Maalaisten kateellisuus ja Helsingin ihannointi on jotain ihan käsittämätöntä. Ja tämä heidän oma kateellisuutensa sitten purkautuu helsinkiläisten vihaamisena. Skitsofreenista. Todellisuudessa elämä maaseudulla on usein paljon parempaa. Metsästys ja kalastus ovat stadissa eliitin harrastuksia, mutta maaseudulla tavalliset pulliaiset pääsevät nauttimaan tuollaisesta jatkuvasti. Helsingissä monella ei ole varaa autoon, mutta maaseudulla on liikkumisen vapaus. Helsingissä asutaan ahtaissa kerrostalolähiöissä ja maaseudulla on omakotitalot, trampoliinit ja se pakollinen palju pihalla. Ja oma sauna tottakai. Siis luksusta, johon stadilaisella ei ole varaa.
Kateellisuus ja Helsingin ihannointi?! No siis varmasti 17v lapualaistyttö ihannoi
isoa Helsinkiä, kun omat ympyrät tuntuu pieniltä. Että olisihan se ihanaa käydä vähän Stockalla ostoksilla, lattella kaivarin rannalla ja viikonloppuisin vetää ihan bile-sannana jossain Milloklubilla.
Mutta siihen se jääkin. Ketkään muut eivät kadehdi helsinkiläisiä ja helsingissä asumista. Helsinkiläiset itse niin taitavat luulla. Sama syndrooma kuin kehonrakentajilla, joilla on vinksahtanut kuvitelma siitä, että kaikki haluaisivat näyttää siltä miltä he.
Totuushan Helsingistä on kaikkea muuta kuin se mitä lattesta Kaivarin rannassa haaveileva lapualaistyttö ajattelee. Ensinnäkin Helsinki ja Helsingin keskusta eivät ole sama asia. Kun kävelee jossain pitkin Puistolaa ja näkee kun asemalla juopot kiskoo romanien kanssa halpaa viiniä pillereiden kyytipoikana, niin harva kokee mitään ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta Helsingin kanssa. Tai kun metrot on täynnä mekastavia somaleja ja omalla autolla matkustaessa olet jatkuvasti ruuhkissa, ilman parkkipaikkaa, tai sitten maksat pysäköinnistä maltaita. Se kodin lähipizzeria Star Pizza on tismalleen samanlainen kurdistanilainen pizzeria kuin Hämeenlinnassa joku Pizza Wonderful.
Ehkä sitä ajattelee, että onhan ”hesoissa” oopera, kansallisteatteri ja kaikenlaista kulttuuria. No Helsingissä asuneena voin kertoa, ettei siellä arki ole sen kummallisempaa. Suurin aika vuodesta sataa paskaa taivaalta, tuulee, vihmoo ja on pilkkosen pimeää. Kun duunipäivän jälkeen on käyttänyt lapsen bussilla futisharkoissa, laittanut makaronilaatikkoa, niin ei siinä klo 21 rättiväsyneenä jostain syystä tule mieleen lähteä julkisilla yötä vasten katsomaan oopperan kummitusta. Ei vain tule, kokemusta on
Elämä on monella pakattu pieneen betonikuutioon jossain juoppolähiössä. Siinä ei ole mitään glamouria missään. Jos et usko, käy vaikka Kontulassa ja totea asia ihan itse. Kallis ja pieni betonikoppi missä eletään ja ”nautitaan periaatteesta”, että voisinhan mä halutessani hienostella: mennä metrolla keskustaan syömään jotain grillattuja hyöteisiä tofussa Tomi Björkin pelkkää nimeä kantavaan ravintolaan
