Tammimasut 2015 MEIDÄN KUU

Onnea vauvasta, Toive5 ja oliko joku muukin tässä välissä jakaantunut. Voi kun ei vieläkään mitään täällä... Tai eilen kävin sairaalassa verestävän/lapsivetisen vuodon takia, ei kuitenkaan ollut lapsivettä ja vaikka supisteli napakasti 4-5 min välein, kohdunsuulla ei tapahtunut avautumista ja mut lähetettiin kotiin -> kotona supistukset hiipuivat. Vuotoa kyllä tulee edelleen, yh. Nyt varmaan pitäisi keskittyä vain odottamaan tiistain neuvolaa, josta luvattiin lähete käynnistykseen. Nyt siis 40+4 ja tukala olo, kramppaa mahaa muttei varsinaisesti supistele.
 
Joo, eli tytön strategiset mitat olivat 3,700 ja 48cm

Vielä vähän synnytysjorinaa. Eli kalvot puhkaistiin keskiviikkona 21.1 puolen päivän aikoihin. Odotin heti supistuksia saapuvaksi, mutta ei kerrassaan mitään. Pelkästään loraus lapsivettä. Vauvan pää oli niin alhaalla, että se tukki reiän, jonka lääkäri teki. Paikat oli pehmeät ja 2cm auki. Siinä miehen kanssa ravattiin portaita ja sairaalan käytäviä. Välillä kävin käyrillä makoilemasssa. Akupunktiotakin kokeiltiin. Neulojen laiton jälkeen nousin ylös ja vedet holisi-vihertävän väristä! Kätilö tuumi että ei hätiä. Tarkkaillaan tilannetta tiiviimmin.

Ravatessa meni päivä, kunnes illalla minut siirrettiin lepohuoneeseen ja mies lähti kotiin. 20.30 alkoi tulemaan kipuaaltoja alavatsaan sängyssä maatessa ja tulkitsin niiden olevan supistuksia. N.10min välein tuli ja kesti 20sek. Kätilö tuumasi, etteivät ne mitään meinaa, kun tulevat harvakseltaan ja kestävät lyhyen aikaa. Kävin välillä vessassa ja silloin väli piteni-hassua, sillä yleensähän odottajia käsketään liikkumaan, mutta kun menin pitkäkseni niin supistelu jatkui. 22.00 pyysin särkylääkettä ja hhelpotusta unen saamiseen. Kätilö toi lääkettä ja tuossa vaiheessa supistukset tulivat edelleen 10min välein ja kestivät 25-35sek. Lääke ei auttanut mitään, joten aikani kärvistelin ja pyysin lisää lääkettä. Sain petidiiniä ja sekin oli ihan vitsi.

Kolmelta siirryttiin saliin ja paikat olivat 5-6cm auki. Supistukset olivat tuskaisia ja anestesialääkäri haettiin kiireesti ja iskettiin spinaali. 45min kesti autuutta, kunnes tunsin yhä edelleen n.10min välein tulevat ja 45sek kestävät tappajasupistukset. 10cm auki ja ei muuta kun ponnistamaan. Lisäepiduraalit sain ilman fentanyylia. Kolme ponnistusta ja 2 minuuttia niin oli tyttö maailmassa. Voi sitä ilon määrää. Aavistuksen nirhaumaa tuli.

hyvä synnytys loppujen lopuksi, vaikka ensin tuntui ettei mitään tapahdu. Nyt kotoka ihmettelemässä arkea.

voimia kärvistelijöille ja onnea jakautuneille!
 
Viimeksi muokattu:
Täällä odotellaan .. edelleen.. Nyt se 41+3 ja ti aamuna aika äippäpolille. Jännää on että alkaako mitään tapahtua ennen sitä. On tässä vielä sellainen ikävä tilanne meneillään että rakas vaarini on sairaalassa saattohoidossa ja enää päivistä kiinni kauanko hänellä on aikaa täällä.. Jotenkin niin kaikki toivomme vaan että hän vielä ehtisi vauvan nähdä mutta nyt alkaa mennä todella hilkulle. Jotenkin niin haikea olo kun vaari oli vielä hetki sitten ihan ok kunnossa (77v) ja tälläistä ei voinut yhtään aavistaa. Elämme nyt siis jänniä aikoja... mutta toivoa vielä on :heart:
 
Tietokoneen (ja siis tunnuksien/salasanan) äärellä vihdoinkin. Meille syntyi terve tyttö, 3764 g ja 52 cm, pe 23.1 eli päivää ennen laskettua aikaa.

Sain luvan lähteä sairaalaan heti kun aamulla sinne soitin ja onnekseni synnytys oli käynnissä ja niinpä pääsin suoraan saliin. Tuskaa oli epiduraaliin saakka, mutta sen sain heti kun ensimmäinen anestesialääkäri vapautui ja sitten olikin kuin olisi lomalla ollut: ei tuntunut missään kunnes vaikutus alkoi hiipumaan, jolloin sain onneksi heti uuden annoksen. Ponnistusvaihekin oli täysin kivuton ja kesti 2 minuuttia. Pieni nirhauma tuli, muttei tikkejä. Tänään päästiin sairaalasta ja nyt yritetään keksiä miten olla, kun meitä onkin neljä:). Keltaisuutta pitää seurata neuvolan kanssa, mutta ei ollut niin paha kuin esikoisesta eli ei ainakaan jouduttu valohoitoon eikä toiv joudutakaan).

Kellään vinkkejä kivuliaaseen imetykseen (sama oli esikoisen kanssa ja aarrgghh kuinka sattuukaan, kun iho ihan rikki)? Lansinoh on jo käytössä...

Kovasti tsemppiä kärvistelijöille ja onnittelut muille vauvautuineille! Palaan kun aivot taas toimivat paremmin, nyt on vähän väsy.

Mimmimiina ja pikku prinsessa
 
Rintakumit on ihan paras keksintö, suosittelen myös! Sairaalassa neuvoivat hoitamaan nännipäitä lämpimällä vesihauteella: pieneen mini grip -pussiin tehtiin kolikon kokoinen reikä ja pussiin kuumalla vedellä kasteltu sideharsotaitos. Pussi laitetaan liiveihin siten, että nännipää on aukon kohdalla, ja annetaan olla seuraavaan imetykseen.
 
Meidän tyttö syntyi 26.1 klo 11.17 käynnistyksen jälkeen 2tunnissa.

3614g ja 50.5cm rv 40+5

Nyt mä yritän saada kehoni pysymään tytön tahdissa mut ei oikein onnistu. Painopiste muuttu kehossa niin että selkä räjähtää.
 
Täällä kans yksi, joka kärsii kivuliaasta imetyksestä. Ja vauva tietysti viihtyisi tissillä useita tunteja. Nännit ruvella, eikä rintakumit auta. Lansinohia olen käyttänyt sekä rasvaillut liivinsuojia bepanthenilla. Edellisestäkin ensimmäiset imetysviikot olivat tuskaa. Sitten helpotti. Sitä odotellessa.. Maitoa tulee todella hyvin, ja kotiutuksen jälkeen vauvan paino oli laskenut huimat 1%. Tämä kipu vaan varjostaa imetystä :ashamed:
 
Onnea kaikille vauvautuneille!

Täällä jouduttiin viime viikolla käynnistykseen, kun verenpaineet vaan jatkoivat nousemistaan. Niinpä 39+5 aloitettiin käynnistys ballongilla. Traumat jäi siitä, enkä kyllä toiste tähän leikkiin lähde. Seuraavana päivänä homma jatkui kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla. Mitään ei tapahtunut kovasta supistelusta huolimatta ja sektiopäätöskin oli jo lääkäritsekkausta lukuunottamatta tehty. Sitten yhtäkkiä illalla puolentoista vuorokauden tuskien jälkeen alkoi tapahtua ja siitä 2h 42min myöhemmin sylissäni oli täyden kympin tyttö 3310g 49cm:heart:. Tuo varsinainen synnytys meni todella hyvin ja siitä jäi hyvät muistot. Ponnistusvaihe 18min ja muutamalla yksittäisellä tikillä selvittiin. Verenpaineet ovat jatkaneet korkealla ja maito ei millään tahtoneet nousta, mutta nyt ollaan vihdoin kotona ja arjen opettelu lähtenyt kivasti käyntiin. Paljon onnea, tsemppiä ja jaksamista kaikille!
 
Synnytyskertomusta... Mua alko supistelemaan harvakseltaan ti aamuna viiden maissa. Siis tasan vuorokaus siitä kun epäilin lapsivettä lorahtaneen. Supistiksia tuli harvakseltaan koko päivän ja illalla oli pieni tauko. Koko seuraavan yön valvoin supistusten kanssa. Saunoin ja olin kuumassa suihkussa jne. Supistukset alko ottaa voimille valvomisen ja kovien kipujen takia, mutta niitä tuli todella epäsäännöllisesti. Ehkä 7-20 min välein. Soitin synnärille, et tilanne on tää, mutta en kestä enää. Kello oli jotain viis aamulla. Totesivat että oottele kotona vaan niin kaun että supistuksia tulee 5 min välein. Oottelin et isäntä heräili töihin ja totesin et mennään synnärille, en kestä enää. Syötiin siinä aamupala ja kärvistelin vielä hetken ja kasin maissa lähettiin ajelee synnärille.

Synnärillä oli vähän ruuhkaa ja mun supistukset ei ollukkaan enää niin kipeitä kuin kotona. Mua hävetti jo vähän et oltiin tultu sinne ja sanoinkin vastaanottavalle kätilölle, et mulla ei oo täs mitään kiirettä, kun kävi kyselee tilannetta. Supistuksia tuli tosi harvalla välillä.

Ysin maite kätilö tsekkas mun tilanteen ja olinkin yllätykseksi kolme senttiä auki ja tullut siis ekakertalaiseksi oikeaan aikaan paikalle. Koska saleissa oli ruuhkaa, niin sovittiin et lähen sairaalan käytäville kävelee, kun mun vointi oli hyvä, enkä tarvinnu kipulääkitystä.

Kahentoista aikaa tsekattiin tilannetta ja olin vain sentin avautunu lisää, eikä supistuksia tullu kuin sillon tällön. Mut passitettiin saliin kuitenkin. En kauaa ehtiny salissa olee kun mun kanssa tultiin neuvottelee et pärjäisinkö osastolla kun salaeista on pulaa. Mun synnytykseen kun luultavasti menis aikaa vielä.

Osastolla muutamia tunteja oltuani pyysin jotain kevyttä kipulääkettä, että saisin vähän nukuttua. No eipä siinä paljon nukuttu parasetamolilla ja litalginilla. Sen verran kipeitä supistukset kuitenkin oli.

Kuuden maissa illalla holahti lapsiveet ja olin jotain kuus senttiä auki. Kasin maissa olin 7-8 cm auki ja mut passitettiin saliin. Pyysin tässä vaiheessa epiduraalia, mutta mulle todettiin et jos tähän asti olin pärjänny ilman kovempaa kipulääkitystä, niin enköhän ilman epiduraalia pärjää jatkossakin. Mulle suositeltiin kohdunkaulan puudutetta ja sen sit otin. Se autto mulle tosi hyvin, mutta siihen loppu ne viimesetkin harvat supistukset. Muahan siis supisteli korkeintaan seittämän minuutin välein ja välillä oli pidempiä taukoja.

Sain oksitosiini tipan, jota sit suurennettiin koko loppu synnytyksen ajan vähän väliä. Se teki mulle pahan olon ja oksensin kaaressa salin lattian. Siinä ei kissaa ehtiny sanoo, kun kylkeä kääntäessä lähti laatta lentämään. Oksensin uudestaakin jossain vaiheessa kun tippaa lisättiin, mutta siinä vaiheessa mulla olikin oksupussi valmiina.

Kohdunkaulan puudute laitettiin uudelleen parin tunnin päästä. Jossain vaiheessa totesin kätilölle, et nyt ponnistuttaa ja olinkin kymmenen senttiä auki. Kätilö tilas mulle pudentaalipuudutteen ponnistusvaiheeseen ja sit ponnistettiin tunti ja nelkyt minuuttia. Ei olis kuulemma menny kauaa jos niitä supistuksia olis vaan tullu. Ponnistaa kuulemma osasin hyvin. Ihan lopussa supistuksia lisättiin laittamalla cytotecia kanyylista suoneen.

Poika synty sit klo 02.53. Jälkeisiä ooteltiin parikyt minsaa. Poika oli jäntevä ja virkeä syntyessään ja parkaisi kovaa. Sain pojan rinnalle ja kätilö suunnitteli et laittaa pari tikkiä välilihaan. Jälkeisten tulon jälkeen tutki sit tilannetta paremmin ja putosi penkkiin istumaan ja totesi et täytyy kutsua lääkäri. Lääkäri tuli paikalle ja totesi et täytyy soittaa takapäivystäjälle... Siinä vaiheessa aattelin et jaa kävi vissiin pahemminkin.

Takapäivystäjää ooteltiin pari tuntia ja sit mut kärrättiin leikkuriin ja tujautettiin uneen. Poika jäi isäsä hoiviin.

Hyvin lähin paranee, mutta maidon tuotannon kans on ollu ongelmaa. Sanoin osastolla et mun mielestä kaikki ei oo kunnossa et en saa poikaa rauhottumaan ja et tärrää päätään kun yrittää rinnalle. Mulle vaan tylysti todettiin et imetä sitä. Kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä alkovat ottaa mut tosissaan kun painonlasku oli 9 % ja sokerit vaan pikkusen päälle kaks. Antovat viimein lisämaitoo... Sokerit heitteli kuitenkin sen verran että poika joutui teholle seurantaan vuorokaudeksi, jossa ei mitään ongelmaa sokereiden kanssa...

Tän jälkeen oltiin vielä vuorokaus osaltolla niin et poika mun maidolla ja seurattiin sokereita. Kun homma oli ok, niin päästiin kotiin.
 
Viimeksi muokattu:
Lyhyesti - mahtaako tätä kukaan enää lukeakaan? Meidän tyttö syntyi 25.1. hyvin vauhdikkaasti, 51 cm ja 3740 g, viikkoja oli lopulta 40+5. Nyt ollaan oltu muutama päivä kotona, tosin ripeän synnytyksen vuoksi mulle ei ehditty antaa streptokokkia varten antibioottia ja vauva sai tartunnan synnytyksessä - antibioottia ollaan käyty eiliseen asti hakemassa aamuin illoin sairaalalta. Siirrynpä tuonne vauvapuolen ketjuun rupattelemaan enemmän :)
 
Eipä oo hetkeen tullut käytyä täällä, ohopsan... Mahan asukas pysyi itsepäisenä eikä suostunut lähtemään omin päin tulemaan, joten käynnistykseen päädyttiin rv 40+5. Itse olisin voinut odottaa vielä muutaman päivän, mutta perätilasta johtuen eivät suostuneet TYKSissä lykkäämään enempää.

Siispä eräänä aamuna osastolle, jossa käynnistäminen aloitettiin ballongilla ysin maissa. Lounaaseen mennessä tuntui jo kipeitä supistuksia, ei kuitenkaan vielä säännöllisesti. Iltapäivällä alkoi lorahdella lapsivettä, ballonki tuli ulos viideltä (kohdunsuu tuolloin auki 3 cm) ja sen jälkeen alkoivat säännölliset supistelut. Olin edelleen osastolla kun ennen kuutta tulee yhtäkkiä tarve ponnistaa, olen täysin auki ja kuudelta salissa. Vähän ajan päästä saan vihdoin luvan tunnustella ponnistamista kylkimakuulla, kunnes käännyn selälleni jalat ylös tuille (ymmärtääkseni pt-synnytyksen ainoa vaihtoehto asennolle) ja pääsen ponnistamaan kunnolla. Pari supistusta menee ennen kuin tajuan miten pitää ponnistaa, sattuu pirusti ja välissä mulle tyrkätään happea hengittämisen tueksi. Montaa hetkeä ei ehdi kulua, kun siro 9 pisteen tyttö putkahtaa maailmaan. Ponnistusvaiheen kesto papereissa 9 min, synnytyksen kokonaiskesto 1:25 eli aikamoinen kiire likalla lopulta oli. :)

Olin etukäteen toivonut synnytyksen sujuvan mahdollisimman vähillä kivunlievityksillä, mutta enpä osannut kuvitella niin vauhdikasta menoa ettei sellaisia ehditty edes ajatella. Yllätyksekseni tilanne ei vaatinut myöskään kursimista alapäässä, vähän jotain nirhaumia tuli ja hanurissa kyllä tuntui muutaman päivän että jotain on tehty. :p Salissa oli synnytyksen aikaan porukkaa kuin pipoa (kätilöä, lääkäriä, opiskelijoita), mitä osasin odottaakin kun oli etukäteen tiedossa oleva ns. erikoissynnytys. Tosin ei siinä kohtaa kiinnostanut yhtään, vaikka olisi ollut puoli kaupunkia paikalla kunhan vain saisi pusertaa vauvan ulos. :LOL: Puolisokin ehti paikalle juuri sopivasti (eikä edes ollut kuin vartin ajomatkan päässä), taisi olla salissa max. 10 min ennen kuin tyttö oli ulkona. Olin silloin ja olen edelleen todella iloinen siitä, että luotin vaistooni ja halusin pyrkiä synnyttämään alateitse perätilasta huolimatta - ei varmaan olisi voinut olla parempi kokemus!

Voi siis päivittää listaan:
Yönseutu 40+5 tyttö 2930 g / 49 cm
 
no nii... JOspa nyt kirjoittelis tänne vähän synnytyskertomusta... (jos muistan kaiken :D )

elikkäs..

16.1
klo 04.00 jälkeen tuli eka tosi kipee supistus... ja siit eteenpän niit sitten alkoi tulemaan 1t-10min välein,eli tosi epäsäännöllisesti, mutta ne oli todella kipeitä ja napakoita,ja supistus kesti noin minuutin aina..
klo 10.30 mies sitten töistä kyseli että mikä tilanne, mutta sanoin että jatkaa vaan töitä et viel ei oo kiirus...
13.30 laitoin sitten miehelle viestiä, että voisko se jo kotiutua; mummo lähti nuorimmaisen kanssa ulos ja jäin yksin sisälle... supistuksia tuli,sai jo hien pintaan ja oli ihan saakelin kipeitä!
14.00 Mies tuli töistä, ja minä supistusten kanssa kaksin kerroin kotona. Itku pääsi aina supistuksen aikana ja huusin aina miestä hieroon selkää, joka sitten auttoi..
14.30 Suppareita alkoi tuleen tiheemmin,noin 2-4min välein. Sanoin miehelle että tekis mieli ponnistaa (tuli vaa se tunne...). tehtii siit sitte lähtö sairaalalle..
14.55 oltii sairaalan parkissa... supistuksia tul siin muutama ennenkö pääsin sisälle asti: kätilö siin sitte totesi heti ovella että olet varmaa synnyttämään tulossa ? :D Totesin vain, että näytänkö siltä? :D heh...
tutkimushuoneeseen mut laitettiin, ja käyrille ois pitäny mennä,ja tutkia kohdunsuuntilanne, mutta... Olin niin valmis ponnistamaan!!! -> suoraan saliin siis!!
Piuhoja laitettiin, mutta vauvan syädänääniä ei saatu kuuluviin, siin sitte kerkes iskee paniikki... Ponnistutti ja sain luvan ponnistaakin!! pari kertaa ja vauva oli ulkona!!!
salissa meni 3minuuttia ja kaikki oli ohi....
Jotenkin nii nopee toimitus että olin hetken vähän pihalla...
Luomuna siis menin, eikä jälkeenkää mitää ylimäärästä tällä kertaa annettu. Istukka tuli aivan täydellisenä ulos eikä vuotoakaa juurikaa ollut,ei hyytymiä tms. Lapsi iholla rinnalla, ja söi hyvin :) Meidän blondi poika oli aivan ihana :)
Kaksi yötä olin sairaalassa, vauva söi ja nukkui hyvin.

Kotona on mennut vauvan kanssa ihan hyvin. Syö tiheesti ja nukkuu tosi hyvin,ja paljon :)
vatsavaivat eikä mikään mukaan ole ollu harmina, onneksi...
Tää meidän toiseksi nuorin n ollut tosi mustis, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tottuun vauvaan... onneksi isä on heti nuo kolme vkoa kotona apuna. Ensi viikolla alkaa arki: minä,vauva ja 1v3kk kotona :eek: voi apua....

Me aloitettii tänää vasta ulkoilut... ja oli tosi kiva päästä ulos itekin :D.. onneksi kelit suosii :)

Onena kaikille vauvautuneille! ja tsemppiä heille jotka kääröä vielä oottelee (jos heitä on)...


Muruliini82 ja blondipoika 2vko5pvää
 
1.2.2015 klo 23.54 syntyi poika mitoilla 3870g ja 53cm. Yliajalla mentiin käynnistykseen 42 vkolla. Käynnistys aloitettiin cytotecilla suun kautta ensin 1/4 tabl kolmesti pv eka pv sitten toka pv 1/2 tabl kolmesti pv toka päivänä ja seuraavana yönä meni sitten lapsivedet klo 1.00 (aluksi tarkoitus oli antaa cytotec lääke kohdun suulle kolme krt pv kolmantena pv mutta tätä ei enää tehty kun vedet meni). Tästä kuitenkaan ei voimakkaita supistuksia seurannut tms. Päivä tilannetta siinä seurattiin ja sitten seuraavana yönä supistukset tiheni ja olo oli tuskaa. paikat ei kuitenkaan auenneet :( Ei sitten millään. Yöllä sain jo piikin siihen että supparit loppuu hetkeks et sais ees vähä levättyy. Olo oli tuskainen. Aamulla odotti lääkärin tarkastus ja saliin meno koska 2pv kauempaa ei voida odottaa infektioriskin takia vesien menosta.

Saliin pääsin su noin klo 12 ja siitä aloin saada oksitosiinia tipassa. Määrää lisättiin tunti tunnilta. Minulla oli tulehdusarvot itsellä noussut 50 joten sain myös antibioottia tipassa. Kuume oli 38 ja mietin koko ajan että mitähän tästä tulee. Muutaman tunnin päästä kätilö alkoi puhua sektiosta koska paikat ei vaan auenneet tarpeeksi ja mulla kuume edelleen. Sitten multa kiellettiin kaikki juominen ja syöminen kun alettii oottaa jo sektioon pääsyä. Tuntui että kuivun siihen paikkaan.. mieheni kaatoi vettä suuhuni joka minun sitten piti aina sylkeä pois.... Supparit alko tihenee ja tihenee. mutta silti olimme menossa sektioon kunnes yhtäkkiä kätilö vielä päätti tutkia ja paikat olikin sitten auenneet kuin ihmeen kaupalla siihen 10cm. Sitten hän päätti että nyt mennään alateitse tämä loppuun ja minä olin jo ihan sekaisin siinä kohtaa. Olin ehtinyt saada kolmesti epiduraalia ja ilokaasua otin koko ajan sen lisäksi. Kolmas epiduraali ei enää auttanut mitään joka sitten selittyikin tuolla paikkojen aukeamisella. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 10h 40min ja ponnistusvaihe 21min.

Ponnistusvaihe oli niin kovin tuskaa siinä kuumeessa.. mutta tunne siitä kun poika alkoi saapua sieltä se oli niin mahtavaa... (episiotomia jouduttiin tekee ja tikkejä tuli mutta pikku hiljaa ne tästä paranee sitten).Oli niin kaikkensa antanut olo ja se toisaalta tuo itselle sellaisen voittajafiiliksen. Jos olis menty sektioon niin tuo monen pv rumba olisi tuntunut jotenkin turhalta vaikka tiedän että mitään ei voi ennustaa tms. No mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Hengissä selvittiin.

Ensin jouduin pariksi yöksi osastolle synnytyksen jälkeen tarkkailuun ja sitten vielä olimme mieheni kanssa kaksi yötä potilashotellissa tarkkailussa. Tänään vihdoin kotona :) Poika sai 9 pistettä ja kaikki ihan loistavasti niin ei voi kun olla onnellinen. Ehkä tuo hurja kokemus joskus hälvenee mielestä huonoilta osiltaan.

Imetys aloitettiin heti ja poika imee hyvin mutta minulla ei maito ole noussut kunnolla vielä. Noin puolet puuttuu mitä pitäs saada tulemaa niin korviketta tässä lisäksi annetaan mutta siinä toivossa että täysimetys vielä lähtis onnaan:) Hirveesti sattuu nänneihin tuo imetys mutta uskon että se helpottaa ajan myötä.

Tälläisiä fiiliksiä täällä mutta kaiken kaikkiaan oon nyt vaan niin onnellinen...tuo nyytti on niin parhautta :heart:
 
Mitä sattumiseen tulee-se kyllä varmasti loppuu. Itselläni kahdessa imetyksessä on nännit olleet haavoilla ja imetys sattunut niin että olis veitsellä isketty. Mutta viikossa parissa siitä on selvitty ja nyt nännit ovat karaistuneet tehtäväänsä. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä