Tämä on naurettavaa, mutta minulle ongelma

[vierailija]

Olen 31 v. nainen. Opiskelen. Harmittaa kun haluaisin mennä tekemään 2.5 kuukauden työharjoittelun kumppanini kotikaupunkiin, joka on noin reilun 200 kilometrin päässä tästä omasta kodistani. Kumppanini on lupaillut myös asunnon järjestyvän siksi aikaa (hän itse asuu vielä vanhemmillaan).
Ongelma on se, että en usko, että äitini asiaa hyväksyy. Tiedän, että tämä on naurettavaa.

Olen kuitenkin huolissani äitini pärjäämisestä ja kuinka suruissaan hän olisi. Äitini on kyllä vielä nuori, 60v. Minun olisi helpompi lähteä jos tietäisin että joku pitäisi sen aikaa huolta äidistäni. Kävisi ainakin välillä katsomassa. Mutta ei ole kertakaikkiaan ketään ketä pyytäisi eikä rahaa palkata mitään hoitajaa. Äiti on muuten kunnossa, mutta paljon tuki- ja liikuntaelinvaivoja (esim. imurointi ei onnistu, kun selkä kipeytyy) eikä jaksa tehdä ison omakotitalon töitä.
Minulle tämä olisi mahdollisuus päästä hetkeksi toiseen ympäristöön, vaihtelua ja mahdollisuus tutustua kumppaniinikin paremmin (suhteemme on tuore), koska tällä hetkellä näemme välimatkan takia vain noin 4-6 viikon välein. Kumppanini on sanonut useamman kerran, että enkö voisi tehdä sitä työharjoittelua täällä hänen kotikaupungissa ja vinkkasi hiljattain yhdestä paikasta.

En uskalla edes puhua äidilleni näistä ajatuksistani. Isäni on kuollut ja minä olen sen jälkeen hoitanut äitiäni ja äidin kaikki asiat, kaikki vastuu on langennut minulle, sillä äitini ei ymmärrä mitään esim. tietokoneen käytöstä ja kuinka sillä maksetaan laskuja. Tavallaan teen nyt sen mitä isäni teki ja olen välillä todella kyllästynyt tilanteeseen. Minulla on myös sisko, mutta hän ei ole äitini kanssa missään tekemisissä ja olen katkera hänelle, että joudun kaikki yksin tekemään.

 

[vierailija]

Nyt on juuri oikea hetki venyttää vähän napanuoraa irti äidistäsi. Muista, että sinä et ole äitisi aviomies, huoltaja etkä äiti. Molemmille tekee hyvää pieni irtiotto. Älä anna äitisi syyllistää itseäsi, vaan ala elämään omaa elämääsi. Toki silti voit auttaa äitiäsi. Se onnistuu myös matkan päästä ja vähän harvemmin kuin ennen. Olette selvästikin läheisriippuvaisia toisistanne.

2,5 kk on lyhyt aika. Lähde ihmeessä sinne harjoitteluun. Pääseehän sieltä takaisin.

 

[vierailija]

Ota äiti mukaan. 2,5 kk on lyhyt aika. Vuokraat pikku asunnon äidin kanssa siksi aikaa ja illat viiletät miehen kanssa kunhan olet huolehtinut että äidillä on kaikki ok.

 

[.....]

Itse kyllä vahvasti puollan vuoroin vieraissa -periaatetta, että koska vanhemmat ovat aikanaan lapset hoitaneet, voivat lapset puolestaan ne vanhukset hoitaa. Mutta ei ole kohtuullista odottaa, että koko elämänsä uhraa vanhempiensa tähden.
Sinulla on nyt kallisarvoinen tilaisuus päästä irti tuosta suosta, mihin olet joutunut. Et voi jättää omaa elämääsi elämättä äitisi tähden, niin vaikeaa kuin se hänen jättäminen olisikin.

Eli kehottaisin vahvasti ottaamaan sen harjoittelupaikan ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Äidillesi hommaat joko jonkun käymään pari kertaa siivoamassa, ja/tai itse käyt pari kertaa harjoittelun aikana.

 

[vierailija]

Itse kyllä vahvasti puollan vuoroin vieraissa -periaatetta, että koska vanhemmat ovat aikanaan lapset hoitaneet, voivat lapset puolestaan ne vanhukset hoitaa. Mutta ei ole kohtuullista odottaa, että koko elämänsä uhraa vanhempiensa tähden.
Sinulla on nyt kallisarvoinen tilaisuus päästä irti tuosta suosta, mihin olet joutunut. Et voi jättää omaa elämääsi elämättä äitisi tähden, niin vaikeaa kuin se hänen jättäminen olisikin.

Eli kehottaisin vahvasti ottaamaan sen harjoittelupaikan ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Äidillesi hommaat joko jonkun käymään pari kertaa siivoamassa, ja/tai itse käyt pari kertaa harjoittelun aikana.

Aloittaja tässä kirjoittaa. Äiti ei voi lähteä 2.5 kuukaudeksi pois, koska on kotieläimiä (kissoja). Taloa tuskin voi myöskään jättää oman onnen nojaan.
Äiti on sanonut, jos olen joskus valittanut tästä tilanteesta, että kun joudun hänet yksin hoitamaan, että "hänen kuolemaansako te tässä odotetta, kai hänen pitäisi kuolla pois niin pääsisitte minusta."

 

[.....]

Aloittaja tässä kirjoittaa. Äiti ei voi lähteä 2.5 kuukaudeksi pois, koska on kotieläimiä (kissoja). Taloa tuskin voi myöskään jättää oman onnen nojaan.
Äiti on sanonut, jos olen joskus valittanut tästä tilanteesta, että kun joudun hänet yksin hoitamaan, että "hänen kuolemaansako te tässä odotetta, kai hänen pitäisi kuolla pois niin pääsisitte minusta."

No et sinä nyt sitä äitiä mihinkään lähde raahaamaan. Kyllä sinulla pitää olla omakin elämä. Eikö jostain kotipalvelusta saa apua siksi aikaa, kun olet poissa.

 

[vierailija]

Ota äiti mukaan. 2,5 kk on lyhyt aika. Vuokraat pikku asunnon äidin kanssa siksi aikaa ja illat viiletät miehen kanssa kunhan olet huolehtinut että äidillä on kaikki ok.

Höpsistä! 60v äiti on nuori ja voi kyllä imuroida vähän kerrallaan, ei tarvi sun olla auttelemassa. Hän elää vielä 30 vuotta, joten älä hänen varaan laske mitään. Tuo muuten on henkistä väkivaltaa, sanon siksi kun --- jos et itse sitä vielä näe.

 

[vierailija]

No et sinä nut sitä äitiä mihinkään lähde raahaamaan. Kyllä sinulla pitää olla omakin elämä. Eikö jostain kotipalvelusta saa apua siksi aikaa, kun olet poissa.

Haloo, ei laiska äiti vaan ja tarvii kunnonkohennusta

 

[vierailija]

Aloittaja tässä kirjoittaa. Äiti ei voi lähteä 2.5 kuukaudeksi pois, koska on kotieläimiä (kissoja). Taloa tuskin voi myöskään jättää oman onnen nojaan.
Äiti on sanonut, jos olen joskus valittanut tästä tilanteesta, että kun joudun hänet yksin hoitamaan, että "hänen kuolemaansako te tässä odotetta, kai hänen pitäisi kuolla pois niin pääsisitte minusta."

Sitä suuremmalla syyllä äkkiä pois, tuollaista kuuntelemasta

 

[vierailija]

Itse kyllä vahvasti puollan vuoroin vieraissa -periaatetta, että koska vanhemmat ovat aikanaan lapset hoitaneet, voivat lapset puolestaan ne vanhukset hoitaa. Mutta ei ole kohtuullista odottaa, että koko elämänsä uhraa vanhempiensa tähden.
Sinulla on nyt kallisarvoinen tilaisuus päästä irti tuosta suosta, mihin olet joutunut. Et voi jättää omaa elämääsi elämättä äitisi tähden, niin vaikeaa kuin se hänen jättäminen olisikin.

Eli kehottaisin vahvasti ottaamaan sen harjoittelupaikan ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Äidillesi hommaat joko jonkun käymään pari kertaa siivoamassa, ja/tai itse käyt pari kertaa harjoittelun aikana.

Samaa mieltä, mut yleensä kuuskymppiset vanhemmat ovat lomien ajan lapsenlapsia hoitamassa ja saattavatpa siivotakin, jos tulee tarve. Nyt on kiire häipyä sieltä, ettei mene pahemmaksi tuo tilanne.

 

[vierailija]

Joko uskot, et sun elämä on sun käsissäsi ja äidillä omassaan?

 

[vierailija]

Huhhuh, kuulostaa karmealta tilanteelta. Sinut on näköjään syyllistetty ja aivopesty. Äitisi on aika itsenäistyä. 60 v on vielä nuori. Oma äitini on 71 v ja anoppini 80 v. Molemmat auttavat minua esiteini-ikäisten lasteni hoidossa.

Talo pysyy ihan hyvin itsekseen pystyssä, vaikka et olekaan siellä päivystämässä. Riittää, että käyt pari kertaa harjoittelusi aikana hoitamassa akuuteimpia asioita. Ei ole sinun velvollisuutesi olla äitisi omaishoitajana tulevia vuosikymmeniä. Normaalisti silloin kun ei enää itse pärjää itsenäisesti kotona, harkitaan palvelutaloon muuttamista tai lisäpalvelujen ostamista kotiin. Se on äitisi tehtävä, ei sinun.

 

[vierailija]

apua, miten sää olet saanut ittes tuohon tilanteeseen. 60v ja elää kuin täysin autettava invalidivanhus???

 

[vierailija]

Ymmärrän hyvin huolesi. Oletko virallisesti äitisi omaishoitaja?

Kysele kunnalta apua. Omista vanhemmistani aikanaan huolehdittuani (muut sisarukset kaukana) tiedän, että se tuntuu oikealta heistä huolehtia, se vaan menee näin.

Mutta olet vielä nuori, ja sinulla on oikeus myös omaan elämääsi. Äitisi ei voi sinua sitoa, mutta apua pitää tietysti hakea, ja olet läsnä ja hoivaat niin paljon kuin pystyt.

Tiedän ihmisen, joka ei koskaan saanut kunnolla omaa elämää rakennettua äidin hoivaamisen vuoksi.

 

[vierailija]

Onko äitisi jotenkin mieltään sairas, jos ei tuon ikäisenä itsekseen pärjää, eikä opi laskujen maksamista tietoneella? On varmaan aika luopua siitä omakotitalosta ja muuttaa pienempään asuntoon ja hoidattaa itseään kuntoon, kun ei edes vanhuuseläkeikäinen vielä ole.

Olette joko molemmat läheisriippuvaisia tai täytyy olla provo, väittää tämä 56 v

 

[vierailija]

---En uskalla edes puhua äidilleni näistä ajatuksistani. Isäni on kuollut ja minä olen sen jälkeen hoitanut äitiäni ja äidin kaikki asiat, kaikki vastuu on langennut minulle, sillä äitini ei ymmärrä mitään esim. tietokoneen käytöstä ja kuinka sillä maksetaan laskuja.

Laskut allekirjoitetaan kynällä ja lähetetään kuoressa postitse maksettavaksi. Se toimii yhä ihan kiitettävästi, mutta lasku täytyy viedä sinne postiin ainakin 4 vuorokautta aikaisemmin, kun postia ei jaeta joka päivä. Pyydä pankista MAKSUKUORIA: Postimaksuakaan ei tarvi maksaa siitä

 

[vierailija]

Aloittaja tässä kirjoittaa. Äiti ei voi lähteä 2.5 kuukaudeksi pois, koska on kotieläimiä (kissoja). Taloa tuskin voi myöskään jättää oman onnen nojaan.
Äiti on sanonut, jos olen joskus valittanut tästä tilanteesta, että kun joudun hänet yksin hoitamaan, että "hänen kuolemaansako te tässä odotetta, kai hänen pitäisi kuolla pois niin pääsisitte minusta."

Kissat mukaan. Ja kyllähän sitä on taloja jotka ovat tyhjänä paljon pidempäänkin ja silti säilyvät täysin kunnossa.

 

[vierailija]

Kuulostaa oudolta.
Jos apua tarvii niin sitä kyllä kunnalta saa.

 

[.....]

apua, miten sää olet saanut ittes tuohon tilanteeseen. 60v ja elää kuin täysin autettava invalidivanhus???

No eihän se kunto iästä ole kiinni, vaan terveydentilasta.
Mutta jos kunto on (sairauksista tmv. johtuen) on noin huono, niin kannattaisi tosiaan etsiä jotain yksinkertaisempaa asumismuotoa.

 

[vierailija]

Äiti ja kissat lomalle palvelutaloon? Suostuuko?

 

[Asiankannattaja]

Äiti on sanonut, ...

Epäilemattä. Sopivasti syyllistämällä luonut sen verran huonoa omaatuntoa, että ethän sinä voi tehdä koskaan yhtään mitään koska äiti.

Entä jos... käy niin, että sinä itse vaikkapa sairastut? Ihan vaikka vaan käy tapaturma laskettelurinteessä ja jalkasi on kuusi viikkoa kipsissä?
Jolloin äitisi sanoo, että kyllähän hän nyt itsekin vähän joutaa imuroimaan, tiskaamaan ja hakemaan postit laatikolta ja naapurin Reiska voi käydä leikkaamassa nurmikon.
Mutta miksi hän niin sanoisi? Jalkasihan ei ole kipsissä. Sinähän olet vaan menossa johonkin mitättömään työharjoitteluun ja katsomaan jotain miestä. Huono tytär kun noin ajattelee omia halujaan ja tarpeitaan. Kehtaatkin ajatella tuommoista vaikka äitisi vaatekaapin päältä pitäisi juuri nyt pyyhkiä pölyt ja kissojen laatikkoon vaihtaa hiekat.

 

[vierailija]

Katkaise napanuorasi nyt.
Se ei suinkaan tarkoita sitä ettetkö voisi hoitaa ja huolehtia äidistäsi jatkossakin, silloin kun sinulla on aikaa siihen, vaan se tarkoittaa sitä, että ryhdyt vihdoin elämään omaa elämääsi. Muutoin tuossa on riskinä katkeroituminen.

Otat ja menet sinne työharjoitteluun. Se tekee kaikin puolin hyvää sinulle. Saat etäisyyttä nykyiseen tilanteeseesi, pystyt keskittymään omaan itseesi, saatte kaivattua yhteisaikaa kumppanisi kanssa ja työharjoittelun aikana saat tärkeää tilaisuutta saada ns.omaa jalkaasi mahdollisen työpaikan oven väliin.

Ja äitisi huomaa että pärjää ja selviytyy kuitenkin.

Toki ennen harjoittelua on hyvä ottaa selville voisiko äitisi saada esim.kunnalta kotipalveluapua. Täyttääkö kriteerit? Kannattaa myös selvittää yksityiseltä puolelta esim siivouspalvelua helpottamaan, toki voithan itsekin tuon harjoittelun aikana käydä muutaman kerran auttamassa. Ja sitten - nyt kannattaa ottaa puheeksi myös asunnon vaihtaminen pienempään. Kerran äitisi kunto on sen verran huono, ettei kykene hoitamaan omakotitalon askareita, niin ei ole mitään järkeä lähteä sitä talon takia huonontamaan. Ikävä ajatus varmasti ja aiheuttanee äidissäsi vastarintaisuutta mutta tosiasiat kannattaa ottaa esille päättäväisesti.

Muutoinkin - jos äitisi suuttuu siitä että vihdoinkin valitset oman elämäsi, niin - anna suuttua! Ei sekään ole oikein, että hän kolkuttelee omaatuntoasi sua syyllistämällä ja vetoamalla pärjäämättömyyteensä. Asiat järjestyvät mutta niiden eteen on tehtävä uusia ratkaisuja. Äitisi laskut ovat pieni ongelma - sä voit esim.tehdä äitisi kanssa pankkiin valtakirjan jolla pääset hoitamaan äitisi laskujen maksamisia tai teette pankin kanssa säännöllisesti tuleville laskuille suoraveloituspalvelun.

Nyt on kuitenkin kyseessä sun elämä.
Näillä nykyisillä suuntauksilla olet menossa kohti tyytymättömyyttä mihin olet alistunut äitisi johdosta. Se, että keskityt omaan elämääsi ei missään vaiheessa mitenkään poissulje rakkauttasi äitiisi. Mutta se, että suljet itseltäsi oikeuden elää elämääsi vaikuttaa myös äitisuhteeseesi negatiivisesti, muista suhteista puhumattakaan.

 

[vierailija]

apua, miten sää olet saanut ittes tuohon tilanteeseen. 60v ja elää kuin täysin autettava invalidivanhus???

https://yle.fi/uutiset/3-10934880

 

[vierailija]

Eli isäsi on hoitanut kaikki asiat ennen ja hänen kuoltuaan äitisi on velvoittanut sinut toimimaan huoltajanaan. Hyväksikäyttää siis sinua ja varmaan osaa olla surkea ja syyllistää. Kyllä 60v on nuori ja pitäisi osata hoitaa asiat tietokoneella. Karhunpalveluksen olet tehnyt, kun olet alkanut paapoa. Selvähän se, että elämä on valintoja. Nyt sinun valinta on elää elämääsi eikä katkeroitua enempää. Tee kuten siskosi. Ilmeisesti äitisi on hankala ihminen ja välit mennyt siskoosi. Luulet, että sinun velvollisuus on uhrata elämäsi. Äitisi pitäisi muuttaa pois omakotitalosta ja hankkia kotihoito, jos ei pärjää. Älyssä ei ilmeisesti ole vikaa, mutta on halunnut päästä helpolla ei ole kehittänyt nykymaailman vaatimia taitoja.