Tämkö sitä uhmaa?

[uhmis]

Tämäkö on nyt sit sitä ihanaa uhmaa...

Pojan (vajaa kolme vee) kanssa saa olla kyllä varpaillaan;

- kaupassa käynti tuskaa, ei suostu istumaan enää autokärryssä, vaan haluaisi niitä itse työntää tai pikkukärryjä. No, sen tietää miten käy, kun toinen huristelee kuin päätön kana ja menee just väärään suuntaan.
- rattaissa ei viihdy, niitäkin haluaisin itse työntää tai sitten juoksentelee miten sattuu ja vahingossakaan mene sinne minne vanhemmat haluaisivat.
- autossa oleminen tuskaa, tosin katsotaan mikä on meininki nyt kun istuin käännettiin kasvot menosuuntaan.
- mieliala vaihtuu sekunnissa. Ensin on niin hyväntuulinen ja sitten yhtäkkiä ilman syytä, suuttuu ja kiukkuaa.
- vaatteista kiukkuaa
- ruokailut kiukkuaa
- nukkumaanmeno tökki
- on mustasukkainen omista leluistaan

Tässä oli muutama esimerkki. Koko aikaa ei tuollaista ole, mutta suurinosa ajasta kuitenkin.

Onko tässä nyt vielä pahempaa odotettavissa ja missä muodossa?

 

[maksuh]

Ehkäpä raskainta kestettävää on se, kun lapsi heittää maitomukin lattialle. Kun torut ja kiellät sanoen, että jos hän tekee uudelleen, maito pitää ottaa pois. Kun panet mukin pöydälle ja lapsi heittää sen uudelleen ja panet mukin pois, hän huutaa karjuen haluavansa maitoa. Kun saa maidon, heittää sen uudelleen jne.

Samoin se on raskasta, että jos hän haluaa jotakin, niin ei halua sitä kuitenkaan ja ei edes itse tiedä, mitä haluaa, vaan huutaa ja vastustaa kaikkea ja kaikkia esim. haluan pipon päähän, en halua pipoa, haluan pipon, en halua sitä jne.

Kannattaa muistaa, että se on välttämätön osa kasvua. Kun itse suhtautuu huumorilla eikä mene mukaan hänen kiukutteluunsa, niin selviää itse siitä paremmin. Ei kannata myöskään antaa liikaa valinnanvapautta hänelle, jottei tarvitse tapella joka asiasta. Esim. ruokailussa anna sitä ruokaa mitä on eikä niin, että kysyt, kumpaa hän haluaa, koska lapsi oikeasti saattaa ahdistua, kun hän ei osaa valita, kumpaa haluaa.

Tein itse esim. niin, että valitsin vaatteet hänelle, mutta hän sai itse valita kahdesta vaihtoehdosta, kummat sukat tai alkkarit haluaa. Jos ruoka aiheutti tappelua, jätin herkut vähäksi aikaa kokonaan pois. Myöhemminkin karkkipäivän jättäminen pois aiheutti sen, että ruokahalu palautui kummasti. Kun noudatat sääntöjä itse ja luot turvalliset rutiinit, niin lapsi kokee olevansa turvassa ja hän oppii tietämään, mitkä hänen rajansa ovat. Turvattomin lapsi on sellainen, että hän saa huudollaan tahtonsa läpi, jolloin hän ei tiedä, mikä on nukkumaanmenoaika, paljonko pitää syödä, milloin syödään, mikä on aikuisten omaa ja mikä lapsille sallittua jne. Uhmaikä menee nopeammin ohi ja lievempänä ohi, kun vanhemmat ovat rakastavia, mutta johdonmukaisia.