Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
TAMMIKUUN TOIVOT tammikuussa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Piiloblondi, post: 14224075, member: 34470"]</p><p>Ja onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille! Meille syntyi terve tytöntyllerö perjantaina 2.1. raskausviikolla 39+4. Kotona on oltu loppiaisesta lähtien, mutta niin kiirettä on pienen nyytin kanssa pitänyt, että en ole ehtinyt koneelle päivittämään tilannetta.</p><p></p><p>Supistukset alkoivat uudenvuodenaattona iltapäivällä harvakseltaan. Nukkumaan mentiin vähän puolenyön jälkeen, mutta minä en saanut unta. Yhden maissa uudenvuodenyönä supistuksia tuli 10 minuutin välein, puoli neljältä viiden minuutin välein. Puoli viideltä soitin laitokselle ja kuulin, että sitten saa tulla kun siltä tuntuu eikä enää pysty olemaan kotona. Mies heräsi vähän ennen kuutta juuri kun aioin mennä herättelemään. Kasseja en tietenkään ollut pakannut etukäteen, kun kuvittelin että yliaikaiseksihan tämä menee eli että aikaa on vielä vaikka huru mykky. Siinä sitten supistusten välillä keräilin kamoja kasaan, mies keitti aamupuuron, ja aamupalan jälkeen lähdettiin taksilla Naistenklinikalle.</p><p></p><p>Seitsemän maissa kirjauduttiin klinikalle ja minut pantiin käyrälle ja tehtiin sisätutkimus. Tulos: aivan epäkypsä tapaus, ei oteta sisään vielä. Kysyttiin, halutaanko lähteä takaisin kotiin vai mennäänkö pariksi tunniksi vaikka kävelylle ja sitten tullaan takaisin käyrälle. Minulla oli siinä vaiheessa jo sen verran kivulias olo, että takaisin kotiin en missään nimessä halunnut, joten käytiin vähän käpöttelemässä hyytävän kylmässä tuulessa ja sitten istuskeltiin klinikan aulassa sen pari tuntia. Takaisin käyrälle. Jotain oli kohdun suulla jo alkanut tapahtua, mutta vieläkin tarjottiin ensisijaisena vaihtoehtona kotiinlähtöä. En suostunut, joten ottivat synnyttämättömien osastolle odottelemaan. Sain kipulääkkeen, josta oli vähän apua, ja myöhemmin toisen, joka ei auttanut enää yhtään. Käyrää otettiin moneen kertaan, mikä alkoi jo vähän ärsyttääkin, kun paikallaan oleminen teki kipeää. Supistuksia tuli ja meni, välillä niiden väli harveni kahdeksaan tai kymmeneenkin minuuttiin, välillä taas vähän tiheni. Mies hieroi ristiselkää aina supistuksen tullessa, mistä oli tosi paljon apua. Jossain vaiheessa tuli aika paljon verta ja lapsivedet menivät.</p><p></p><p>Illalla puoli yhdeksän maissa kohdunsuu oli nelisen senttiä auki ja minulla oli todella kipeä olo, kun lopulta päästiin synnytyssalin puolelle. Olin ajatellut etukäteen, että haluaisin synnyttää niin luomusti kuin suinkin mahdollista: ei kipulääkkeitä jos suinkin mahdollista (minulla on mielestäni aika korkea kipukynnys), ei epiduraalia eikä muitakaan piikkejä, ei mielellään ilokaasua, ei missään nimessä episiotomiaa, avautumisvaiheessa halusin liikkua ja ehkä kokeilla vesiallasta, ja ponnistusvaiheessa halusin olla pystyasennossa tai synnytystuolilla. Just joo. Kaikki meni ihan eri tavalla. Olin niin kipeä, että halusin heti synnytyssaliin päästyä epiduraalin, ja se helpottikin taivaallisesti. Myöhemmin tarjottiin ilokaasua, ja sitäkin hengittelin, vaikka siitä tuli välillä tosi omituinen olo. En pitänyt yhtään siitä, että kipu tuntui ilokaasun läpikin mutta siitä ei vain jotenkin välittänyt, olin jotenkin irti omista tuntemuksistani. </p><p></p><p>Avautuminen kuitenkin eteni kohtalaisesti. Mies oli ihanasti tukena ja apuna. Olisikin ollut tosi orpo olo yksinään. Välillä minua itketti, kun teki niin kipeää ja harmitti se, että koko homma meni niin eri tavalla kuin olin kuvitellut. Olin sängyssä kiinni piuhoissa, ei puhettakaan mistään liikkumisesta avautumisvaiheessa. Jossain vaiheessa lapsukaisen sydänäänet heikkenivät, samoin supistukset. Lopulta paikalle kutsuttiin lääkäri, joka päätti että enää ei oteta riskejä odottelemalla vaan vedetään lapsi ulos imukupilla. Silloin minua lähinnä enää huvitti - että siis imukuppikin vielä kaiken muun lisäksi...</p><p></p><p>Kätilö ajeli minulta alapäästä osan karvoista pois (muutamaa päivää myöhemmin sängen kasvaminen teki tosi kipeää!) ja leikkasi välilihan (siis sekin vielä!). Minulle oli annettu pari tuntia aiemmin toinen epiduraali, ja se oli sen verran myöhään tai liian iso annos, että kun minun olisi pitänyt ponnistaa, olin ihan pallo hukassa että mitä. Alapäässä ei ollut tuntoa, en tuntenut supistuksia juuri ollenkaan enkä tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä kun kaksi kätilöä ja lääkäri käskivät ponnistamaan. Tunsin oloni kieltämättä aika tyhmäksi kun en osannut olla hommassa ollenkaan mukana. Kakkaakin taisi vähän tulla, ja koko puuha tuntui tosi raadolliselta. Mutta niin vain lääkäri sai vedettyä ulos terveen tyttölapsen vähän tammikuun toisena päivänä kahden jälkeen yöllä. Kätilö leikkasi napanuoran (oli kuulemma sen verran lyhyt että ei antanut isän leikata - ja minä kun olisin nimenomaan halunnut isän leikkaavan sen) ja pani lapsukaisen minun rinnalleni siksi aikaa, kun istukka putkahti tulos ja minut kursittiin kokoon.</p><p></p><p>Siinä sitten ihmeteltiin toisiamme koko perhe. Suloinen pieni tyttö, joka tuntui heti omalta ja rakkaalta, vaikka synnytys olikin mennyt pitkän kaavan mukaan ja tosi kivuliaasti. Syntymäpaino oli 3040 g, pituus 48 cm ja pipo 34 cm. Olimme varmaan tunnin verran siinä, sitten lapsukainen vietiin pariksi tunniksi tarkkailtavaksi, minä pääsin suihkuun (taivaallista), sain kuivat vaatteet päälleni ja sitten meille tuoreille vanhemmille tuotiin yöpalaa: "kuohuviiniä" eli omenamehua kuohuviinilaseissa, kahvia, teetä, voileipiä ja hedelmiä. Oli ihana saada syödä. Lapsivuodeosastolle siirryttiin viiden maissa, saimme eräänlaisen perhehuoneen, jossa saimme olla kolmistaan mutta jossa ei ollut omaa suihkua eikä vessaa. Omien saniteettitilojen puuttuminen ei hirveästi haitannut - pääasia että saimme olla yhdessä koko perhe. Lapsukainen tuotiin tarkkailuosastolta huoneeseemme joskus aamukuuden jälkeen, kun oli todettu että hän oli kaikin puolin kunnossa. Siitä se sitten lähti käyntiin, perhe-elämä...</p><p></p><p>Synnyksessä meni siis suunnilleen kaikki eri lailla kuin olin "suunnitellut" tai ainakin kuvitellut. Jossain vaiheessa synnytystä se otti rankasti aivoon, mutta onneksi pian jo huumorintaju voitti ja totesin, että näinhän sen tietysti piti mennäkin. Ei elämä aina mene niin kuin suunnittelee mutta kai se kuitenkin lopulta menee niin kuin pitääkin. Käytiin sitten vielä samana vai olikohan se seuraavana päivänä kätilöiden kanssa läpi tuo synnytys, enkä usko että siitä jäi minulle minkäänlaista traumaa. Se oli kuitenkin loppujen lopuksi niin lyhyt hetki, ja synnytyskivuilla on hyvä tarkoitus.</p><p></p><p>Kotiin oltaisiin muuten päästy maanantaina, mutta sen verran typykkä oli keltainen, että häntä pidettiin sinivalohoidossa vuorokauden verran (lamput tuotiin meidän huoneeseemme, joten ei tarvinnut olla erossa pikkuisesta). Tiistaina eli loppiaisena sitten kotiuduttiin, mutta keskiviikkona ja torstaina käytiin vielä laitoksella kontrollikokeissa varmistamassa, että bilirubiiniarvot olivat laskusuunnassa. </p><p></p><p>Imetyksen kanssa minulla on ollut vähän opettelua, mutta onneksi lapsukainen on itse tiennyt mistä on kyse: on imenyt hyvällä otteella alusta lähtien. Maitoa ei edelleenkään tule suihkuamalla, mutta ilmeisesti jo aika hyvin kuitenkin. Tyttö on yöt perhepedissä eli pääsee rinnalle aina halutessaan. Tarvittaessa annetaan korviketta pullosta, jos neitokainen ilmoittaa imetyssession päätteeksi että vielä jäi nälkä. Tavoitteena on päästä eroon korvikkeesta, mutta saa nähdä onnistuuko. Yritän olla ottamatta asiasta paineita, niin kuin muutenkin yritän ottaa lapsen kanssa asiat lunkisti ja olla itselleni armollinen. Ei kaikessa tarvitse olla täydellinen, riittää että pyrkii tekemään parhaansa.</p><p></p><p>Mies on kotona ensimmäiset kolme viikkoa, ja olenkin saanut ruhtinaallista palvelua. Hän keittää aamupuurot, tekee ruoan kahdesti päivässä, siivoaa, nousee yöllä antamaan lapselle lisäsafkaa jos on tarvis, vaihtaa vaippoja, pesee pyykkiä... Mitenkähän minä oikein pärjään kun mies menee ensi viikon jälkeen töihin?</p><p></p><p>Jaaha, jokohan tämä romaani saisi tällä erää riittää? Olohuoneesta alkaa kuulua ääniä siihen malliin, että neitokainen on herännyt iskän sylistä ja huomannut ettei siellä olekaan maitoautomaattia...</p><p></p><p>Meikäläisen iäksi voi muuten päivittää 43 v. </p><p></p><p>Tsemppiä kaikille, jotka vielä odottavat omaa nyyttiään! </p><p>Piiloblondi ja oikeasti blondi Typykkä 12 pv.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Piiloblondi, post: 14224075, member: 34470"] Ja onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille! Meille syntyi terve tytöntyllerö perjantaina 2.1. raskausviikolla 39+4. Kotona on oltu loppiaisesta lähtien, mutta niin kiirettä on pienen nyytin kanssa pitänyt, että en ole ehtinyt koneelle päivittämään tilannetta. Supistukset alkoivat uudenvuodenaattona iltapäivällä harvakseltaan. Nukkumaan mentiin vähän puolenyön jälkeen, mutta minä en saanut unta. Yhden maissa uudenvuodenyönä supistuksia tuli 10 minuutin välein, puoli neljältä viiden minuutin välein. Puoli viideltä soitin laitokselle ja kuulin, että sitten saa tulla kun siltä tuntuu eikä enää pysty olemaan kotona. Mies heräsi vähän ennen kuutta juuri kun aioin mennä herättelemään. Kasseja en tietenkään ollut pakannut etukäteen, kun kuvittelin että yliaikaiseksihan tämä menee eli että aikaa on vielä vaikka huru mykky. Siinä sitten supistusten välillä keräilin kamoja kasaan, mies keitti aamupuuron, ja aamupalan jälkeen lähdettiin taksilla Naistenklinikalle. Seitsemän maissa kirjauduttiin klinikalle ja minut pantiin käyrälle ja tehtiin sisätutkimus. Tulos: aivan epäkypsä tapaus, ei oteta sisään vielä. Kysyttiin, halutaanko lähteä takaisin kotiin vai mennäänkö pariksi tunniksi vaikka kävelylle ja sitten tullaan takaisin käyrälle. Minulla oli siinä vaiheessa jo sen verran kivulias olo, että takaisin kotiin en missään nimessä halunnut, joten käytiin vähän käpöttelemässä hyytävän kylmässä tuulessa ja sitten istuskeltiin klinikan aulassa sen pari tuntia. Takaisin käyrälle. Jotain oli kohdun suulla jo alkanut tapahtua, mutta vieläkin tarjottiin ensisijaisena vaihtoehtona kotiinlähtöä. En suostunut, joten ottivat synnyttämättömien osastolle odottelemaan. Sain kipulääkkeen, josta oli vähän apua, ja myöhemmin toisen, joka ei auttanut enää yhtään. Käyrää otettiin moneen kertaan, mikä alkoi jo vähän ärsyttääkin, kun paikallaan oleminen teki kipeää. Supistuksia tuli ja meni, välillä niiden väli harveni kahdeksaan tai kymmeneenkin minuuttiin, välillä taas vähän tiheni. Mies hieroi ristiselkää aina supistuksen tullessa, mistä oli tosi paljon apua. Jossain vaiheessa tuli aika paljon verta ja lapsivedet menivät. Illalla puoli yhdeksän maissa kohdunsuu oli nelisen senttiä auki ja minulla oli todella kipeä olo, kun lopulta päästiin synnytyssalin puolelle. Olin ajatellut etukäteen, että haluaisin synnyttää niin luomusti kuin suinkin mahdollista: ei kipulääkkeitä jos suinkin mahdollista (minulla on mielestäni aika korkea kipukynnys), ei epiduraalia eikä muitakaan piikkejä, ei mielellään ilokaasua, ei missään nimessä episiotomiaa, avautumisvaiheessa halusin liikkua ja ehkä kokeilla vesiallasta, ja ponnistusvaiheessa halusin olla pystyasennossa tai synnytystuolilla. Just joo. Kaikki meni ihan eri tavalla. Olin niin kipeä, että halusin heti synnytyssaliin päästyä epiduraalin, ja se helpottikin taivaallisesti. Myöhemmin tarjottiin ilokaasua, ja sitäkin hengittelin, vaikka siitä tuli välillä tosi omituinen olo. En pitänyt yhtään siitä, että kipu tuntui ilokaasun läpikin mutta siitä ei vain jotenkin välittänyt, olin jotenkin irti omista tuntemuksistani. Avautuminen kuitenkin eteni kohtalaisesti. Mies oli ihanasti tukena ja apuna. Olisikin ollut tosi orpo olo yksinään. Välillä minua itketti, kun teki niin kipeää ja harmitti se, että koko homma meni niin eri tavalla kuin olin kuvitellut. Olin sängyssä kiinni piuhoissa, ei puhettakaan mistään liikkumisesta avautumisvaiheessa. Jossain vaiheessa lapsukaisen sydänäänet heikkenivät, samoin supistukset. Lopulta paikalle kutsuttiin lääkäri, joka päätti että enää ei oteta riskejä odottelemalla vaan vedetään lapsi ulos imukupilla. Silloin minua lähinnä enää huvitti - että siis imukuppikin vielä kaiken muun lisäksi... Kätilö ajeli minulta alapäästä osan karvoista pois (muutamaa päivää myöhemmin sängen kasvaminen teki tosi kipeää!) ja leikkasi välilihan (siis sekin vielä!). Minulle oli annettu pari tuntia aiemmin toinen epiduraali, ja se oli sen verran myöhään tai liian iso annos, että kun minun olisi pitänyt ponnistaa, olin ihan pallo hukassa että mitä. Alapäässä ei ollut tuntoa, en tuntenut supistuksia juuri ollenkaan enkä tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä kun kaksi kätilöä ja lääkäri käskivät ponnistamaan. Tunsin oloni kieltämättä aika tyhmäksi kun en osannut olla hommassa ollenkaan mukana. Kakkaakin taisi vähän tulla, ja koko puuha tuntui tosi raadolliselta. Mutta niin vain lääkäri sai vedettyä ulos terveen tyttölapsen vähän tammikuun toisena päivänä kahden jälkeen yöllä. Kätilö leikkasi napanuoran (oli kuulemma sen verran lyhyt että ei antanut isän leikata - ja minä kun olisin nimenomaan halunnut isän leikkaavan sen) ja pani lapsukaisen minun rinnalleni siksi aikaa, kun istukka putkahti tulos ja minut kursittiin kokoon. Siinä sitten ihmeteltiin toisiamme koko perhe. Suloinen pieni tyttö, joka tuntui heti omalta ja rakkaalta, vaikka synnytys olikin mennyt pitkän kaavan mukaan ja tosi kivuliaasti. Syntymäpaino oli 3040 g, pituus 48 cm ja pipo 34 cm. Olimme varmaan tunnin verran siinä, sitten lapsukainen vietiin pariksi tunniksi tarkkailtavaksi, minä pääsin suihkuun (taivaallista), sain kuivat vaatteet päälleni ja sitten meille tuoreille vanhemmille tuotiin yöpalaa: "kuohuviiniä" eli omenamehua kuohuviinilaseissa, kahvia, teetä, voileipiä ja hedelmiä. Oli ihana saada syödä. Lapsivuodeosastolle siirryttiin viiden maissa, saimme eräänlaisen perhehuoneen, jossa saimme olla kolmistaan mutta jossa ei ollut omaa suihkua eikä vessaa. Omien saniteettitilojen puuttuminen ei hirveästi haitannut - pääasia että saimme olla yhdessä koko perhe. Lapsukainen tuotiin tarkkailuosastolta huoneeseemme joskus aamukuuden jälkeen, kun oli todettu että hän oli kaikin puolin kunnossa. Siitä se sitten lähti käyntiin, perhe-elämä... Synnyksessä meni siis suunnilleen kaikki eri lailla kuin olin "suunnitellut" tai ainakin kuvitellut. Jossain vaiheessa synnytystä se otti rankasti aivoon, mutta onneksi pian jo huumorintaju voitti ja totesin, että näinhän sen tietysti piti mennäkin. Ei elämä aina mene niin kuin suunnittelee mutta kai se kuitenkin lopulta menee niin kuin pitääkin. Käytiin sitten vielä samana vai olikohan se seuraavana päivänä kätilöiden kanssa läpi tuo synnytys, enkä usko että siitä jäi minulle minkäänlaista traumaa. Se oli kuitenkin loppujen lopuksi niin lyhyt hetki, ja synnytyskivuilla on hyvä tarkoitus. Kotiin oltaisiin muuten päästy maanantaina, mutta sen verran typykkä oli keltainen, että häntä pidettiin sinivalohoidossa vuorokauden verran (lamput tuotiin meidän huoneeseemme, joten ei tarvinnut olla erossa pikkuisesta). Tiistaina eli loppiaisena sitten kotiuduttiin, mutta keskiviikkona ja torstaina käytiin vielä laitoksella kontrollikokeissa varmistamassa, että bilirubiiniarvot olivat laskusuunnassa. Imetyksen kanssa minulla on ollut vähän opettelua, mutta onneksi lapsukainen on itse tiennyt mistä on kyse: on imenyt hyvällä otteella alusta lähtien. Maitoa ei edelleenkään tule suihkuamalla, mutta ilmeisesti jo aika hyvin kuitenkin. Tyttö on yöt perhepedissä eli pääsee rinnalle aina halutessaan. Tarvittaessa annetaan korviketta pullosta, jos neitokainen ilmoittaa imetyssession päätteeksi että vielä jäi nälkä. Tavoitteena on päästä eroon korvikkeesta, mutta saa nähdä onnistuuko. Yritän olla ottamatta asiasta paineita, niin kuin muutenkin yritän ottaa lapsen kanssa asiat lunkisti ja olla itselleni armollinen. Ei kaikessa tarvitse olla täydellinen, riittää että pyrkii tekemään parhaansa. Mies on kotona ensimmäiset kolme viikkoa, ja olenkin saanut ruhtinaallista palvelua. Hän keittää aamupuurot, tekee ruoan kahdesti päivässä, siivoaa, nousee yöllä antamaan lapselle lisäsafkaa jos on tarvis, vaihtaa vaippoja, pesee pyykkiä... Mitenkähän minä oikein pärjään kun mies menee ensi viikon jälkeen töihin? Jaaha, jokohan tämä romaani saisi tällä erää riittää? Olohuoneesta alkaa kuulua ääniä siihen malliin, että neitokainen on herännyt iskän sylistä ja huomannut ettei siellä olekaan maitoautomaattia... Meikäläisen iäksi voi muuten päivittää 43 v. Tsemppiä kaikille, jotka vielä odottavat omaa nyyttiään! Piiloblondi ja oikeasti blondi Typykkä 12 pv. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa JOULU?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Minnesotalainen tuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen Helena Koivusta."
Tänään 00:09
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Vihreiden ja demarien kansanedustajilta todella harkitsematon ulkopoliittinen provokaatio
Tänään 00:07
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Osmo Soininvaara (vihreät) väittää Helsingin julkisen liikenteen olevan perikadon partaalla 🤣🤣🤣
Eilen 23:57
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Mikä siinä on kun naisten pitää ahdistella miehiä seksuaaIisesti?
Eilen 23:23
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Mumma ja puppa täällä 👴🏻👵🏻 hei. Bannit vauvalle tuli.
Eilen 22:53
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Täällä käy näköjään todella vähän väkeä.
Eilen 22:16
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Lidliin on tullut suolatonta kalkkunaa
Eilen 21:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Selitys paisuvaan toimeentulotukeen löytyi yllättäen pakolaisista"
Eilen 18:07
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Pitäis lisätä kasviksia ruokavalioon, mutta motivaatio on nollissa
Started by Echo
Maanantai klo 22:09
Luettu: 744
Aihe vapaa
2.
Miehelle klapikone lahjaksi?
Started by vierailija
Tiistai klo 10:13
Luettu: 523
Aihe vapaa
3.
Islamistit alkaneet ohjeistaa naisia pukeutumisessa Helsingin Itiksessä
Started by vierailija
Keskiviikko klo 14:25
Luettu: 417
Aihe vapaa
4.
Ei asiakaspalvelua suomeksi tai ruotsiksi?
Started by Johnny Appleseed
Maanantai klo 14:07
Luettu: 414
Aihe vapaa
5.
Heinäkuiset 2025🌼
Started by kolmattakertaa
Tiistai klo 07:00
Luettu: 380
Lapsen saaminen
6.
Riikka Purra: “On vain meistä itsestämme kiinni, elävätkö jälkipolvemme suomalaisen kulttuurin ja elämäntavan ympäröiminä myös tulevaisuudessa”
Started by vierailija
Maanantai klo 14:08
Luettu: 379
Aihe vapaa
7.
Minä luulen että kilttimiehen tarina on temmattu tuulesta
Started by vierailija
Maanantai klo 12:47
Luettu: 369
Aihe vapaa
8.
Turkulaiset ovatkin kolmasosaksi virolaisia
Started by Johnny Appleseed
Maanantai klo 13:58
Luettu: 362
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Marinin hallituksen sote-ratkaisu tuhoaa sen vähän mitä Suomen valtiontaloudesta on jäljellä"
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatiot 1004 Astetta Veemäisempi Rellu
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
47 min sitten
Aihe vapaa
6.
"Minnesotalainen tuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen Helena Koivusta."
Latest: vierailija
Tänään 00:09
Aihe vapaa
7.
Vihreiden ja demarien kansanedustajilta todella harkitsematon ulkopoliittinen provokaatio
Latest: vierailija
Tänään 00:07
Aihe vapaa
8.
Lapsettomuushoidoissa olevat
Latest: Mariamimi
Tänään 00:03
Lapsen saaminen
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
TAMMIKUUN TOIVOT tammikuussa
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu