Tammikuun 2014 tähtöset toukokuussa!!

wemmu mulla myös rusehtavas valkovuotoa. Voi olla ihan normaalia. Jos muuttuu kirkkaaksi vereksi niin on huonompi juttu. Mutta sekään ei välttämättä merkitse mitään. Mä vuosin kirkasta verta yhden illan rv8 esikoisesta. Ultrattiin seuraavana päivänä ja kaikki oli hyvin. Toivotaan parasta näiden meidän vuotojen kanssa. Mua huolestuttaa myös vaikka tiedän että on normaalia ja olen tuhruttanut molemmista edellisistäkin.

Ihana kevätpäivä!

 

WEMMU-toivotaan ettei ainakaan punaseksi muutu ja olisi vaan vaaratonta,itsellä ei ole tosta kokemusta ja sillon kun keskenmenon sain niin kyllä sitä tuli ihan valtoimenaan ja oli ihan puhdasta verta+plus askoi tosi kovat kivut,ja siitä huolimatta mulla ei olut mennyt heti kesken,tai vaihtoehtoisesti oli ollut kaksi ja ja toinen meni kesken..vasta noin vkon vuotamisen jälkeen sitten meni lopullisesti kesken :/ en halunnut siis pelotella vaan pikemminkin valaa uskoa että ei välttämättä tarkoita pahaa tsemppiä!!

 

KOLIBRINKUKKA mullakin neuvola vasta rv 9+2 ja oon kans ihmetellyt kuinka monilla on niin aikasin neuvola!!tosin mullakin oli esikoisesta 5v sitten jo rv6+5!!
mua ärsyttää toi neuvolan ajankohta siksi että kättärillä joutunee synnyttää ja se on vissiin aika ruuhkainen naistenklinikan rempan takia ja monilla ultrat muutenkin siellä vasta rv13+--> ja nyt kun neuvola noin myöhään ja sieltä laittavat sitten paperi eteenpäin että saan ultra aikaa niin saas nähä koska se on!!

 

Wemmu Ruskehtava vuoto on aika yleistäkin ja yleensä vaaratonta. Kirkas verinen vuoto tai jos tulee hyytymiä, on aina tarkistettava. Minullahan tuli viime viikolla kirkasta verta yhdellä veskikäynnillä. Kirkas verivuotokin voi olla vaaratonta, mutta yleensä tietty tarkottaa keskenmenoa. Älä nyt ole huolissasi ruskeasta vuodosta. Varsinkaan jos ei ole kipuja. Jos vuoto vaan yltyy tai tulee kipuja, sit kannattaa käydä lääkärissä.

Täällä on nyt sit ultrassa käyty. Onneksi mies oli mukana henkisenä tukena. Jännitti niin paljon, että tuntu etten pystyssä pysy.
HCG oli yli 50 000 ja kohdusta löytyi pikkuinen, jolla näkyi jo sydämen syke :heart::heart::heart:
Voi luoja mikä helpotus. Vaikka tiedän, että vielä voi käydä miten vaan, mutta ainakin pikkuinen on kiinnittynyt oikeaan paikkaan.

 

MAMUSKA-ONNEA,ihanaa!!!!!mä oon koko päivän kärkkyny ja kurkkinu et joku susta kuuluu <3 hieno homma,nyt ehkä pikkasen voi huokasta??vaikka tosin mä varmaan panikoin ihan täysillä itse sitten aina vaan muista syistä,hullu mikä hullu
hienoja uutisia nyt en malttaisi odottaa omaa ultraa yhtään!!vastasiko koko vkoja??

 

Voi vitsi! Ihanaa mamuska7 :heart: Nyt tosi lujat tarrat pikkuiselle, että jatkokin menee kuten pitää!

 

happymum Nyt tosiaan huokaisen. Eniten pelotti että jos on taas kohdunulkoinen ja joudun leikkaukseen. Nyt kun tiedän että on kohdun sisällä ja sykekin jo näkyy, niin relaan. Totta kai voi sattua vielä mitä vaan, mutta niinhän voi koko raskausaikana, ei sitä voi elää pelossa kokoaikaa.
Mittaus vastasi 6+4, mutta lääkäri sanoi että kun on niin pieni vielä ja kippurassa, niin mittaus ei tässä vaiheessa ole mitenkään luotettava.
Minä kyllä olen niin sata varma millon saanut alkunsa, joten olen varma että 6+0 pitää enemmän paikkaansa
Nyt todellakin huokaisen ja ihan mielelläni yökkäilen tuolla pöntöllä, kun tiedän ettei turhaa yökkyyttä. (Ärsytti kärsiä kun ajatteli jos kärsiikin turhaa eli jos kasvaakin väärässä paikassa) Tätä ajattelua ei varmaan kaikki ymmärrä, ehkä kuitenkin sellaset jotka kokeneet keskenmenon.
Nyt toivotan teille ihanaiset kaikille myös hyviä ultrakuulumisia. Nyt jaksan ehkä paremmin keskittyä teidän kuulumisiinkin. olen ollut niin huonovoivainen ja "masentunut", kun pelännyt niin paljon, etten ole jaksanut kauheesti käydä edes ketjua lukemassa.

Muuten äsken soitin esikoiselle ja kerroin, että ois taas tulossa pikku eli isosiskon velvollisuudet lisääntyy. Ja tajusin samassa että esikoinenhan ennättää täyttää 20-v, kun tämä pikkuinen syntyy. Eli heille tulee sama ikäero kun minulla ja esikoisellani on

 

ihania uutisia mamuska7! :heart: Tuli jotenkin itsellekin paljon parempi olo kun oon jonkin verran miettiny omaa ultraa joka yksityisellä puolella parin viikon päästä. Kai sitä pitäisi vaan lähtökohtasesti uskoa että kaikki on hyvin

Ja neuvolaihmettelijöille piti vielä kertoa että ainakin mä olen pienemmältä paikkakunnalta, hammaslääkäriinkin pääsee huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi asuessani Vantaalla.

 

Olin itsekin tuosta neuvola-ajasta ihan ihmeissäni, kun tajusin sen olevan jo rv 6 + 4. Hyvä etten soittanu uudestaan sinne ja varmistanu, et oliko se nyt varmasti touko- eikä kesäkuu! Mutta käyhän tämä näinkin, kun kuitenkin on itsellä ajatukset ja koko elämä mennyt ihan sekaisin tästä raskaudesta, niin on ihan kiva päästä jollekin ammattilaiselle puhumaan...

Millaiset fiilikset muilla? Onko pelkkää vaaleanpunaista onnen hattaraa, vai mahtuuko mukaan myös epävarmuutta, ahdistusta tai muita negatiivisia tunteita raskauteen ja perheenlisäykseen liittyen?

 

ALEXANDRA mulla ainakin on kaikenmoista ahdistusta ja pelkoa.ensinnäkin toi keskenmenon pelko on ihan järkyttävä ja se että onkohan vauva terve jne..toiseksi.odotan yksin ja minulla on ennestään jo yksi lapsi olen käytännössä totaali yh(isä piipahtelee kylässä lyhyitä aikoja kun ehtii)esikoinen oli hyvin vaativa ja vähäuninen koliikkivauva ja pelottaa jaksaminen jos tämäkin vauva on samanlainen..mutta toisaalta helpottaa ajatus että esikoisenkin kanssa selvisin kaikesta yksin,varmasti nytkin..mutta kyllähän tähän mahtuu tunneta jos jonkinmoista :/

saako kysyä mikä sua eniten ahdistaa/pelotta??saa myös laittaa yvtä jos olisi kivempi vaihtaa ajatuksia sitä kautta niin ettei kaiken kansa silmille mene oliko niin että sulla eka lapsi tulossa?

 

Nyt on taas vähän rauhallisempi mieli, digi näytti äsken 3+

Alexandran kysymykseen: eilen illalla sain kunnon itkuahdistus-kohtauksen kun mietin että jollei raskaus menekään hyvin tai vauva synny terveenä. Tai jos vauva muuttaakin meidän suhdetta huonoon suuntaan, tähän asti menny niin hyvin kuitenkin. Luulisin että kaikilla on jonkin verran negatiivisiakin ajatuksia ja ne liittyy varmasti asiaan. Yritän itse nyt vaan miettiä että kaikki tulee menemään niinkuin menee, tietysti toivon parasta mutta jos huonosti käy niin ei etukäteen murehtiminen asioita paranna



- Mijau rv 4+2

(onko outoa että digi näyttää hedelmöityksestä olevan yli kolme viikkoa kun raskausviikkoja noin vähän? )

 

Ahdistuksesta mua pelottaa myös keskenmeno ja tuulimunan mahdollisuus. Sellaistahan tämä alkuraskaus on. Jännittää ja pelottaa aina. Täytyisi vaan yrittää pysyä rauhallisena sinne hyville viikoille asti.

Mamuska ihanaa, että ultrassa oli kaikkine hyvin :heart:Ja että pieni sydän sykkii.


Varmaan merkin varataan aika ultraan viikoille 8. Jos Silloin on kaikki hyvin niin keskenmenoriski on enää todella pieni.

 

Oih miten ihania uutisia mamuska!!!! Onnea kovasti, nyt voit huokasta helpotuksesta ja nauttia raskaudesta .

 

Hei kaikki! :wave:
Ajattelin pikkuhiljaa tulla tännekkin kurkkimaan tuolta vauvakuumeilijoiden puolelta. Eli sunnuntaina saatu ensimmäinen haamu joka on nyt sitten piirtynyt ihan oikeaksi ensimmäiseksi plussaksemme! La ois 16.1.14 laskureiden mukaan =)

Kovin pelottaa enkä uskalla oikein iloita, pelkään niin paljon keskenmenoa/ että kaikki ei olisi normaalisti. Ensimmäisen neuvola-ajan sain 16.6. =)

 

happymum: En pelkää keskenmenoa tai mitään sellaista. Eipä siihen juuri itse voi vaikuttaa, jos niin on käydäkseen. Ihan pähkinänkuoressa ahdistaa ja pelottaa se kokonaisvaltainen ja lopullinen elämänmuutos. Pelkään sen aiheuttavan hallaa minun ja miehen suhteelle, ajavan minut burn outiin ja hermoromahduksen partaalle jne. Tietysti myös lapsen terveys huolettaa, mutta ei siinä määrin kuin tuo elämän muuttuminen. En ole koskaan ennen edes uskonut haluavani lapsia, joten ajatus äitiydestä on vielä minulle hyvin tuore ja vaatii sopeutumista. Olin jo vuosien ajan suunnitellut tulevaisuutta ihan vain kahdestaan kumppanini kanssa, mutta nyt elänkin sitten uusperheessä johon kuuluu tämän toukkatulokkaan lisäksi vielä miehen lapsi edellisestä liitosta. Tämä raskaus on siis ihan suunniteltu ja tekemällä tehty, mutta siitä huolimatta koko juttu tuntuu vaativan minulta enemmän sulattelua kuin osasin arvatakaan... Kenties jo valmiiksi pohjalla vellovat mielenterveysongelmani (vaikeaa masennusta, syömishäiriötä, ahdistushäiriötä...) vaikuttavat näihin fiiliksiin jonkin verran. Eipä auta kuin toivoa, että olo tässä raskauden aikana helpottuu tai viimeistään sitten, kun sen uuden laumanjäsenen saa syliin.

 

ALEXANDRA-itse olen myös nuorempana kärsinyt samoista ongelmista mutta täytyy sen verran rohkaista että kun esikoiseni sain niin sen jälkeen en ole ikinä voinut paremmin,uskon ja toiv pikku hiljaa sinä itsekin rupeat uskomaan että kaikki järjestyy tavalla tai toisella,ja luultavasti parempaan suuntaan,saatte yhdessä miehesi kanssa pienen nyytin joka on rakkaudella tehty <3 päivä kerrallaan ja kannattaa vaikka puhua siellä neuvolassa,oisko sulla ketään läheistä kuka olisi kokenut suht samoja asioita jonka kanssa voisi yhdessä itkeä ja nauraa?
kaikilla meillähän on omat pelkomme ja ongelmamme,ei auta kun painaa sisulla eteenpäin ja muistaa että meidät naiset nyt on vaan luotu aika pirun vahvoiksi ja oikealla asenteella ja päättäväisyydellä selviää ihan pirun pitkälle <3

 

Minäkin voisin tulla mukaan. Ihan varmaa laskettua ei ole vielä.
Mutta oviksesta laskettuna olis 6 tai 7. tammikuuta.
22.päivä selvinnee, kun on ultra.
Mut voi vaikka laittaa nyt 7.1 lasketuksi. Muutetaan sit, jos muuttuu.

 

Mä soitin tänään neuvolaan jo. Pääsen varhaisraskauden ultraan. 22.5 olis ultra. JÄNNITTÄÄ IHAN HIRMUSTI.

 

happymum: Kiitos paljon, helpottavaa kuulla etten ole ainoa näiden ongelmien kanssa painiva. Ei valitettavasti ole ketään sellaista, kenen kanssa puhua näistä asioista, paitsi tietysti psykologi. Olen muutenkin todella huono puhumaan tutuille tällaisista asioista.

 

Ultrassa käyty... Raskaus on oikeassa paikassa, eli kohdussa...ei uusiutunut kohdun ulkopuolinen raskaus... Kaikki oli muutenkin hyvin, vastasi viikkoja yms. <3

 

ON varoitus Huoh. Tein tänään uuden Digitestin ja näytti edelleen 2-3 viikoa. Tein viime torstaina ekan digitestin ja se näytti sillon jo 2-3 viikoa. Nyt on kauhea paniikki/ahdistus, että eikö tuolla olekkaan kakki hyvin. Onko keskeytynyt, kun ei nouse nuo viikot, vaikka menkkojen mukaan pitäisi olla jo 3+?. Rinnat edelleen kosketusarat ja välillä menkkamaisia tuntemuksia mahassa, väsymystä. Mies on kovin optimistinen ja uskoo että kaikki on hyvin, mutta itsellä suuri ahdistus tällä hetkellä. Aamulla olin jo varma. että varaan ajan ultraan, mutta nyt en taas sitten tiedä, pitäisikö odottaa vain sinne np:hen asti. Toisaalta lohduttaa lukea täältä ettei muillakaan ole sitä pahoinvoinita vaan lieviä oireita. Ja viikkoa pitäisi olla menkoista laskettuna 6+1

 

Fiiliksistä : Kyllä täällä on aika sekavat fiilikset, pelottaa tää raskaus ku edellisestä on niin vähän aikaa, ja sit harmittaa ku väsyttää niin kovasti ettei jaksais mitään ja mitään ylimääräistä en kyl teekään... Mut toisaalta oon tosi innoissani ja kovasti odotan että masu alkaa kasvaa jne... Et tuollaista

 

Mulla oli esikoisen odotus aikana, etenkin ihan alussa, tuota ahdistusta. Kyllähän siinä piti käydä pieni kriisin poikanen läpi. Varmaan aika normaalia, että se herättää monenlaisia tunteita, kun tietää että elämä muuttuu. Meillä kaiken lisäksi tulin raskaaksi heti kun aateltiin että saa tulla kun tulee. Oli sitten aika yllätys, kun kaikilla lähipiireissä oli mennyt vuosia raskautumiseen.

Nyt olen vain onnellinen, kolmas on ollut haaveissa alusta asti. Toisaalta oon nyt vasta sisäistänyt pikkuhiljaa olevani raskaana. Ajatukset on vielä hyvin kaukana siitä että lopputuloksena on vauva. Elämä on tällä hetkellä aika hektistä ja varmaan tuolla juhannuksen aikoihin, toivottavasti, pitäis vähän helpata. Niihin aikoihin taitaa olla myös sitten np-ultra, joten uskon että sen jälkeen varmaan odotus muuttuu hieman ja siihen ehtii ja uskaltaa keskittyä. Kunhan sinne asti sujuisi kaikki hyvin! :heart:

 

Iltoja vielä...

Nukkuun tarttis kyllä mennä, kun jäpiskä kuitenki taas herää ennen sitä aikasta lintua...

Tervetuloa uudet :wave: :flower:

Mijau En itsekään millään järin isolla paikkakunnalla asu ja varmasti olisin saanut ajan aikasemmin. Ihmettelin yleisesti noita "aikasia" aikoja, kun yleensä kaikilla on eka neuvola siinä rv 9-10 paikkeilla. Mutta kai se käytäntö on erilainen eri paikkakunnilla ja sitä en tiedä onko ensikertalaisilla aikasemmin? Ite en muista yhtään mihin aikaan ekasta raskaudesta oli. Se neuvolakortti on todennäkösesti jossain mappi öössä kellarissa. Täällä taas puolestaan hammaslääkäriinkin tulee yleensä maksusitoumus (muuten ei saa puolen vuoden sisään aikaa), kun ei tälle paikkakunnalle ilmeisesti halua hammaslääkärit töihin, niistä on meinaa pulaa

nelikko82 Hieno juttu! :heart:

Ahdistus/pelko Itsellä noi liittyy lähinnä tän raskauden etenemiseen. Takaraivossa kummitelee edelleen se tuulimuna (06/09), vaikka lääkäri sanoi että sellanen tuskin uusii. Silti ei jotenkin osaa "heittäytyä" tähän mukaan, kun luulee jotain käyvän. Muistan hyvin, kun oli eka kerran raskaana, sitä oli onnensa kukkuloilla kunnes ne kukkulat romahti nt-ultrassa, kun raskaus todettiin tuulimunaksi. Toinen raskaus olikin sitten enemmän jalat maassa varhaisultraan saakka. Murehtimatta olen silti yrittänyt olla, asiat menee omalla painollaan ja ei niihin kamalasti pysty vaikuttaan. Mutta kyllähän noi ajatukset velloo muutenkin tän alkuraskauden aikana, kun pitää koittaa olla "muina miehinä", aika kun kaikki tietävät tästä, on paljon helpompaa ei tartte alkaa miettimään ja sumplimaan kaikkea. Eniten pelkään millon töissä on pakko sanoo, kun vielä en haluais tässä vaiheessa...

Hups...nyt nukkuun, tuli taas sellanen tarina...

 

Neuvolasta Mulla on 8+4 silloin kun on neuvola. Terveydenhoitaja kysyi puhelimessa, että milloin minulle sopisi parhaiten. Ehdotin itse tuota viikkoa ja sanoi, että se on oikein hyvä aika. Täällä on muutenkin tapana, että ensimmäinen neuvola on siinä rv 8-9.

Ahdistus Minua ei itse vauvan tulo ahdista oikeastaan yhtään. Sitä nyt ollaan kuitenkin yritetty se kokonainen vuosi, joten pieni on erittäin tervetullut. Varmasti jossain vaiheessa tulee myös mietittyä, että miten pärjätään sitten kun vauva syntyy, mutta vielä en jaksa murehtia. Parisuhteeseemme uskon kyllä lujasti, siihen en usko tulevan ongelmia lapsen syntymän myötä (ainekaan mitään suurempaa). Keskenmenon riski pelottaa, mutta ei sekään ainekaan vielä kovinkaan paljoa.

Clavel Teitkö tuon uuden digitestin aamupissasta? Josko viime torstaina oli juuri vaihtunut se 2-3 viikkoa ja nyt elellään vielä sitä samaa viikkoa. Josko ootat muutaman päivän ja tekisit uuden.

Onnea kaikille jotka ovat jo saaneet hyviä uutisia ultrassa! :flower:

Fb ryhmästä vielä sen verran, että kokeiltiin sähköpostilla liittymistä ja se onnistui. Eli jos haluat fb ryhmään, niin laita yv:llä sähköpostiosoite, niin laitan kutsun.