Tammikuun tähtöset 2014 elokuussa

Maanantaina oli RU, poikahan se (392g ja rv oli sillon 20+5), eli mulla vois varmaan korjata nimen perään poikalupaus ja tuohon alkuunkin vois ottaa yhden tytön pois ja lisätä pojan. Tää oli kyl ihan shokki, kaikki kuitenkin povas tyttöä. Oon huvikseni kirjotellu ylös kivoja nimiä, ja nyt kun sitten katsoin listaa uudestaan, niin poikien puoli ammottaa tyhjyyttään. Tosin, mua ei nyt enää niin paljon kiinnosta se että mikä nimi annetaan, sillä tytölle olisin halunnut antaa nimen, joka tarkoittaa jotain (kuten Aurora Lumia mikä vähän oiottuna tarkoittaisi Auringonvaloa) ja poikien nimistä tykkään kaikista miehen mielestä "oudoista", kuten Felix (latinaa, tarkoittaa onnekasta), Frans (suvussa kulkenut) ja Julius (voitte vaan kuvitella kehen historian henkilöön kaikki aina ekana viittaa, mutta mies sanoi ehdottoman ein J:llä alkaville kun kaksi likkaa ja niiden omat sisarukset on kaikki J-alkuisia). Tykkään myös vanhanaikaisista nimistä kuten Väinö, Henrik, Eino (se meni jo siskolle), Otto. Mutta mikään noista ei miehelle kelpaa. No, nimetköön sitten itse.

Ja kyllä, alan olemaan tosi masentunut ja väsynyt. Tänään ja eilen oon ollu ku zombie, eilisen ainoa kiinteä ruoka oli pari haarukallista raejuustoa jotka tuli ylös ihan minuuteissa. Miehellä näyttää menevän hermo kun en oo oma itteni, mut ihan sama. Mä en jaksa pomppia tekoiloisena ympäriinsä tai nauraa TV:n huonoille ohjelmille (miks hitossa se edelleen vinkuu et tuun siihen kyttäämään sitä shaisselootaa kun en kerta katso telkkua jos sieltä ei tuu mitään kehittävää) ja oonki porannu yksinäni aika paljon, kun tuntuu että mun voimat vaan loppuu. Mua myös ottaa päähän ihan kaikki, vähänkin vinoon menevät asiat. Kuten tuo 9v tytön kännykkä-asia. Se hukkas TAAS puhelimensa. No, hänen äitinsä sit näköjään rankaisee sitä ostamalla sille älypuhelimen! Tsiisus. Ja mä TIEDÄN että sitten kun sekin on unohtunut sateeseen, sille ostetaan taas uus äly, ehkä käytetty sit sillä kertaa. Me ollaan aina aiempaa ostettu sil sellanen 49€:n Nokian simpukka, mis on kamera ja jopa kosketusnäyttö. Mut ei, ku se ei enää kelpaa. Jumalavita että mä vihaan tollasta touhua. Se hemmottelee noi mukulat ihan pilalle. Siis oikeesti, jos kertoisin esimerkkejä, jotka mun mielestä ainakin on täysin anteeksiantamattomia juttuja, niin siitä ei tulis ikinä loppua, tarttisin ihan oman blogin siihen avautumiseen. Muutoin tytöt on tosi ihania ja ne tulee toimeen kaikkien kanssa, mutta sit toisinaan on niitä juttuja joista mul palaa hihat samantien. Yleensä kun jotain rikotaan, enkä mä ikinä tiedä kumpi se oli jossen itse nähnyt, sillä noi likat on kuin kaksosia, ne ei IKINÄ käräytä toisiaan.

Mullakin on vieläkin repäisykipuja, kasvukipuja ei. Etenkin kun nousen sillai venuttaen ylös, tuntuu et jotain sisuksissa repee. Ja poika myllertää tosi paljon. Oon vasta nyt alkanut tottumaan tohon fiilikseen, edelleenkään en siitä silti pidä. Ja välillä tuntuu tosi kovia "potkuja" vaiks ei ne sit kai sellasia viä oo vaikka sellaisiksi ne miellän. Kuten tossa vähän aika sitten, kun pelasin pahoinvoinnin hämäämiseks vähän pleikkariani, laskin käteni mahan päälle kun pitelin kiinni ohjaimesta. Ei menny ku ihan sekunti kaks ja heti alko reuhaaminen, ilmeisesti sen painon takia. Toi ei tunnu tykkäävän yhtään puristavasta fiiliksestä. Eikä uunin lämmöstä, joudun kokkaamaan sivuttain ellen halua et mua potkitaan heti. Se istukka on tuossa edessä, miten oikeesti voin sit jo tuntee näin hyvin nuo liikkeet?

21+3

 

Mullakin on tullut noita repäisykipuja nyt muutamana päivänä, alko suunnilleen silloon ku esikoinen 1v 4 kk potkas mua polvella mahaan(peuhattiin sängyllä). Säikähdin aluks yli kovaa et istukka irtos tai repes, koska se potku osu just istukan kohtaan. Muuutta mutta, liikkeet tuntuu vieläki, eikä kipuja eikä mitään vuotoja, joten eiköhän kaikki oo hyvin... Hitsi en muistanutkaan että odotusaika on näin älyttömän pelottavaa aikaa! Stressaan helposti

Niin tosiaan, helpotti oloa kun luin sarizan kommentin omista repäisykivuista, et hei mulla on just samanlaisia! Ku venyttelee nii tuntuu ku jotain repeis... Oi kiitos Sariza, helpotit oloani Kunpa voisin jotenkin vaikuttaa sun oloihin... Tsemppiä!

viii 21+2

 

kusma Meilläkään ei ollut esikoisen aikana sitteriä ollenkaan, pidettiin vauvana yleensä lattialla... Eli en osaa neuvoa, saa nähä tulisko nyt tarpeeseen kun toinen tulee.... On aika paljon asioita mitä pitäiskin miettiä

Titti. Tosiaan, vaunuja ja ihmisiä on niin erilaisia. Kannattaa ainakin miettiä että mitä ominaisuuksia ehdottomasti haluais vaunuissa/rattaissa olevan. Ite tykkään semmosista missä on maastorenkaat tai jotkut sen tyyppiset, eikä pienoinen jousituskaan olis pahitteeks, koska me mennään vaunujen kanssa vähän missä maastossa tahansa Tosin tuplarattaista en tiedä ite vielä yhtään mitään, en oo ollenkaan tutkinut,... Kyllä tässä vielä ehtii!

Heei, tuntuuko musta vaan tältä vai onko tässä ketjussa jotenkin erityisen paljon tullut poikalupauksia? Ainakin mitä viimeisimpiä kommentteja luin...

 

:wave:

Listaa päivitetty, toivottavastitällä kertaa oikein

(.) Omaan napaan ei sit mitään ihmeellistä. Siitä kun liikkeet tunsin eka kerran käteen, on ne tuntunu joka päivä tosi vahvoina. Tosin nyt sit huolesta sykkyrällä, kun ei möyryäminen, potkiminen ja kaikki muuu kiva olekaan ollu niin aktiivista. Toivotaan, että on vaan kääntyny toiseen asentoon tai sit on vaan hiljasempi kausi menossa.

REpäisykipuja ei oo vielä kamalasti ollu *koputtaa puuta*Muutenkin ite oon päässy tosi tosi helpolla tän raskauden kans. Jos ei mahaa ois nii en varmaa tietäskää olevani raskaana. Rautatabutkin on alkanu vissiin vaikuttaa, kun armoton väsymys on väistyny, viimeks hemoglobiini neuvolassa 115.

Kolibrinkukka 23+3

 

Hei Kolibrinkukka, mun omaa saa kans päivitellä! Viimeks ei tällä koneella toiminut tekstin värittäminen mutta nyt pitäis olla oikeen...

poikaolo/poikalupaus

Kiitos! <3

viii 21+3

 

Minunkin poikalupauksen saisi päivittää

Voi että, mulle on iskenyt ihan tajuton pesänrakennusvietti! Kunpa vain saisi sen ismman asunnon niin pääsis muuttamaan ja laittamaan kaikkea <3

Täällä nyt myös varmistunut se, että Carenan Doubleswing Evo2 ostetaan ja oonkin ihan rakastunut noihin vaunuihin Täyttää kaikki mun toivomukset!

Valpuri rv 21+4

 

Päivää, iltaa, yötä, mitä tää nyt sitten on :/ tää tulokas ei anna mun nukkua saas nähä millanen yövalvottaja sieltä on tulossa.

Oon myös huomannut, että tänne pinoon näyttää tulevan paljon poikia )

Nyt itse aiheeseen... Onko muilla tuntunut paineen tunnetta alapäässä? Itsellä tuntui joskus puolen välin jälkeen ekoja kertoja, jotka onneks sit helpotti. Nyt on Hirveet tuntemukset kävellessä, nostaessa yms kaikessa muussa paitsi paikallaan olosta kun tuo tyyppi painaa tuonne alas ihan hirveesti. Sängyssä kääntyminen on ihan tuskaa. Luin pikaisesti et lapsi painais verisuonia. En sit tiiä. Viime raskaudessa neiti oli jo pää alaspäin lääkärikäynnillä ja oli siitä asti loppuun saakka pää alaspäin. Mulla lääkäri ens viikolla ja saas nähä onko tämäkin jo alaspäin. Tämä paineen tunne on kyllä jotain hirveää. Esikon synttärit olis sunnuntaina ja siivouslista on joka päivälle, kun on tulossa koira-allergista porukkaa, mut saas nähä kykenenkö siivoamaan ja heti kun synttärit on ohi, ni pesen tulokkaan vaatteet jo odottamaan. On jotenkin taas niin semmonen olo et vois syntyä ennen aikojaan. Ja jos tää olo tästä muuta kun pahenee loppua kohti, ni parasta tehdä nää hommat ajoissa Onneks mitään ei juuri enää puutu. Ostin muuten sen säkkituolisitterin. Seikkoihin tykkää makoilla siinä ja luulen että tulokaskin siinä tykkää olla. On ihanan pesämäinen <3

Tsemppiä olojen kanssa.

Kusma ja Robin 25+3

 

kusma, mulla on ollut tota paineen tunnetta! Jos seison/kävelen tai teen muuta, mistä tulee jotain rasitusta liikaa niin tulee toi tunne ja samoin oli viime raskaudessa. En tiedä, että onko vaarallista vai ei, mutta rasitukseen tuon oon itselläni yhdistänyt ja kun istahtaa hetkeksi niin se helpottaakin.

 

kusma mulla on ollut tota paineen tunnetta ehkä kerran pari, ja sekin on kestänyt aika vähän aikaa... Eli eipä oikeestaan oo ees ollu, ainakaan vielä...

 

Niin ja oliko se Alexandra vai kuka kun sanoi ketjussa joskus kauan sitten, että on kärsinyt syömishäiriöstä(?), että saa nähä kuinka kestää raskausajan painonnousun... Miten oot kestäny, vai onko paino ees noussu? (en jaksa selailla ketjua taaksepäin, sorii jos oot jo aiemmin maininnut, tai kuka sitten olikin). Mä sain ite just ennen raskautta laihdutettua 9 kiloa, ja olin vasta laihdutuksen vauhtiin päässy, niin tuntu tosi ärsyttävältä aluks tottua siihen, että nyt se paino sitten väkisinkin nousee taas takas sinne mistä oon sen justiin pudottanu! (Oon ylipainonen, siks laihdutin). Mieskin joutuu mua vähän väliä muistuttamaan, että ne on vaan raskauskiloja nyt ku paino nousee, mutta silti on ittellä olo että vaan lihoo ÄH

viii 21+5

 

Mulle vois päivittää LA 10.1 ja tyttö- ja poikalupaus

Tuplat 23+3

 

viii: Juu, minähän se olin. Paino ei juurikaan ole noussut raskautta edeltävästä (max. 0,5 kg), koska alkuraskaudessa sain laihdutettuakin pari kiloa. Olen siis ilmeisesti laihtunut tasaiseen tahtiin, koska maha on kuitenkin kasvanut selvästi ja rinnatkin kahdella kuppikoolla. Yritän pysyä koko raskauden ajan suunnilleen tässä painossa, joka on jo valmiiksi kymmenisen kiloa ylipainon puolella. Niinpä synnytyksen jälkeen ja raskauskilojen hävittyä olisin luultavasti jo normaalipainoinen. Neuvolatäti ei ainakaan ole ollut mitenkään huolissaan painostani, ja eihän sen valmiiksi ylipainoisilla toivotakaan kamalasti nousevan.

Mutta kyllä tuo minimaalinenkin painonnousu ottaa todella koville henkisesti. Parin päivän lipsumisen ja mässäilyn tuloksena pääsin ihan uusille kymppiluvuille hetkeksi, ja voin ihan suoraan sanoa tunteneeni oloni maailman epäonnistuneimmaksi ihmiseksi. Olin nimittäin päättänyt jo ammoisina aikoina, että sillä numerolla painoni ei tule koskaan alkamaan edes raskausaikana. Tunnen olevani aivan törkeän lihava ja ällöttävä, enkä enää kehtaa näyttäytyä vähäpukeisena muiden kuin mieheni nähden (eipä se tosin helppoa ollut ennenkään raskautta). Kyllä se syömishäiriö siis tuolla pääkopassa kummittelee aika aktiivisesti...

 

Tulenpa tänne purkautumaan :/ onks kellään muulla oloa et olis ihan yksin? Kyllä alkaa puistoilut tuntua ihan puulta. Miestä ei kiinnosta lähteä hiekkalaatikon reunalle istumaan. Ja jos se sinne suostuu lähtee se räpeltää kännykkää ja sanoo 10 min päästä et lähetään pois. Just alotin perhekerhon kaverin kans, mut se pääsi nyt töihin, joten se siitä. Ja se peru muutenkin joka toinen kerta et ei jaksakkaan tulla. Kaverit asuu kaikki niin kaukana et harvoin tulee niitä nähtyä. Pitäs hankkia lisää paikkakuntalaisia kaveriks et olis elämä mut näin vähän hiljasempana henkilönä se on vaikeeta. Facessakaan kun en ole enää. Alkaa elämän ilo loppua

Tiedän et tää jakaa mielipiteitä, mut käytiin ottaa meidän pian yks wee täyttävälle neidille korvis toiseen korvaan itse en näe siinä mitään pahaa. Itselle laitettu korvikset 3wee ja muistan kun ne laitettiin ja enpä tiiä kysyttiinkö sillon mun mielipidettä haluanko niitä vai en.

Huoh....

Kusma ja Robin 25+5

 

Hei pitkästä aikaa!:wave:

Täällä keskustelua seurattu ja kuulumiset luettu, muttei itte oo saanut aikaseksi kirjoitella... Rakenneultrassa käyty ja kaikki näytti hyvältä.=) Vauva oli neljä päivää pienempi kuin laskettuaika, mutta sanoi että sen verran koneenkin antama tulos vaihtelee. Saimme tyttölupauksen.:heart:

kusma Mulla oli esikoisen aikana yksinäinen olo monesti. En jotenkin saanut aikaseksi mennä perhekerhoonkaan, kun aattelin ettei lapsikaan silloin vielä seuraa kaivannut ja nukku ja söi lähinnä. Tuntu kiusalliselta mennä vaan itselle seuraa ettimään. Jos nyt sitte toisen aikana sais kerhoilutkin aloitettua. Mulle teki hyvää kun sain olla tässä lapsien välillä töissä ja nähdä aikuisiakin, vaikka taas uudella innolla äippälomaa odotankin.

Painonnousu kans vähän hirvittää, kun esikosta tuli 17kg ja niistä muutama kilo jäi jäljelle ennen uutta raskautta. Neuvolassa oli "kiva" sijainen joka sanoi että monesti toisessa raskaudessa saattaa tulla yhtä paljon tai jopa enemmän kiloja...:O Tuli heti olo että KIITOS TIEDOSTA!! Sen mä just halusin kuullakin...:ashamed:

Täällä vaivat onneksi vähentyneet ja ihana keskiraskaus ehkä alkanut.=) Oksentaa ei onneksi enään usein tarvitse ja iskiaskin hieman rauhoittunut.

Tiuhti87 ja Viuhti2 22+0 la 22.1. ja tyttölupaus

 

Alexandra89, äh, raskauden yks kurjin puoli on justiin painonnousu! Sulla on hyvin kuitenkin pysynyt paino samassa, ettei oo lähtenyt kauheeseen nousuun Itellä kans oli jotain 10 kiloa vielä ylipainoa ennen raskautta, ja nyt on jo tullut 4-5 kg lisää... Omasta mielestäni tosi isoissa lukemissa mennään, ja kauhulla odotan paljonko tästä vielä paino nousee :O Ja mullakin oli aluks tarkotus pitää paino raskauden aikana koko ajan suunnilleen samana (joo eli vissiin laihtua vähä... myönnän!), mut eipä onnistunu hitsi vie! Mutta oon nyt vihdoinkin hyväksyny sen, että se paino väkisinkin tässä vähän nousee Sitte ku on synnyttäny nii ehtii taas laihduttaa!

kusma, mullaki on tosi yksinäinen olo välillä! Ymmärrän sua kusma, mustaki tuntuu välillä just siltä että elämän ilo meinaa loppua... Mulla ei oo ketään kaveria :O Erilaisissa perhekerhoissa yms koen itteni aina kauheen ulkopuoliseks, ja leikkipuistoissa täällä päin harvemmin kukaan edes sanoo hei. Ja mä yritän kyllä jutella ihmisille ja olla ihan mukava, mutta ilmeisesti ei vaan oo osunut kohdalle ne joittenka kanssa tulis hyvin toimeen...
No, onneks on kuitenki mies ja esikoinen.

Tiuhti87, ai toisessa raskaudessa yhtä paljon tai enemmän kiloja! :O KIITOS PALJON näistä lohdutuksen sanoista (heeh heh, kauhulla odotan paljonko paino nousee tästä tokasta...)

viii 22 POKS POKS POKS POKS POKS

 

Hei,

meillä siis tulossa toinen lapsi. Esikoinen nyt 1v 1kk joten ikäeroa tulee vain vajaa 1v6kk.
Käytiin rakenneultrassa ja vauva vastasikin alkuperäistä LA joka oli 8.1. 2014.(eli nyt viikot olis jo 24+2), mutta ei lähdetty muuttamaan sitä laskettuu aikaa. Kätilö vaan sanoi, että saattaapi syntyä reilusti ennen 15.pv

Neuvolassa käytiin maanantaina ja terkka vähä pelotteli, että sikiö saattas olla viikkoihin nähden huomattavasti suurempi ja määräs tietenki sit sokerirasitukseen. Pyys vielä toista terkkaa mittaamaan sf:n kun oli saanu niin suuren lukeman, mutta oli se sit ihan normaali kuitenkin viikkoihin nähden.

Painoa jo tullut 10kg, josta myös tuli noottia. Sanoin vaan että esikoisellakin painoa kerty viikkoon 28 asti ja sit ei lopussa tullut enää ku 2 kg joten en ole huolissani. Viime raskaudessa oli sokeriarvot tosi hyvät ja oon syöny iha samanlailla kuin aina aiemminkin, eli perusterveellisesti. Liikuntaa tullut harrastettua kyl vähemmän ku esikoinen vie kaikki voimat. Kävellään tietty päivittäin, mutta huomaan että kyllä jumpassa käyminen olis mukavaa.

Rattaita ollaan mietitty, hankkiako tuplat vaan vain sisaristuin emmaljungiin...

No eipä tässä tainnut olla muuta enää.

eden2012+vaavi 23+2

 

Onko muilla ollut kyljissä/kylkiluissa tuntemuksia? Täällä nyt viikon-kahden ajan tullut sellaista jännää aristusta kylkiluiden kohdalla töissä usean tunnin istumisen jälkeen. Ei voi kyllä kivuksi sanoa, vaan tunne on enemmänkin sen tyyppistä mitä saattaa tulla myös lihastreenin jälkeen. Mistähän moinen voisi johtua, kohdun nousemisestako?

Kaikki täällä on ihan kunnossa ajoittaisia kolotuksia lukuunottamatta. Erityisesti selkä tuntuu ärtyvän helposti, josta seurauksena on välillä koviakin ajoittaisia hermokipuja. Selkä tosin palautuukin onneksi pian levossa eikä ole ollenkaan niin kipeä kuin alkuraskaudessa. Sikiö liikkuu välillä jopa häiritsevän paljon, mutta ei onneksi ainakaan vielä aiheuta kipua ja pitää myös pitkiä unitaukoja. Täällä muuten jo erittyy hieman kirkasta nestettä rinnoista puristettaessa, onko muilla vastaavaa? :O

 

Muakin ahdistaa toi painonnousu, vaikka mun kohdallani kiloja tulee vaikken edes mässäilisi. Viimeksi tuli 18kg ja ne lähti kyllä suht. nopeasti pois, mutta kyllä se ahdistaa kun vaa'an lukemat kohoaa kohoamistaan.. toisaalta taas yritän suhtautua tohon kilojen kertymiseen hälläväliä-asenteella, kun en siihen voi edes vaikuttaa.

kusma, ei mun mielestä oo paha asia pistää korvakoruja noin pienelle. Minä ja mun sisko ollaan myös saatu tosi pieninä korvakorut. Itse kuitenkin aion esikoisen kohdalla odottaa siihen asti, että hän itse osaa pyytää korvakoruja jos sellaiset haluaa.

Omaan napaan ei nyt mitään erikoista, maanantain neuvolaa odotellessa.

Valpuri rv22+4

 

Alexandra, mulla on kaikki odotukset painaneet kylkiluihin kohdun kasvaessa. Tässä odotuksessa alkoi tuntumaan muutama viikko sitten. Kohtu ei mun käsityksen mukaan voi vielä ylettyä kylkiluihin asti, mutta painaako sitten muita sisuskaluja kohti kylkiluita? En tiedä, mutta tuttu tunne kun kylkiluita aristaa.

Painonnousuun: Ei mulla toisesta tullut yhtään enempää painoa kuin ensimmäisestä, mutta tästä kolmannesta tuntuu sitten että varmasti tulee. Mahakin on nyt jo paljon isompi kuin edellisissä on ollut tähän aikaan.

Eipä täällä kai kummempia.

Klementiini ja papu 26 POKS

 

Hahah mulla on Alexandra kaikki noi samat "oireet" ku sulla Välillä tuntuu siltä ku kylkiluut olis tulossa läpi, pistää niin valtavasti... Luulen sen johtuvan just siitä kohdun nousemisesta. Ja selkäkin rasittuu erityisen helposti. Niin ja mahaan oikeelle puolelle pistää välillä, aiemmin pisti ihan satunnaisesti ja nyt tuntuu että se pistää aina silloon ku rehkin liikaa. Yhä edelleen toivon ettei ole istukasta johtuvia kipuja, kun istukka on just sillä oikeella puolella edessä... Äh stressi stressi

Ja oli pakko kokeilla: Mullaki tulee rinnoista kirkasta nestettä!

Musta tuntuu että mä en oikeen osaa rauhottua ollenkaan, koko ajan pitäis olla tekemässä jotakin. Sit on kuitenkin paha mieli kun tekee vaan sellasta (tiskaa, siivoaa yms) mikä ei oo erityisen kivaa :F Kai tää johtuu vaan siitä ku ei pysty harrastaan kaikkea ihanaa rankkaa rankkaa rankkaa liikuntaa... Vierotusoireet päällä Enää neljä kuukautta!!!! <3

valpuri92, jep, ei se kyllä kivaa oo ku puntari näyttää aina vaan enemmän Onneks sentään tietää mistä tää painonnousu johtuu niin ei tartte liiaksi stressata

viii 22+4 (jeeee, tasan 4 kuukautta laskettuun aikaan!!! <3)

 

Iltaa!

Nyt on esikon synttärit pidetty. Onneks niitä on vaan yhdet vuodessa. Ei näitä kovin monia jaksaiskaan järjestää. Ainakaan näillä kivuilla ja säryillä :/ täällä meni selkä ihan jumiin alkuraskaudessa et en saanut enää sitä suoraks. Ainoa "hoitomuoto" siihen oli kiropraptikko, joka on ihan helkutin kallis. Tää mun selkä alkaa olla kohta taas samassa pisteessä pitäs vaan jaksaa tehdä niitä liikkeitä päivittäin mitä on määrätty mutta kun ei vaan saa aikaseks.

Lisäks tuo tyyppi majailee mitä luultavimmin jo pää alaspäin. Sen verran painaa nivusia ja kävely on välillä hankalaa. Lisäks hikka tuntuu ihan alhaalla. Keskiviikkona sen näkee missä tyyppi on ja mitä sille kuuluu. Vilkas se ainakin on. Mies vaan totes yks päivä et välillä yöllä hyvä kun sängyssä pysyy kun tyyppi potkii häntä niin paljon jos se nukkuu kiinni mussa

Hyviä vointeja ja kestämistä kaikille! kyllä nää olot tästä helpottaa ajan kanssa

Kusma ja Robin 26+2

 

Hellou!

Enpä oo osannu mitn tässä kirjotella mut just tajusin et enhän mie maininnu mitään LA:ta tms =) Eli LA ois 25.1. SKS ja tyttöolo Koska Tirppaa ei kiinnostanu näyttää onko haaruksissa jotakii vai ei Esikoinen oli poika ja poikaolo oli vahva heti alusta joten katotaan osaanko nyt tuntea "oikein". Muuten seesteistä odotusaikaa, liitoskipuja kohtalaisesti, pahaolo loppu kokonaan ja väsymys ei oo ihan maata kaatavaa.
Esikko on niin vilkas et painonnousu on pysyny ihan melko aisoissa Suklaanhimo on vaan löytäny tiensä tänne.. Nyt on painoo tullu varmaan joku 7kg, et ei tuo ois haitannu jos vähän vähemmän ois tullu mut oli melkein kaikki edelliseltä kierrokselta hävinny. Aikaa hävittää noita kiloja oli kuitenkin "vaan" 2vuotta
Jeps joo, nyt saa nauttia 2vkoa lomaa ja sitte loppurutistus työmaalla ennen kotia jäämistä.
Hyviä vointeja kaikille!

TammenTirppa 22+1

 

Ai niin, RU ku käytiin ni pieni oli niin kovin vauhdissa et senkin takia ei sukupuolta näkyny eikä "kokovartalokuvaa" saatu ku hän ei malttanu pysähtyy Mut kaikki oli kuitenkin kunnossa ja selkärankakin loisti kauniina helminauhana eli alun maidonhimosta saatoi olla hyötyäkin =)

TammenTirppa =)

 

Meillä tämä kaveri kyllä kääntyilee edelleen ihan joka suuntaan. Välillä on ihan poikittainkin vielä mahassa, tuntee selkeästi kun potku tulee sivulle ja mahan kumpu on U:n muotoisena mahalla. Välillä on sitten pystyssä kummin päin vain ja silloin saa tehokkaasti painettua virtsarakkoon. Tosi kivan tuntuista. Kun on pää alaspäin niin potkut kohoaa jo aika korkealle, kohtu on kyllä noussut korkeutta muutamassa viikossa ihan hirveästi. Kiva kuulla huomenna "tuloksia" neuvolassa, missä mennään käyrillä tällä hetkellä.

vii, täällä kanssa ongelmana rauhoittuminen. Miten sitä oikein oppisi siihen? Vatsaa on alkanut kiristelemään tosi paljon liikkeessä, mutta kun ei osaa paikallakaan olla, niin pitää vissiin vaan kärsiä...

Klementiini ja papu 26+1

 

Välli täällä kirjoittaa pitkästä aikaa. Olen käynyt kyllä lukemassa mutta en ole itse kirjoitellut kun viimeksi ihan alkuraskaudessa. Täällä pahoinvointi ja oksentelu kesti 18 viikolle asti ja nyt nautitaan sitten kun pystyy taas syömään ja olemaan kotona.

Mulle voisi päivittää että tyttöolosta tuli 2.9 tyttölupaus. Ja LA:n voisi päivittää 15.1 :heart:=) Ihanaa odotusta jokaiselle!

Välli ja prinsessa rv 23+5