koiraa rikkomaan.
Huh, helpottihan. Asiat ovat loppujen lopuksi ihan hyvin kunhan välillä vähän vuodattaa. Suloinen ja äärimmäisen rakas tuo vauveli on kaikesta huolimatta ja koiratkin ovat yllättävän hyvin sopeutuneet nopeasti vähentyneisiin treenimäärin. Eiköhän tämä tästä.