Heipsis pitkästä aikaa. Tässä on pari tuntia vierähtänyt näppärästi kun olen lueskellut uusia kirjoituksia.
Ihan ensimmäisenä: kirppunen, sinuna ottaisin yhteyttä neuvolaan jos supistuksia on paljon tai usein tai alkavat herkästi. Ihan vaan sillä että tarvittaessa katsoisivat kohdunsuun tilanteen jo aiemmin. Riski ennenaikaiseen syntymään on kuitenkin olemassa ja sen takia olis tilanne hyvä tarkistuttaa neuvolassa tai synnärillä jos paljon supistelee. Osaavat sit reagoida tarpeen ja tilanteen mukaan.
Johjo puhui aiemmin miehen syvästä unesta. Meillä kans on mies semmonen unikeko ettei ikinä oo heränny/reagoinu vauvan (tai isompienkaan lasten) yöheräilyihin. Mä oon sit tylysti tuuppinu miestä kylkeen jos olen kaivannut apua tai jos heräilykertoja on jo sinä yönä kertynyt useampia, välillä on miehenkin vuoro, vaikka olisikin töissä ja minä kotona.
Liivinsuojuksista kokeilin esikoisella kertakäyttöisiä, kun en ollu pestävistä kuullutkaan ja kun totesin että laatikollinen kertakäyttöisiä kesti 1-2 päivää niin aloin etsiä vaihtoehtoista ratkaisua. Sillon ostin sit marketista useat parit pestäviä suojia kohtuuhintaan ja ne ovatkin olleet paljon parempia.
Aminohappo: Hei mistä tilasit niitä nimitutteja? Täällä oli armaan joskus aiemmin joku linkki jollekin sivustolle, mutta en jaksaisi sit enää alkaa etsiä. Hyvän nimen olette muuten tytölle valinneet. *hymy* Meidän kuopus on Ava. Kannattaa varautua että oli kyse sitten lääkäristä tai msitä tahansa nimen saa aina tavata kirjainkirjaimelta ja varautua kannattaa myös siihen että vähänväliä nimi kirjoitetaan väärin. Meidän 3w neidin päiväkoti papereissa lukee usein Aava ja kutsukortit synttäreille tulee lähes poikkeuksetta Aavalle. Myös joidenkin sukulaisten kanssa nimenkirjoitusasun oppiminen on tuntunut olevan vaikeaa. Asiaa ehkä vaikeuttaa että lausumme nimen pitkällä alku-a:lla. Vähän harmittaa kun niin monesti nimi kirjoitetaan väärin, mutta se on pieni hinta kauniista nimestä.
(.) Lääkärineuvolassa käväisin 15.10. jatkuvien alavatsakipujen/supistelujen takia. Kohdunsuun tilanne oli hyvä: paikat edelleen kiinni, hiukan pehmenneet. Silti lääkäri käski lepoon. Nyt olen yrittänyt ottaa levon vakavasti, vaikka lasten päiväkotiin vienti ja haku matkat hoidan edelleen kävellen (matka suuntaansa n.150m). Mies koittaa hoitaa lapset toiseen suuntaan, kun molempien reissujen hoitaminen alkaa käydä minulle ylivoimaiseksi. Painoa oli tullut 15.10. mennessä yhteensä +3,9kg, vauvan sykkeet ja minun verenpaineet olivat ok, sf mittaa en ole neuvolakortista tarkastanut, kun lääkäri ei sitä ääneen sanonut. Vauva oli jo kääntynyt pää-alaspäin.
Tiistaina 21.10. kävin sokerirasituksessa, tulokset olivat erinomaiset. Jippii! Ei huolta syömisistä vaikka vähän täytyy toki katsoa ettei liiaksi pääsisi painoa kertymään, kun ei enää pysty juurikaan liikkumaan.
Nyt yritän kovasti totutella ajatukseen että pitäis pysyä paikallaan, mutta pakko sanoo että ottaa koville. Varsinkin jos joutuu tuottamaan pettymyksen lapsille. Kuopus haluaisi päviäkotipäivän jälkeen olla hetken pihassa kiikkumassa, mutta minä en voi antaa hänelle vauhtia. Esikoinen kyselee kovasti lenkin perään ja lenkille pitäisi päästä nimenomaan äidin ja siskon kanssa. En saa enkä voi, vaikka kuinka haluaisin. Eilen esikoinen kysyi: "Äiti voitko sä sit lähteä meidän kanssa lenkille kun vauva on tullu pois sun mahasta?" Toivottavasti voin.
Kaikesta tästä huolimatta toivon tietysti että vauva pysyisi mahassa vuodenvaihteen yli asti. Sitten hän alkaisikin jo pikkuhiljaa olla valmis tulemaan. Päivä kerrallaan, kun jokainen päivä on askel parempaan, mutta raskaaksihan tämä käy. Vauvalle on jo neulottu villatakki, tumput, töppöset ja 2 pipoa. Villapöksyt edistyvät hyvää kyytiä ja kunhan saan ne valmiiksi lupasin neuloa miehelle uudet villasukat. Kukahan hakisi kaupasta lisää lankaa? Kaikki mahdolliset ja mahdottomat tv-ohjelmat nauhoitan, jotta päivisin olis jotain katsottavaa ja kirjahyllyni sisältöä olen yrittänyt kahlata läpi, mies lupasi kantaa lisää kirjoja kirjastosta jos alkaa lukeminen loppua. *hymy*
Että tällaista
tulia & viljami 26+2
Ihan ensimmäisenä: kirppunen, sinuna ottaisin yhteyttä neuvolaan jos supistuksia on paljon tai usein tai alkavat herkästi. Ihan vaan sillä että tarvittaessa katsoisivat kohdunsuun tilanteen jo aiemmin. Riski ennenaikaiseen syntymään on kuitenkin olemassa ja sen takia olis tilanne hyvä tarkistuttaa neuvolassa tai synnärillä jos paljon supistelee. Osaavat sit reagoida tarpeen ja tilanteen mukaan.
Johjo puhui aiemmin miehen syvästä unesta. Meillä kans on mies semmonen unikeko ettei ikinä oo heränny/reagoinu vauvan (tai isompienkaan lasten) yöheräilyihin. Mä oon sit tylysti tuuppinu miestä kylkeen jos olen kaivannut apua tai jos heräilykertoja on jo sinä yönä kertynyt useampia, välillä on miehenkin vuoro, vaikka olisikin töissä ja minä kotona.
Liivinsuojuksista kokeilin esikoisella kertakäyttöisiä, kun en ollu pestävistä kuullutkaan ja kun totesin että laatikollinen kertakäyttöisiä kesti 1-2 päivää niin aloin etsiä vaihtoehtoista ratkaisua. Sillon ostin sit marketista useat parit pestäviä suojia kohtuuhintaan ja ne ovatkin olleet paljon parempia.
Aminohappo: Hei mistä tilasit niitä nimitutteja? Täällä oli armaan joskus aiemmin joku linkki jollekin sivustolle, mutta en jaksaisi sit enää alkaa etsiä. Hyvän nimen olette muuten tytölle valinneet. *hymy* Meidän kuopus on Ava. Kannattaa varautua että oli kyse sitten lääkäristä tai msitä tahansa nimen saa aina tavata kirjainkirjaimelta ja varautua kannattaa myös siihen että vähänväliä nimi kirjoitetaan väärin. Meidän 3w neidin päiväkoti papereissa lukee usein Aava ja kutsukortit synttäreille tulee lähes poikkeuksetta Aavalle. Myös joidenkin sukulaisten kanssa nimenkirjoitusasun oppiminen on tuntunut olevan vaikeaa. Asiaa ehkä vaikeuttaa että lausumme nimen pitkällä alku-a:lla. Vähän harmittaa kun niin monesti nimi kirjoitetaan väärin, mutta se on pieni hinta kauniista nimestä.
(.) Lääkärineuvolassa käväisin 15.10. jatkuvien alavatsakipujen/supistelujen takia. Kohdunsuun tilanne oli hyvä: paikat edelleen kiinni, hiukan pehmenneet. Silti lääkäri käski lepoon. Nyt olen yrittänyt ottaa levon vakavasti, vaikka lasten päiväkotiin vienti ja haku matkat hoidan edelleen kävellen (matka suuntaansa n.150m). Mies koittaa hoitaa lapset toiseen suuntaan, kun molempien reissujen hoitaminen alkaa käydä minulle ylivoimaiseksi. Painoa oli tullut 15.10. mennessä yhteensä +3,9kg, vauvan sykkeet ja minun verenpaineet olivat ok, sf mittaa en ole neuvolakortista tarkastanut, kun lääkäri ei sitä ääneen sanonut. Vauva oli jo kääntynyt pää-alaspäin.
Tiistaina 21.10. kävin sokerirasituksessa, tulokset olivat erinomaiset. Jippii! Ei huolta syömisistä vaikka vähän täytyy toki katsoa ettei liiaksi pääsisi painoa kertymään, kun ei enää pysty juurikaan liikkumaan.
Nyt yritän kovasti totutella ajatukseen että pitäis pysyä paikallaan, mutta pakko sanoo että ottaa koville. Varsinkin jos joutuu tuottamaan pettymyksen lapsille. Kuopus haluaisi päviäkotipäivän jälkeen olla hetken pihassa kiikkumassa, mutta minä en voi antaa hänelle vauhtia. Esikoinen kyselee kovasti lenkin perään ja lenkille pitäisi päästä nimenomaan äidin ja siskon kanssa. En saa enkä voi, vaikka kuinka haluaisin. Eilen esikoinen kysyi: "Äiti voitko sä sit lähteä meidän kanssa lenkille kun vauva on tullu pois sun mahasta?" Toivottavasti voin.
Kaikesta tästä huolimatta toivon tietysti että vauva pysyisi mahassa vuodenvaihteen yli asti. Sitten hän alkaisikin jo pikkuhiljaa olla valmis tulemaan. Päivä kerrallaan, kun jokainen päivä on askel parempaan, mutta raskaaksihan tämä käy. Vauvalle on jo neulottu villatakki, tumput, töppöset ja 2 pipoa. Villapöksyt edistyvät hyvää kyytiä ja kunhan saan ne valmiiksi lupasin neuloa miehelle uudet villasukat. Kukahan hakisi kaupasta lisää lankaa? Kaikki mahdolliset ja mahdottomat tv-ohjelmat nauhoitan, jotta päivisin olis jotain katsottavaa ja kirjahyllyni sisältöä olen yrittänyt kahlata läpi, mies lupasi kantaa lisää kirjoja kirjastosta jos alkaa lukeminen loppua. *hymy*
Että tällaista
tulia & viljami 26+2