Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

Pikainen päivitys: Meille syntyi tänä aamuna, eli 19.1. (40+4) ihanainen pikkuprinssi, paino 3870g, pituus mitataan vasta myöhemmin.

Synnytys oli lopulta nopea ja raju, supistukset alkoivat klo 2 aamuyöllä, sairaalassa olimme vaille viisi ja vauva oli sylissä kuuden jälkeen. En ehtinyt saada kuin kohdunkaulan puudutteen ja ilokaasua. Nyt väsyneenä mutta niiiiiin onnellisena ihmettelen tätä uutta elämää!

Voimia vielä odottaville, kyllä se vielä sieltä tulee!

 

Oijoi, onpa täällä monta vauvauutista yhtäkkiä - onnittelut sariza82, Mijau ja Sonatar!!! ^__^ Pakko kysyä Sonatar, että erosivatko nuo viimeöiset supistukset heti alussa jotenki niistä aiemmista? Mistä tiesit et nyt on tosi kyseessä?

Mulla oli perjantai- ja lauantai-iltana kipeitä ja säännöllisiä supistuksia useampia mut menivät sitten ohi. Molempina päivinä kuten muulloinkin on ollu supistuksia muutenkin, välillä säännöllisiä mikä tietty aina hämää ihan hirveästi ekakertalaista, mut nyt ekaa kertaa oli tollasia kipeitä kohdun alueen tuntemuksia. Ei kyl mitään vuotoja tai muuta oo ollu havaittavissa mut uudenlaista satunnaista vihlontaa jossakin synnytyselimissä kylläkin. Kauheeta ku tää muuttuu koko ajan vaan jännemmäks Eipä tainnu osua nappiin mun veikkaus et tänä viikonloppuna vauva syntyy, eihän täs enää oo ku 11 tuntii aikaa

Entistä flunssaisempana täällä yritetään nyt vain lepäillä viime päivien touhuamisen jälkeen ja nauttia siitä kun vielä ehtii vaan olla ja mietiskellä asioita Tsemppiä muille vatsankasvattajille!

Maddi 39+2

 

Onnea Mijau ja Sonatar! Oi kyllä nyt pukkaa vauvauutisia, ihanaa! Ei tahdo oikeen tajuta ite kuinka lähellä alkaa jo olla oma laskettu aika kun on seurannut vaan sitä koska kaikki muut synnyttää

Dewinna -- Sulla ei oo ollut ainakaan mitenkään helppo raskausaika! Uskon että ottaa todella voimille kaikki nuo asiat yhdessä, ja kun lisätään raskaus siihen päälle sekoittamaan hormoneita niin huhhuh Itellä on muuten semmonen vakaa ja selkeä tilanne, löytyy mies ja yks lapsi jo, mutta ystäviä ei oo mullakaan. Ja se on syvältä! Tosin ajan kanssa siihen on jo tottunut, mutta ois se välillä kiva ku sattuis kohalle samanhenkisiä tyyppejä : P

En osaa sanoa tosta painon laskusta ja mahan koosta oikeen mitään, mutta luulisin että se on ihan normaalia ettei ihan loppuvaiheessa raskautta välttämättä enää mitään suuria kasvuja tapahdukaan. Ja jos sun lapsi on laskeutunut lantioon, niin sehän pienentää sitä sf-mittaa, eli maha ei senkään puolesta olis kasvanut.
Ja nauratti kun kuvittelin koiran tuijottavan ku ite syön, kyllä mullakin vois mennä jossain vaiheessa hermot

 

Dewinnalle jaksamisia, kuulostaa tosiaan harvinaisen kököltä sun tilanne Mullakaan ei kyllä paljoa ole ystäviä, oon jotenkin hirveen huono pitämään ihmisiin yhteyttä ja erakoitunu vaan kotiin kun ei oikein kiinnosta missään baareissa/kaupoilla enää paljoa pyöriä. Ja tää siis jo ennen raskautta, musta on tullu kamala kotihiiri! Oon kyllä yrittäny vähän tsempata tässä ja ottaa yhteyttä muutamaan vanhaan kaveriin joilla on jo lapsia ennestään että saisi samanhenkistä seuraa edes välillä.

Sonatar: paljon onnea pikku prinssistä! Sulla on tosiaan nopeasti edennyt synnytys, toivottavasti kuitenkin paikat ehti pehmetä siinä rytäkässä ettet pahoja repeämiä saanut :O

Ei meillä olekaan koliikkivauvaa! Ihan nolottaa, mutta omaa tyhmyyttähän kaikki taas kerran oli... Luultiin siis että vauvalla on kamalat ilmavaivat kun sairaalassakin niin sanoivat pojan itkusta. Kotona kesti entistä kauemmin imetyksen aloittaminen vaikka ukko työnsi nyrkkiä suuhun ja antoi kaikki muutkin klassiset nälän merkit, ei vaan tarttunut rintaan millään ja huusi ja huusi... Ajattelin että vauvahan myös vasta opettelee tissille, siitähän tuo vaan johtuu. Lopulta eilen päivällä sain ahaa-elämyksen ja kaivoin huvikseen kokeiluun kauan sitten varmuuden varalle ostamani nännikumit ja johan alkoi poika syödä! Meinas ihan itkettää kun tuli niin hyvä mieli, oli ollut niin avuton olo kun pieni vaan huutaa ja ilmavaivojen piikkiin kaikki laitettu Ja nyt jos joku luulee ettei raukka ole saanut yhtään syödäkseen niin on joka kerta imetys kuitenkin vihdoin ja viimein onnistunut mutta kauan siihen on mennyt. Ihan sydäntä särkee pienen puolesta, luojan kiitos vihdoin tajusi mistä on kyse. On meinaan ollut ihan erilainen vauva nyt pari päivää, ei ole paljoa itkeskellyt ja nukkuu todella paljon. Mies ihan ihmetteli että mikä sitä vaivaa kun nukkuu yhtäkkiä noin hyvin, mutta niinhän sen pitääkin olla
Eikä kuulunut muuten enää imettäessä pojan massusta sitä ilma-kurinaakaan, ote oli ilmeisesti tosiaan niin huono nännistä että meni paljon ilmaa masuun maidon mukana, nännikumin kanssa ei oo ollu sitäkään ongelmaa
Vähän kyllä ihmetyttää kun sairaalassa kätilöt opastivat rintaruokintaan ja siellä jo poitsulla kesti aika kauan alkaa syödä, kukaan ei kuitenkaan mitään sanonut siihen ja passittivat nopeasti kotiinkin kun "hyvin" sujui imetys. Eihän siinä tietysti oltu kuin pari päivää mutta silti, luulisi että ammattilaiset olisi ton tajunneet. Noh, samapa tuo, loppu hyvin kaikki hyvin.

Jännää, teidän tuntemuksista päätellen kohta saadaan lisää vauvoja ryhmään! opcorn:

Mijau & Poitsu 1vko

 

Meidän nyytti syntyi sitten rv 41+0. Tyttö tuli ja kaikki meni ihan hienosti. Yritän kirjoitella myöhemmin lisää...

 

Onnea Alexandra ja koko perhe!!!!

Maddi kyseli supistuksista: Minä kyllä tunsin, että nämä on erilaisia kuin aikaisemmin. Paljon varmasti riippuu siitä, onko ollut ennakoivia supistuksia ennen varsinaisten alkamista vai ei. Minulla aikaisemmat olivat olleet voimakkuudeltaan sellaista kuukautiskipumaista jomotusta. Kun heräsin näihin varsinaisiin tiesin heti, että eroa on sekä kivussa että kestossa. Ne myös voimistuivat koko ajan. Kun puhutaan, että synnytyssupistus on napakka niin sitä se tosiaan on!
Pääsemme tänään sairaalasta kotiin, jee! Poika syö kuin hevonen, lisämaitoa on ollut pakko antaa. Toivottavasti ei sekoita imetystä, kunhan maito kunnolla nousee.
Halit kaikille!
Sonatar ja Junior 2 vrk

 

Voi, onnittelut Alexandra89!! vihdoinkin eikä ees vissiin tarvinnu käynnistää ku ei menny yliaikaiseks

Kiitokset Sonatarille huojentavasta tiedosta, jospa sitte itekin erotan oikeat, ja Mijaulle imetysvinkeistä, täytyypä itekin pitää mielessä tuollainen mahdollisuus. Hieno juttu että selvisi ja helpotti teillä, onhan imettäminen kuitenki tosi tosi tärkeetä.

Hmm, ihmetyttää kun sain tietää kuulumisia odottajilta joilla on LA vasta helmikuussa ja viikkojakin alle 38 mut silti kova kiire ja kilpailu ulkoistaa vauvat pihalle :O Juu kyllähän ne varmaan selviytyis hyvin mut eikö kuitenki vauvat yleensä synny sitte ku ovat valmistautuneet tarpeeksi eli itse tietävät milloin on paras aika...? Kyllähän sitä itekin aatteli jo monta viikkoa sitte et olispa ihana päästä hoitamaan pientä mut ymmärsi silti et paras kun kasvais vielä kohdussa. Ainaki ku ei ollu ees täysaikainen vielä. Tuntuu aika surulliselta ja itsekkäältä et yritetään kaikin keinoin saada varsinki ihan ennenaikaista vauvaa syntymään :O

Vähänhän tuo omakin masu alkaa olla tukala, samoin supistukset, ja vissiin näyttää jo aika kypsältä ihmisten kommenteista ja kyselyistä "etkö jo haluis et se syntyy" päätellen mut silti pidän kiinni omaksumastani filosofiasta et vauva tulee sit ku haluaa vaikka se varmaan jo hyvin pitkälti olis siihen jo kypsä, kun LA on parin päivän päästä. Toki mielellään ottaisin jo vauvan tänne mut en ala väkisin pientä pakottamaan.

Ainut huoli on vauvan koko, ettei kasvais liian suureks, mut onhan tää nykylääketiede niin kehittyny et eiköhän siitäki sit tavalla tai toisella selvittäis.

Saapa nähdä kauanko tää vielä jatkuu, oon jo mekein koukussa tähän jännittämiseen koskaan ei tiiä milloin tapahtuu ja sit meikä on aitiopaikalla! Tietää että jotain aivan ainutlaatuista on tapahtumassa parin viikon sisään ja odotellessa voi vaan nauttia elämästä leppoisaa odotusta teille muille ja antoisia hetkiä vauvan saaneille

Maddi 39+4

 

Maddi, tulin vielä tuolta helmikuisista vähän rauhoittelemaan... Olet tainnut vähän turhan tosissasi ottaa nuo huumorilla kirjoitetut "häätöyritykset" siivouksen tai saunomisen avulla. Tokkopa kukaan toivoo ja haluaa vauvansa syntyvän ennen kuin on täysiaikainen ja oikeasti valmis syntymään.

Vähän turhaa kauhistelua ja jopa typerää tulla itsekkääksi syyttelemään ihmisiä joilla joillakin raskaus on jo joko täysiaikainen tai siihen ei enää kovin montaa hetkeä edessä ole.

Terkuin, Hortensia 36+4

Lisäystä: Ei siellä helmikuisissa mitään kilpailua käydä. Vähän nyt voisi hillitä sitä kauhistelunhalua ja moralisointia.

 

Oi onnea Alexandra ! Ihanaa! (tapahtuihan se vihdoin! )

Itellä jo huomenna laskettu aika, hui! Ei oikeen tajua, että koska vaan voi alkaa tapahtua... : P

viii 39+6

 

Hortensia, voi pahempiakin juttuja kuin teidän ketju näkee netissä, esim. blogeissa, surullista luettavaa... viitaten nyt siihen mitä kirjoitin tässä ketjussa viimeksi. Ehkä ne raskaushormonit asettaa haasteita järkevään ajatteluun joillakin odottajilla.

Niin ja neuvolapäivitystä vielä... kaikki oikeinkin hyvin muutoin mutta itseä alkaa oikeasti vähän ahdistaa toi sf-mitta vaikka yritän yhä järkeillä et ei täs mitään... Viimeks ei yhtään kasvua vauvan laskeuduttua ja kiinnityttyä, nyt päästiin lukemaan 35 cm asti, viikkoja siis 39+4. Onhan toi mulla muutenki aina ollu himpun yli keskiarvokäyrän mut ei vielä noin selkeästi. Kiva että vauveli kasvaa mut vähän hirvittää et miten paljon, haluisin alakautta synnyttää. No, yritänpä edelleen aatella et eiköhän ne sit osaa hoitaa jos jotain ongelmia tulee ja leikatkoon jos ei mahu mut vähän silti mietityttää et kai sen sit huomaa ajoissa jos ei mahu. Toivotaan et vauvan asento, oli pylly pitkänä siellä, vähän hämäs noita mittoja...

 

Mä käyn täällä aina lukemassa onnelisia vauva juttuja ja jännitän teidän kaikkien puolesta vaikka itselläni todellakin laskettu aika on vasta helmikuun lopulla Mutta on kyllä surullista lukea, että tullaan tänne(kin) kauhistelemaan helmikuisten ketjua ja niissä huumorilla heitettyjä juttuja. Minun mielestä jokaisella meillä on oikeus nauttia raskaudesta omalla tavalla ja sen mukaan myös asioista puhua ja vitsailla. On aika itsekästä mielestäni tulla "haukkumaan" itsekkäiksi naisia jotka foorumilla keskenään vitsailee ja kertoo erinäisiä "häätövinkkejä" vaikka kaikkihan me tiedetään, että vauva tulee kun on tullakseen. Ja sitten vielä jatkaa ihmettelyä täällä ns. selän takana toisessa ketjussa. No ehkä mäkin näissä hormooneissa olen vähän herkillä, mutta siksipä juuri kannattaakin miettiä mitä täällä kirjoittelee

Onnittelut teille kaikille vauvan jo saaneille ja niitä vielä odottaville mammoille :heart:

 

Onnea Alexandra ja koko perhe!
Maddi: mulla sf-mitta huiteli yläkäyrällä melkeinpä koko ajan ja oli pahimmillaan 35,5 tai 36cm (en enää muista kumpi) eikä silti mitään jättivauvaa tullu. Älä turhaan huoli, eiköhän kaikki mene hyvin ja saat synnytettyä alakautta

Neuvolasta tultiin tänään käymään eikä tosiaan pienintäkään huolta että poika olisi nälkää nähnyt sairaalan lähtöpaino oli 3700g (15.01.) ja tänään paino 4220g tuntuu muutenkin että vauva olisi tissillä koko ajan, mutta näitä jaksoja ilmeisesti tulee.

Onko kaikki muut synnyttäneet kiireisiä tulokkaiden kanssa kun ei mitään kuulu? Tulkaahan kertomaan kuulumisia kun ehditte ja jaksatte

Viii, niin se aika rientää, kohta pääset jo synnyttämään! Mun mielestä ainakin tuntui että loppuvaiheessa aika oli vaan karannu johonkin, ei yhtään ollukaan niin valmis kun joskus keskiraskaudessa kun tuntui että aika matelee eikä vauva ikinä synny



Mijau & Poitsu 1vko 3pvää
(ei vaihteeks taas toimi lihavoinnit tai mitkään, murr....)

 

Dewinnalle Tervetuloa kerhoon =) Harmi ettet oo saanu "seesteistä" odotusaikaa, mut kohtahan se vauva sieltä saapuu elämää sekottamaan <3 Eipä tuo niin seesteistä kyl oo tainnu itelläkään olla, ei tietty mitään siun tilanteeseen verrattuna. Koiran menetys on kyllä ihan hirveetä!
Oma napaa ei merkkiäkään lähdöstä :/ Mut ei kyllä ollu esikoisenkaan kohdalla. LA on sitte lauantaina Mut nyt jatkettava

TammenTirppa 39+5

 

Niinhän se on Mijau, aika vaan on yhtäkkiä mennyt tosi nopsaan. Nyt tosin tuntuu siltä ettei tuo ikinä synny... Alkaisin olemaan jo niin valmis synnyttämään! (Ja on alkanut pelottaa, jos joutuu käynnistykseen asti... Toivottavasti ei, en kyllä esikoisestakaan joutunut, jotta ehkä tääkin sitten syntyy ajallaan....)

Samat fiilikset täälläkin, TammenTirppa, ei mitään merkkejä lähdöstä ÄH! (Ja mullakin oli esikoisen kohalla ihan sama homma, sitten kun supistukset alko niin ne oli kans synnytyssuppareita).

Mietinkin tänään että onko täällä enää muita odottajia jäljellä kuin minä ja Maddi, mutta ainakin TammenTirppa löytyi vielä On sen verran hiljanen ketju ollut taas

viii 40+1 (Byääää)

 

Heips!
En sit ehtinytkään teihin paljoa tutustua enkä valittaa vaivoistani, koska poika syntyi jo 20.1.14 rv 39+2. Lapsivedet säikähtivät pihalle samalla kun herätyskello soi aamulla. Sairaalasta käskettiin mennä tarkistuttamaan tilanne n.12 tunnin päästä, joten kiirettä ei pitänyt olla. Menin siis hoitamaan vielä asioita aamupäivästä, pakkailin tavaroita mukaan ja pyörin ympyrää naureskellen. Supistukset kuitenkin alkoivat ja voimistuivat nopeasti (tulivat alusta alkaen n. 6 min välein), joten menimme sairaalaan jo iltapäivästä. Paikanpäällä en ehtinyt olla kuin puolitoista tuntia, kun poika jo parkaisi ekan huudon! Synnytyksen kokonaiskesto oli vajaa 5 tuntia, joten koen päässeeni vähällä varsinkin ensisynnyttäjäksi.

Kaikki siis hyvin täällä, kahden päivän jälkeen kotiuduttiin ja nyt opetellaan vauva-arkea. Kaikki on uutta ja mielenkiintoista! Ennen odotin vain iltaa, että pääsee nukkumaan, mutta nyt aamua ja päivää kaikkine tapahtumineen.

Kiitos tuesta, käyn täällä usein vertaamassa kokemuksia vauvojen alkutaipaleelta ja toivon, että muillakin odottavilla on yhtä ihanat kätilöt kuin itsellä ja synnytys ei olisi ainakaan kamalampi, kuin mitä odotatte. Mijaun kanssa voitais tosiaan tsempata tän erakoitumisen suhteen, kuhan kerkeää...

Niin ja strategiset mitathan olivat 3220g ja 48cm. Pienokainen <3

 

Oih! Onnea Dewinna!!! Ihana kuulla et oli helppo synnytys, luo uskoa itellekin tulevaan

Huomenna ois sitte LA, Jei! Ja ei merkkiäkään.. :/ Esikoinen meni mummilaan et saan levätä tän illan, yön ja huomisaamun. Flunssa rantautu meille alkuviikosta enkä itekkään siltä säästyny. Kuumetta ei oo mut kurkussa kaktus ja nenä yrittää mennä tukkoon. Pojalla oli vähän lämpöäja nenä vuos ku seula ekat päivät. Sitte tuli ihan hirveen kuullonen yskä Mut kaks yötä nyt nukku jo melko hyvin.

Mutta joo, jäädään vissiin Maddin ja Viiin kans oottelemaan

TammenTirppa 39+6
ja se kuka väittää ettei odottavan aika oo pitkä kokeilkoot muutamaa ylimenevää raskautta kaikkine liitoskipuineen ja supistuksineen

 

Onnea Dewinna! Ihanan helpolta ja nopealta synnytykseltä kuulosti

Voi Tammentirppa, voin vaan kuvitella että synnyttäminen vois olla aika rankkaa jos flunssa olis samaan aikaan päällä, toivottavasti ehdit parantua ennen synnytystä

Ja voi odotus sentään Esikoinen syntyi silloon 11 päivää yli lasketun ajan, etten kovin pian odota tän tokankaan vielä tulevan... (Siis todellakin sais tulla jo!!!! ARHH tätä odottamista !! ) nyt menossa 40+3 jo... : P Menikö sulla Tammentirppa eka raskaus kuinka paljon yli?

Ja Maddi käytkö vielä täällä vai ootko synnyttänyt jo? Mä alan epäillä että oon ite viimenen tässä ketjussa joka synnyttää... Saan sitte höpötellä ittekseni täällä

viii 40+3

 

Heippa! Just aattelinkin et voisin omia juttuja päivitellä ja täällähän oli jo kaivattu - heti huomaa ku joku nukkuu kun meitä on niin vähän enää.

Mullakin LA tuli ja meni, supistuksia toki ollu ennenki mut eilen illalla alkoi ihan erilaiset ku mitä ennen ollu. Ähkimiseksi meni "pahimmillaan". Kellotin ennen nukkumaan menoa pari tuntia enempi tai vähempi kivuliaita supistuksia noin 10 min välein mut olin sit nukahtanu. Yöllä välillä vähän samaa ja jatkunu tälle päivälle. Kohtu supistuu ja sattuu vähän ja ristiselkä jomottaa.

Jotakin täs nyt yrittää tapahtuu tehokkaammin ku ennen mut ihan rauhallista yhä, ei kovia kipuja eikä vuotoja joten mielenkiinnolla vaan seurataan ja koetetaan ottaa vaan rennosti voi kuitenki mennä vielä päiviä, ei tiiä miten hidasta tää tulee olemaan. Eipä haittaa ku tätä hyvin kestää ja uskon silti et edistää asiaa kuitenki. Ja jospa tää viittais siiihen että käynnistykselle ei ole tarvetta. Hassua kyllä ku niin hitaasti etenee mut niinpä se tuntuu vaihtelevan yksilöittäin.

Oli muuten ihan älytön vitutuspäivä eilen noi erilaiset supistuksethan alko vasta illalla, selkä kyl pamahti kipeeks kävelyllä eikä oo siitä vieläkään helpottanu mut muuten ei mitään erityistä oiretta ollu (vauva tosin ollu tosi rauhallinen). Kolme ässää kyllä sattumalta osui aika lyhyen ajan sisään edellisestä seksistä oli kyl aikaa varmaan reilu viikko tai jotain, ei oo oikein enää maistunu eikä nyt enää tuntunu hyvältä joten taitaa tulla taukoa.

Vaikee kyl pysyy ihan tyynenä ja kärsivällisenä enää, jännittää niin paljo et millon toi pallero oikein syntyy! nyt tuli sit näitä aiempaa kipeempiäki supistuksia ni olo on sellanen et ei yhtään tiiä millon ja koko ajan se on yhä todennäköisempää.... vauva sais jo tulla mut oon tyytyväinen et se on malttanu kasvaa yksiössään näin kauan, vähempi sit ongelmia syntymän jälkeen

Tsemppiä teilleki, kyyl ne vauvat sieltä pian tulee ihmisten ilmoille. Täälläki tosiaan käynnistäminen edessä enää vaivaisen *kymmenen* päivän päästä jos ei sitä ennen käynnisty! Hui meikä ainaki on ihan täpinöissään. Kiva tietty eilisen lyhyen masennuskohtauksen jälkeen olla hyvillä mielillä taas.

Ai niin, unohtu,
Maddi 40+2

 

Tilannepäivitystä: ei tarvi oottaa kamalan kauaa enää, täällä meni lapsivedet eilisten supistusten päälle puoliltaöin just ku olin ehtiny nukahtaa heheh supistuksia tuleekin edelleen mut hyvin jaksaa vielä. Voihan vauva <3

 

Oi Maddi ihanaa! Onkohan pikkunen sulla jo sylissä

Eiii täs käy just niinku pelkäsin Mä oon viimenen!!!!! Tammentirppa ootko vielä täällä? Epätoivoinen viii kyselee

Oma olo on semmonen ettei tapahdu kyllä mitään vähään aikaan, vieläkään... Tai no, hetken on vihlonut alhaalta muutamia kertoja, mutta ei nekään mitään semmosia kipeitä oo, samoja mitä ollut jo monen viikon ajan välillä. Huoh. No eipä oo enää montaa päivää...

viii 40+5

 

Onnea Dewinnalle ja perhelle!

Maddille tsemppiä koitokseen, jokohan synnytys on ohi?

Viiille jaksamista odottamiseen, samoin kuin muillekin jotka ovat vielä yhtenä kappaleena!

Täällä vauva-arki alkaa löytää uomansa, vauva nukkuu ja syö, nukkuu ja syö. Huomenna on ensimmäinen neuvola.

Mukavaa iltaa kaikille!
Sonatar ja Junior 8vrk

 

isot onnittelut kaikille vauvan saaneille!

Tuun tänne avautunut kun ei oo muita kelle puhua

Täällä on jo kuukauden ikäinen neiti. Ja alku ollut yhtä h****ttiä neidillä ollut mahavaivoja ja yrittänyt ite ettiä niihin helpotuskeinoja kun neuvolasta ei apua tipu. Sanottiin vaan mistä ne voi johtua. Unettomia öitä päivästä toiseen. Eikäasiaa helpottanut sekään että neidillä oli mahassa meno päällä yöllä ja nukkui päivällä. Tämä sama jatkui myös mahan ulkopuolella. Mahavaivoihin ollaan kokeiltu cuplatonia, närästyslääkettä, pierujumppaa, maidon sakeuttajaa ja vyöhyketerapiaa. Nyt kun cuplaton loppu vaihdoin sen toiseen merkkiin. Pari viimeyötä jo mennyt hyvin ja neiti vihdoin nukkuu omassa sängyssä. Muuten nukkunu sitterissä tai vieressä. Sängyssä vain huutanut. Luulenpa että suolisto on vain nyt tarpeeks kehittynyt ja siks mahavaivat vähentynyt. Ääh, en ees muistanut millasta tää oikeesti on. Jos mies ei olis ollut kotona työttömänä en tiiä miten olisin väsymyksen keskellä jaksanut. Hoidettavanahan on myös alle 1,5 v neiti.

Noh, nyt vauva tänään tasan kk ja elämä näyttää paljon valoisammalta. Imetys sujuu paremmin kun ekan kohdalla, saanut vaan 2krt korviketta. Omaa maitoa on jo lähes 4 litraa pakkasessa, kun tuotanto on vähän liian vilkasta. Osan syöttänyt jo esikolle. Toivottavasti kovin monen teistä ei tarvi kokea samanlaista ekaa kuukautta.

Lisäks täällä kaikki kaverit kaikkoaa ne joko muuttaa pois tai sit peruu kerta toisensa jälkeen suunnitellut tapaamiset. Niihin alan olla jo melko kypsä mut nautin nyt näistä kahdesta ihanasta pirpanasta mitä meille on annettu <3 jos sitä kolmatta ei enää tuukkaan?

Muistakaa että kyllä ne kitinät sieltä joskus loppuu. Eletään vauvojen kans päivä kerrallaan ja unohdetaan kaikki muut hetkeks. Voimia vauva-arkeen kaikille!

Kusma ja typy 1kk

 

Onnittelut kaikista uusista vauvoista! Niitä onkin tullut jo monta sen jälkeen kun viimeksi palstalla kirjoittelin.

Pahoittelut, että viimeiset odottajat joutuu juttelemaan täällä melkein keskenään. Tarkoitus oli päivitellä tänne omia kuulumisia ahkerammin, mutta sitten katosin jonnekin imetyksen synkkään ja kipeään mustaan aukkoon. Eli kivut jatkuivat. Kun yhdestä kivusta pääsi eroon, oli jo toisenlainen kipu vaanimassa nurkan takana.

Maanantaina oli aallonpohja, hiukan paremmin sujuneen viikonlopun jälkeen kivut tuli rytinällä takaisin ja osui samaan syssyyn valvomisväsymyksen kanssa -> itkua ja epätoivoa. Suretti esikoinen, jota selvästi jo pelotti, kun aloittelin imetystä. "Äiti ikkee, äiti sattuu, sairaalaan." Mutta sitten sain nukkua ja levätä seuraavan yön, kun mies hoiti yhden syötön pullosta ja seuraava päivä olikin jo paljon parempi. Esikoinen oli sen päivän hoidossa ja mä sain vaan maata sohvalla vauva sylissä ja keskittyä imettämiseen kaikessa rauhassa. Ei sattunut! Ja maitoakin riitti paremmin.

Enpä voi siis muuta kuin kannustaa muita imetysongelmien kanssa kamppailevia hakemaan jostain se lepo ja rauha, jotta oikeat imetysotteet löytyy ja ilman stressiä maitoa heruu paremmin. Ei tää tietenkään kaikkiin ongelmiin tehoa, mutta haittaa siitä ei liene kenellekään. Toinen juttu sitten, mistä se rauha ja lepo otetaan. Onneksi mulla tuo yhdenkin yön vähän parempi lepo tuntuu auttavan pitkäksi aikaa (sen täytyy ehkä riittää useammaksi viikoksi...).

Vielä synnytystä odottavista nää aiheet tuntuu varmaan vielä aika kaukaisilta. Mullakin sairaala-aika alkaa jo unohtua. Toisaalta aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Meilläkin vauva jo 4-viikkoinen. Uskomatonta, että oon onnistunut pitämään sen hengissä pääsääntöisesti omalla maidolla jo noin kauan! Tarpeen tullen ollaan kyllä käytetty korviketta ja onneksi sekin on kelvannut. Mä en halua, että tää vauva-aika jää ihan sumuun, joten kirjoittelen semmoiseen pieneen kirjaan silloin tällöin pikku huomioita: milloin on tullut ekat hymynhäiveet ja miten vauva on syönyt tai miten kakkinut, kaikenlaista. Kirjoittelin esikoisestakin, joten nyt on ollut hauska lukea sitä kirjaa esikoisen vauvavuodesta.

Kusmalle kovasti tsemppiä. Kuulostaa kyllä raskaalta teilläkin tää eka kk, mutta hienoa, että jo valoa tunnelin päässä. Toivottavasti sulla on joku, jolle tilittää, kun tuntuu rankalta. Tai sitten tilität ainakin tänne! Meilläkin muuten todennäköisesti refluksia, sen kanssa on aika epätoivoinen olo, kun toinen huutaa, eikä oikein mitään helpottavaa osaa tehdä, mitään mikä toimisi.

Vauvaansa vielä odottaville viime hetken tsempit sekä odotuksen vaivoihin että itse synnytykseen!

Tellu po ja tyttö 4 vk

 

Kusma onneks jo helpottaa sentään, ei oo ollut mikään helppo eka kuukausi sulla, kuten ei Tellullakaan... Hienoa että molemmilla on myös imetys lähtenyt sujumaan, itse toivon samaa sitten joskus kun tän pikkusen saan mahasta pihalle... : P Ja tosiaan, kaikki imetys- ja vauvajutut tuntuu vielä tosi kaukaisilta, eikä niistä näin etukäteen muista oikeen mitään, on siitä esikoisen vauva-ajasta jo sen verran ehtinyt mennä aikaa

Täällä ei oo vastannut muut enää että onko vauva vielä masussa, taidan siis olla viimeinen! Plääh! Myönnän että vähän tuntuu kurjalta, mutta ei saiskaan vertailla muihin, siinähän se vika on Mulla menossa nyt 41+1, eikä mitään merkkejä vieläkään synnytyksestä. Onkohan mun mahassa sittenkään mitään

 

Vähän kuulumisia:

Synnytys ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja turvauduin sitten lopulta epiduraaliin, kun kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään edistystä tuntikausiin ja jouduttiin nopeuttamaan hommaa oksitosiinilla. Olin tuossa vaiheessa kärsinyt säännöllisistä, koko ajan kipeämmistä supistuksista jo sen 12 h ja synnytystä edeltävät 2 yötä mennyt ilman unta eli olin jo todella lopussa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tärkeintä kuitenkin mulle itselleni on se, että sain loppujen lopuksi vauvan puserrettua ihan omin voimin ulos ilman apuja lääkärin imukuppiuhkailuista huolimatta.

Vauva-arjesta: Imetys sujuu hyvin ja maitoa on tullut jopa yli tarpeen. En tosin nauti siitä pätkääkään ja kipeääkin tekee ajoittain hyvästä imuotteesta huolimatta. Vauvan tulo ja varsinkin kotiinpaluu on ollut aikamoinen shokki ainakin mulle ja miehen täydestä tuesta ja avusta huolimatta olen ollut ajoittain hyvinkin ahdistunut, itkuinen ja masentunut. Olo ei ole vielä juurikaan helpottanut ja kuljen päivästä toiseen kuin sumussa, yritän hoitaa vauvaa parhaani mukaan pystymättä kuitenkaan nauttimaan siitä. Vauva valvoo jopa 4-5 h putkeen huutaen lähes taukoamatta, eikä mikään muu auta kuin tissi. Ylensyöneenä sitten pulauttelee jatkuvasti ja huuto jatkuu. Yöt nukkuu onneksi hyvin ja herää (ainakin toistaiseksi) vain pari kertaa syömään. Olen todella lopussa, kaipaan entistä elämääni ja kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa enkä ainakaan vielä pysty näkemään tässä uudessa elämässä mitään positiivista. Ehkä sitten ajan kanssa...