Moikka taas!
Pikaisesti tulin kertomaan miten synnytys meni, varmaan moni tykkää lukea kokemuksista
Tämähän oli siis mulle kolmas lapsi ja toinen joka syntyi alateitse. Ensimmäinen synty leikkauksella. Me vietettiin ti 13.01 melkein koko päivä TAYS:ssa kun vanhimmalta tyttäreltä leikattiin kitarisat. Tyttö jäi sairaalaan yöksi tarkkailuun, koska hänellä on ollut kuorsaamis ja unikatko ongelmaa. Tultiin kotio about 22 aikaan ja siinä sitte vielä ennen nukkumaanmenoa miehen kanssa hommailtiin...
Kun vitsailin, että kannattas ny kiksauttaa vielä kun saattaa jäädä hetkeen viimeseks kerraks
No, klo 4.50 heräsin supistukseen, joka tuntu ihan erilaiselta kun aikasemmat harjotussupistukset. Se oli sellanen aaltomainen ja eri tavalla kipee. Niitä tuli 10-13 min välein ja viis kertaa. Nousin kuuden jälkeen ylös ja menin keittiöön tekeen aamupalaa, ja supistuksia alko tulla tiheemmin 4-7 min välein. Mies sitten nouso puol 7 ylös ja ihmetteli mitä teen jalkeilla, sanoin että varaudu lähteen töistä pois tänään kun nyt vähän niinku supistelis tiuhaan. Jäin yksin kotio (kuopus oli tädillään yökylässä, onneks!!) ja yritin vielä nukkua, mutta alko jo tehä sen verran ilkeetä ettei uni tullu. "pikkuhiljaa" supistukset tiheni, 2-3min oli väliä . Soitin miehelle klo 8:n jälkeen, että tarttis varmaan tulla kotio kun sattuu jo ihan kivasti. No mies tuumas, että pärjääkkö vielä hänen ruokkikseen asti (olis päässy 11sta jälkeen) vai tuleeko heti. Sanoin, että enpä tiiä, kun siihen on vielä kolme tuntia aikaa, että en taida. No mies pääsi, luojan kiitos, lähteen töistä heti ja oli siinä puol 9 aikaan kotona. Supparit ne vaan muuttu kipeemmiks, mut sanoin että ollaan vielä kotona kun kerran kestän. Soitin siinä aikani kuluks siskolle, ettänyt tuli lähtö. Sisko vähän hoppuutti, että voisitte kylä jo lähtee, kun ne supistukset muuttuu sitte ihan yht`äkkiä kamaliks. Totesin, että kaippa me kohta lähetään ajeleen. Soitin sitte synnärille ja toivottivat tervetulleeks. Oltiin sairaalalla joskus 9.10 ja pääsin heti käyrälle. Siinä sitte irvistelin ja tuskailin kun kätilö häippäs omille teilleen. Kun tuli takasi niin teki sisätutkimuksen, olin 4cm auki. Kätilö kehotti menemään suihkuun ja tein työtä käskettyä. Tuli suihkuun huuteleen, että hän ehdottais mulle spinaalipuudutusta, kun on kuulemma uudelleensynnyttäjälle hyvä
Kohta selviää, miksi laitoin ton hymiön! Kätilö häippäs valmisteleen toimenpidettä ja jäin suihkuun kun oottelin samalla, että joku tuo välipalaa kun oli nälkä. No välipala tuli ja lähin suihkusta pois, mutta sattu jo niin etten saanu syötyä!! :kieh: Kätilö kokeili taas ja olin 6cm auki, auennu pari senttiä jossain 25minuutissa. No sitten jo siirryttiin pikkuhiljaa synnytyssalin puolelle. Olin ihan tuskissani ja huusin, missä kaikki kuppaa kun piti puudutus saada!! No vihdoin lääkäri tuli ja kello oli siis siinä vaiheessa vähän yli 11 kun se yritti tuikkia mulle sitä spinaalia. No siinä sitte sen tuskasen laittamisen jälkeen odotin josko helpottais!!! No paskanmarjat, kun oli kolme helvetin kipeetä supistusta tullu, huusin lääkärille että niin koska tän oikeen pitäis vaikuttaa?? :headwall: Lääkäri siinä sönkötti, että no kyllä sen pitäisi HETI vaikuttaa kun puudute on laitettu!! Vaan eipä tapahtunu mitään ja tuskat senkun koveni. Lääkäri meni jo hieman paniikkiin kun huusin niinku viimestä päivää! Mittaili vähän väliä mun verenpainetta, joka oliki tosi korkeella. Lääkäri&kätilö oli tosi pahoillaan ettei puudute jostain syystä auttanukka, tosin se voivottelu ei kyl auttanu mun kipuihin yhtään. Huusin kätilölle, että saisinko ny ees ilokaasua, ettei tarvis vallan ilman lievityksiä olla ja sainki sitte juu. Ilokaasu autto edes vähäsen, nojoo, pää oli ihan sekasin enkä tajunnu mistään mitään, paitsi että kipu oli valtavanjärkyttävän kova :kieh: Kätilö kokeili taas ja totes, että tää on yhdeksän, melkein kymmenen senttiä auki, joten siirrytään tohon synnytyspenkkiin. No mut autettiin siihen ja sain alkaa pikkuhiljaa ponnistaan, mut ensin vähän "pihtailin" kun sattu niin perkeleesti :'( Hetken päästä pyysin, että saisin ponnistaa jakkaralla, ja kätilö laitto kamat valmiiks ja autto mut jakkaralle. Mies jäi taakse pitämään musta kiinni. Varsinaiseen ponnistamiseen meni mun mielestä aikaa about 10min, ja sieltähän se likka tuli pihalle ilokaasun voimalla klo 12.04!! :heart: Oli ihan mielenkiintosta tuntee koko ajan mitä alapäässä tapahtuu, ja kyllä, todellakin vauvan pää kiristi kun se sieltä piti ensimmäisenä pihalle työntää!! Mutta loppuvartalo tuliki sitte sujuvasti... Vauva nostettiin suoraan mun rinnalle kyljelleen ja siinä se sitten katteli äiteensä ja isäänsä ihan ihmeissään! Aloin jo panikoida, että miksei se itke ja paniikissa kyselin onko kaikki ok. Mutta hoitajat vaan rauhotteli,ettei mitään hätää, kaikkihan on hyvin! Vauva vaan ei halunnu rääkyä ensimmäisenä, vaan totes, että on kivempi pällistellä tätä ihmeellistä maailmaa kaikessa rauhassa
Istukka synty itekseen hetken päästä, ei ongelmaa. Kätilö tarkasti alapään, oli turvoksissa kun vesimelooni, mutta selvisin parilla nirhaumalla, joihin ei tarvinnu laittaa tikkejä. Tai kätilö kysy haluunko niihin yhdet tikit, mutta koska hänen mielestään ne paranis itekseenkin, niin sanoin etten halua tikkejä ollenkaan. Ja vehje onkin parantunu hyvin. Oltiin synnytyssalissa yli tunti, enneku hoitajat tuli sanoon, että päästään osastolle. Annoin tytölle tissiä heti kun alkoi hamuilla ja imikin rintaa melkein puoli tuntia.
Että semmosta. Vähän jäi paha maku suuhun kun puudute ei auttanu. Ja varsinkin, kun kätilö päätti asian mun puolesta, en tajunnu sanoo että eikös epiduraalin vois laittaa kun se laitettiin viimekskin. Mutta, ei voi mitään... Terveydenhoitaja kävi tänään kotikäynnillä ja totes, että sehän oli sitten periaatteessa luomusynnytys. Niin, ilokaasua vain... Onneks sen kivun kuiteski unohtaa, joskus, niin että uskaltaa EHKÄ vielä lisää lapsia yrittää.. Kun jokanen niistä pitää synnyttää, tavalla tai toisella.
Onneks lopputulos on NIIIIIIIIN täydellisen ihana, että kannatti :heart: