Mukavan paljon uusia kirjoittajia täällä Tammikuun Toivoissa=) tervetuloa
Tuttemui ja
Sini-Sissi!!!
Tuttemui... rankkoja olet kokenut. Nyt vain ihanaa ja nautinnollista odotusta!
JennaKä... onneksi kaikki hyvin!
(.)... Mulla tänään oli myös neuvola. Verenpaineet oli oikein hyvät ja nyt ei tarviikaan sitten onneksi ravata enää useammin siellä... eli seuraava käynti vasta kuukauden kuluttua (lääkäri)! Hyvä. Johan siellä on tullut ravattua. Painoa on tullut ihan liikaa omasta mielestä. Juu ja sitä
rautaa tartti alkaa sit syömään. On kuulemma uudet suositukset että puolesta välistä rauta-lisä, oli hb mikä tahansa?? Kävin hakee Retaferia ( =halvin) , mutta siis tuolla elokuun ketjussa vinkkasinkin herkkämahaisille siitä
Kräuterblutsaftista, jonka kanssa ainakaa minä EN ole saanut vatsavaivoja.
Kohdunpohjan korkeus on nyt tasoittunut... eli 21.5 oli nyt 22+3. Eli olen saavuttanut käyrät niistä alun huippulukemista. Esikoistani odottaessa jouduin kaiken maailman tutkimuksiin, kun kohtua (ja lasta) pidettiin niin isokokoisena. Silloin mm. sokerirasitus tehtiin ja sitten ihan lapsiveden mittauksia, koska ajateltiin, että suuri vatsani olisi voinut johtua reilusta lapsiveden määrästä, joka taasen olisi voinut johtua mm. jostain kromosomi-poikkeavuudesta tms häikästä?? No, lapsi oli ihan normi kokoinen silloin, pitkä kylläkin, syntyessään. Mutta silloin ei ollut mitään esim. "np-ultraa" automaattisesti tarjolla. Seerumiseulaan sai mennä jos halusi. Mä en halunnut.
G: Oletteko kaikki ottanneet vastaan kaiken tarjotun
seula-tutkimusmahdollisuuden? Me vain noi np- ja rakenne-ultrat. En halunnut taaskaan seerumiseulaa. Mulla ja miehelläni on sellainen tunne, että olisi kamalampaa joutua miettimään raskaana ollessaan vaihtoehtoja JOS kuulisi, että jotain voisi olla tai olisi pielessä. Mielummin törmätään tilanteeseen sitten suoraan päin kasvoja synnytyksessä. Saako kukaan kiinni mitä ajattelen?? Ultrat haluttiin, koska on ihana nähdä vauva... =) ja toisaalta on paljon asioita, jotka todettua voidaan alkaa hoitaa jo raskausaikana. Mm. siskoni joutui ekaa odottaessaan rv28:sta alkaen syömään sydänlääkityksiä sikiön vuoksi, joka niitä tarvitsi. Jo sikiöaikana hyvin hoidettu sydänvika korjaantui syntymän jälkeen ensimmäisen vuoden aikana ja näin ollen ei jättänyt mitään pysyvää jälkeensä...
Sikiön liikkeet tuntuvat täälläkin jo hiukan päällepäinkin, mutta minulla niitä vaimentaa etuseinämässä oleva istukka. Vain istukan ulkopuolelle osuvat potkut ja nyrkin hakkuut ovat napakoita/teräviä, päällepäin tuntuvia... Mies on
vessapaperirullan avulla kuunnellut sydänääniä ja potkuja =) Ja lisäksi tämä masuasukas näyttää tykkäävän suklaasta.
Meno mahassa kasvaa ja yltyy, jos minä syön suklaata!
rakuuna 22+3